Lue keskustelun säännöt.
Työpsykologi totesi minulla työuupumuksen ja lievän masennuksen
16.09.2010 |
ja nyt olen menossa työterveyslääkärille, jossa mahdollisesti saan lääkkeet ja sairauslomaa.
Olen keskellä työnantajalle erittäin kriittistä projektia ja tuntuu ihan h**vetin lusmulta jäädä tässä kohtaa sairaaksi ja tällaisella syyllä. Plus että koko talo varmaan alkaa puhua ja töihin palaaminen sairausloman jälkeen on takuulla vaikeaa.
Toisaalta suoriudu töissäkään niinkuin pitäisi ja stressitila on kestänyt jo pitkään.
Jännittää soittaa pomolle, en jaksa.
Kommentit (44)
Tuota en ymmärrä. Itselleni tuli täysi romahdus viime vuonna, olin kerta kaikkiaan ihan loppu. Itkin töistä tullessa, töihin mennessä, oksetti ennen töihin lähtöä ja töissä ollessa. Mietin mikä vaivaa. Ei tarvinnut kauaa miettiä kun eräänä aamuna sain kunnon paniikkikohtauksen töissä. Työpaikkani oli sellainen jossa ei ollut mitään inhimillistä, ihmisistä revitään irti kaikki mikä saadaan, kuin lihat luista. Työkaverini sanoi että hänestä päivän lopussa tuntuu aina siltä kuin olisi raiskattu.
Yritinhän minäkin jonkun aikaa käydä töissä rauhoittavien avulla, oli masennuslääkityskin. Ei auttanut. Itku ja hammastenkiristys vaan jatkui ja erään yön pillitin läpeensä huomista työpäivää. Viimeisenä työpäivänä lähdin kotiin märkää naamaani peitellen. Nyt olen kohta ollut vuoden sairaslomalla enkä vieläkään tunne oloani normaaliksi. Mielessä pyörii itsarikin, terapiaa ei lääkäri suositellut koska saatanhan tarvita sitä myöhemmin elämässäni vielä kipeämmin, Kelahan korvaa terapian vain kerran.
En tiedä missä meni vikaan mutta vieläkään tämä paska ei hellitä. En ui itsesäälissä, yritän välillä kovastikin pyristellä eroon masennuksestani mutta aina se vain palaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä missä meni vikaan mutta vieläkään tämä paska ei hellitä. En ui itsesäälissä, yritän välillä kovastikin pyristellä eroon masennuksestani mutta aina se vain palaa.
Tosi kurja tilanne, ja asia taisi päästä työssä olessasi kehittymään liian pitkälle. Toivottavasti löydät vielä mielekästä työtä ja kuntoudut. Ehkä se terapiakin kannattaisi tässä kohtaa koska tilanne on kestänyt jo tosi pitkään.
Ei tarvinnut kauaa miettiä kun eräänä aamuna sain kunnon paniikkikohtauksen töissä. Työpaikkani oli sellainen jossa ei ollut mitään inhimillistä, ihmisistä revitään irti kaikki mikä saadaan, kuin lihat luista. Työkaverini sanoi että hänestä päivän lopussa tuntuu aina siltä kuin olisi raiskattu. Yritinhän minäkin jonkun aikaa käydä töissä rauhoittavien avulla, oli masennuslääkityskin. Ei auttanut.
Tutulta kuullostaa!Aloitin uudessa työpaikassa viime syksynä.Ketään ei kiinnostanut opastaa tehtäviin, työilmapiiri oli kireä.Lisäksi työpaikalla oli mies, joka oli useiden vuosien ajan ahdistellut naispuolisia työntekijöitä. Rauhoittavien lääkkeiden avulla kävin aluksi töissä. Melkein vuoden sinnittelin, kunnes ahdistelut alkoivat kohdistua minuun.Nyt harmittaa se, mitä olen itselleni tehnyt.Kenenkään ei pitäisi pakottaa itseään töihin rauhoittavien avulla!!!
Sanoin itseni irti.Tämän jälkeen esimieheni alennettiin toiseen virkaan, koska oli aiheuttanut jo kaikenlaisia sotkuja työpaikalla.
Nyt olen toivottavasti vuoden loppuun sairaslomalla ja yritän palauttaa luottamustani siihen, että se "normaali" työpaikka löytyy...
kuulostaa kamalalle, voimia!
Mitä töitä te olette tehneet, olisi kiinnostavaa tietää missä on noin pa..a työilmapiiri.
Itse työskentelin taloushallinnossa isossa pörssiyhtiössä ja vieläkin vuosien jälkeen niskakarvat nousevat pystyyn kun ajattelen sitä aikaa. Onneksi tajusin lähteä pois..
Olin töissä myynnissä-ja markkinoinnissa. Porukka siellä oli tosi "värikästä". Kaikki eivät tainneet olla ihan työkuntoisia. Kun aloitin, ketään ei kiinnostanut opettaa uutta tulokasta, koska kuulemma kaikki aiemmatkin olivat huonosti motivoituneita, eivätkä työskennelleet tarpeeksi palkkansa eteen. Moni vanhempi työntekijä avautui minulle tästä ahdistelijasta, että välillä oli kuulemma painajaismaista tulla töihin. varoituksen saatuaan tyyppi päätti itse lähteä. Pomo kuitenkin harmitteli, kun menetimme niin hyvän myyjän!
Kaupallisuus ja talouden jatkuvaan kasvun uskominen oksettaa todella!!!
Seuraavaksi ajattelin opiskella hieman ihmisläheisempään ammmattiin!
Kiitos kannustuksista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vitutuslomaa kun on marjanpoiminta-aika tai joku sanoo hankalasti. Oikein uhataan, että jos mää joudun ton tekemään niin haen kyllä vitutuslomaa. Sitä saa burnoutista äkkiä. Ja kyllä sitä näkyy saavankin. Vastuutonta lääkäreiltä kirjoittaa pari viikkoa heti kun joku vähän tipan vääntää silmään ja sanoo, että mua kiusataan töissä ja on raskasta ja olen pari yötä nukkunut huonosti. Niillä keinoin tosiaan saa helposti lomaa. Näin olen itsekin tehnyt kerran nuorena kun piti ulkomaille päästä ja en saanut lomaa. Nyt hävettää se. Mutta sitä en ymmärrä, että keski-ikäiset ihmiset pitävät ne 60 päivää saikkua keinolla millä tahansa kun on oikeus sairastaa ne täydellä palkalla. Potkut tuollaisille.
hirtti itsensä töissä siivouskomeroon. Sen jälkeen oli pakko miettiä, mikä tryöyhteisössä on pielessä
Paitsi että siivouskomeron sijaan tekniseen tilaan. Jäi vaimo ja kaksi taaperoa :-(
Tuota en ymmärrä. Itselleni tuli täysi romahdus viime vuonna, olin kerta kaikkiaan ihan loppu. Itkin töistä tullessa, töihin mennessä, oksetti ennen töihin lähtöä ja töissä ollessa. Mietin mikä vaivaa. Ei tarvinnut kauaa miettiä kun eräänä aamuna sain kunnon paniikkikohtauksen töissä. Työpaikkani oli sellainen jossa ei ollut mitään inhimillistä, ihmisistä revitään irti kaikki mikä saadaan, kuin lihat luista. Työkaverini sanoi että hänestä päivän lopussa tuntuu aina siltä kuin olisi raiskattu. Yritinhän minäkin jonkun aikaa käydä töissä rauhoittavien avulla, oli masennuslääkityskin. Ei auttanut. Itku ja hammastenkiristys vaan jatkui ja erään yön pillitin läpeensä huomista työpäivää. Viimeisenä työpäivänä lähdin kotiin märkää naamaani peitellen. Nyt olen kohta ollut vuoden sairaslomalla enkä vieläkään tunne oloani normaaliksi. Mielessä pyörii itsarikin, terapiaa ei lääkäri suositellut koska saatanhan tarvita sitä myöhemmin elämässäni vielä kipeämmin, Kelahan korvaa terapian vain kerran. En tiedä missä meni vikaan mutta vieläkään tämä paska ei hellitä. En ui itsesäälissä, yritän välillä kovastikin pyristellä eroon masennuksestani mutta aina se vain palaa.
Voimia, olisi kiva saada sinut takaisin töihin. Tosin ei varmaan olisi sinulle hyvä, edelleen meno on samanlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun palaat töihin, muista että sinun jaksamisestasi ei pidä huolta kukaan muu kuin sinä itse. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.09.2012 klo 09:19"]
On mielenkiintoista miten jotkut kirjoittavat kertovat, että lääkäriltä saa lomaa väärinperustein ts. kun potilas valehtelee lääkärille (esim. kertoo kivuista joita ei ole!).
Potilas-lääkäri, psykologi-potilas -suhde perustuu aina luottamukseen.
Mutta miksi ihminen haluaa valehdella terveyteen liittyvissä asioissa asiantuntijoille?
Mikä valehtelemisen tuottaa tai mitä sen taustalla oikein on? Ehkä huono työpaikka vaiko hankala ihminen? Ehkä joku muu pahempi ongelma tai sairaus? Mikäli taustalla on ns. väärä ihminen väärässä työpaikassa, niin kestävä ratkaisu on etstiä / vaihtaa työpaikka.
Masennus on oikea sairaus ja se tulee hoitaa. Toki masennuksesta toipuu tavallisesti 6 kk - 2 v. aikana itsenäisestikin, mutta hoidettuna toipuminen on nopeampaa, niinkuin muissakin sairauksissa. Myös työuupumus on hoidetta - tavallisesti levolla ja työpaikan työjärjestelyillä. Molemma näistä ovat ns. stressisairauksia (tosin työuupumus ei ole sairaus, vaan oireyhtymä), joiden syntymekanismiin liittyy ympäristö ja siellä tapahtuvat asiat.
[/quote]
Siksi, kun lomapäivät eivät riitä, eikä ole varaa palkattomaan lomaan. Masennuksesta saa helposti saikkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suorittavassa tehdastyyppisessä työssä on ihmisen hyvä olla. Kaikki tietävät rajansa, eikä nokkimisjärjestyksiin ja näyttelemiseen kulu henkisiä voimavaroja. Vapaa-aika alkaa, kun leimaa itsensä ulos ja palkka juoksee.
T. Onnellinen postityöläinen, entinen uuvahtunut
[quote author="Vierailija" time="27.09.2010 klo 12:12"]
Ei tarvinnut kauaa miettiä kun eräänä aamuna sain kunnon paniikkikohtauksen töissä. Työpaikkani oli sellainen jossa ei ollut mitään inhimillistä, ihmisistä revitään irti kaikki mikä saadaan, kuin lihat luista. Työkaverini sanoi että hänestä päivän lopussa tuntuu aina siltä kuin olisi raiskattu. Yritinhän minäkin jonkun aikaa käydä töissä rauhoittavien avulla, oli masennuslääkityskin. Ei auttanut.
Tutulta kuullostaa!Aloitin uudessa työpaikassa viime syksynä.Ketään ei kiinnostanut opastaa tehtäviin, työilmapiiri oli kireä.Lisäksi työpaikalla oli mies, joka oli useiden vuosien ajan ahdistellut naispuolisia työntekijöitä. Rauhoittavien lääkkeiden avulla kävin aluksi töissä. Melkein vuoden sinnittelin, kunnes ahdistelut alkoivat kohdistua minuun.Nyt harmittaa se, mitä olen itselleni tehnyt.Kenenkään ei pitäisi pakottaa itseään töihin rauhoittavien avulla!!!
Sanoin itseni irti.Tämän jälkeen esimieheni alennettiin toiseen virkaan, koska oli aiheuttanut jo kaikenlaisia sotkuja työpaikalla.
Nyt olen toivottavasti vuoden loppuun sairaslomalla ja yritän palauttaa luottamustani siihen, että se "normaali" työpaikka löytyy...
[/quote]
Mä pyydän et kerrot mitä työtä te teitte? Mulla ei edes mielikuvitus riitä kuvittelemaan työtä jossa päivän päätteksi olis raiskattu olo?
[quote author="Vierailija" time="16.09.2010 klo 11:00"]
Pomo ei tykkää yhtään ja kuulemma koko työpaikalla kiertää huhua että olen tullut hulluksi. Pomo kehottaa kaikkien kuullen minua hankkiutumaan psykologille tai jollekin ammattiauttajalle että saisin pääkoppani kuntoon.
Harmi vaan että olen tässä jamassa työpaikan takia eikä se tilanne muutu vaikka kuinka kauan napsisin näitä pillereitä.
Siispä vaihdan työpaikkaa, ei tällaista tarvitse kenenkään kestää.
Stressi minullakin laukaisi kaiken tämän.
Tsemppiä!
[/quote]
On mielenkiintoista miten jotkut kirjoittavat kertovat, että lääkäriltä saa lomaa väärinperustein ts. kun potilas valehtelee lääkärille (esim. kertoo kivuista joita ei ole!).
Potilas-lääkäri, psykologi-potilas -suhde perustuu aina luottamukseen.
Mutta miksi ihminen haluaa valehdella terveyteen liittyvissä asioissa asiantuntijoille?
Mikä valehtelemisen tuottaa tai mitä sen taustalla oikein on? Ehkä huono työpaikka vaiko hankala ihminen? Ehkä joku muu pahempi ongelma tai sairaus? Mikäli taustalla on ns. väärä ihminen väärässä työpaikassa, niin kestävä ratkaisu on etstiä / vaihtaa työpaikka.
Masennus on oikea sairaus ja se tulee hoitaa. Toki masennuksesta toipuu tavallisesti 6 kk - 2 v. aikana itsenäisestikin, mutta hoidettuna toipuminen on nopeampaa, niinkuin muissakin sairauksissa. Myös työuupumus on hoidetta - tavallisesti levolla ja työpaikan työjärjestelyillä. Molemma näistä ovat ns. stressisairauksia (tosin työuupumus ei ole sairaus, vaan oireyhtymä), joiden syntymekanismiin liittyy ympäristö ja siellä tapahtuvat asiat.
Kiitos kaikille jotka antoivat vertaistukea. Kyllä se vaan helpottaa kun tietää ettei ole ihan ainoa joka tällaisesta kärsii.