Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi minut 'unohdetaan'?
24.09.2010 |
Tai mulle 'unohdetaan' kertoa jotain?
Esimerkkejä. Tapaan yhtä kaveria melko usein ja kerran hänen luonaan huomasin eteisen pöydällä yhteisen tuttumme hääkuvan. Mua ei oltu kutsuttu, ok, mutta miksi tää mun kaveri ei ollut vahingossakaan kertonut, että tuttu meni naimisiin ja hän oli häissä?
Toinen tapaus. Oltiin ystävien häissä. Tämän pariskunnan kanssa olemme viettäneet useat juhannukset, uudet vuodet jne sekä ennen että jälkeen lapsien. Siellä tuli nolo tilanne, kun kävi ilmi, että mua ei oltu kutsuttu polttareihin (kaaso kyllä tuntee minut).
Kolmas. Töissä käydään naisporukalla syömässä. Aulassa mietitään, että minne mennään, kiinalaiseen, pitsalle vai johonkin lounaspaikkaan. Jos joku vielä puurtaa huoneessaan, heitä huudellaan mukaan. Mutta mua ei. Useamman kerran olen huomannut, että ne lähti jo.
Kommentit (73)
Tosin kyllä mut on kutsuttu häihin tahi polttareihin, mutta täällä töissä olen täysin hyljitty yksilö useimmiten.
Eniten mua ärsyttää kun näillä täällä töissä on porukka joka järjestää vuoronperään bileitä kotonaan. Minua ei ole näihin kutsuttu enkä siitä ole myöskään loukkaantunut. Se kuitenkin ärsyttää, että saan kuitenkin näistä tietää ohimennen enkä ole eläissäni yrittänyt ruinata mukaan. Kuitenkin supattavat näistä juhlista jos olen lähellä.
Pelkäävätkö, että yritän änkeä bileisiin jos puhuvat niistä ääneen. Inhoan seurassa supattelua lapsellistä käytöstä ja tässä porukassa pahin on 52 vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä olet niin huomaamaton, hiljainen tai vastaavaa. Osallistutko vai oletko aina syrjässä hiljaa?
Tai sitten sinua ei haluta aina kutsua ja sinulle ei uskalleta kertoa jos jätetään kutsumatta.
Mieti itse loukkaannutko helposti, oletko negatiivinen.
Katso itseäsi peiliin ja ole itsellesi rehellinen. Vain siten voit muuttaa muiden käsitystä itsestäsi ja tarvittaessa omaa käytöstäsi.
Olet perheellinen/sinkku? Naiset valitsee/jättää ystäviään jopa parhaita oman elämäntilanteen mukaan-.Joskus kateudesta ym.
Nainen valitsee sinkkuystävät kun on sinkku j ahylkää sinkut kun hänestä tulee äiti,jolloin kavereita ovat äitikaverit.Jos hän eroaa,hän tutustuu muihin eronneisiin jne.
En ole ujo, ihan tavallisen sosiaalinen, en mikään kälättävä akka siis kuitenkaan. En ikinä juorua tms. Tai jos se johtuukin siitä että EN juorua. Noh, en tiedä. Yritän olla vaan kuin en huomaisi, mutta noloja tilanteita tosisaan kun muut hokaa, että aijuu tuo unohtui joukosta.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinua ei pyydetä polttareihin ja olet hyvä ystävä morsiammen kanssa,jätä häät väliin.Tepsii aina.
Kuulin niistä vasta häissä.
ap.
harmittaa tuollainen. Mutta älä luule että se mistään hiljaisuudesta johtuu. Se ei ole este mihinkään ystävien kesken. Tulee vaan mieleen, että ovatko nuo todella ystäviäsi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muakin ärsyttää kun mun päälle aina puhutaan. Jos olen kertomassa jotain asiaa niin joku ihan varmasti alkaa puhumaan omaa juttuaan siihen päälle! ARGH!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja töissä mennä aina yksin syömään ja vetäytyä porukasta?
Siis nää tilanteet on olleet monesti nolompia niille muille. Ja nyt mun pitää lopettaa tää muiden nolaaminen?
ap.
Ehkä olet liian hiljainen, mutta jos ne jättää tahalleen pois niin ovat varmaan kateellisia. Oletko miesten mieleen? Mä olen aina ollut suosittu miesten keskuudessa... naisten joukossa en niinkään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niitä vaan kavereina, ei hyvinä ystävinä, kun eivät sinua kohtele ystävien tapaan.
Tai mitä tapahtuisi, jos sinä alkaisit kutsua jo(i)takin kanssasi lenkille tai elokuviin?
niitä vaan kavereina, ei hyvinä ystävinä, kun eivät sinua kohtele ystävien tapaan.
Tai mitä tapahtuisi, jos sinä alkaisit kutsua jo(i)takin kanssasi lenkille tai elokuviin?
tämän kanssa joka pimitti yhteisen tuttumme häät.
Ehkä häntä nolotti kun mua ei kutsuttu?
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokohan tämä nyt antais julkaista koko kirjoituksen, eikä pelkkää otsikkoa...
Minä ymmärrän tuon tunteen erittäin hyvin. Minä itse olen kärsinyt samaisesta ongelmasta jo pitkään. Asun maalla ja naapurissa asuu hyvä ystäväni sekä toinen jonka kanssa ei niin läheisiä olla, ollaan kyläilty puolin ja toisin, lenkkeilty mutta enpä muista milloin olisin tätä toista "ystävää" nähnyt muuten kuin ohimennen. Mutta nämä kaksi ovat käsittääkseni aika hyviäkin ystäviä nykyään. Päivittäin näen heidät yhdessä lenkillä ja kyläilemässä toistensa luona. Ja minua ei kutsuta koskaan mukaan. He shoppailevat yhdessä, käyvät elokuvissa, kahvilla jne. mutta minua ei ikinä pyydetä mukaan. Ihan kuin minua ei olisi enää olemassakaan. Enkä mielestäni ole tehnyt mitään sellaista mistä he olisivat minulle loukkaantuneet, ovat vain "unohtaneet" olemassaoloni. Kun olen tämän hyvän ystäväni kanssa kahden, mitä tosin harvoin nykyään enää ollaan, hän on tosi mukava minua kohtaan. Mutta annas jos tämä toinen ihminen on mukana, jään heti syrjään ja tunnen oloni ulkopuoliseksi. MInulle ei jutella, ikään kuin minua ei olisikaan siinä vieressä. Luolteeltani olen aika arka, en mikään hirmu sosiaalinen ja epävarma joten tällaisissa tilanteissa minä yleensä vetäydyn, kun näen että minua ei "tarvita eikä huomata". Se satuttaa. Ja olen tullut siihen tulokseen, että minä olen outo, epäsosiaalinen hylkiö koska en uskalla kaveriporukassakaan puhua ja jutella, olla esillä. Mutta tällainen syö itseluottamusta, tuntuu että on huono enkä sitten enää uskallakaan tyrkyttää itseäni, kun ajattelen ettei minusta pidetä.Kaikkea hyvää sinulle. En osaa mitään vinkkejä antaa, enkä tukea miten ongelmastasi pääset eroon mutta haluan vain kertoa että ymmärrän tunteesi erittäin hyvin
itse voisin käyttäytyä noin. En varmasti jättäis ujoa tai hiljaista tyyppiä yksin. Eihän se menoa haittaisi, ja mitä siinä menettäisi saisi vaan hyvän mielen kun kutsuisi lounaalle tms. mukaan, vaikkei olisikaan läheinen tyyppi.
Sen sijaan tyyppiä, jonka voisin joissain tilanteissa haluta pitää ulkopuolella on rasittava tyyppi, tunnelman pilaava tyyppi, riitelevä tyyppi tms.
Jos vahingossa jäät kutsumatta, niin kertoo siitä, ettet ole yhdenkään porukassa olevan kanssa tarpeeksi läheinen, jotta sut muistettas. Ts. saatat jollain tavalla kuulua siihen tiettyyn kokoonpanoon, mutta ilman sitä kokoonpanoa, et kuulukaan kenenkään mukaan. Et ole kenenkään ihmisen kaveri, vaan sen porukan kaveri. Tällöin kukaan ei koe velvollisuudekseen muistaa sua.
Mutta esim. tossa työkuviossa ei ole kyse muistamattomuudesta, nehän haluu pitää sut selkeesti ulkopuolella esim. niistä bileistä. Miten sä muuten käyttäydyt humalassa?
yritän aina huomioida jokaisen.En voi sietää käytöstä, jossa ei oteta jokaista huomioon. Omille lapsille koetan koko ajan toitottaa tätä että jokainen on otettava ryhmässä huomioon ja esim. heikompien puolta on pidettävä ensisijassa. Omalla lapsellani on vähän sama vika kuin minulla, ettei uskalla mennä isompaan kaveriporukkaan mukaan vaikka mieli tekisi. Pelkää, että häntä ei huomioida ja hän jää yksin. Olen koettanut ajatella että oikea ystävä kohtele omaa ystäväänsä noin välinpitämättömästi ja ajattelemattomasti mutta entäs jos vika onkin minussa. Mutta miten porukkaan tuppaudut, kun et kuitenkaan hiljaisena keksi puhumista ja puheliaammat johtavat keskustelua kuitenkin. Ja ennen pitkää kun huomaat että jäät takavasemmalle, on helpompaa pikkuhiljaa liueta paikalta. Tuskin sitä kukaan huomaa kuitenkaan...
T.24
Seisotko sanojesi takana? elätkö niin kuin opetat?
Mieti omaa käytöstäsi, haluaisiko itse seurustella itsesi kanssa? Kutsutko itse ihmisiä usein kotiisi? laitako heille hyvää ruokaa? muistatko jouluna?
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Itse olen viimeiseen asti ystävieni puolella, pidän aina sanani, en brassaile millään mitä en oikeasti tee, en saarnaa tekemisistäni, olen avoin ja suvaitsevainen.
Jos minulla olisi itseni ystävänä, olisin kovin iloinen, sillä silloin minulla olisi ehdottoman luotettava, lojaali ja ystävällinen ystävä.
Kutsun ihmisiä viikoittain käymään, järjestän monen ruokalajin illallisia, teemajuhlia, illanistujaisia, kutsun kanssani teatteriin, oopperaan, elokuviin, syömään, risteilylle. Muistan jouluna, synttärinä, nimpparina, lasten täyttäessä vuosia... Laitan linkin hauskasta jutusta, vinkkaan kirjoista, ravintoloista, uutisista, ostoksista, mikä nyt ketäkin kiinnostaa. Autan muutoissa, rempoissa, missä vaan.
Olen iloluontoinen, sivistynyt, empaattinen..
Harvemmin minua kuitenkaan kutsutaan mihinkään. Näen ihmisiä vain kun itse pyydän. Ei tämä ihan tasan mene, mutta toisaalta tykkään ilahduttaa ihmisiä ja yritän olla ajattelematta että ei ole ihan vastavuoroista...
Joo, mulla samanlaisia kokemuksia. Jostain syystä monet ihmiset on todella laiskoja pitämään mitään juhlia, vaan jos vaikka kutsun glögille tänä vuonna, niin olettavat saavansa kutsun ensi vuonnakin ilman että itse olisivat siinä välissä kutsuneet minnekään... Mua ei yleensä "unohdeta" vaan ihmiset vaan on niin tylsiä ja laiskoja ettei kukaan tee mitään/käy missään/järjestä mitään ja siksi joudun aina olemaan se joka kutsuu ja järjestää.
Alue: Aihe vapaa
Ehkä ne on sulle kateellisia jostain? En osaa muuta sanoa kun että vaihda kaveripiiriä. Mä en vois kuvitellakkaan että jollekkin mun ystäväpiiristä tehtäis noin. Voimia syksyyn! :)