Lue keskustelun säännöt.
Synnytys on jäänyt kaivelemaan mieltä...
21.09.2010 |
Saisiko täältä vähän potkuja perseelle ja järkeä päähän niin ei tarttisi neuvolassa puhua sille tädille (meillä ei kemiat oikein kohdanneet...)?
Lapsi syntyi suunnitellulla sektiolla kuukautta ennen laskettu aikaa eteisistukan vuoksi. Olin nukutettuna toimenpiteen ajan ja mulla on katetrit kohtuvaltimoissa ja muita härpäkkeitä. Isä ei päässyt mukaan leikkaukseen.
Itse leikkaus meni hyvin, ei siinä mitään (vaikka jälkikäteen tuli aikamoisia komplikaatioita), mutta koko synnytystapa on jäänyt kaivelemaan.
En tiennyt mitään lapseni syntymästä, olin nukutettuna, en nähnyt lasta kuin vasta osastolla monen tunnin jälkeen. Minusta tuntui aivan kuin mulle olisi annettu jonkun vieraan lapsi; "pidä tästä huolta loppuelämäsi". En saanut synnytyksestä minkäälaista kokemusta, enkä varsinkaan oikein minkäänlaista yhteistä kokemusta lapsen isän kanssa (erosimme kuukausi lapsen syntymän jälkeen).
Vasta nyt, seitsämän kuukautta leikkausen jälkeen, mulla alkaa olla jotain tunteita lasta kohtaan ja vieläkin on sellainen olo, että se nyt vaan on jonkun lapsi tuossa vieressä. Ihan yhtä hyvin voisi olla jonkin vieraan.
En omasta mielestä ole edes synnyttänyt vaan mut leikattiin (ja lapsen isäkin sanoi tuota).
Olen vähän katkera kaikesta, varsinkin kun näillä näkymin en pääse synnytystä edes ikinä kokemaan :(
Kommentit (22)
Eihän sen tarvii olla neuvolantäti vaan joku muu. Itsekin ajattelen ettei tämä asiasi liity niin synnytykseen vaan sinulla on muutenkin vaikeaa kun erokin tuli ja synnytyksen jälkeinen masennuskin on todella yleistä(vaikka kaikki olisi hyvin, saati sinulla kun tuli ero).
Minä olen synnyttänyt kolme lasta alakautta, kaikki on mennyt oikein hyvin. Siltikään en ole kokenut suuria tunteita vaan ihmetellyt vaan joka kerta että ai tuollainen sieltä putkahti. Sitten olen vaan alkanut syöttää, vaihtamaan vaippaa ja hoitelemaan vauvaa niin ajan myötä on sitten vauvaan tutustunut ja hänen luonteensa oppinut tuntemaan ja sitten on tullut se rakkauskin. Väsyneenä kaikki asiat tuntuvat raskailta eikä jaksa rakastaa, jaksaa vaan huolehtia ja murehtia ja pyörittää arkea vaivalloisesti eteenpäin. Huolehdithan omasta jaksamisestasi ja haet keskusteluapua ja myös ihan käytännönapua että pääset joskus päiväunille tai vaikka edes puoleksi tunniksi kauppaan tai lenkille, sekin helpottaa ainakin itseäni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja taas yksi joka ei tajua lukemaansa viestiä. Ap varmasti ymmärsi, että sektio oli oikea ratkaisu, ei kyse ole siitä, vaan tunteista jotka liittyy tunnesuhteen luomiseen lapseen. Kyse on TUNTEISTA eikä niitä mitätöidä sillä, että olipa hyvä, että selvisit kuitenkin lapsinesi hengissä.
ole sinä vaan onnellinen, mutta etinen istukka on aina riski jo itsessään ja kuule vaikka minullakin sattui olemaan hyvin etukäteen tiedetyt riskit synnytystä ajatellen...niin siitä huolimatta riskejä ei osattu huomioida riittävän hyvin ja saankin vierailla hautausmaalla lastani katsomassa sen vuoksi.