Lapsellani on syöpä. Mistä saan voimia pystyssä pysymiseen?
Kommentit (49)
mutta ihan pakko tulla sanomaan, että VOIMIA teidän ihanalle perheelle. Lapsellasi on onneksi rakastava, paras äiti
löydät pian sellaisen kanavan, jonka kautta pääset juttelemaan ja saamaan vertaistukea.
Kaikkea mahdollista hyvää teille toivon kaikesta sydämestäni.
Jo näistä viesteistä saan vähän lisää voimaa. Kiitos lohtua ja toivoa tuovista sanoistanne! Toivon, että kirjoittelen parin vuoden kuluttua tänne taas, kerron, kuinka meidänkin perheessämme voitettiin syöpä.
Paha mieli ja pelko, että osuisi joskus meidän kohdalle. Toisaalta lastensyövissä parantumismahdollisuudet on parhaimpia.
Pyydä, että saisit keskustella tässä vaikeassa tilanteessa psykologin kanssa puhelimitse. Jos lapsesi esim nukkuu päiväunia, voisit silläaikaa keskustella huolistasi psykologin kanssa.
Meidän kaupungin perheneuvolassa on ainakin ollut mahdollisuus ns. tukikeskusteluihin ihan puhelimen välitykselläkin. Jotenkin kuitenkin varmistaisin, ettei tyttö kuule kun herää...puhuisin ulkona tms...
Voimahalaus!
Läytäisitköhän täältä palstan kautta jonkun vastaavassa tilanteessa olleen, joka haluaisi alkaa tukihenkilöksesi jolle voisit aina tilanteen mukaan soittaa ja vaikka kerran viikossa tavata iltaisin jos asuisitte lähellä? Pääsisit tuulettumaan ja vaikka kahvittelemaan ihmisen kanssa, joka tietää miten tuskallisessa tilanteessa olet.
Totta, otan selvää tuosta perheneuvolastakin. Vasta nyt olen tähän selvittelyvaiheeseen valmis ja kykenevä, kun uusi arkemme alkaa vähitellen asettua uomiinsa ja minäkin siihen alan - pakon edessä - vähitellen edes jollain tavalla tottua.
Palailen silloin tällöin vielä katsomaan tätä ketjua, lähipäivinä/lähiviikkoina.
Nukkumaan pitäisi mennä, mutta en uskalla; nyt on taas sellainen vaihe, että minua huolettaa liian moni asia. Siksi minä tännekin palstalle kirjoitin.
http://www.sylva.fi/fi/
Akuuttiin hätään voi auttaa esim
http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/valtakunnallinen_krii…
ja kiitos viestistäsi. Olen itse hoitovapaalla oleva sairaanhoitaja ja muistutit miksi olen ammattiin hakeutunut. Viestisi vuoksi kävin etsimässä nuo yhteystiedot ja aion nyt hakeutua kriisipuhelimeen päivystäjäksi.
Voimia teille todella paljon ja toivon, että löydät tarvitsemasi avun. Täälläkin ajatellaan teitä.
ottaa yhteyttä myös paikkakuntasi terveyskeskukseen, ja pyytää sieltä psykologin tukea. Perheneuvola on tosiaan yksi hyvä vaihtoehto ja varsinkin tuota vertaistukea kannattaa hakea.
Voimia!
jos haluat vertaistukea, me olemme juuri käyneet läpi tuon leukemiapolun lapseni kanssa. palkokasvi at gmail.com
Jos lapsesi on K10 hoidossa niin siellä ainakin on myös mahdollista käydä keskustelemassa psykologin kanssa.
Olet tosi stressaavassa tilanteessa. Lapsen sairastuminen on yksi stressaavimpia tilanteita joita voi tulla eteen.
Voisitko saada terapeutin itsellesi kotipaikkakunnalta? Ehkä srk tai joku muu taho voisi tarjota lastenhoitoapua sillä välin kun käyt keskustelemassa. Et voi ottaa omaan terapiaan lasta mukaan. Tarvitset apua jotta jaksat, sinun jaksamisesi on tosi tärkeää.
Tarvitset paikan jossa voit puhua peloistasi ja olla heikko. Kotona lapsen läsnäollessa kun ei voi.
Voimia sinulle! Sairastin itse lasten ollessa ihan pieniä. En voi kuvitella mitä käyt lävitse, mutta toivotan sinulle ja perheellesi terveyttä ja kaikkea hyvää!!
lapsi on ollut syöpähoidoissa nyt 3 v. Sairaalasta sai tarvittaessa tukihenkilöiksi lupautuneiden yhteystietoja. Voisin itsekin kyllä jutella kanssasi. Pitää vaan luoda jokin uusi s-posti ettei tiedot leviä. Ihminen on siitä ihmeellinen että se jaksaa yllättävän paljon... Voimia...
heikkoudenkin voi tietenkin näyttää mutta epätoivoon ei saa vaipua. Toivottavasti saa sellaista hoitoa, että toipuu, toivo antaa elämänhalua teille kaikille. VOIMIA!
t. Syöpäpotilaan vaimo
Kysyä voisit myös vertaitukiryhmistä, jos löytyis. Sellaisesta itse olen saanut voimia toisenlaisessa vaikeassa tilanteessa.
ja nauttii hetkistä. Kuvittelisin että on pakko sulkea ajatukset tulevasta ja keskittyä siihen hetkeen mitä elää.
Voimia toivottelen.
hanki vertaistukea, puhu asiasta jollekulle. Jos ei ole läheistä jolle purkautua niin hanki ammattiapua heti. Hanki tietoa, se ei lisää tuskaa vaikka niinkin sanotaan.
Elä päivä kerrallaan, anna itsellesi aikaa surra. Jatka elämää.
Tsemppiä
Ole esim. aktiivisesti yhteydessä syöpäyhdistykseen. Elämä ei aina mene niin kuin sitä toivoo... Tämä on nyt teidän elämän karikko, niitä tulee kaikille. Vanhemman asia tällaisessa tilanteessa on pysyä vahvana lapsen takia ja antaa paljon rakkautta. Itkeäkin saa välillä. Voimia!
Saako kysyä, mikä syöpä lapsellasi on?
Me olemme menossa 5v tyttäreni kanssa mangneettikuvaukseen maanantaina.. hän sai epileptisen kohtauksen kuukausi sitten, ja nyt katsotaan, onko aivoissa kasvainta :(... Pelottaa niin julmetusti, ettei sitä voi sanoiksi pukea. En osaa edes kuvitella Sinun tuntemuksiasi...
Kovasti voimia teille kaikille!