jatkuiko elämä vauvan saatuasi samanlaisena

Eli koska ne omat menot olivat käytännössä kaikki "lapsimyönteisiä", ei mistään tarvinnut luopua eikä edes lastenvahteja tarvittu. Ihan samalla tavalla pääsi lenkille (vauva juoksurattaisiin ja menoksi) tai kirjastoon tai saattoi katsoa vuokraleffaa tai syödä hyvin tai opiskella...

Muutos on ihan kiinni siitä, millaista elämää eli ennen vauvaa.

Tosin meillä isovanhemmat ovat kyllä hoitaneet lapsia niin paljon kuin olemme halunneet, joten tavittaessa on kyllä päässyt teatteriin, hienompaan ravintolaan syömään jne. Varmaan olisi päässyt bilettämäänkin, mutta sitä ei ole tullut harrastettua muutenkaan yli 10 vuoteen.

jatkunu ainakaan minun elämä samanlaisena. Ennen vauvaa kävin joka vkl baarissa/muuten join alkoholia. Nyt vauva 9kk ja 2kertaa olen käynyt viihteellä.

Muita omia menoja mulla nyt ei oikeastaan ole ollut, pari kertaa vauva ollut mummonsa kanssa n.2-3h kerrallaan ja isänsä kanssa silloin, jos käyn lenkillä yms.



Elämä ei lopu, se vaan muuttuu! Ja ainakin minulla vaan positiiviseen suuntaan!! :)

Jopa niin, että välillä itkin sitä, etten ehtinyt olla mieheni kanssa enää rauhassa juuri ollenkaan. Minnekään ei voi mennä enää tuosta vain. Eikä vauvasta halua kyllä olla erossakaan pitkiä aikoja.



Mutta nyt 4 lapsen äitinä lähinnä huvittaa. Siis tokihan oli iso asia siirtyä vapaasta elämästä äidiksi, mutta kaikkeen tottuu :) Enpä edes enää kaipaa mitään miehen kanssa hissuttelua ja menoiksikin riittää pari harrastusta ja joskus kauppakäynti yksin.

Ensimmäinsen kanssa järkytys on suurempi.



Kakkosen kanssa jo tietää, mitä elämä on, joten siksi kakkosesta nautin enemmän. Tai siis vauva-ajasta jne.

että paljon tein kaikkea vauvan kanssa, matkustelin junalla kauempana asuvien ystävieni luokse, kävin erilaisissa äiti-vauva harrastuksissa, ym, eli sellaista mökkiytymistä en kokenut. Vauvallani oli myös refluksi, joka meidän tapauksessamme tarkoitti sitä että öitä ei nukuta vieläkään vaikka lapsi 2v nykyisin. Söi yöllä parin tunnin välein 1½v saakka. Mutta hän nukkui vieressä, joten en kokenut olevani mitenkään erityisen väsynyt:)

jumalauta mistä näitä idiootteja tulee..?



oikeasti, lapsen saantiin pitäisi saada lupa viranomaisilta laajojen kykytestien jälkeen.

Sitten aloin ottamaan muutaman tunnin harrastus"vapaita" viikossa eli mies hoitaa lasta 2-3 kertaa viikossa noin pari-3 tuntia kerrallaan.



Yleensä koitan saada hoidettua nämä harrastukset viikonloppuina kun lapseni nukkuu. Muuten en ole muuten käynyt kuin kerran baarissa tässä 3 vuoden aikana, mikä on hyvin kun aikanaan kävin 2-3 kertaa viikossa vetämässä humalat.



Muitakaan menoja ei tule tehtyä. Mielestäni olen nytkin liian vähän lapsen kanssa, kun joudun käymään töissä :( Välillä tulee noista harrastuksistakin paha mieli.

Festareita ja jokailtaista baarissa notkumista, niin sitten kannattaa kyllä harkita tuota lapsen hankintaa uudelleen.



Elämä muuttui, mutta ei se kyllä mihinkään loppunut. Vaikka jonkun aikaa meni täysin lasten ehdoilla, niin näyttää tätä elämää olevan vielä jäljellä sen jälkeenkin. Itsellä 3 lasta 5v sisällä, ja nyt, kun kuopus on 3v. huomaa ihan selvästi, miten sitä "omaa aikaa" alkaa olla. Voi lukea kirjaa ilatasella, käydä jumpissa yms juttuja, joista itelle tulee hyvä mieli. Ja baariinkiin pääsee, jos tahtoo, aina silloin tällöin. Ja oon nyt 40v eli elämää on tilastollisestikin mulla tässä vielä käytettävissä lähes 40 vuotta.

Olen yrittäyt välttää mökkiytymistä, käyn vauvan kanssa niin paljon kuin mahdollista kavereitten luona kahvilla ja muissa paikoissa. Matkustelen ympäri Suomea. Mutta kun on näin väsynyt kun on, niin siitäkään ei saa sitä helpotusta. Mutta käytännössä vauva ei estä tekemästä kaikkea mikä päähän pälkähtää.

Itse olen luonteeltani semmoinen, että kaipaan hirveästi omaa aikaa enkä kyllä yhtään ikävöi vauvaa jos tiedän, että hän on hyvällä hoitajalla. Ihan hyvin voisin jättää hänet hoitoon vaikka joka vkl enkä näe siinä mitään pahaa vaikka tekisinkin niin. Mulla ei ole semmoista äitigeeniä, kävisin muutenkin varmaan paremmin isäksi.

Olen 28vuotias ja sain esikoiseni elokuun alussa.

Ei sitä ihan tietenkään joka viikonloppu voi missään juosta tai vaan jäädä spontaanisti terassille mutta ei se elämä todellakaan lopu!

Siis jos puhutaan naisena olemisesta, koska ihmisellä TÄYTYY olla aikaa itselleen ja omiin hetkiin. Olen itse ihan hyvällä omalla tunnolla nähnyt kavereita ja käynyt jopa baarissakin sekä kuntosalilla ja muutenkin välillä kaupungilla shoppailee. Sen jälkeen on aina jäänyt aikaa seurustella ja käydä kävelyllä pikkuisen kanssa. Ja vauvahan on sitä onnellisempi mitä vanhemmatkin on. Meillä molemmat hoitaa vauvaa tasapuolisesti ja hän on kyllä kaikin puolin kiltti tapaus muutenkin. Molemmat mummot ja mun siskotkin on hoitaneet pikkukaveria. Meillä on alusta asti totutettu ettei äiti ole se yksi ainut oikea hoitaja maailmassa. Vaikkakin toinen niistä tärkeimmistä, isän lisäksi.

Kaikkihan tietysti omalla tavallaan, meillä näin - ja toimii erittäin hyvin - ja sehän on tärkeintä! :) Onnea vaan uuden vauvan kanssa!

En mitään extremeä harrastanut aikaisemminkaan, ja kaikki harrastukseni ym. mielenkiinnon kohteeni ovat jatkuneet suht. entisellään. Tietysti vauva toi mukanaan lisää sisältöä=)

Yritin sitkeästi esikoisen synnyttyä jatkaa kaikkea, mutta toipumisaika oli 6kk ensinnäkin komplikaatioiden takia, ja vauva oli koliikkitapaus, ja muutenkin ei helposta päästä.



Juuri kun alkoi helpottaa edes vähän, siis pelkästään väsymys, toisen syntymä katkaisi viimeistään entisen elämän.



Mutta, jotta tilanne ei kuulostaisi niin pahalta.Kun jälkimmäinen täytti 2v, kaikki alkoi helpottaa ja jaksoin taas alkaa harrastaa ja käydä joka puolella. Ilman lapsia. Ja lasten kanssakin.

Mietin itse ihan samoja asioita, varsinkin raskauden loppupuolella kun vauvan tulo läheni ja läheni. Olen nuori äiti, täytin juuri 20v, ja ennen raskautta menojalka vipatti aika tiuhaan, baareissa ei tosin ehditty juosta kuin reilu vuosi ja sekin osakseen alkoi harmittaa. Välillä tuli tunne,että tahtoisi peruuttaa koko jutun, en olekaan valmis, olen nuori ja haluan vielä mennä vapaasti.

Niin se "äitihormoni" vaan minuunkin iski, eikä edes huvita lähteä tuon 3-viikkoisen pötkylän viekusta mihinkään. Niin kuin joku tuossa edellä sanoi, aiemmat menot tuntuu nyt ihan turhilta ja sitä osaa nauttia pienistäkin asioista ihan täysillä. Pieni iltalenkki joka päivä on minulle jo aivan luxusta ja sitä palaa aina kotiin hoitamaan vauvaa ihan eri fiiliksellä,kun on saanut pienen hetken viettää itsekseen raittiissa ilmassa.

Meille on muutama innokas lastenhoitaja jo ilmoittautunut, ja nehän käytetään hyväksi sitten kun tekee mieli johonkin lähteä :) Mutta ei vielä.

Tän kysymyksen on pakko olla vitsi. Vaikka olis kuinka nuori ja urpo niin ei voi vaan kysyä näin.

ei ollut mitään elämää ennen raskautta. ei kavereita eikä mitään menoja, ihan vaan kotona istumista leffojen ja kirjojen ja tietokoneen parissa. kaupassa ja lenkillä kävin tietysti.

Ei siis muuttunut paljon mitenkään, samalla tavalla istun kotona kuin ennenkin. Lapsi toi vaan vihdoinkin jotain sisältöä elämään. Odotan innolla että se kasvaa ja päästään tekemään kaikkea jännää.

vaativan koliikkia huutavan rääpäleen kanssa. Vapaaehtoisesti. Sittemmin pykäsin vielä 2 lisää, toinen koliikkimussukka ja yksi moniallergikko.



terv: ex-vannoutunut sinkku, matkusteleva, festareilla ja baareissa pyörinyt oman navan tuijottaja, joka nyt tuijottelee vain pienimmän napaa vaipanvaihdon yhteydessä. Ei ole miehen napakaan jaksanut aikoihin kiinnostaa. En päivääkään vaihtaisi pois...

loppuivat kuin seinään, onneksi oli raskaus aikaa totutella. En käy juuri missään, paitsi töissä. Lapsenvahteja ei ole, paitsi ostopalvelut, ja se on liian kallista. Liikunta hoituu juoksemalla työmatkat.

pystyväni lähtemään kesällä mm, kaverin polttareihin (ilman vauvaa tottakai), lintsille, korkeasaareen, häihin vauvan kanssa. Ei mennytkään ihan niin, koska vauva ei a) syö pullosta, ei siis suostu b) suostu olemaan vaunuissa ja c) olemaan illalla 18 jälkeen isänsä hoidettavana.

Olin seurannut muiden kaverietteni vauva-arkea ja he pystyivät tekemään tuon kaiken niin luulin että mekin pystytään mutta toisin kävi.

Toivotaan että ap:n vauva ei ole vaativa.

tietenkin. Harvoin pystyy ajattelemaan vain itseään, monetkin arkiset jutut jäävät tekemättä, tai vaativat järjestelyjä eli kampaamo, pankissa asiointi jne tällaiset joissa pitäisi pystyä keskittymään, ei niihin noin vaan viitsisi lapsen kanssa lähteä kun tietää että sillä siunaamalla hän herää/alkaa huutamaan. Monissa paikoissa vauvasta ei ole mitään haittaa.



Tietenkin omat juoksut jäävät melkein kokonaan, pitää se lapsenvahti aina järjestellä ja jos se peruu/ei saa, se olet sinä joka ne suunnitelmat heti joutuu muuttamaan, harvoin se isä, ainakaan meillä. Se kun on vkot töissä, niin vkon loput ovat hänen vapaata. Harvoin sitä jaksaa sitten kinata, kun se lapsi on aina se ykkönen. Toivotaan että sinulla on sellainen mies joka kantaa myös vastuuta lapsen hoidosta!



On monia muitakin asioita mitä joutuu mitä kaupungilla käydessä, enne sellaiset tulleet mieleenkään, mistä kohti tie on paras ylittää, mihin kahvilaan pääsee vaunujen kanssa ja monelaista muuta pientä asiaa.



Mutta esim. lapsen hoito ei ole ollenkaan niin vaikeaa mitä ainakin minä alkuunsa kuvittelin :) Hyvin ne vaipat oppii vaihtamaan, ja vauvan kylvettämään.



Elämä muuttuu, mutta ei välttämättä huonoon suuntaan, jokainen kokee sen tavallaan. Perheestä ja ystävistä kannattaa muistaa pitää kiinni. Heiltä tarvitsee, ja saa apua, ja heihin pitää muistaa pitää yhteyttä muussakin merkeissä kun vauvan vuoksi.

Siis todella paljon. Mutta ei elämä suinkaan lopu:D Kannattaa ottaa joku oma harastus, jota voi jatkaa ja muutenkin järjestää omaa aikaa, mutta kyllä vauva sitoo aika paljon. Turhat menot jää, ja tilalle tulee paljon muuta.