Mitä tekisit, jos joutuisit ottamaan 2 vuotta vapaata työelämästä, asumaan ulkomailla sen ajan

Tässä sen näkee, kuinka monelle ihmiselle se työ on niin tärkeä identiteetin määrittäjä. Tuntuu, että ei ole mitään, jollei saa tehdä jotain "järkevää" ja mieluiten palkallista sellaista...Joskus on ehkä hyvä, että pysähtyy elämään hetkessä ja vain itselleen ja perheelleen. Ehkä oppii jotain itsestäänkin, niin pelottavaa kuin se onkin :) Luulenpa ap, että keksit kyllä tekemistä. Ja etukäteen ei voi tietää, keihin siellä tutustut ja mitä kaikkea mahdollisuuksia se tuo eteesi. Älä huolehdi siitä etukäteen vaan ota päivä kerrallaan ja sitten näet, mitä kukin päivä sinulle eteen tuo...

Joskus olisi ehken hyvä vain olla ja kuunnella itseään ja antaa omalle henkiselle kasvulle tilaisuus. Ilman pysähtymistä se ei onnistu.

Se neljäfemma mamma

Peesaan täysillä tätä. Vaikka siis itsekin olen pienissä määrin täällä ollessa töitä tehnyt. Minusta tämä on ollut ainutlaatuinen breikki tehdä omaehtoisesti kaikkea muuta kuin työuraa, sitä minulla on sekä takana että edessä.

Mutta nyt pitää lähteä kuntosalille :)

t. 7

itse en hae ideoita erityisesti palkallisiin töihin tms, vaan nimenomaan motivoiviin asioihin, joihin voisi keskittyä kunnolla kun joutuisin luopumaan (koen sen ainakin nyt niin) omasta työstäni pariksi vuodeksi. En ajattele sitä luopumista niinkään palkan vaan sen mielkkyyden näkökulmasta - olen äärimmäisen mielekkäässä työssä nyt, joten parin vuoden tauko siitä ei ole asia, jota valitsisin kovin helpolla. Siksi haen tilalle jotain mielekästä, motivoivaa, inspiroivaa :)



ap

Meillä (toivottavasti) edessä ulkomaille muutto ensi syksynä: kohdemaa Jenkit tai sitten Iso-Britannia. En aio, enkä halua jäädä kokonaan kotiäidiksi, mutta mitä sitä sitten tekisi.



Töitä haluaisin, mutta en mitä tahansa. Vapaaehtoistyötkin kiinnostavat. Jatko-opintoja olen miettinyt (koulutukseltani olen DI), mutta pelkään sen ohjaavan jatkossa liikaa tutkijanuralle. Ja USA:ssa koulutus on kallista... No eipä sinne välttämättä työlupaakaan saa ;)

itse en hae ideoita erityisesti palkallisiin töihin tms, vaan nimenomaan motivoiviin asioihin, joihin voisi keskittyä kunnolla kun joutuisin luopumaan (koen sen ainakin nyt niin) omasta työstäni pariksi vuodeksi. En ajattele sitä luopumista niinkään palkan vaan sen mielkkyyden näkökulmasta - olen äärimmäisen mielekkäässä työssä nyt, joten parin vuoden tauko siitä ei ole asia, jota valitsisin kovin helpolla. Siksi haen tilalle jotain mielekästä, motivoivaa, inspiroivaa :) ap

mutta siltikin työ ja sen tuoma tyydytys määrittää ihmistä monesti ihan liikaakin. Tai ainakin silloin, jos tuntuu, että eläminen ilman jotain konkreettista, säännöllistä tekemistä on ahdistavaa. Kyllä ihan jokainen päivä tuo tullessaan vaikka mitä huolimatta siitä onko kovasti suunnitellut etukäteen.

t. se joka kirjoitti identiteetistä

ap on 37v kolmen lapsen äiti, olen jokaisen lapseni kanssa ollut sen lähes parisen vuotta kotona eli yhteensä noin 5 vuoden tauko työelämästä on tullut jo pidettyä. Tällä elämänkokemuksella ja omalla luonteellani voin omasta puolestani vastata, että kaksi vuotta voi olla myös äärimmäisen pitkä aika, jonka aikana ihminen voi mm. sairastua masennukseen ja uupua, turhautua ja kokea monenmoisia negatiivisia tuntemuksia, jos elämä on liian epätyydyttävää. Ihan kaikella hyvällä enkä yhtään tarkoita väheksyä sun äitiysvapaa-aikaasi. ap

Toivon, että löydät mielenkiintoista tekemistä.

18

Ei vaadi Suomessa oloa, eikä ole edes kallista.

Meillä (toivottavasti) edessä ulkomaille muutto ensi syksynä: kohdemaa Jenkit tai sitten Iso-Britannia. En aio, enkä halua jäädä kokonaan kotiäidiksi, mutta mitä sitä sitten tekisi.

Töitä haluaisin, mutta en mitä tahansa. Vapaaehtoistyötkin kiinnostavat. Jatko-opintoja olen miettinyt (koulutukseltani olen DI), mutta pelkään sen ohjaavan jatkossa liikaa tutkijanuralle. Ja USA:ssa koulutus on kallista... No eipä sinne välttämättä työlupaakaan saa ;)

- tutustuisin paikalliseen kulttuuriin, niin ihmisten arkielämään kuin esim. museoihin yms

- opiskelisin: kieliä, jatko-opintoja tai vaikka jotain ihan uutta alaa avoimessa yliopistossa tai paikallisissa kouluissa

- tekisin käsitöitä

- kirjoittaisin: blogia, kolumneja (kuten joku edellä ehdotti), omia tekstejä (muutama novelliaihe pyörinyt mielessä)

- valokuvaisin

- leipoisin ja laittaisin ruokaa



Eli kaikkea sitä, mitä haluaisin nytkin tehdä, mutta en töiden teolta ja arjen pyörittämiseltä ehdi, ainakaan riittävästi paneutuen.

Juu, mutta niitähän voin tehdä Suomessakin. Miksi siis menisin ulkomaille tekemään kotimaisen yliopiston opintoja.

Jotenkin sitä haluaisi ottaa ulkomaillaolosta irti sellaisia asioita, mitä ei kotona saa.

Osaankohan yhtään perustella ajatuksiani tänään...

Sinäkin voit tehdä avoimeen yliopistoon verkko-opintoja.

Ei vaadi Suomessa oloa, eikä ole edes kallista.

Meillä (toivottavasti) edessä ulkomaille muutto ensi syksynä: kohdemaa Jenkit tai sitten Iso-Britannia. En aio, enkä halua jäädä kokonaan kotiäidiksi, mutta mitä sitä sitten tekisi. Töitä haluaisin, mutta en mitä tahansa. Vapaaehtoistyötkin kiinnostavat. Jatko-opintoja olen miettinyt (koulutukseltani olen DI), mutta pelkään sen ohjaavan jatkossa liikaa tutkijanuralle. Ja USA:ssa koulutus on kallista... No eipä sinne välttämättä työlupaakaan saa ;)

nauttisin! Käyttäsin ajan omaksi ilokseni; opiskelisin kieltä, tutustuisin maan kulttuuri- ja taidetarjontaan, pitäisin yllä omaa ammattitaitoani lukemalla alani uusimmat jutut, ideat ja muut (siis kaikki ne, jotka normaalisti ehtii vain vilkaista pikaisesti), pitäisin huolta kunnostani ja tutustuisin maan ruokakulttuuriin opettelemalla itse valmistamaan erilaisia ruokia.

Yrittäisin myös löytää asuinpaikan läheltä jonkun sopivan "ystävän", eihän tuossa ajassa nyt niin läheiseksi tule kenenkään kanssa, mutta auttaisi sopeutumisessa, kun on joku natiivi, jolta voi kysellä asioita.

Varmasti tuo valmiiksi rajattu aika tekisi helpommaksi asuinmaan vaihdon, aina voi ajatella ettei se kestä loppuelämää ja sitten kun ollaan taas kotona, niin...

osa-aikaisesti sitä nykyistä työtäsi, etänä?



Tai jotain muuta etänä?

Toki mullakin tökkisi ajatus siitä, että pitäisi olla ihan ylläpitolemmikkinä ja keitellä vaan kotona kahvia. Plääh ja plääh.



Mulle olisi tärkeätä löytää samanhenkistä seuraa. Joko ujuttautuisin johonkin harrastuspiiriin tai opiskelemaan tai osa-aikatöihin (omalta tai muulta alalta, aina voi kokeilla), jotta pääsisi joka päivä juttelemaan ihmisille ja löytäisi kavereita. Yksin kotona istuminen ei sovi mulle, tarvitsen juttukavereita, vaikken olekaan mikään ylisosiaalinen bilehiiri.



Kaksi vuotta on kuitenkin aika lyhyt aika ja kun otat vähän etäisyyttä omaan alaasi, saatatkin löytää siitä ihan uusia puolia ja uutta tuulta sitten kun palaat taas hommiin. Komppaan ylempiä, eli kouluttaudu lisää verkon kautta, jos vaan mahdollista, eli pidä aivot vireessä ja itsesi oman alasi asioista perillä.



Ottaisin tuon haasteena ja tuntemattomana mahdollisuutena, lähtisin liikkeelle seikkailumielellä. :)

osa-aikaisesti sitä nykyistä työtäsi, etänä?

Tai jotain muuta etänä?

Juu, mutta niitähän voin tehdä Suomessakin. Miksi siis menisin ulkomaille tekemään kotimaisen yliopiston opintoja.

Sitten kun on siellä vieraan kielen ja kulttuurin ympäröimänä ja etenkin jos ei pääse arjessa tekemään sitä oman alansa työtä, voi kummasti alkaa kaivata tekemistä aivoille. :) Ei verkko-opiskelu tarkoita sitä, ettei tee mitään muuta kuin opiskelee suomeksi suomalaisen oppilaitoksen kautta. Jos "virallinen" työ on Suomessa, niin voi olla vain eduksi, että pitää itsensä kartalla oman alan jutuista vaikka sitten verkko-opintojen kautta.

Mies sai mennä yksin kun kerran sinne niin hinkusi. Minkäänlaisia mahdollisuuksia työskennellä kohdemaasa ei olisi ollut, päinvastoin ammattitaitoni oisi heikentynyt. Seurauksena oli avioero. Tämä tapahtui kuitenkin kun olin kolmekymppinen ja työllä oli vielä minulle merkitystä ja ajattelin jopa luovani uraakin. Nyt hieman vanhempana harkitsisin asian toisin.

mä lähtökohtaisestijust ajattelenkin, että uusia haasteita ja mahdollisuuksia - niiden kautta haen sitä mielekkyyttä ja inspistä haluta itsekin lähteä :) Mies on innoissaan, no tietenkin koska hänelle se inspis tulee jo valmiiksi uuden työn kautta! ja olenhan minäkin utelias uudesta tilanteesta mutta itseni tuntien tiedän, että jotain omaa ja pysyvämpää, opettavaista ja haastavaa täytyy mullakin olla noiden uuden elämänvaiheen päivien täytteeksi :)



ap

Jos ap ei keksi mitä tekisi kaksi vuotta ulkomailla, miehellä on siellä töitä ja lapsilla hoitaja ja koti hoituu siinä samalla, miksi ap:n pitäisi yleensä lähteä mukaan? Mä varmasti jäisin kotiin, tekisin työnantajan kanssa työajasta sopimuksen ja hoitaisin esim. kuukauden työt parissa-kolmessa viikossa ja lentäisin sitten viikoksi-pariksi perheen luo. Miksi ap:n (ja naisen yleensä) pitää aina laittaa oma elämänsä ja uransa jäähylle, kun mies saa jotain kivaa?

Suomessa jatko-opiskelu on pitkälti itsenäistä (ja ilmaista!), joten jos jatko-opiskelua suunnittelet ap, niin helpointa olisi aloittaa jatko-opinnot Suomeen, ja hakea vaikkapa apurahaa. Esim. USA:ssa myös jatko-opiskelu on paljon kurssimuotoisempaa kuin Suomessa, ja lisäksi kallista. Hyvin voisit käydä muutaman kerran seminaareissa ja tentissä. Muutenkin yliopisto toimii pitkälti verkossa ja sähköpostin varassa, joten paljon ei vaikuta väännätkö väitöskirjaasi työhuoneessa professorin huoneen vieressä vai toisessa maassa...

Oma väitöskirjani alkaa olla jo valmis, joten todennäköisesti ap:n tilanteessa hakisin apurahaa, ja aloittaisin post doc-tutkimuksen.

Meillä (toivottavasti) edessä ulkomaille muutto ensi syksynä: kohdemaa Jenkit tai sitten Iso-Britannia. En aio, enkä halua jäädä kokonaan kotiäidiksi, mutta mitä sitä sitten tekisi.

Töitä haluaisin, mutta en mitä tahansa. Vapaaehtoistyötkin kiinnostavat. Jatko-opintoja olen miettinyt (koulutukseltani olen DI), mutta pelkään sen ohjaavan jatkossa liikaa tutkijanuralle. Ja USA:ssa koulutus on kallista... No eipä sinne välttämättä työlupaakaan saa ;)

jos et vielä ole:) 2v on sopiva aika valmistautua maratonille.

Olen ehtinyt tekemään omaa "uraa" jo parikymmentä vuotta ja olisi ihanaa saada breikki ja vielä muualla kuin Suomessa. Samoin lisäaika nuorimmaisen kanssa olisi tervetullutta, nyt tavataan vain muutama tunti iltaisin ja vl.



Ehdottomasti se kielenopiskelu, vaikka lisäksi taidehistoriaa, miksei sitä vapaaehtoistyötäkin.

riippuen tietenkin maasta ja opiskelumahdollisuuksista, mutta minä jatko-opiskelisin. Sitten varmaankin käyttäisin aikaani myös urheilemiseen, koska aikaa jäisi enemmän myös itselleni.