Tajusin tänään, että haluan lääkäriksi.

..VALTAVAN HYVÄ MOTIVAATIO, jotta noilla eväillä ovet aukeavat. Tiedän lukemattomia laudaturin ylioppilaita, jotka eivät ole päässeet... Jätä haihattelut sikseen.!



8,7 ka. on huono lähtökohta lääkistä ajatellen...

Pääsykokeesta selviäminen vaati kirjan ulkoa osaamisen ohella hyvää laskurutiinia. Valmennuskurssi olisi hyvä, kannattaa katsoa, jos pääset sellaiselle. Yliopistokaupungeissahan niitä järjestetään, mutta toki muutenkin olisi muutto edessä, jos pääsisit kouluun, mikäli et vielä asu lääkispaikkakunnalla.



Kaikki aika ei mene opiskeluun, hammaslääketieteellisenkin opiskelijat selviävät, vaikka heillä on kahdan ensimmäisen vuoden ajan samat kurssi kuin lääkisläisillä ja niiden kurssien lisäksi omia kursseja siihen päälle. Lääkiksessä opiskelu vaati toki työtä, mutta ei niin paljoa, etteikö muuta elämää voisi elää.

Lääkäri oli mun haaveammatti lapsena, mutta sen toteuttaminen jäi sitten haaveeks. Olin melko hyvä peruskoulussa (ka. 8.7), mutta en uskaltanu mennä lukioon kun pelkäsin etten pärjää siellä, koska peruskoulusta pääsin ns. lukematta läpi tuolla keskiarvolla.

Onko tuo haave ihan tuhoontuomittu? Olen yhden lapsen yh (lapsi eskarissa) ja koulutksena merkonomi. Jos pääsen lääkikseen, meneekö kaikki aika opiskeluun? Jääkö lapsi ihan hunningolle?

Nyt vaan reippaasti toteutamaan unelmaa!

Mutta yritä, hyvä ihminen! Tuttu lääkäri sanoikin, että pääsy riippuu lähinnä siitä kuinka hyvin osaa ulkoa pääsykoekirjan.



Rankkaa työtä varmasti. Mutta hae, niin ei jää harmittamaan. Onnea matkaan.



t.farmasian opiskelija

pitkästi yli ysin keskiarvolla ja katsele sitten millainen se Galenos on. Lue paljon fysiikkaa ja pitkää matikkaa. Seuraan vierestä miten omalla pojalla käy, on haaveillut lääkärinopinnoista 6-vuotiaasta alkaen ja on nyt lukion tokalla. Peruskoulun lopetti 9,45:n keskiarvolla ja nyt on pudonnut johonkin 8,8:aan. Numeroita pitää hilata kovasti ylös jatkossa ja motivaation kestää teinivuosien yli.

maanantaina hakee tän vuoden pääsykoekirjan kirjastosta. Alotan siitä =)



-ap

täytyy ensin käydä lukio tai hoitoalan tutkinto, et muuten pääse sisään.

Lukion jälkeen valitsin helpon tien ja pääsin papereilla sisään yliopistoon lukemaan kemiaa. Nyt on harmittanut, kun tuon haaveen hylkäsin. Ehkä haen ensi keväänä lääkikseen, pitää vielä kunnolla harkita. Ikää on 26 ja tunnen jo itseni hieman vanhaksi aloittamaan fuksina...

Koetapa jos löytäisit sen haulla

ja sitä myöten hyvät rutiinit laskemiseen ym. pääsykoetta ajatellen tärkeää, ja sitten lääkikseen.



Ihan kiva ammatti tämä on. 12 v kokemuksella...



T. Erikoislääkäri

http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/62215/yli_kolmikympp…



Hakusanalla galenos löytyy muitakin



11? joka ehdotti hakua

anna nykyään yleisen hakuoikeuden korkeakouluihin? Eri juttu sitten on, miten pääsykokeissa pärjää ilman lukiopohjaa.



Niin tai näin, kova urakka on edessä. Tsemppiä!



Itse tajusin viime viikolla haluavani fysiikanopettajaksi. Kaikkea sitä voi 35-vuotiaan päähän pälähtää ;)

ks. vaikka

http://www.ammatillinenkoulutus.com/main.php?sivu_id=37



Tosin tämä oikeus ei koske aikuisopiskeluna tehtyjä tutkintoja.

Mutta hyvä motivaatio on kaiken a ja o. Mieti myös, miten rahoitat opinnot, kun sulla on pieni lapsi, joka vaatii kotona oloa. Lääkiksessä kun on paljon läsnäolopakkoa sairaalaharjoittelussa ja erilaisissa ryhmätöissä. Joillakin kursseilla myös luennot on pakollisia, ja ilman luennoilla käymistä on hankala pärjätä. Kannattaa laskea, että se 8 tuntia päivässä menee yliopistolla.

Hieno unelma, mutta vaatii helvetisti töitä. Sun taustoilla pitäisi ensin käydä lukio pitkän matematiikan, fysiikan, ja kemian kurssien kera. Pitäisi menestyä hyvin, ja lukion läpikäyminen veisi todennäköisesti 3 vuotta. Pelkästään lukion käyminen olisi aikaa vievää puuhaa, varsinkin lapsen kanssa ja jos meinaat käydä töissä samalla. Lukion jälkeen olisi sitten edessä lääkikseen hakeminen. Pääsykokeessa menestyminen vaatii kovat hermot, Galenoksen osaamisen, sekä jäätävän hyvän laskurutiinin fysiikan ja kemian osalta. Kokeisiin lukeminen vaatii kokopäiväisen lukemisen ainakin kevään ajan valmennuskurssin kera, ja todennäköisesti useampana vuotena. Itse menestyin hyvin lukiossa, ja pääsin kahden vuoden rankan lukemisen jälkeen sisään lääkikseen, tunnen monia L:n oppilaita jotka eivät ole päässeet vielä 3:nkaan hakukerran jälkeen, ja muutaman jotka ovat luopuneet unelmastaan. Sitten jos pääset sisään, niin lääkiksen 2 ekaa vuotta ovat melko "löysiä", joista varmasti selviää lapsen kanssa lukuunottamatta sitä faktaa että opiskelijan tuilla eläminen voi olla "haastavaa"... Sitten kolmannesta vuodesta eteenpäin opiskelut ovatkin jo tosi rankkoja, vaativat lahjakkaimmillakin 8 tuntia päivässä. Opiskeluthan siis vievät 6 vuotta, jonka jälkeen on 2 vuoden eurolääkärivaihe, jonka jälkeen voi aloittaa erikoistumisen joka kestää yleensä 6 vuotta. Ilmankin erikoistumista voi tietenkin työskennellä, mutta melkein kaikki erikoistuvat. Jos pääset lääkikseen niin pääset kyllä myöskin lääkiksen läpi, mutta sinun tapauksessa pitäisi ensin huolehtia siitä sisään pääsemisestä! Kuitenkin jos sinulta löytyy valtavasti motivaatiota, ja aikaa, ja pystyt järjestämään rahoituksen jotenkin, niin suosittelen lämpimästi!!! Mutta mieti sekin tarkkaan että haluatko oikeasti lääkäriksi. Todellisuudessa ammatti ei välttämättä olekaan niin hohdokas ja hyvin palkattu, kuin media antaa ymmärtää. Tarkoitus ei ollut lytätä unelmiasi, vaan antaa miettimisen aihetta siihen kannattaako todella kuluttaa aikaa sellaiseen, joka saattaa osoittautua mahdottomaksi. Mutta kuitenkin jos sinulta todella löytyy VALTAVASTI motivaatiota niin kaikki on mahdollista!!! Itse opiskelen unelma ammattiini, ja mulla ei oo mitään pahaa sanottavaa alasta, mutta mieti tarkkaan haluatko lähteä läpikäymään edelle kuvattua rumpaa!

Viestisi on jo vanha, mutta jos joku muu asiaa miettivä törmää tähän... Lukion käyntiä suosittelen pohjalle juurikin kemian ja fysiikan takia. Lisäksi englannin jonkinasteisesta hallinnasta on apua sitten sisälle pääsyn jälkeen (olen kyllä pärjännyt omilla seiskan arvosanoillani).



Peruskoulun keskiarvo ei kuitenkaan onneksi ratkaise mitään :) Oma keskiarvoni oli ala-asteelta peruskoulun loppuun pikkasen yli kahdeksan ja lukiossa laski hieman alle kasin. Kirjoitin kielistä B:n, Matikasta ja äikästä M:n. Paras arvosana oli reaaleista E. Oma lääkikseen pääsyni kesti viisi vuotta, mutta kyse ei ollut siitä etten osannut. Todellinen ongelma oli se, etten uskaltanut yrittää täysillä, koska en täysin uskonut itseeni. Kun vihdoin sain asiat pään sisällä järjestykseen, sain kerättyä kasaan tarvittavat pisteet pääsykokeista. Haluan siis vain sanoa samaa kuin muutkin ovat sanoneet - tärkeintä on motivaatio!



p.s meillä on ainakin kolmella opiskelijalla pieniä lapsia. Ja hienosti ainakin ekan vuoden pärjäsivät!