Miten sanoa suoraan?
Hei!
Asumme ulkomailla ja meidan kaveripariskunta suomesta on kovasti suunnittelemassa meille matkaa. En haluaisi heita asumaan meille, mutta en tieda miten kieltaytya. Otamme aina ilolla vastaan ystaviamme, jotka matkustavat meille ja majoitamme ym. mutta tama perhe on poikkeus.
Aina kun olemme suomessa kesalomalle he tulevat mokillemme kylaan. Voisi melkein sanoa etta puolivakisin. Me emme yleensa kutsu heita, mutta kun kuulevat yhteisten tuttujen kautta etta olemme tulossa soittavat ja kysyvat koska paasevat kylaan. Yritamme sopia nopean kaffittelukaynnin mutta kysymatta koko perhe tulee meille yotarpeineen ja jaa yoksi. He eivat koskaan tuo tuliaisia (minun tapoihin kuuluu muistaa jotenkin isantavakea, varsinkin kun tullaan isommalla porukalla) omiksikaan tarpeiksi vaan syovat ja juovat meidan jaakaapista. Enka sano etta emme tarjoaisi, mutta lahtokohtaisesti he odottavat meidan tarjoavan kaiken koko 4 hengen perheelle. He haluavat menna uimaan ja veneilemaan koska lapset eivat muuten paase. Joskus leikilla mainitsevat etta "kyllahan teilla lapsettomina on varaa tallaista koyhaa lapsiperhetta vahan tukea.. heh.. heh.. leikki leikkina!". Lahtiessa vierasmokki jatetaan kamalaan kuntoon.
Nyt tama perhe on kovasti hankkimassa meille matkaa. Tulisivat koko perhe vaikka yritimme ehdottaa etta jos vain vanhemmat. Suoraan sanottuna en halua majoittaa meille pikkulapsia varsinkin kun emme olisi koko aikaa kotona vaan toissa 9h/pv. Olemme molemmat siis toissa, mutta se ei kuulemma haittaa kun "onhan teilla se uima-allas lapsille". Liskasi sain juuri mailin perheen aidilta etta olihan meilla sitten kaksi autoa kun ajattelivat tehda parin paivan matkan Grand Canyonille (5h ajomatka) ja voisivat lainata sita "maastoautoa kun turvallinen lapsille ja mahtuu rattaat ym".
Tiedan etta en missaan nimessa halua ruveta taman perheen hotelliksi. Mutta en tieda miten sanoa! Olen varmasti jonkun mielesta taysi nyhvero mutta olemme olleet todella hyvia ystavia aikaisemmin. Pidan heista muuten todella paljon ja en halua tuhota sita sanomalla suoraan etteivat voi tulla. Toisaalta en tieda tulemmeko me ikina enaa olemaan niin laheisia kuin ennen. Me asuimme "vanhaan hyvaan aikaan" myos suomessa ja suhteellisen samoissa lahtokohdissa. Sen jalkeen olemme siis muuttaneet toiden perassa ulkomaille ja tama ystavaperhe ruvennut perheelliseksi.
Mita sina tekisit?
Onpa teillä kurja tilanne. Kyllä mekin lasten kanssa kylässä käydään, mutta kysyn itse aina suoraan, että miten ja mihin saakka voidaan olla... Ja viedään viemisiä! (kuuluu myös mun mielestä hyviin tapoihin) ;D
Mä sanoisin suoraan, että että heidän ajatus teille tulemisesta ei onnistu, mutta tapaatte heitä mielellään, jos tulevat jonnekin lähistölle.
Kyllä toi mun mielestäkin kuulostaa hyväksikäytöltä, et itse ikinä käyttäytyisi noin. Oltiin keväällä lasten kanssa kaverin perheen luona ulkomailla ja kyllä siinä tarkkaan käytiin läpi, että sopiiko heille meidän ajatukset erilaisista asioista... Ja juu, jätin heille ruokarahaa, vaikka tiedän, että olisivat vieraanvaraisuuttaan "ilmaiseksi" tarjonneet.
Meitä on moneen junaan, mutta mielestäni rehellisyys on ainoa oikea tie. Toivottavasti sinäkin pystyt siihen. Jos ystäväsi ei sitä kestä, ei ystävyytenne (nykyisellä tasollaan) ole sen arvoinen. Joskus elämä kuljettaa eri suuntiin...