Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hillitkää nyt edes joskus sitä kasvatusvimmaanne...
24.09.2010 |
Tuli mieleen tuosta ketjusta, jossa kysyttiin, kasvatatteko lapsenne kavereita, jos eivät hokaa sanoa kiitos ruokailtuaan kotonanne. No, se on jo vähän tulkinnanvarainen rajatapaus.
Mutta hei: antakaa nyt edes sen LÄSNÄOLEVAN äidin ratkoa tuollaiset tilanteet ensin, ja puuttukaa vasta (ja nätisti silloinkin), jos joku ongelma toistuvasti jää siltä lapsen omalta äidiltä ratkomatta. Siis: malttia ja odottakaa, mitä tapahtuu.
Esimerkki. Minulla on asperger-lapsi, joka saattaa hikeentyä isolle siskolleen aika oudolta tuntuvista jutuista. Hänelle rutiinit ja omaehtoisuus ovat tärkeitä ja pasmat sekoavat, kun sisko vahingossa tai tahallaan puuttuu hänen tekemisiinsä.
Joku aika sitten olin molempien lasten kanssa muskarissa odottamassa tunnin alkua. As-lapsi lueskeli omiaan, sisko tuli siihen ja rupesi lukemaan ääneen samasta kirjasta. As-lapsi hikeentyi ja sanoi siskoaan tyhmäksi. Olin juuri siihen itse avaamassa suutani, kun mjurto-osasekunnissa tämä viereinen SuperMamma alkoi kovaan ääneen ripittää lastani, että ei se ole oikein haukkua ketään tyhmäksi ja miltä sinusta tuntuisi jnejne.
Menin vähän mykäksi hämmästyksestä. Ko. mamma kyllä tiesi, että olen lapsen äiti ja siinä ääressä. Mitään erityistä hyötyä tuollaisesta päsmäröinnistä ei ollut, lapsi paukautti kirjan kiinni ja meni käytävälle lukemaan, eikä suostunut tulemaan sieltä enää odotustilaan. Ja juu: saattaa vieläkin joskus suuttuessaan sanoa siskoaan tyhmäksi, mikä itse asiassa on parempi vaihtoehto kuin muksaisu, mikä sekin olisi ihan mahdollista...
Kyllä lapsen oma äiti yleensä haluaa ja osaa hoitaa ne tilanteet ja paljon paremminkin kuin sivullinen. Tietää, mistä se johtuu ja mitä mistäkin seuraa.
PS: kuten edellä sanoin, eri asia on sitten se, jos äiti antaa lasten touhuta mitä tahansa kamalaa.
Kommentit (61)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anteeksipyyntöä! Mun lapsilta ja muilta on vaadittu sitä tuossa iässä jo pkssakin! Millaisia lellipentuja te kasvatatte jos 3veen ei tarvi osata pyytää anteeksi?
niin emme poistuisi ennen kuin on saatu anteeksipyyntö. NOLOA jos joku ei sen vertaa osaa omaa lastaan kasvattaa. Miten voi ikinä pärjätä tarhassa tai koulussa missä AINA laitetaan pyytämään anteeksi?
Miten voi pärjätä koulussa, jos lapsi tarvitsee omat vanhempansa paikalle vaatimaan anteeksipyyntöä?
Anteeksi vain, mutta ihan oikeasti, missä päin Suomea asut? Mä olen todella ihmeissäni, että toimiiko jotkut tosiaan näin.
jos lapselta ei voi sitä vaatia leikkipuistossa miten voi pärjätä esim tarhassa jos ei sitä sielläkään häneltä saa vaatia? Tajusitko? Aikuisella on vastuu!
anteeksipyyntöä mutta aikuinen ei voi vaatia lasta pyytämään anteeksi? Aika kieroa kasvatusta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tönimistä! Se on aikuisen tehtävä opettaa se anteeksi pyytäminen ja jos joku möllö isukki puistossa ei sitä tee niin minä ainakin teen...vaadin samaa omiltanikin! Miten ihmeessä se lapsi oppii ikinä tapoja jos sille niitä ei opeta? Töniminen on niin vakava asia että siihen on puututtava aikuisen taholta oli sit oma isä tai joku muu.
heitlä ei saa vaatia tapoja. Lapselta ei kysytä "pyydätkö anteeksi" vaan sanotaan että "pyydä anteeksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juuri se on ero tavis ja erityislapsen välillä. joten sen takia on aina vähän outos, kun täällä kirjoitetaan aina, että "vaikka on erityislapsi niin pitä osata käyttäytyä kuin tavislapsi" ja luullaan että se on vaan kasvatuksesta kiinni.
minusta se on niin että erityisesti sen kaltaisten lasten kanssa tulee olla tarkkana käytöksen suhteen ja kieltää se nimittely vaikka kuka sanois mitä. Mulle tuli tunne ettei ap olis kyllä reagoinut mitenkään vaikka oliskin saanut tilaisuuden. Kerropas onko se aspergerlapsi menossa hoitoon joskus? Siellä ei katsota nimittelyä läpi sormien...siellä joutuu molemmat vastuuseen sekä ärsyttäjä että nimittelijä.
vaikeita tilanteita. Kun on lapsi, jolla on monenlaista ongelmaa, on joksu valittava mistä juituista ne taistelut käy. Ja kun vielä tiedän että moitteista saattaa seurata raivari tai puolen tunnin itsensäkokoamishetki, niin joskus ummistan silmät. Käytännössä esim. saatan vain sanoa, että noin ei saa tehdä (ja vaatia vaikka paluttamaa lapion alkuperäiselle omistajalle), mutta jättää sen anteeksipyynnön vaatimatta. Sitten kun joku vieras äityli tulee siihen vaatimaan sanallista anteeksipyyntöä tai nätisti halaamista, lapsi menee taatusti lukkoon. Siinähän sitten mietin että selitänkö, että tämä lapsi ei ihan tavallinen vai tyydynkö poistumaan paikalta huonon kasvattajan leima otsassani.
Ja meillä muuten on isompi lapsi, joka hyvin temperamenttinen ja itsepäinen, mutta on jo pitkään osannut käyttäytyä ja pyytää anteeksi. hänenn kun tepsii ne normaalit kasvatusmenetelmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiroilua. Sitä harrastivat siinä useampi poika ja mun lapsi oli ainoa joka ei pyytänyt anteeksi. Olen tyytyväinen että asiaa ei jätetty siihen sillä mitä se olisi opettanut lapselleni?
Onkohan siinä joku ero että lapsi on koulussa TAI oppinut kävelemään viime vuosina?
Minä komppaan nro. 16 sua, en tarkoita etteikö pidä pyytää anteeksi mutta tarttee muistaa että joskus pennut leikkii vähän kovaa. Joku saattaa provosoida ensin, johon toinen reagoi lyömällä: juu, lyöminen on väärää mutta tilanteessa se on kuitenkin jatkotilanne.
Samaten vahinkojen pyytäminen on toinen asia. Pyydätkö anteeksi jos kaadat maidon?
Pyytääkö lapsi sitä anteeksi?
Jos vahingossa kaksi ihmistä törmää niin kuka pyytääkö anteeksi vaan se joka ei kaadu?
Lapsia pitää toistaa kasvatuksessa. Jos joku heittää hiekkaa niin onko se innostusta, harmia, kiukuttelua, kiusaa? Lasta siis ei kasvateta jos näin tapahtuu.
Kun olitte itse pieniä niin skitsosiko joku aikuinen kokoajan niskan takana sääntöjä ja ohjeita? Jos hiekkaa kaataa ämpäristä niin onko se kielletty? Tai viskaa hiekkaa eri suuntaan missä muita leikkijöitä on?
Olen huomannut puistossa myös miten suloista on jos joku tyttö kauniissa haalarissaan ottaa ämpärin, kantaa sen pitkin puistoa ja miten erilainen tilanne on jos saman tekee poika.
Vanhemmillakin saattaa olla erilaisia vammoja nähdä asioita.
Poikien mielikuvitusleikit on helvetistä, tytöt on vaan hauskoja. Niinkuin poikien vanhemmat ei kasvata lapsiaan, tai ainakin niistä pitää kitkeä kaikki aktiivisuus ja hulvattomuus.
Että anteeksi vaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän päiväkodissa EI vaadita anteeksipyyntöä lapselta, mutta se lapsi jota on loukattu saa kyllä hyvityksen. Esim. niin että päiväkodin ope pyytää lapselta sen toisen lapsen puolesta anteeksi.
Kaikki lapset eivät osaa tai uskalla pyytää anteeksi. Tai eivät halua, koska ovat itsekin loukkaantuneita.
Joo, kyllä vain, mä olen täysin eri linjoilla todennäköisesti kaikesta kasvatukseen liittyvästä.
En VAADI ikinä anteeksipyyntöä keneltäkään. 6v:tä kyllä ohjeistan pyytämään anteeksi, mutta en vaadi. Se on lapsen oma oikeus päättää pyytää tai olla pyytämättä anteeksi. Mitä iloa on pakotetusta anteeksipyynnöstä kenellekään?
Sen sijaan minä kyllä osoitan molemmille osapuolille mitä tapahtui. Esim."Huomaatko, miten pahamieli X:lle tuli, kun .... Voisit pyytää anteeksi."
Lapsi saa itse päättää miten hyvittää tekonsa. Joskus se voi olla sitä, että lapsi huomattuaan loukanneensa toista on hänelle tavallista kiltimpi tai muulla vastaavalla tavalla hyvittää tekonsa.
Meillä molemmat lapset osaavat useimmissa tilanteissa pyytää anteeksi ja välillä siitä muistutetaan. Mutta ikinä ei pakoteta.
Itse olen sitä mieltä, että lapsi oppii parhaiten siitä, että häntä hoitavat aikuiset ovat myötätuntoisia, ohjaavat hellästi (eivät pakota) ja näyttävät omalla esimerkillään. Tai ainakin omat lapseni oppivat esimerkistä.
En silti todellakaan tiedä, miten lapseni käyttäytyy kylässä. Ei varmaankaan siellä aina uskalla sanoa kiitos tms. Mistäs te kaikki muuten olette niin varmoja siitä, että juuri teidän lapsenne käyttäytyy mallikelpoisesti silloin kun ette ole paikalla?
Päiväkodissa lapsistani on sanottu että on kauniit tavat. Ja heille ei myöskään sanota "mitäs sanotaan", vaan mielummin varovasti kuiskaan että voisi kiittää.
Ymmärrän sua erittäin hyvin.
Jos lapsi olis sanonut tämän toisen äidin lasta tyhmäksi, ymmärtäisin asiaaan puuttumisen, mutta kun kyse oli sinun lastesi keskinäisestä jutusta ja itse olit paikalla, en kyllä ymmärrä.
Ja tuosta anteeksipyytämisestä.
Se on hyvä tapa opettaa lasta pyytämään anteeksi, mutta se ei saa tulla robottimaisesti lapsen suusta.
Ensin huitaistaan ja samaan hengenvetoon sanotaan anteeksi ja liuetaan paikalta.
Asia on sitten vasta selvitetty kun se toinen osapuoli ANTAA anteeksi. Sitä ei aina tarvitse olettaa että anteeksi saa automaattisesti kun on niin pyydetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun vanhemmat eivät ole opettaneet lasta kulkemaan oikein.
Näkövammainen lapsi kun vaan tarvitsee enemmän aikaa ja eri menetelmiä oppiakseen kulkemaan törmäämättä.
Ihan sama aspergerilla. Aspergeriys ei lapsesta mihinkään häviä, mutta lapsi voi oppia silti käyttäytymään. Se vaan kestää kauemmin kuin tavallisilla lapsilla ja metodit voivat olla vähän toiset. Voi tosiaan olla, että jossain vaiheeessa se, että lapsi sanoo siskoa tyhmäki on jo saavutus, sillä aiemmin lapsi on saattanut samassa tilanteessa aina lyödä siskoa. Seuraava vaihe on sitten päästä nimittelystä eroon.
juuri se on ero tavis ja erityislapsen välillä. joten sen takia on aina vähän outos, kun täällä kirjoitetaan aina, että "vaikka on erityislapsi niin pitä osata käyttäytyä kuin tavislapsi" ja luullaan että se on vaan kasvatuksesta kiinni.
minusta se on niin että erityisesti sen kaltaisten lasten kanssa tulee olla tarkkana käytöksen suhteen ja kieltää se nimittely vaikka kuka sanois mitä. Mulle tuli tunne ettei ap olis kyllä reagoinut mitenkään vaikka oliskin saanut tilaisuuden. Kerropas onko se aspergerlapsi menossa hoitoon joskus? Siellä ei katsota nimittelyä läpi sormien...siellä joutuu molemmat vastuuseen sekä ärsyttäjä että nimittelijä.
Aika älytöntä vedota siihen, että ei aikuistakaan vaadittaisi pyytämään anteeksi jne. Olen ihan kiitollinen, että äitini on vaatinut tiettyjä asioita kun olen ollut lapsi. Hassulta tuntuisi jos nyt kun olen 40-vuotias, jos äiti vaatisi pukemaan sukkahousut tai katsomaan myyjää silmiin kiittäessäni kassalla. :) Lapsen käytös on aikuisen vastuulla ja hänen pitääkin olla kasvatettavana.
minusta se on niin että erityisesti sen kaltaisten lasten kanssa tulee olla tarkkana käytöksen suhteen ja kieltää se nimittely vaikka kuka sanois mitä. Mulle tuli tunne ettei ap olis kyllä reagoinut mitenkään vaikka oliskin saanut tilaisuuden. Kerropas onko se aspergerlapsi menossa hoitoon joskus? Siellä ei katsota nimittelyä läpi sormien...siellä joutuu molemmat vastuuseen sekä ärsyttäjä että nimittelijä.
vaan siksi, että tosiaan - kun ojennatte sitä ventovierasta lasta, se ojentaminen voi mennä täysin mönkään ja jopa pahentaa tilannetta, kun ei yhtään tiedä, millainen lapsi on ja miten mikäkin tehoaa.
Esim. tälle assilleni ei huuto tehoa yhtään. Rauhallisesti aina sanon, että nimittely on tosi rumaa, eikä hän itse siedä sitä myöskään. Ja juuri sen olisin nytkin sanonut, jos olisin ehtinyt.
Olet mitä ilmeisimmin itse tuollainen jyrä, kun et ollekaan pysty myöntämään, että tuollaista voi tapahtua.
ap
minusta se on niin että erityisesti sen kaltaisten lasten kanssa tulee olla tarkkana käytöksen suhteen ja kieltää se nimittely vaikka kuka sanois mitä. Mulle tuli tunne ettei ap olis kyllä reagoinut mitenkään vaikka oliskin saanut tilaisuuden. Kerropas onko se aspergerlapsi menossa hoitoon joskus? Siellä ei katsota nimittelyä läpi sormien...siellä joutuu molemmat vastuuseen sekä ärsyttäjä että nimittelijä.
vaan siksi, että tosiaan - kun ojennatte sitä ventovierasta lasta, se ojentaminen voi mennä täysin mönkään ja jopa pahentaa tilannetta, kun ei yhtään tiedä, millainen lapsi on ja miten mikäkin tehoaa.
Esim. tälle assilleni ei huuto tehoa yhtään. Rauhallisesti aina sanon, että nimittely on tosi rumaa, eikä hän itse siedä sitä myöskään. Ja juuri sen olisin nytkin sanonut, jos olisin ehtinyt.
Olet mitä ilmeisimmin itse tuollainen jyrä, kun et ollekaan pysty myöntämään, että tuollaista voi tapahtua.
ap
Erityisen herkästi tuota tekee naiset miehille. Esimerkki, jossa toisena osapuolena oli mieheni, joka oli vuoden hoitovapaalla sekä melkein kolmevuotias tyttäremme, joka siihen aikaan ikävä kyllä saattoi riitatilanteessa purra toista (homma saatiin kitkettyä hänestä parissa kuukaudessa, mutta tää on jo eri juttu).
Mies oli tytön kanssa lähipuistossa ulkoilemassa. Tyttö leikki yhden toisen saman ikäisen puolitutun tytön kanssa. Jotain skismaa siinä syntyi, ja meidän tyttö puraisi sitä toista.
Ihan varmasti mies olisi heti puuttunut siihen, koska on aika ankara kasvattaja ja teki tosiaan kovasti työtä muutenkin sen puremisen loppumiseksi.
Mutta mies ei ehtinyt kuin kävellä tyttöjen luo, kun siinä alkoi sen toisen äiti huutaa kovaan ääneen, että näitkö sä mitä sun tyttös teki, nyt pitää heti mennä hakemaan puhdistusainetta ja heti on pyydettävä anteeksi ja rangaistava jne.
Mies ei saanut ollenkaan suunvuoroa. Tuo äiti alkoi naputtaa tylysti meidän tytölle, joka säikähti pahasti ja alkoi itkeä, tuskin ymmärsi puoliakaan.
Mies jo hiukan hermostui ja käski sitä toista naista rauhoittumaan, ja siitäkös se (ilmeinen av-mamma) tuleentui ja alkoi sättiä miestä, että hän ei mitenkään puutu asiaan, vaan seisoo tumput suorina katsomassa, kun kakaransa PAHOINPITELEE muita lapsia. Juu, ihan oli harkittu pahoinpiteluy...
Mies siihen jo sitten korotti hiukan ääntään ja sanoi, että puuttuisin kyllä asiaan, jos saisin puheenvuoron, etkä huutais kuin hinaaja.
Toinen äiti tempaisi lapsensa ja lähti mitään puhumatta pois. Mies rauhoitti tyttöämme ja selitti, miten ei saa purra ja että siitä voi ihmiset juuri tuolla lailla hermostua.
Ei, ei loppunut pureminen siihen, mutta muutaman kerran jälkeen sitä myöhemmin.
Miehillähän ei naisten (joidenkin naisten) mielestä ole mitään virkaa kasvattajina...
Tajusit tarkalleen, mitä tarkoitin. Ja hyvin tiivistetty: siinä tulee nimenomaan toiselle olo, että häntä pidetään huonona kasvattajana ja idiootista seuraavana.
En siis - edelleenkään - aja takaa sitä, ettei huonoon käytökseen pitäisi puuttua, jos lapsen oma vanhempi ei ole paikalla tai huomaa tai halua puuttua. Mutta ENSIN pitäisi antaa hänelle MAHDOLLISUUS tehdä jotain.
Ja kaikissa oloissa 41:n kuvailema huuto vieraalle lapselle on ihan päin honkia menevä juttu. Ihme ettei sun miehes hermostunut pahemminkin!
ap
Alue: Aihe vapaa
Meillä on kanssa pihalla yksi tällainen perhe. Heidän kanssaan, vaikka muuten ovatkin mukavia, ei viitsi tavata lasten kanssa. Ovat koko ajan komentamassa muiden lapsia tilanteissa missä mitään ei ole sattunut, kukaan ei kiusaa jne. Vaativat 3-vuotiailta anteeksipyyntöä jne.
Heidän oma lapsensa on hyvin epäsosiaalinen ja monella tapaa kehityksestä jäljessä. Välilä tuntuu siltä, että tämä erilaisuus johtuu siitä, että suojelevat lastaan kaikilta vastoinkäymisiltä ja pahalta mieleltä.
Tämä lapsi ei tule toimeen muiden kanssa ja muut eivät ymmärrä miten hänen kanssaan leikitään, sillä hän tarvitsee kaikkeen vanhempien tuen. Ei osaa lainkaan ratkaista ristiriitoja, kun vanhemmat hoitavat kaiken hänen puolestaan.
Nämä vanhemmat pitävät kaikkia muita lapsia "häirikkölapsina" ja kiusaajina. Kiusaamista on mm. se, että 4v ei kuuntele loppuun oman lapsen sanomisia.