Hohhoijaa anoppia!!!

Kun lapsi kärsii ummetuksesta, ei palkkio sitä paskaa sen helpommalla ulos tuo. Kyllä siihen on olemassa ihan lääkkeet, joita käytetään, jos vanhemmat eivät tunne kuitupitoisia ruokia. On vanhemman laiskuuttaa houkutella uloste palkinnolla sen sijaan että varmistaisi, että ummetusta ei synny.

Ja kyllä, meillä on lapsi, jolle oli kehittymässä tuollainen ongelma, mutta kiitos järkevät toiminnan ja apteekin avun ei autokaupassa tarvinnut käydä. Vaatii vanhemmilta enemmän kuin käydä ostamassa leluautot, mutta lapselle paljon parempi.

Terveisiä lastenlääkärin vastaanotolta:

-meidän tapauksessa kyse ei ole ruokavaliosta

-kyse on pottatreenien aloittamisen kohdalla yleisestä ilmiöstä, panttaamisesta

-on kuulemma tyypillinen vaiva 2-3 -vuotiailla

-kun uloste pääsee kerran kovettumaan suolessa ja tekee ulostamisen kivuliaaksi, voi siitä lähteä kierre, jossa lapsi ei halua kakata, koska se tuntuu ikävältä

t:ap

niin lapsi välttelee sitä ja siinähän se kierre on valmiina. Ja todellakin jos palkinto asiaa yhtään auttaa niin tottakai palkinto on paikallaan! Kun näkee oman lapsensa itkemässä kivusta ummetuksen ja kakan teon vuoksi niin kyllä mä olen ihan valmis häntä hemmottelemaan sen jälkeen. Itsekin kärsinyt raskausaikana sellasesta ummetuksesta, että oksat pois. Tsemppiä ap ja toivon, että lapsenne vaiva helpottaa!

Miten ihmeessä menet noin tekemään? Kun se ummetus ei ole tahdon asia ollenkaan, siitä ei siis palkita, koska lapsi ei voi asialle mitään! Jos lapsellasi olisi diabetes, niin saisiko hän palkinnon, jos verensokeri olisi ateria jälkeen alhainen? Tai saako flunssainen lapsi palkinnon, jos ei yski?

Kun lapsi kärsii ummetuksesta, hän alkaa pelätä kipua eikä mene tekemään kakkaa, vaikka se kakka ehkä tulisikin helpommin alkuvaiheessa. Niinpä kierre vain pahenee. Palkkioilla yritetään houkutella sitä lasta tekemään kakka silloin, kun se vielä on helpompaa eikä niin kivuliasta. Vähän niin kuin houkuteltaisiin flunssaista lasta pysymään vuoteessa, jotta paranee tai diabeetikkoa ottamaan piikkinsä. Eli siis aivan eri asia mistä sinä puhut!

Kun lapsi kärsii ummetuksesta, ei palkkio sitä paskaa sen helpommalla ulos tuo. Kyllä siihen on olemassa ihan lääkkeet, joita käytetään, jos vanhemmat eivät tunne kuitupitoisia ruokia. On vanhemman laiskuuttaa houkutella uloste palkinnolla sen sijaan että varmistaisi, että ummetusta ei synny.

Ja kyllä, meillä on lapsi, jolle oli kehittymässä tuollainen ongelma, mutta kiitos järkevät toiminnan ja apteekin avun ei autokaupassa tarvinnut käydä. Vaatii vanhemmilta enemmän kuin käydä ostamassa leluautot, mutta lapselle paljon parempi.

[

Kun lapsi kärsii ummetuksesta, ei palkkio sitä paskaa sen helpommalla ulos tuo. Kyllä siihen on olemassa ihan lääkkeet, joita käytetään, jos vanhemmat eivät tunne kuitupitoisia ruokia. On vanhemman laiskuuttaa houkutella uloste palkinnolla sen sijaan että varmistaisi, että ummetusta ei synny.

Ja kyllä, meillä on lapsi, jolle oli kehittymässä tuollainen ongelma, mutta kiitos järkevät toiminnan ja apteekin avun ei autokaupassa tarvinnut käydä. Vaatii vanhemmilta enemmän kuin käydä ostamassa leluautot, mutta lapselle paljon parempi.

Kiva, että teillä ongelma ratkesi helposti. Et kuitenkaan voi varmaan olettaa, että teidän ratkaisu on se ainoa oikea, ja kaikki muut ovat väärässä.

Meillä syödään kuitupitoisia ruokia - paljon. Lapsellani on täsmälleen sama ongelma kuin isällään aikoinaan. Kuitupitoinen ruoka ei kykene pitämään ulostetta tarpeeksi liukkaana, lapseni kun jännittää mahallaan, ja kaikenlainen stressi esim. meillä päiväkodin vaihto aiheuttaa erittäin pahan ummetuksen. Ruokavalio ei siis auta. Lääke kyllä auttaa, mutta ei ole suotavaa käyttää sitä jatkuvana hoitokeinona vaan lapsi pitäisi saada kakalle riittävän usein (kerran päivässä kakan tekeminen olisi ihanne). Tähän päivittäiseen kakkaamisyritykseen lasta houkutellaan eri keinoin, ja yksi sellainen on palkitseminen. Kyse on väliaikaisesta tavasta tehdä lapselle kakkaamisesta miellyttävämpi kokemus, kunnes ongelma häviää itsestään.

Meillä toimii kakkaamiset nyt hyvin. Kuten aiemmin kerroin, on kakalle menoa houkuteltu ties millä keinoin, ja nyt on ongelma ratkaistu, vaikka muutamat lääkärikäynnit kävimmekin. Myös neuvolasta olemme saaneet opastusta. Meidänkin ongelma on ratkaistu, lapsi sai tarrakirjaansa kivan määrän tarroja, pari kertaa sorruttiin tikkariin, kun ummetuskierre oli pahimmillaan. Vaivaa on nähty, ja lapsella silti hyvä mieli. MIkä olikaan se ongelmasi? Ai niin, että meillä ei toimittu niin kuin teillä...

Kun huomasi, että hänen puheillaan ei ole muuta vaikutusta kuin se, että vietämme hänen kanssaan vähemmän aikaa ja emme kerro oikein mitään tekemisistämme on rauhoittunut. Ei siis voi kommentoida kun ei tiedä mitä kommentoisi.