Miten kertoa 15 vuoden yhdessäolon jälkeen, että
en haluakaan viettää loppuelämääni kanssasi?? :´(
Uskomaton olo kun ajatukset pyöriny jo liian kauan ympyrää päässäni...
Kommentit (33)
Ensirakkauden, sen kiihkeän ja epätoivoisen oikean rakkauden. Turvallisen ja vakaavaraise ja tylsän miehen, kenen kanssa tehdään lapset. Ja lopuksi sen vanhuudenturvan, kenen kanssa on hyvä olla ja samanlaiset harrastukset ja kenen kanssa on se aikuinen rakkaus. On sääli kun ihmiset eivät uskalla elää ja väkisin pidättäytyvät kulissiliitossa.
Voiko ensirakkaus muuttua ihmisen myötä turvalliseksi ja tylsäksi mieheksi ja lopulta vanhuudenturvaksi?
Ainakin minun ensirakkauteni oli kiihkeä ja epätoivoinen, sama mies tosin muuttui kasvettuaan järkeväksi ja lapsetkin tein hänelle. Nyt tuntuu yhteiselo hyvältä, vaikka pikkulapsivaiheessa vielä ollaan. Helppoa ei ole aina ollut ja ero käynyt puheissa, mutta aina ollaan päätetty yrittää, koska pohjimmilta molemmat tietää, että meidän on hyvä olla yhdessä. Voin vain toivoa, että jaksamme yrittää yhä uudelleen ja uudelleen tulevinakin vaikeina hetkinä ja olemme toistemme vanhuudenturvana.
Menimme nuorena naimisiin, molemmat lähes ensimmäisen kanssa. Vuosia vasta 13 takana, mutta toivottavasti monta kertaa saman verran edessä.
kotia ja syöksyy naimisiin ekan poikaystävän kanssa.
Se nuoruuden kaipuu iskee aina ja väistämättä jos on elämä jäänyt elämättä.Höpönlöpön minä olin 25v. kun tähän suhteeseen ryhdyin ja ystävättäreni oli 23v.
T: 11, jolla ei ole elämätöntä elämää tai nuoruutta takana
Minä menin naimisiin vasta 36-vuotiaana, ei tarvi mitään kriisejä pelätä, kun ne on jo takana:) Kyllä 25-vuotias on vielä liian nuori sitoutumaan... Et ole ehtinyt elää sitä aikuiselämää kuin hätäseen jotain 7 vuotta! Se on älyttömän vähän.
On poissa fiilis, ei voi mitään.
Ehkä repäisy on tehtävä. Täytyisi aina muistaa että meillä on vain tämä yksi elämä. Miksi tuhlata sitä?
niinkuin mieheni teki... Meni muka muille asioille ja pisti tekstiviestin perään että tää oli nyt tässä.
Meillä pian 20 vuotta yhteiseloa takana ja eroajatus kypsynyt vuosia.
pahaltahan se aina tuntuu mutta... mieti nyt kuitenkin tarkkaan haluatko sitä ja syitä miksi haluat erota.
viimeiset 10 vuotta kuulemma on mennyt hampaita kiristellessä. Kiva kun mullekin kertoi, olin jo ihmetellytkin miksi sillä on pää niin syvällä persiissä.
mitä haluat elämältä ja mikä jää puuttumana nyt miehesi kanssa. Juttele sitten miehesi kanssa asioista, joita haluaisit. Miettikää yhdessä, voiko avioliittoanne vielä parantaa jotenkin. Minä erosin 18,5 vuoden liitosta miehen yllättävät erohalun takia. Olis ollut kiva kuitenkin yrittää vielä, toinen oli vaan päätöksensä jo tehnyt.
Iteki miettiny eroa jo vuosia. Neljä vuotta sitten oli ero jo hyvin lähellä, asiasta juteltiinkin, mutta jotenkin pääsimme siitä yli, myöhemmin tulin raskaaksi ja sitä rataa... Kummallista, että huomaan taas pyöritteleväni samoja ajatuksia päässäni kuin neljä vuotta sitten... ://
Koko ajan on vain semmonen olo, että en jaksa jaksaa...
ap
meilläkin 20 v. takana ja nyt tuntuu, että tätä ei enää korjata. ei juurikaan yhteistä olemista ja tekemistä.
Minä menin naimisiin vasta 36-vuotiaana, ei tarvi mitään kriisejä pelätä, kun ne on jo takana:) Kyllä 25-vuotias on vielä liian nuori sitoutumaan... Et ole ehtinyt elää sitä aikuiselämää kuin hätäseen jotain 7 vuotta! Se on älyttömän vähän.
jo aiemmin kuin 18-vuotiaana, tykkäsit siitä taikka et. Herranjestas, 25-vuotiashan on aikuinen nainen, neljännesvuosisataa takana! :D
Sinä taasen olet jo keski-ikäisenä mennyt naimisiin. Ja meinaatko, että sinun ikäsi on tae ettei tule kriisejä elämään? :D
Ai luoja, kun sain hyvät aamunaurut.. Tässä se yli 3-kymppisenten "iän tuoma viisaus" suorastaan puhkeaa kukkaan!
olen itkenyt enemmän viimeisen kuukauden aikana, mitä pitkiin pitkiin aikoihin viimeksi...
En tiedä uskallanko ottaa ison askeleen ja puhua miehelle vai mietinkö samaa asiaa vielä kuuskymppisenäki... :(
ap
Me olemme olleet yhdessä 17 vuotta. Vuosi sitten asuimme 3 kk erillämme, minun aloitteestani. ( Minä muutin pois) Pahinta minulle oli ikävä lapsia.
Olen taas siinä pisteessä, että voisin lähetä... Minä en koe että tarvitsisin miestä elämässäni muuhun, kuin laskujen maksamiseen. Muuten on ihan saman tekevää. Viihdyn itsekseni.
Ystävättäreni otti asumuseron miehestään 22 yhteisen vuoden jälkeen. Tosin olivat käynteet paritterapiassa liki 2 vuotta. Ystävätär kertoi että hänelle oli ero kypsynyt jo pidempään. Koki että menee oma elämä hukkaan kuolleessa parisuhteessa.
kotia ja syöksyy naimisiin ekan poikaystävän kanssa.
Se nuoruuden kaipuu iskee aina ja väistämättä jos on elämä jäänyt elämättä.
kotia ja syöksyy naimisiin ekan poikaystävän kanssa.
Se nuoruuden kaipuu iskee aina ja väistämättä jos on elämä jäänyt elämättä.
Höpönlöpön minä olin 25v. kun tähän suhteeseen ryhdyin ja ystävättäreni oli 23v.
T: 11, jolla ei ole elämätöntä elämää tai nuoruutta takana
kotia ja syöksyy naimisiin ekan poikaystävän kanssa. Se nuoruuden kaipuu iskee aina ja väistämättä jos on elämä jäänyt elämättä.
Eli monennenko ja minkä ikäisenä se yhteiselo kannattaa aloittaa, jotta se kestää? Kerro, onko sille joku taikaraja? :D
Pitkässä liitossa kai usein on elämä raiteillaan ja sujuvaa?
puolisoonne?Se on paljolti teistä itsestä kiinni.Huomatkaa miten ihana ja rakas se oma puoliso voikaan olla ja näyttäkää se hänelle tekoina.Meillä se auttoi.Mies halusi yllättäen erota 18 v liitosta,mutta päätin etten anna periksi ;).Aloin tosissaan tehdä töitä suhteemme eteen ja sain mieheni puolelleni ;).Nyt suhteemme on parempi kuin koskaan ja olemme tosi onnellisia,ettemme antaneet periksi.
Mies halusi eroa puuduttavan arjen vuoksi.Se oli herätys meille molemmille,että toista pitää huomioida enemmän päivittäin!
Yrittäkää vielä tekin ap!
minulla on hyvä olla yksin tai kun mies on poissa.
Koen että olen elänyt tälle perheelle ja miehelle nyt tarpeeksi. Minä haluan nyt oman kodin, sisustaa, laittaa, harrastaa ja olla, kuten itse vain tahdon. En halua enää kuunnella miestä tai ottaa hänen oikkujaan huomioon.
yli 15 v jälkeen, jos ei olisi alkanut juomaan ja pahoinpitelemään minua.
En halua varmaan koskaan uutta suhdetta, meni luotto kaikkiin miehiin. Ne tylsät ja turvalliset eivät kiinnosta näköjään.
Mies ei voi samassa paketissa olla turvallinen, kiinnostava, kiltti,omillaan toimeentuleva?