Miten kertoa 15 vuoden yhdessäolon jälkeen, että
en haluakaan viettää loppuelämääni kanssasi?? :´(
Uskomaton olo kun ajatukset pyöriny jo liian kauan ympyrää päässäni...
Kommentit (33)
Hae eroa, ilmoittavat siitä miehellesi. Kun tieto mennyt perille, alat puuhaamaan muuttoa.
jo aiemmin kuin 18-vuotiaana, tykkäsit siitä taikka et. Herranjestas, 25-vuotiashan on aikuinen nainen, neljännesvuosisataa takana! :DSinä taasen olet jo keski-ikäisenä mennyt naimisiin. Ja meinaatko, että sinun ikäsi on tae ettei tule kriisejä elämään? :D
Ai luoja, kun sain hyvät aamunaurut.. Tässä se yli 3-kymppisenten "iän tuoma viisaus" suorastaan puhkeaa kukkaan!
t: toinen jalka haudassa, 41 v
Se on reiluinta molemmille osapuolille.
aikalailla samanlaiset aatokset on myös minulla...
ap
Ensirakkauden, sen kiihkeän ja epätoivoisen oikean rakkauden.
Turvallisen ja vakaavaraise ja tylsän miehen, kenen kanssa tehdään lapset.
Ja lopuksi sen vanhuudenturvan, kenen kanssa on hyvä olla ja samanlaiset harrastukset ja kenen kanssa on se aikuinen rakkaus.
On sääli kun ihmiset eivät uskalla elää ja väkisin pidättäytyvät kulissiliitossa.
Teihin on tarttunut median tyrkyttämä narsismi. Lyhytnäköistä ja typerää, etenkin jos perheessä on lapsia.
Ja kas kummaa... Vapaudenhuumassaan tällaiset naiset sortuvat yleensä pubin ensimmäiseen ihkuun renttuun.
Kun oma ja läheisten elämä on saatu risaksi, niin sitten iskee kaipuu takaisin mutta se on myöhäistä.
Kyllähän se mies on jo käytöksestä aavistellu, että kaikki ei oo ihan kunnossa. Tuli siis suoraan kysymään mikä vaivaa. Ollaan juteltu nyt tässä viikon verran ja katotaan miten homma etenee.
Itellä kyllä fiilis ihan täysin poissa, mutta suru on kuitenkin kova. Fiilis suhteen jatkumisesta siis.
Tässä laulu meille kaikille, itse itkin biisintahdissa yhden työmatkan, sattui radiosta tulemaan ja oli liian osuva!!
ap
Eletään sellaisessa MINÄ MINÄ MINÄ maailmassa, eikä ainakaan lapsia ajatella ollenkaan. Tänä vuonna 1lk:n oppilaista vain 5 lasta 21:stä eli ns. normiperheessä, minusta se on järkyttävää. Kyllä minä olen sitä mieltä, että jos lapsia tehdään niin jo lasten takia pitäisi yrittää pysyä yhdessä, ellei kyseessä tosiaan ole väkivaltaisuus tai alkoholi-ongelma yms, mutta vain kun alkoi kyllästyttää katella tuota äijää ei mielestäni riitä. Pitääkö niitä lapsia sitten tehdä, jos heiltä on jo ennen kouluikää valmis rikkomaan perheen ja viemään koko perusturvallisuuden.
Herätkää tässä maassa lapset voi tosi huonosti.
Terv. 4 lapsen äiti, yhdessä 18v, enkä todellakaan suunnittele eroavani ja aion tehdä kaikkeni, jotta lapseni saavat kasvaa rakastavassa ja turvallisessa perheessä omien vanhempien kanssa, eikä ravata koko lapsuuttaan kahden kodin väliä vanhempien uusperheissä, jotka eivät kovin kummoiselta tunnu nekään vaan arki alkaa sielläkin jo puuduttaa!
Tosi väärin itseäsi ja varsinkin toista kohtaan että noista tunteista ei puhuta. Toiseen sattuu tosi kipeesti kun/jos saat viimein sanottua tunteesi. Kaikista pahinta on kun kuulee että toinen on halunnut eroa jo pitkän aikaa kun itse on luullut että asiat on ihan hyvin ja ollut ehkä onnellinenkin. Toisen luottamuksen rikkomista pahimmillaan ettei kerro eroajatuksista!
... nyt alkaa se kolmas rakkauden etsintä. Tää toka on puudutuksesta pökerrytetty!
mäkin elelin vielä 2 kk sitten tutun turvallisessa ja tylsässä, 20 vuotta kestäneessä parisuhteessani. Mikään ei sujunut, toinen vaan ärsytti vuodesta toiseen enemmän ja enemmän. Pari vuotta kerkesin eroajatusta päässäni hautomaan.
Kahdessa kuukaudessa on tapahtunut paljon. Parissa illassa kaikki oli ylösalaisin, nyt muuttoa teen, asunto myyty, avioero vetämässä jne. Ja ei, mitään ei minun puolelta enää ollut tehtävissä.
joskus kaiken tarvitsemansa löytää samasta miehestä... noista yllämainituista tarpeista "puuttuu" oikeestaan vain epätoivo (tarviiko sitä joku oikeesti?), sitä en oo mieheni kans koskaan kokenut. Kiihkeää ja jännittävää on vieläkin, lapsia myös, mitään ei tuntuis puuttuvan. Meilläkin kohta 20 vuotta takana.