jatkuiko elämä vauvan saatuasi samanlaisena

että minun mielestä ei vielä kannata alkaa varaamaan matkoja, koska niillä on monesti taipumus peruuntua. Ja silloin kun oikein olet odottanut ja kaivannut jotain kivaa, ja se peruuntuu, se harmittaa ja itkettää niin paljon että itsensä tuntee suorastaan lapselliseksi. Ja tosiaan ei voi tietää syökö vauva vain rinnasta, ja onko vauva terve jne jne. Lapsen saannin myötä, ja sitä ennenkin olen aikamoinen realisti. 41

tai mitä tahansa "arkea hankaloittavaa", joten älä ainakaan buukkaa mitään, minkä joudut maksamaan etukäteen. Ja ihan vaan itkuisen ja herkän vauvan kanssa tulee tuskanhiki missä tahansa kodin ulkopuolella, jos on pakko mennä.



Mutta minä toivon, että saat helpon, terveen vauvelin.

joutuu perumaa ensikesän menot lapsen takia?

No ei lapsi ole mikään este, tosin joillekkin se taitaa olla. Ei voi tehdä mitään kun meillä on se lapsi, ei pääse minnekkään kun meillä on se lapsi. Koko elämä pyörii sen ympärillä. En ymmärrä.

todellakin! Mutta hyvällä tavalla. Enkä aiemminkaan ollut mikään bilettäjä, joten baareilun vähyys ei harmita.

Ekat 3kk olin aika tiiviisti vauvan kanssa, eikä edes huvittanut mennä mihinkään ilman häntä. Nyt kun hän on isompi, niin tekis mieli päästä välillä miehen kanssa jonnekin kahdestaan, tai sitten yksin vkl-reissulle.

Meillä ei ole ukkeja ja mummeja ihan lähellä, joten hoitaja on otettava mll:stä jos jonnekin haluaa pariksi tunniksi.

on muuttunut ihan perus arki. Minulla ei ole ollut koskaan kamalasti menoja, kavereita näen n. 2 kertaa vuodessa. baarissa tms. en ole käynyt ikinä. Nämä asiat on siis pysyneet ihan ennallaan.



Eniten lapsen saanti on vaikuttanut siihen, etten pääsekkään käymän esim kaupassa tai lenkillä juuri silloin kun haluaisin, enkä välttämättä koko päivänä. en pääse käymään nopeasti kioskilla hakemassa maitoa tai karkkia. En välttämättä pääse tekemään ruokaa vaikka olisi huutava nälkä. Television elokuvat tulevat vauvan nukutus rumban aikaan, joten niitä en enää pysty katsomaan.



Miehen kanssa on paljon vähemmän laatuaikaa. Emme pääse saunaan yhdessä, kun toisen on vahdittava nukkuvaa vauvaa. Ulos olemme kyllä päässeet syömään silloin harvoin kun olemme halunneet, isovanhemmat hoitavat vauvaa mielellään.

Itsekin mietin ekan raskauden aikana miten kaikki tulee muuttumaan. Vaikka kuinka luulin olevani valmis ja tietäväni että arki todella muuttuu, puhumattakaan ns huvimenoista,niin sokki se oli.



Ei sitä tosiaan ymmärrä tai tajua, miten kaikki muuttuu. Elämähän ei lopu, päinvastoin. Ei riitä aika edes sen miettimiseen.



Jotenkin Martinalla ja Eskolla tuntuu arki jatkuvan samanlaisena, siihen ei pidä verrata ap ainakaan.

Tuskin heidänkään elämä on enää ennallaan. ja lisäksi hoitajia varmasti heillä riittää.



Mutta voithan suunnitella kesää ja varata lippuja tai mitä nyt on mielessä. Mutta varaudu myös siihen että voit ehkä joutua peruttamaan kaikki menosi.



Kenekään vauva-arki ei myöskään ole identtinen toisen äidin kanssa. Millainen siitä tulee kohdallasi, tiedät vain itse ja senkin vasta kun vauva on syntynyt ja arki alkaa:)

totta kai. Ja paljon parempaan suuntaan, vaikka lapsen tuomat muutokset olikin järkytys aluksi. Elämä oli hyvää ennenkin, mut nyt mä vasta tunnenkin eläväni täyttä ja rikasta elämää. Meillä ei ole lapsenvahteja, mut lapseni on rauhallinen ja hyväntuulinen tapaus, joten hänet voi ottaa useimpiin paikkoihin mukaan. Tiettyjä ystäviä näen aina ilman lasta ja silloin mies hoitaa häntä. Mut mä en nyt äkkiä keksi mitään hauskempaa, kuin näyttää lapselle tätä maailmaa, ja iloita ja ihmetellä asioita jotka aikuiselle on itsestäänselvyyksiä. Vapauttavaa ettei elämäni enää pyöri sellaisessa itsekeskeisessä, mielihyvähakuisessa maailmassa kuin ennen.