Miksi minut 'unohdetaan'?

Aloin kyselemään lapsuuden ystäväni polttareista, että järjestäähän joku kun en jaksanut. Joku järjesti, en vaan ole ollut hänen kanssaan hyvä kaveri, joten jäin ulkopuolelle. Ei haitannut, pääasia oli että kaverini sai polttarit. (ihan oikeasti viime kesän välttelin noita juhlia-useampiakin).



Eräät kaverimme saivat lapsen. Olivat viettäneet toisen kaveri pariskuntamme kanssa aikaa paljon. Lapsen saaneet eivät halunneet kerto asiasta heti, ja olivat olleet istumassa iltaa toisen pariskunnan kanssa. Jolloin alkoholin juomattomuudeksi kerrottiin antibioottikuuri. kuulessani neljäkuukautta myöhemmin odotettavasta perheenlisästä, kerroin nähdessäni toiselle ystävällemme että oli sittenkin ollut oikeassa.

Lopputulos on että hyvät ystävät eivät ole nähneet toisiaan kohta kahteen vuoteen.Eli toiset loukkaantuu kun asioita pitää liikaa itsellään.



Niin ja jos ei ikinä lähde kun pyydetään, niin pyynnöt lakkaa.

Seisotko sanojesi takana? elätkö niin kuin opetat?

Mieti omaa käytöstäsi, haluaisiko itse seurustella itsesi kanssa? Kutsutko itse ihmisiä usein kotiisi? laitako heille hyvää ruokaa? muistatko jouluna?

Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.

Itse olen viimeiseen asti ystävieni puolella, pidän aina sanani, en brassaile millään mitä en oikeasti tee, en saarnaa tekemisistäni, olen avoin ja suvaitsevainen.

Jos minulla olisi itseni ystävänä, olisin kovin iloinen, sillä silloin minulla olisi ehdottoman luotettava, lojaali ja ystävällinen ystävä.

Kutsun ihmisiä viikoittain käymään, järjestän monen ruokalajin illallisia, teemajuhlia, illanistujaisia, kutsun kanssani teatteriin, oopperaan, elokuviin, syömään, risteilylle. Muistan jouluna, synttärinä, nimpparina, lasten täyttäessä vuosia... Laitan linkin hauskasta jutusta, vinkkaan kirjoista, ravintoloista, uutisista, ostoksista, mikä nyt ketäkin kiinnostaa. Autan muutoissa, rempoissa, missä vaan.

Olen iloluontoinen, sivistynyt, empaattinen..

Harvemmin minua kuitenkaan kutsutaan mihinkään. Näen ihmisiä vain kun itse pyydän. Ei tämä ihan tasan mene, mutta toisaalta tykkään ilahduttaa ihmisiä ja yritän olla ajattelematta että ei ole ihan vastavuoroista...

Kuulostat todella fiksulta eloisalta ja mielenkiintoiselta ihmiseltä. Sinun pitää vaan löytää samankaltaista seuraa! Älä tuhlaa aikaa ihmisiin joilta et saa koskaan takaisin mitään. Mulla on samanlaisia fiiliksiä.

Minä olen aikoinani ollut todella kiltti ja kuunnellut hymyillen ja kannustaen muiden ongelmia ja heidän hehkutustaan uusista jutuistaan. Nyt kun minulla vastavuoroisesti menee hyvin niin minulle tuhahdellaan, ollaan kateellisia! Haussa onkin uudet ystävät :)

Mutta melkein aina kuvaamassasi kuviossa syynä on tietynlainen pelko kohdata omia puutteitaan.

Olet varmaankin massasta poikkeava. Tavalla tai toisella.

Olet ehkä kauniimpi. Herkempi. Älykkäämpi. Viisaampi. Vedät kavereittesi miesten katseet puoleesi. Sinulla on kyky nähdä toisten "filmaamisen" läpi. Kyky huomata, kuka lusmuaa, kuka ei.

Nämä ovat vain muutamia syitä monien joukossa, miksi joku jätetään ryhmän ulkopuolelle.

Itsensä kanssa tasapainossa elävät ihmiset eivät jätä työympäristössä tai muissa yhteisöissä ketään ulkopuolelle, sillä heillä ei ole jaottelulla tarve pönkittää huonoa itsetuntoaan.

Toki kukin meistä pitää yksistä enemmän kuin toisista, sillä kaikkien kanssa kemiat eivät vain kolahda samalla lailla.

Mutta on henkistä köyhyyttä rajata kanssakäymisensä vain massaihmistyypin mukaiseen porukkaan.

Tiedän - sanomani ei luultavasti lohduta sinua, joka joudut kokemaan ulkopuolisuutta, mutta selittää ehkä sen, että vika ei ole sinussa vaan kaveriporukkasi rajoittuneisuudessa.

Olet viisas ihminen. Tämän lukeminen tekisi hyvää entisille "työkavereilleni" ja varsinkin sille "puolueettomalle" naispomolle.

että vanhemmat opettais lapsilleenkin ettei heistä tulis näitä syrjijiä....

ihmetyttää, jos joku sanoo, että on avoin, iloinen, positiivinen, puhelias, lähestyy muita, ja silti jää aina ulkopuolelle. Että pitääkö nuo kaikki ominaisuudet oikeasti paikkansa, jos tarkemmin tarkastelee itseään. Koska kyllähän tuollaiset ihmiset aina saavat seuraa, vaikka eivät toki jokaikisestä ihmisestä. Jos vaikka onkin oikeasti ahdistunut ja masentunut, ja yrittää peittää sen ylipirteydellä, niin siitäkin saa omituiset vibat.

Seisotko sanojesi takana? elätkö niin kuin opetat?



Mulla yksi tuttu, jota moikkaan mutten ikinä enää jää edes rupattelemaan hänen kanssaan enkä todellakaan kutsu mihinkään mukaan, koska hän on vain niin superärsyttävä. Aina paasamassa kuinka hän elää niin ekologisesti ja askeettisesti, kuinka he kierrättävät ja muut eivät, kuinka hänen lastaan aina kiusataan ja se on aina muiden vika jne. jne. jne.



Olemme täysin eri aaltopituuksilla ja vaikka lähes naapureita, niin elämme ihan eri todellisuuksissa. Hän on energiasyöppö enkä enää halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä.



Mieti omaa käytöstäsi, haluaisiko itse seurustella itsesi kanssa? Kutsutko itse ihmisiä usein kotiisi? laitako heille hyvää ruokaa? muistatko jouluna?



Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.

tai puhu pahaa muista.

En ole ujo, ihan tavallisen sosiaalinen, en mikään kälättävä akka siis kuitenkaan. En ikinä juorua tms. Tai jos se johtuukin siitä että EN juorua. Noh, en tiedä. Yritän olla vaan kuin en huomaisi, mutta noloja tilanteita tosisaan kun muut hokaa, että aijuu tuo unohtui joukosta.

ap.

näitä kirjoittamianne juttuja. Koskettavaa. Minulla on osin samanlaisia tilanteita elämässäni kuin ap:llä. Olen perusluonteeltani tarkkailija ja vähän erakko, tykkään olla kotona ja ollaan miehen kanssa molemmat samanlaisia.



Mutta niille jotka epäilevät näkymättömyyden johtuvan ujoudesta tms. halusin sanoa, ettei asia todellakaan ole aina niin. Olen seurassa puhelias, nauravainen ja perustyytyväinen ja positiivinen. Minulla ongelma on enemmänkin se, että syvemmän ystävyyden luominen tuntuu hankalalta, kun roolinani on olla tämmöinen hekottelija. Minä onnistun syystä taikka toisesta aina vaikuttamaan siltä, ettei mikään loukkaa tai tunnu missään. Siispä kavereita ja tuttuja on paljon, muttei enää niitä sydänystäviä, jotka pyytäisivät lastensa kummeiksi tms.



Nykyään johtuu myös siitä, etten jaksa oikeen puhelimessa läyrytä, en pidä siitä ja kun en omista maalla asuessani ajokorttiakaan, niin yhteydenpito osaltani on vähäistä. Enkä tuomitse vastapuolta siitä, etteivät jaksa olla aina niitä, jotka soittavat. Kun en ehkä kuitenkaan jaksa vastata puhelimeen, kun pitäis jaksaa olla iloinen...

käsitätte juoruilulla? Ettekö siis voi kertoa kellekään mitään, joka ei koske vain teitä itseänne? En todellakaan usko, että jos KUKAAN ei tykkää, niin se johtuisi muka siitä, että olette niin hyviä ihmisiä, ja muut niin pahoja. On sitäpaitsi ihan normaalia ajatella myös negatiivisesti joistakin ihmisistä ja myös kertoa se jollekulle. Pahan puhuminen on sitä, että keksii ikäviä juttuja jostain, mutta jos sanoo, että mieheni eksä lähettelee mulle kakkaa kirjekuorissa, ja pidän häntä vähän ärsyttävänä ihmisenä, niin siinä ei ole mitään epänormaalia.

takia jätetään kusumatta. Inhottavaa toimintaa kyllä :(

olen usein miettinyt voiko syynä minun ulosjättämiseeni olla se että en ole "normi" pituudeltani. Kerran kysyin suoraan yhdeltä ihmiseltä mikä on syy kun minua ei pyydetty yhteen juttuun johon kaikki muut siihen porukkaan kuuluvat kutsuttiin. Niin tämä sanoi, että ehkä se johtuu sun pituudesta! Vaikka olin joskus ajatellutkin niin, että olen jotenkin "liikaa" pituuteni takia niin silti jäin ihan monttu auki kun se minulle sanottiin.

vastasin siis nro 44:lle joka myös 180 cm pitkä



t 66

Olen siis yksi meistä unohdetuista.

Mua on kouluajoista lähtien ihmetyttänyt miksi naisten joukossa "mehiläiskuningattareksi" nousee se joka nousee. Eli ihminen, johon itse en haluaisi lähemmin tutustua: yleensä pinnallinen, toisten päälle puhuva, epäherkkä, joskus ihan narsistinenkin jne...

Nyt tuli mieleen, kun joku sanoi että pitää pyrkiä joukon johtajan suosioon, niin minä olen tehnyt päinvastoin. En ole ikinä hakeutunut lähelle mehiläiskuningatarta. Ja pari kertaa on käynyt niin, että jos joku porukassa on sellainen jonka ystävä haluaisin olla, niin tämä onkin erityisen hyvää pataa mehiläiskuningattaren kanssa ja jään sitten "kolmiosta" ulos.



Tajusikohan kukaan?