Onko huono asia jos reilu 5v ei ole koskaan

Meillä kakkosluokalla jo tehdään pienimuotoinen päättätyö ja netistä pitää osata etsiä tietoa.

Kyllä nykyaikana tietokoneen käyttötaito on niin tärkeää, että minun mielestä siihen pitää tutustua jo lapsena.

Aina parempi jos tuon ikäinen tekee muuta kuin tietokoneella istuu! Mun 5v pelailee joskus pikku kakkosen sivuilla pelejä mutta ei juuri muuta ja oikein hyvä näin! Ei mitään kiirettä ostella taistelupelejä tai ylipäänsä pelikonsoleita.

sitä ennen ei todellakaan mitään tarvetta opetella sitä rakkinetta! Mun tokaluokkaiseni ei ole vielä kertaakaan koulussa tehnyt koneella yhtään mitään eikä kuulemma ole opettajan suunnitelmissakaan. Tyttö osaa kyllä sitä käyttää kun jonkin verran kotona pelaa nettipelejä mutta mä olen sitä mieltä että niiden opettaminen noin pienille on melkoisen turhaa!

Mutta itse olen sitä mieltä että ok jos lasta se alkaa kiinnostaa. Meillä on 3-4-vuotiaana nuo alkaneet pelata netissä Pikku Kakkosen sivuilla pelejä jotka ovat yksinkertaisia eikä siellä ole mitään "pahoja" juttuja, ei ampumispelejä tms. Siis lapset nyt 7 ja 5v pelaavat muutaman kerran viikossa puoli tuntia tai tunnin. Joku tunti joka päivä olisi jo mielestäni liikaa. Lapset keskittyvät ja eläytyvät niin kovasti että tunnin aktiivisen pelaamisen jälkeen vanhemmalla on ollut niska kipeänä kun jännittyy niin paljon. Koko kesänä eivät kyllä pelanneet mutta itse katson että nyt kun alkoi taas kelien huononnuttua tietsikka kiinnostaa niin kohtuullinen pelaaminen ei ole missään nimessä haitaksi.

Aika moni asia on loppujen lopuksi turhaa. Vai onko sittenkään? Jos se on kivaa ja lapsi nauttii siitä, niin voiko sitä sanoa turhaksi?

Itse nautin suklaasta. Se, jos mikä, on turhaa. Mutta niin mukavaa :)



Lautapelejä kukaan ei sano turhaksi. Miksi? Paikallaan istumista sekin on. Hyvässä tietokonepelissä tehdään samoja juttuja kuin lautapelissäkin; ratkotaan ongelmia. Ja sekä tietokone- että konsolipelejä voi pelata yhdessä, joten sosiaalisuuskin on mahdollista.



Mun motto tässä(kin) asiassa on se, että jos se on kivaa, se ei ole turhaa. Kohtuudella toki.

eikä ole koskaan pelannut. Ainoastaan yksi ikätoveri pelaa ja on jotenkin levottoman oloin voi tietysti johtua ihan mistä muustakin kuin pelaamisesta, mutta ei kiitos.

Varmaan kaikki kirjaimetkin oppinut koneen kautta.

Meillä tietokoneet kuuluu arkeen.

Osaa myös rakentaa metsään hienon majan ja pelata lautapelejä ja tehdä kaikkea muuta.

En tiedä, kuin köyhiä jotka vastustaa pelejä, kun ei ole varaa ostaa konsolia ja pelejä.

Musta vanhanaikaista vastustaa tietokonetta, mutta jokainen tekee niinkuin tahtoo.

eikä ole koskaan pelannut. Ainoastaan yksi ikätoveri pelaa ja on jotenkin levottoman oloin voi tietysti johtua ihan mistä muustakin kuin pelaamisesta, mutta ei kiitos.

papunetin pelejä. Tuleeko niistä levottomaksi? Ennemmin ulkona riehumisesta.

mutta aloin tämän keskustelun innoittamana miettiä, mistä asenteeni johtuu, kun tuo mies on kuitenkin tietokone- ja peli-ihmisiä...



Meidän poika on melko levoton. Energiaa riittää hurjasti ja oli aivan mielettömän kiinnostunut lastenohjelmista. Niistä oli melkoista vääntöä vuosi sitten, olisi katsonut niitä vaikka kuinka paljon, ja nyt kun olemme päässeet tilanteeseen, että katsoo Pikkukakkosen klo 17-17.30 ja joskus aamuisin muumeja jos ehtii, en kai vain halua mitään uutta riippuvuutta kehiin.



Eniten on aina inhottanut tuttujen ja tuntemattomienkin arviot lapsestamme, että on niin levoton, koska katsoo liikaa televisiota tai pelaa liikaa pelejä. Jos kiistän, minulle hymyillään vinosti. En vain halua kuulla kenenkään koskaan sanovan, että poikani levottomuus johtuu tietokonepeleistä. Se taitaa olla avainjuttu tässä omassa tietokonepelikammossani. Ja en nyt pidä niitä niin kauhean tarpeellisinakaan. Lapseni ei nimittäin osaa vielä lautapelejäkään kuin todella auttavasti, joten en halua edetä ohi näiden lautapelien tietokonepelien maailmaan ja kuulla taas, että ei osaa lautapelejä, koska pelaa tietokonepelejä...



Hmmmm. En tiennyt perustavani näin paljon muiden mielipiteistä ja ajattelemattomista lausahduksista. Av:llä näemmä oppii jotain itsestäänkin. ;)



Mutta vielä itse asiaan. Edelleen toivon pojalleni mieluummin paljon kavereita ja sosiaalista elämää kuin jumiutumista sisälle pelien äärelle. Asumme kaukana kavereista, joten tuo jumiutuminen olisi liiankin helppoa. Toki tietokoneen käsittely ja netin käyttö on nykypäivää, ja aivan varmasti tuon opetamme lapsillemme, kun se tarpeelliseksi tulee. Luultavasti siis koululaiselle tai eskarilaiselle. Vielä asia on mielestäni kaukainen enkä koe olevani vanhanaikainen tai rahaton, kun en lapselleni näitä muotihärpikkeitä esittelekään (niin, ja meillä on wii, mutta lapseni ei ole kuin puolisen vuotta sitten katsellut, miten aikuiset sillä pelasivat). Kuten jo kerroin, mieheni pitää pelaamisesta, joten kyllä meiltä pelejä löytyy laidasta laitaan ja kaiken maailman laitteita, joille en tiedä edes nimeä. Mies on ostanut lapselleni valmiiksi wii soittimia ja ralliautojen ratteja ja vaikka mitä. Ei siis kyse ole siitä, etteikö meillä olisi varaa lapsellemme näitä pelejä ostella vaan siitä, että en vain koe niitä vielä alle kouluikäiselle tarpeellisiksi.

Kiva saada asiallista ja hyvin perusteltua, pohtivaa tekstiä näiden ainaisten "pelit on turhia koska ne tappaa aivot" -juttujen sijaan.



Tuota kertomustasi vasten ymmärrän näkökulmasi paremmin. Ehkä itse takerrun liikaa sanaan 'turha'? Se on jotenkin niin negatiivinen ja antaa kuvan siitä, että kaiken pitäisi olla siis tarpeellista mitä ikinä sitten tehdäänkin.



Itse en tykkää siitä, että kaikella pitäisi olla joku hyötyfunktio (jota vasten siis varmaan tuota turhaa peilaan - ihan turhaan ;)). Pitää harrastaa jalkapalloa, koska se on sosiaalista ja liikunnallista. Pitää olla taidekerhossa, koska se kehittää luovuutta ja rauhoittaa. Pitää olla vähän leluja, koska se kehittää mielikuvitusta jne.

Laura Koljosen kolumni Hesarissa liippaa tätä hiukan http://www.hs.fi/juttusarja/koljonen/artikkeli/Leiki+kunnolla/113526027…

"Kenties tulevaisuudessa lapset leikkivät virallisen ohjeistuksen mukaisesti jotakin, mikä on 30 prosenttisesti liikunnallista, 20 prosenttisesti vieraskielistä, 20 prosenttisesti taiteellista ja 30 prosenttisesti sosiaalista älyä kehittävää."



Ja en siis edelleenkään pidä tietenkään pelejä pakollisena. Jos se ei lasta kiinnosta, niin silloin se on ihan oikeasti todella turhaa :D



Mutta joskus lapsellakin voisi olla vain kivaa ilman mitään taka-ajatusta siitä, että se on hyödyllistä.

Vaikka toisinaan se pelaaminen on sitäkin :)

Meillä siis on läppäri jonka kaivan esiin n.joka toinen päivä ja yleensä kun lapset katsoo pikkukakkosta tai nukkuu joten ei hirveästi näe tätä konetta että olisi juuri kiinnostunut. Ja itse en ole pelannut mitään kuin kolmas luokkalaisena pari kertaa nintendoa ja joskus pleikkaa eikä mieskään ole ikinä pelannut mitään.



käyn kurkkaamassa niitä papunetin ja pikkukakkosen pelejä. noi pelikonsolit etenkin wii + pelit taitaa olla todella kalliita. ja pitäisi hankkia pojalle oma tv että saisi omassa huoneessa pelata

Keskittyy hyvin ja oppii hiiren käyttöä. Meillä myös Näkymatön Ninni-muumipeli tietokoneelle, jota myös joskus pelaa. Lisäksi meillä on Playstation ja siitä saa joskus pelata rallipeliä.



Meillä ei mieskään ole mikään peli/tietsikkäriippuvainen, joten en koe asiaa mitenkään riskinä, kun alusta saakka on rajat asiassa. Enkä usko jonkun pikkukakkosen pelien lisäävän lapsen levottumuutta. Ennemmin opettaa keskittymiskykyä.



Meillä voi mennä hyvinkin 2 vkoa ettei pelaa yhtään mitään, mutta sitten voi olla joku viikko että pelaa parina päivänä 0,5-1 h. Yleensä aina meillä peliaika on pienempien päikkäriaikaan, jolloin kotiäitikin saa sen hetken oman rauhan. Mutta pelaaminen ei missään nimessä ole joka päiväistä eikä edes viikkoista, niin en näy siinä yhtään mitään pahaa. Samallalailla ulkoilee ja leikkii kavereiden kanssa, mutta huonolla säällä saatan hyvin antaa tunnin pelata, jos asiaa sattuu kysymään.

Alotettiin mekin Pikku-Kakkosen saitilta ja Kunnaslandialta.



Eskari kävi netti-Nyssessä ja saatiin tälläsiä pelivinkkejä:

* Muumimaailman pelit

* Tohtoripöllön peliakatemia

* Papunet

* Muumipappa kalassa

* Avaruus-Bobo ja toveruuden salaisuus

- Sitten oli jotain kirjotus ja värityspaikkoja yms, löydät googlettamalla.



Noissa on jo paljon pelattavaa ja katseltavaa!



Isovanhemmilla oppineet pelaamaan Gamelia, joten gameli.fi mutta kannattaa seurata tän kanssa taustalla ettei ota väkivaltasia pelejä.



Tietokone ei minustakaan saa olla kirosana, sun kannattaa opettaa lapsille miten konetta käytetään ja opetella itse estoja joillekin sivustoille yms koska parin vuoden päästä kun lapsi menee kouluun niin oppii sieltä kyllä asioita, surffaan netissä kavereitten kautta??



Oma 4- vuotiaskin pelaa jo näppärästi koneella, sulkee konetta, avaisikin jos tietäisi salasanan.



Vaikka meillä pelataan koneella, niin ei se ole este lautapeleille!! Meillä jätkät tykkää yhtälailla pelata seurapelejä, harrastaa liikuntaa.

30 (Olet ilmeisesti sama, joka kirjoitti turhuudesta aiemmin?): Kiva saada asiallista ja hyvin perusteltua, pohtivaa tekstiä näiden ainaisten "pelit on turhia koska ne tappaa aivot" -juttujen sijaan.

Tuota kertomustasi vasten ymmärrän näkökulmasi paremmin. Ehkä itse takerrun liikaa sanaan 'turha'? Se on jotenkin niin negatiivinen ja antaa kuvan siitä, että kaiken pitäisi olla siis tarpeellista mitä ikinä sitten tehdäänkin.

Itse en tykkää siitä, että kaikella pitäisi olla joku hyötyfunktio (jota vasten siis varmaan tuota turhaa peilaan - ihan turhaan ;)). Pitää harrastaa jalkapalloa, koska se on sosiaalista ja liikunnallista. Pitää olla taidekerhossa, koska se kehittää luovuutta ja rauhoittaa. Pitää olla vähän leluja, koska se kehittää mielikuvitusta jne.

Laura Koljosen kolumni Hesarissa liippaa tätä hiukan <a href="http://www.hs.fi/juttusarja/koljonen/artikkeli/Leiki+kunnolla/113526027…" alt="http://www.hs.fi/juttusarja/koljonen/artikkeli/Leiki+kunnolla/113526027…">http://www.hs.fi/juttusarja/koljonen/artikkeli/Leiki+kunnolla/113526027…;

"Kenties tulevaisuudessa lapset leikkivät virallisen ohjeistuksen mukaisesti jotakin, mikä on 30 prosenttisesti liikunnallista, 20 prosenttisesti vieraskielistä, 20 prosenttisesti taiteellista ja 30 prosenttisesti sosiaalista älyä kehittävää."

Ja en siis edelleenkään pidä tietenkään pelejä pakollisena. Jos se ei lasta kiinnosta, niin silloin se on ihan oikeasti todella turhaa :D

Mutta joskus lapsellakin voisi olla vain kivaa ilman mitään taka-ajatusta siitä, että se on hyödyllistä.

Vaikka toisinaan se pelaaminen on sitäkin :)

Olet samoilla linjoilla pelaamisen suhteen kuin miehenikin. Ja ehdottomasti en voisi olla enempää samaa mieltä kanssasi tuosta harrastusten hyötyfunktiosta. Mutta vielä on pakko mainita, että tuo sosiaalisuus ja kavereiden saanti harrastusten kautta on meillä ihan ykkösjuttu, koska asumme kaukana kaikesta. Toki lapsi saa valita harrastuksensa, mutta tähän asti on toiminut se, että äiti ehdottaa. :)

Tämä mamma aikoo huomenna relata ja antaa miehen pelata lapsen kanssa - kunhan sitten viikonloppuna menevät käymään uimahallissa... ;)