Milloin nauroit väärässä kohdassa?
Kun tilanteessa ei ole todellisuudessa mitään hauskaa, mutta sitten tulee joku mielleyhtymä, joka alkaa naurattamaan.
Aloitan parilla omalla tarinallani:
Eräs luokkakaverini näytti videon naisesta, joka inspiroi häntä. Naisella oli kaikki violettia talosta ja autosta hiuksiin, koriste- ja muihin esineisiin. Tämä oli tehnyt vaikutuksen tähän luokkakaveriini, joka lähes itku silmissä kertoi videosta jja sen naisesta. Luokkakaveri oli parikymppinen. Itse entisenä ysärilapsena mieleen tuli tarina samankaltaisesta tyypistä. Päässä alkoi soida Eiffel65. Toinenkin vanhempi oppilas oli saanut saman ajatuksen ja kun hän hörähti niin en voinut itselleni mitään. Pyysin kyllä välitömästi anteeksi ja yritin selittää tätä mielikuvaa, kun 15 vihaista silmäparia tuijotti. Hävetti ja nauratti.
Toinenkin liittyy musiikkiin. Näin otsikon, että Yhdysvalloissa oli ollut lasten juhlissa ampumavälikohtaus. Sitten Tuomari Nurmio nosti päätään.....
Koulussa oli tsunamin jälkeen joku hartaushetki kun yhdeltä luokalta oli kadonnut oppilas, aloin hihittää koska ajattelin sen olevan jossain samassa dramaattisessa asennossa kuin mitä ne ihmiset oli joissain lehtikuvissa olleet.