Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hillitkää nyt edes joskus sitä kasvatusvimmaanne...
24.09.2010 |
Tuli mieleen tuosta ketjusta, jossa kysyttiin, kasvatatteko lapsenne kavereita, jos eivät hokaa sanoa kiitos ruokailtuaan kotonanne. No, se on jo vähän tulkinnanvarainen rajatapaus.
Mutta hei: antakaa nyt edes sen LÄSNÄOLEVAN äidin ratkoa tuollaiset tilanteet ensin, ja puuttukaa vasta (ja nätisti silloinkin), jos joku ongelma toistuvasti jää siltä lapsen omalta äidiltä ratkomatta. Siis: malttia ja odottakaa, mitä tapahtuu.
Esimerkki. Minulla on asperger-lapsi, joka saattaa hikeentyä isolle siskolleen aika oudolta tuntuvista jutuista. Hänelle rutiinit ja omaehtoisuus ovat tärkeitä ja pasmat sekoavat, kun sisko vahingossa tai tahallaan puuttuu hänen tekemisiinsä.
Joku aika sitten olin molempien lasten kanssa muskarissa odottamassa tunnin alkua. As-lapsi lueskeli omiaan, sisko tuli siihen ja rupesi lukemaan ääneen samasta kirjasta. As-lapsi hikeentyi ja sanoi siskoaan tyhmäksi. Olin juuri siihen itse avaamassa suutani, kun mjurto-osasekunnissa tämä viereinen SuperMamma alkoi kovaan ääneen ripittää lastani, että ei se ole oikein haukkua ketään tyhmäksi ja miltä sinusta tuntuisi jnejne.
Menin vähän mykäksi hämmästyksestä. Ko. mamma kyllä tiesi, että olen lapsen äiti ja siinä ääressä. Mitään erityistä hyötyä tuollaisesta päsmäröinnistä ei ollut, lapsi paukautti kirjan kiinni ja meni käytävälle lukemaan, eikä suostunut tulemaan sieltä enää odotustilaan. Ja juu: saattaa vieläkin joskus suuttuessaan sanoa siskoaan tyhmäksi, mikä itse asiassa on parempi vaihtoehto kuin muksaisu, mikä sekin olisi ihan mahdollista...
Kyllä lapsen oma äiti yleensä haluaa ja osaa hoitaa ne tilanteet ja paljon paremminkin kuin sivullinen. Tietää, mistä se johtuu ja mitä mistäkin seuraa.
PS: kuten edellä sanoin, eri asia on sitten se, jos äiti antaa lasten touhuta mitä tahansa kamalaa.
Kommentit (61)
paikalle, kun se nainen jo huusi. Pahoinpitelyksi muuten ei minunkaan mielestäni voi sanoa sitä, kun uhmaikäinen tyhmyyttään puraisee. Totta kai se on väärin ja siihen puututaan, mutta haloo, poliisiko siihen muka olisi pitänyt kutsua!
Varmaan se äiti siinä järkyttyi, niin minäkin järkyttyisin, mutta a) kenellekään ei huudeta ja b) ensin pitäisi aina antaa sille lapsen vanhemmalle tilaisuus sanoa ja toimia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanko oikeasti? Kyllä minusta on. En nyt sano, että poliisit pitäisi paikalle pyytää. Vaan olla itse tarpeeksi lähellä ja hanakka puuttumaan. Kyllä mä ainakin olen tuon kuopukseni vieressä, kun tiedän, että hänellä on taipumus purra suuttuessaan. Nyt jo vähemmän, mutta vielä kesällä puri pienestäkin vastoinkäymisestä. Ei silloin käynyt mielessäkään mennä toiselle puolelle puistoa, enhän muuten olisi pystynyt puuttumaan hänen tekoihinsa. Ehkäpä jos lapsen isä olisi ollut vieressä (varsinkin jos tiesi lapsensa tavan purra) niin hän olisi ehtinyt puuttua asiaan ennen kuin toinen äiti siihen puuttui.
Eikä huutaminen minustakaan ole oikein. En sitä missään väittänyt.
Ihanko oikeasti? Kyllä minusta on. En nyt sano, että poliisit pitäisi paikalle pyytää. Vaan olla itse tarpeeksi lähellä ja hanakka puuttumaan. Kyllä mä ainakin olen tuon kuopukseni vieressä, kun tiedän, että hänellä on taipumus purra suuttuessaan. Nyt jo vähemmän, mutta vielä kesällä puri pienestäkin vastoinkäymisestä. Ei silloin käynyt mielessäkään mennä toiselle puolelle puistoa, enhän muuten olisi pystynyt puuttumaan hänen tekoihinsa. Ehkäpä jos lapsen isä olisi ollut vieressä (varsinkin jos tiesi lapsensa tavan purra) niin hän olisi ehtinyt puuttua asiaan ennen kuin toinen äiti siihen puuttui. Eikä huutaminen minustakaan ole oikein. En sitä missään väittänyt.
että se olisi jotenkin harkittua ilkeyttä. Joo, olen samaa mieltä, että vieressä pitäisi olla. Me ei kuitenkaan tiedetä, miten kaukana oli ja miksi.
Joka tapauksessa sen kirjoituksen pointti oli mielestäni sama kuin omani eli pitäisi edes muutama sekunti jaksaa odottaa (ja puremistapauksessa käyttää vaikka se aika oman lapsensa lohduttamiseen sen sijaan, että alkaa huutaa ja järkyttää myös sitä OMAA lastaan entistä enemmän!) ja katsoa, miten se toinen vanhempi aikoo toimia.
ap
ei ole vaikea päätellä, mistä lapsi on "erityispiirteensä" perinyt.
ihan tosi? Ja mistä sinä nyt sitten sen päättelit?
;-DDD
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka teistä tanttahääristä tykkäisi, jos teille alkaisi ventovieras huutaa päin naamaa?
Eikös se nyt ole ihan normaaleihin käytöstapoihin kuuluvaa, että lasten kasvattaminen on ensisijassa jätettävä lapsen omalle vanhemmalle. Ja vasta sitten, jos on ihan varma, ettei mitään tapahdu, voi toivoa toimenpiteitä. Sillonkaan en kyllä alkaisi keuhkota pienelle lapselle itselleen, vaan kysyisin siltä vanhemmalta, miten aikoo tilanteeseen puuttua.
Hyi olkoon.
Tai ainakin on ymmärryksessä vikaa. Itse tällaisissa tilanteissa odotan ensin että sen lapsen vanhempi tekee asialle jotakin. Mutta jos ei tee, rauhallisesti itse vasta sitten selitän miten väärin se oli.
Nyt meni naisilla puurot ja vellit sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sun tyttärellä ollut mitään oikeutta purra ja sun miehesi olisi siihen pitänyt puuttua. Ymmärrän hyvin toisen tytön äidin suuttumuksen! Kyllä minäkin suuttuisin jos minun lapsiani purtaisiin. Ja vasta viikonloppuna suutuin omalle pojalleni kun puri veljeään. Ei se ole missään tapauksessa sallittua.
Olisitko itse katsonut vierestä hiljaa, kun sun lasta satutetaan? Enpä usko!
Eihän 3 v ole mikään pienikokoinen aikuinen, vaan lapsi!
Eihän lapset PAHOINPITELE toisiaan. Lapsille nyt vaan sattuu tollasta. Kyllä, joskus joku heittää hiekkaa päälle. Niin käy. Joskus joku vie lapion kädestä.
Ja kyllä minä ainakin olisin katsonut vaan vierestä hiljaa jos lastani joku pikkuinen purisi. Tietysti lohduttaisin omaa lastani, kun sattui. Ja selittäisin lapselleni toisen lapsen kuullen, että tuo lapsi ei vielä ole oppinut, että pureminen sattuu.
En käsitä tällaisia ihmisiä. "oikeutta purra", no ei varmaan niin, mutta on sillä oikeus olla lapsi ja vanhemman tehtävä on valvoa, että lapsi pääse vahingoittamaan muita tai itseään. Mutta hei haloo, kuitenkin varmaan joka toinen lapsi puree tai lyö muita lapsia joskus.
itse olen kyllä yrittänyt ja toivon että edes jotenkin onnistunut olemaan kasvattamatta muiden lapsia, jos tosiaan oma lapsi ei ole kohteena. silloin kyllä puutun, jos oma lapsi jää jalkoihin, mutta samaa mieltä olen, etät jokainen perhe ratkokoon itse sisäiset ongelmansa, jos ne ovat tuollaisia. Siis mitään perheväkivaltaa en tietenkään jää sivusta seuraamaan, mutta se nyt onkin ihan toinen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä puutun itsekin, jos oma lapsi on toisena osapuolena, saatan silloin myös vierasta lasta kieltää.
Ap:n tapaus on mielestäni eri, koska kyse oli hänen lastensa välisestä yhteenotosta. Tuossa tapauksessa en sivustakatsojana menisi puuttumaan!
Eihän sun tyttärellä ollut mitään oikeutta purra ja sun miehesi olisi siihen pitänyt puuttua. Ymmärrän hyvin toisen tytön äidin suuttumuksen! Kyllä minäkin suuttuisin jos minun lapsiani purtaisiin. Ja vasta viikonloppuna suutuin omalle pojalleni kun puri veljeään. Ei se ole missään tapauksessa sallittua.
Olisitko itse katsonut vierestä hiljaa, kun sun lasta satutetaan? Enpä usko!
Eihän 3 v ole mikään pienikokoinen aikuinen, vaan lapsi!
Eihän lapset PAHOINPITELE toisiaan. Lapsille nyt vaan sattuu tollasta. Kyllä, joskus joku heittää hiekkaa päälle. Niin käy. Joskus joku vie lapion kädestä.
Ja kyllä minä ainakin olisin katsonut vaan vierestä hiljaa jos lastani joku pikkuinen purisi. Tietysti lohduttaisin omaa lastani, kun sattui. Ja selittäisin lapselleni toisen lapsen kuullen, että tuo lapsi ei vielä ole oppinut, että pureminen sattuu.
En käsitä tällaisia ihmisiä. "oikeutta purra", no ei varmaan niin, mutta on sillä oikeus olla lapsi ja vanhemman tehtävä on valvoa, että lapsi pääse vahingoittamaan muita tai itseään. Mutta hei haloo, kuitenkin varmaan joka toinen lapsi puree tai lyö muita lapsia joskus.
En mä jaksa enää jankata. Mun mielestä ei saa purra toisia ja oman vanhemman tehtävä on vahtia niin ettei niitä puremisia tapahdu. Tai jos tapahtuu niin ojentaa lasta. En mä hyväksi väkivaltaa aikuisiltakaan. Ja jos se vanhempi ei viitsi ojentaa lastaan niin kyllä sen satutetun lapsen vanhempi saa sen tehdä. Sinäkö tosiaan hyväksyt mukisematta, että sun lasta satutetaan? Jos mun lasta satutetaan niin en hymistele lapselle hiljaa, et joo sellasta sattuu, vaan vaadin asiaan selvityksen. Tässä asiassa olen nipo. Toisia ei satuteta ja jos satutetaan niin asia selvitetään ja anteeksi pyydetään. Esim. oma poika joutuu tuollaisesta käytöksestä penkille. Satuttaminen on väärin ja jopa 3v sen tietää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sun tyttärellä ollut mitään oikeutta purra ja sun miehesi olisi siihen pitänyt puuttua. Ymmärrän hyvin toisen tytön äidin suuttumuksen! Kyllä minäkin suuttuisin jos minun lapsiani purtaisiin. Ja vasta viikonloppuna suutuin omalle pojalleni kun puri veljeään. Ei se ole missään tapauksessa sallittua. Olisitko itse katsonut vierestä hiljaa, kun sun lasta satutetaan? Enpä usko!
Eihän 3 v ole mikään pienikokoinen aikuinen, vaan lapsi! Eihän lapset PAHOINPITELE toisiaan. Lapsille nyt vaan sattuu tollasta. Kyllä, joskus joku heittää hiekkaa päälle. Niin käy. Joskus joku vie lapion kädestä. Ja kyllä minä ainakin olisin katsonut vaan vierestä hiljaa jos lastani joku pikkuinen purisi. Tietysti lohduttaisin omaa lastani, kun sattui. Ja selittäisin lapselleni toisen lapsen kuullen, että tuo lapsi ei vielä ole oppinut, että pureminen sattuu. En käsitä tällaisia ihmisiä. "oikeutta purra", no ei varmaan niin, mutta on sillä oikeus olla lapsi ja vanhemman tehtävä on valvoa, että lapsi pääse vahingoittamaan muita tai itseään. Mutta hei haloo, kuitenkin varmaan joka toinen lapsi puree tai lyö muita lapsia joskus.
En mä jaksa enää jankata. Mun mielestä ei saa purra toisia ja oman vanhemman tehtävä on vahtia niin ettei niitä puremisia tapahdu. Tai jos tapahtuu niin ojentaa lasta. En mä hyväksi väkivaltaa aikuisiltakaan. Ja jos se vanhempi ei viitsi ojentaa lastaan niin kyllä sen satutetun lapsen vanhempi saa sen tehdä. Sinäkö tosiaan hyväksyt mukisematta, että sun lasta satutetaan? Jos mun lasta satutetaan niin en hymistele lapselle hiljaa, et joo sellasta sattuu, vaan vaadin asiaan selvityksen. Tässä asiassa olen nipo. Toisia ei satuteta ja jos satutetaan niin asia selvitetään ja anteeksi pyydetään. Esim. oma poika joutuu tuollaisesta käytöksestä penkille. Satuttaminen on väärin ja jopa 3v sen tietää!
ole pahoinpitely, vaikka väärää reagointia onkin. En siis kirjoittanut tuota kommenttia, jota siteeraat.
Mutta hei: edelleenkään et näy ymmärtävän sitä 41:n ja minun pointtia, että tuohon OLISI kyllä ihan lapsen oma vanhempi puuttunut, jos olisi saanut puheenvuoron.
Oletko nyt ihan varmasti sitä mieltä, että on ok tuolla lailla alkaa huutaa ilman, että toinen ehtii tehdä mitään? Ihan mallikelpoista toimintaa sinusta?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yksi häiriintynyt vastaus. Ei kannata niistä ottaa itseensä, ne vain kertovat kirjoittajansa henkisestä hädästä.
ap
mekaaninen anteeksipyytämiseen pakottaminen ei hirveesti lisää oikeaa empaattisuutta. Tärkeämpää olisi, että ristiriitatilanteesee joutuneet lapset ymmärtäisvät mitä tapahtui ja että huonosta käytöksestä tulee toiselle paha mieli jne.
Ja sisarrusten välisiin kahinoihin ei mielestäni tarvitse jatkuvasti puuttua. Sekin on opittava, että toistä ärysttämällä usein saa jotenkin köniinsä, verbaalisesti tai fyysisesti.
Minä en seiso 5v ja 6v lasteni vieressä puuttumassa jokaiseen kähinöintiin, en vaadi anteeksipyyntöjä jne. Ja lapsiamme on aina kehuttu päiväkodissa toisia huomioivasta ja kohteliaasta käytöksestä. Mistäköhän tämä johtuu?
Uskon käytöksen opettamisessa enemmän mallioppimiseen. Meillä aikuiset viljelevät kiitosta, ole hyvää, anteeksia jne...
tässä ketjussa taas huomaa kuinka vähän ihmiset ymmärtävät luetusta tekstistä! Vaikka ap on rautalangasta vääntänyt niin ei mene jakeluun ei. Muakin häiritsevät vanhemmat jotka ovat sekunnin murto-osassa puuttumassa toisten lasten tekemisiin vaikka siihen itse olisi puuttumassa siinä sekunnissa eikä sekunnin murto-osassa. Minulla on yksi tällainen kaveri ja sen ovat toisetkin laittaneet merkille... Huokaillaan ja annetaan murto-osapuuttujan olla.
mekaaninen anteeksipyytämiseen pakottaminen ei hirveesti lisää oikeaa empaattisuutta. Tärkeämpää olisi, että ristiriitatilanteesee joutuneet lapset ymmärtäisvät mitä tapahtui ja että huonosta käytöksestä tulee toiselle paha mieli jne.
Ja sisarrusten välisiin kahinoihin ei mielestäni tarvitse jatkuvasti puuttua. Sekin on opittava, että toistä ärysttämällä usein saa jotenkin köniinsä, verbaalisesti tai fyysisesti.
Minä en seiso 5v ja 6v lasteni vieressä puuttumassa jokaiseen kähinöintiin, en vaadi anteeksipyyntöjä jne. Ja lapsiamme on aina kehuttu päiväkodissa toisia huomioivasta ja kohteliaasta käytöksestä. Mistäköhän tämä johtuu?
Uskon käytöksen opettamisessa enemmän mallioppimiseen. Meillä aikuiset viljelevät kiitosta, ole hyvää, anteeksia jne...
Niinpä... JOs olisi syytä, niin ehkä minäkin voisin ryhtyä tuollaiseksi päsmäröijäksi. Se ei vaan tunnu minusta hyvältä ja olen aika varma, että menetelmilläni päästään pidemmälle ilman niin suurta pahaa mieltä, kuin mitä jatkuvalla kyttäämisellä (ja jopa muille huutamisella) saadaan aikaan.
Meillä mies saattaa sanoa "mites pyydetään", etc. ja se on minusta kiusallista. Eihän kukaan halua jatkuvaa muistutusta siitä, jos kerran meni pieleen. Eli jos joskus unohtuu sanoa, niin ei minusta ole tahdikasta siitä heti huomauttaa. Tai korkeintaan oman perheen läsnäollen. Ei vieraiden. (Voihan sitä sitten selän takana muille vanhemmille sanoa, että meillä vasta harjoitellaan sitä ja sitä, jos pelkää muiden vanhempien arvostelua.)
Lapsikaan ei pidä arvostelusta ja mitäänhän ei kukaan meistä halua tehdä ilman järkevää syytä ja vain siksi että joku käskee. Siinä mielessä lapset ovat samanlaisia kuin aikuiset. Ruma komentelu saa aikaan vain pahaam mieltä ja katkeruutta.
Ja silti voidaan olla hyvätapaisia, keinot vaan ovat niin toiset.
35 äsken vähän sotki, eli en tarkoittanut että kirjoitustani kommentoinut olisi päsmäröijä, vaan siis päinvastoin :)
35
Usein nämä supertiukat äidit ovat yhden lapsen äitejä. Olen tuntenut parikin todella tarkkaa kurinpitäjää, jotka ovat paheksuneet omien lasteni tekoja. Kummasti heilläkin on nuttura löysemmäksi tullut useampien lasten myötä. ovat kai huomanneet, että ei se heidän lapsensakaan sen kummempi ole, ja kiukustuessaan haukkuu sisarusta tyhmäksi.
Enkä nyt sano, että haukkumista/lyömistä/puremista pitäisi hyväksyä. Viisas kasvattaja osaa katsoa kokonaiskuvaa ja tietää, minkä kahnauksen lapset osaavat itse ratkaista ja mihin tarvitaan aikuisen puuttumista. Omat lapseni ovat pikkuhiljaa oppineet tällä metodilla, että on paljon mukavampi leikkiä sovussa kuin tapella. Kyllä he tappelevat edelleen, mutta myös sopivat riidat oma-aloitteisesti. Eikö me äidit juuri tähän pyritä? :)
Alue: Aihe vapaa
Eihän sun tyttärellä ollut mitään oikeutta purra ja sun miehesi olisi siihen pitänyt puuttua. Ymmärrän hyvin toisen tytön äidin suuttumuksen! Kyllä minäkin suuttuisin jos minun lapsiani purtaisiin. Ja vasta viikonloppuna suutuin omalle pojalleni kun puri veljeään. Ei se ole missään tapauksessa sallittua.
Olisitko itse katsonut vierestä hiljaa, kun sun lasta satutetaan? Enpä usko!