Miten 35+ ihmiset jaksavat käydä baareissa?

ja käydä vaikkapa syömässä ja jatkaa iltaa baarissa, juoda olutta ja jutella. Siinä saattaa törmätä muihinkin tuttuihin, joiden kanssa vaihtaa kuulumisia tai sitten voi törmätä jopa ihan vieraisiin ihmisiin, joihin voi tutustua. Mutta ehkä minäkin joskus tulen niin vanhaksi että tapaan kavereita mieluiten kahvikupin ääressä kotona.

Silloin on mielestäni toki ihan ymmärrettävää, jos siellä kerran muutkin sinkut pyörivät samassa kaveripiirissä ja miksei seuraakin etsimässä. Mutta että parisuhteessa olevat tai perheelliset käyvät vielä baarissa bilettämässä melkein nelikymppisinä, tuntuu itsestä ainakin tosi vieraalta ajatukselta. Ulkona syömässä käydään kyllä, elokuvissa, teatterissa, istutaan iltaa muuten vaan mutta baari on jotenkin niin mennyttä aikaa etten itse kyllä koe yhtään omakseni, ne ajat tuli elettyä silloin opiskeluaikana. Enkä ole siis ap.

Jossain seuran saunaillassa tai rock-keikoilla korkeintaan.



Ei jaksa sitä samaa kaavaa, tullut vietettyä sitä elämää jo ihan tarpeeksi.



Näen kavereita muutenkin. Ehkä olen sitten kalkkis ;)

Mä olen elämässäni ollut pitkiäkin jaksoja käymättä sen kummemmin missään bilettämässä, pisin aika tais olla 5 vuotta putkeen.

Tykkään tanssia ja tavata tuttuja rennossa ilmapiirissä, siksi käyn mielelläni nykyään taas ravintelissa iltaa viettämässä.

Olen 45v ja oikein hyvin viihdyn tietynlaisissa paikoissa, ihan teinipaikkoihin mua ei todellakaan saa.

olen puolen vuoden päästä 35. En ymmärrä miksi pitäisi jotenkin eri asioista innostua kuin nuorempana. Sitähän saisi suurimman osan elämästään olla "vanhempi ihminen" jos se näin varhain alkaisi.

ja haluaisin kyllä tavata ihmisiä (sinkku kun olen),vaan en jaksa a) sitä pynttäytymistä B)sitä meteliä baarissa c)katsella humalaisia..saatikka kuunnella niitä ja d)en pysy hereillä klo 22.00 jälkeen :).Ihan samaa olen miettinyt..lähinnä siltä kannalta että miten ihmeessä jaksaa sen jälkeen kun päivän on töissä ja pyörittää huushollia :/.

Itse lopetin alkoholinkäytön(ainakin toistaiseksi) terveyssyistä kaksi vuotta sitten.



En pysty käymään baareissa selvinpäin, eikä tietty tarvitsekaan. En vain jaksa humalaisia ihmisiä yhtään.



On tarvinnut keksiä vaihtoehtoisia juttuja, aluksi oli vaikeaa kyllä kun oli niin tottonut käymään baareissa.

Onneksi elämäni ei ole noin rajoittunutta, minulla on perhettä ollut 18-vuotiaasta, nyt on 6 lasta ja ikää 35.

Siis jos on parisuhteessa ja on lapsia niin tanssiminen, juhliminen, musiikki ym. ei enää kiinnosta? Mitenkä nuo asiat vaikuttavat toisiinsa, en ymmärrä?

Silloin on mielestäni toki ihan ymmärrettävää, jos siellä kerran muutkin sinkut pyörivät samassa kaveripiirissä ja miksei seuraakin etsimässä. Mutta että parisuhteessa olevat tai perheelliset käyvät vielä baarissa bilettämässä melkein nelikymppisinä, tuntuu itsestä ainakin tosi vieraalta ajatukselta. Ulkona syömässä käydään kyllä, elokuvissa, teatterissa, istutaan iltaa muuten vaan mutta baari on jotenkin niin mennyttä aikaa etten itse kyllä koe yhtään omakseni, ne ajat tuli elettyä silloin opiskeluaikana. Enkä ole siis ap.

Kesällä varsinkin terassilla istuminen hyvien kavereiden kanssa on IHANAA. : ) Ei lapsia mukana, kesäinen ja lämmin ilta, hyvää seuraa...



En kyllä myöskään tunne itseäni millään tavalla vanhaksi, täytyy sanoa! : D Ihan sama ihminen olen kuin esim. 22 -vuotiaana, mitä nyt ajatusmaailma on jonkin verran kypsempi. Eihän sitä ihminen itsessään muutu mihinkään, vaikka vanhenisikin, se oma itse, se oma persoona on sen vanhuksenkin sisällä. Ajatusmaailma voi toki muuttua jonkin verran, toivottavasti fiksumpaan suuntaan. Oma minuus kuitenkin pysyy samana.



Olen aina ollut todella sosiaalinen ja nauttinut ulkona käymisestä, joten nautin siitä edelleen, koska minä olen minä ja tälläinen persoona. : ) Mihinkään remubaareihin (tyyliin joku Rymy-Eetu)en enää lähde, vaan "sivistyneisiin" paikkoihin vain esim. jotain hyvää bändiä kuuntelemaan. Baarissa on vaan kivaa.



T:36 v

siitä, että pitäisi olla sinkku että olis kivaa törmätä tuttuihin baarissa! Itse olen, 32-v, naimisissa, 3 lapsen äiti ja käyn TODELLA harvoin yleensäkään missään, mutta on mun mielestä silti tosi kiva lähteä joskus tyttöporukalla baariin ja tanssimaan! Vaikka parasta siinä kyllä on "etkot" kun laittaudutaan ja juorutaan tyttöjen juttuja... Silti, baarissa törmää lähes aina johonkin tuttuun ja se on vaan hauskaa!

ulkona.



Syödään alkuillasta hyvin ja saatetaan istua ravintolassa kolmekin tuntia. Varsinkin kesällä kun saa olla ulkona terassilla.



Sen jälkeen siirrytään kuuntelemaan live musiikkia johonkin, bailataan ja sitten kotiin..



Me käydään miehen kanssa joka kolmas lauantai ulkona syömässä kun lapset on mummulassa. Voin sanoa että aina on yhtä ihanaa:)

En enää siedä humalaisia. Itse join vuosikaudet liikaa ja olen alkoholistiperheestä. Siinä syyt itselle.



Kyse ei ole siis jaksamisesta.



Ymmärrän kyllä ihmisiä, jotka käyvät viihteellä kaiken ikäisinä. Elämästä pitää ja saa nauttia! Itselle baarit eivät ole paikkoja, joissa olosta nauttisin.

Minusta on kivaa lähteä kuuntelemaan vaikka jazzia ja juttelemaan väen kanssa ulos, vaikka olen melkein 40 v. Muuten tulen mökkihöperöksi.

On se vähän erilaista silti kuin nuorempana. Tulee lähdettyä yleensä aika aikaisin himaan, eikä rampattua jatkoilla.



Ikää 40v

siitä, että pitäisi olla sinkku että olis kivaa törmätä tuttuihin baarissa! Itse olen, 32-v, naimisissa, 3 lapsen äiti ja käyn TODELLA harvoin yleensäkään missään, mutta on mun mielestä silti tosi kiva lähteä joskus tyttöporukalla baariin ja tanssimaan! Vaikka parasta siinä kyllä on "etkot" kun laittaudutaan ja juorutaan tyttöjen juttuja... Silti, baarissa törmää lähes aina johonkin tuttuun ja se on vaan hauskaa!

Mua baaritunnelma ei kiehdo nyt enkä ole niissä viihtynyt nuorempanakaan.

olen nyt sinkku monen vuoden jälkeen, eli mahdollisuuksia olisi. Mutta lähes kaikki kaverit on perheelleisiä, ne jotka eivät ole eivät hekään käy missään.

Ehkä voisin käydä katsomassa mikä on meininki vuonna 2010 yöelämässä... mutta en tykkää alkoholista, enkä kestä känniääliöitä... työkaverit kaikki on niin nuoria et he vetää hönöt lähes aina kun menevät ulos...

Siis onko kakkonen sinkku? Silloin on mielestäni toki ihan ymmärrettävää, jos siellä kerran muutkin sinkut pyörivät samassa kaveripiirissä ja miksei seuraakin etsimässä. Mutta että parisuhteessa olevat tai perheelliset käyvät vielä baarissa bilettämässä melkein nelikymppisinä, tuntuu itsestä ainakin tosi vieraalta ajatukselta. Ulkona syömässä käydään kyllä, elokuvissa, teatterissa, istutaan iltaa muuten vaan mutta baari on jotenkin niin mennyttä aikaa etten itse kyllä koe yhtään omakseni, ne ajat tuli elettyä silloin opiskeluaikana. Enkä ole siis ap.

Kyllä monet paljon vanhemmatkin ihmiset istuvat baarissa tai yökerhossa viikonloppuna, eikä kyse ole aina alkkiksista tai luusereista. Pahimmat alkkikset (usein perheellisiä) istuvat joko kulmakunnan halpiskuppilassa päivittäin tai juovat kotona lasten läsnäolessa. Mutta monet tanssilavat ja yökerhotkin on nimenomaan suunniteltu 40+ vuotiaille masukykyisille asiakkaille.

Käyn itse vaimokkeen kanssa baarissa tms. kerran viikossa, kaksi parhaassa ja mielestäni se on aivan ok. Minä olen myös isä (lapsi tosin asuu äitinsä eli ex-vaimon kanssa) ja minulla on korkea koulutus ja säännöllinen ja hyväpalkkainen työ. En minä baarissa käy mitään menetettyä nuoruutta metsästämässä, vaan kavereita tapaamassa, musiikkia kuuntelemassa ja tanssimassa - vaimoke sattuu vielä harrastamaan latinotansseja. Sen lisäksi käymme syömässä ulkona, konserteissa, elokuvissa jne. silloin tällöin. So what? Pitäisikö pariutuneiden nelikymppisten istua "sivistyneesti" kotona kevytiskelmää ja klassista musiikkia kuuntelemassa? On se myös aika ahdistavaa jos ne alkoholit täytyy kotiin aina tunkea ja siellä kuluttaa (?), mikä lienee valitettava tosiasia monessa perheessä. Perjantaikossu kotona, perheriitaa ja goodnight.

Minusta tuntuu, että Suomessa on muutenkin joku ikään tai elämäntilanteeseen liittyvä sosiaalistamispaine, jonka mukaan opiskelujen jälkeen tulee perustaa perhe, ottaa asunto- ja autolaina (ja asua seuraavat 30 vuotta samassa kämpässä), tehdä kakarat ja hommata kultainen noutaja. Musiikki ja muu taidemaku syytä "sivistää" rokista klassiseen tai iskelmään ja baarikäynnit vaihtaa "sivistyneisiin" teatterikäynteihin. Pukeutumiskoodi ja hiustyyli tottakai muutetaan "teinistä aikuiseen". Sitten saa läskistyä ja lopettaa ulkonäöstään huolehtimisen tyystin ja keskittyä vain siihen rakkaaseen perheeseen, asuntoon, mökkiin, autoon ja siihen vitun tyhmään rakkiin.

Mikä ihmeen oletusasetus se on, että kaikkien tulee elää saman mallin mukaan? Miksi se edes ketään häiritsee, missä minä käyn viikonloppuna tuulettumassa? Saako minulla mielestänne olla 40-vuotiaana pitkä tukka ja tatuointeja vai pareeko varata parturi- ja laserleikkausaika? Saanko kuunnella ihan heavymetallia vai pitäisikö jo tyytyä Katri Helenaan tai Lauri Tähkään?

Onko 35 vuotta täyttänyt vanha? Ja tosiaan; miten baareissa käyminen ja ikä sulkevat toisensa pois? Olen 36-v ja kävin eilen hyvän ystävän kanss lasillisella. Olen kesän aikana käynyt muutamia kertoja ulkona, ihan syntisessä yökerhossakin, minä, varattu ihminen jolla kaksi lastakin! :D Enpä ole tullut ajatelleeksi, että olen joidenkin mittapuun mukaan epäsopiva sinne! Hmmm...raamattupiiri tai skräppäys voisi hyvinkin olla sitten se juttu, johon ihan lupa. :D

Ei voi mitään, mua huvittaa nämä jutut ihan täysillä! Onneksi voin olla sitä haluan, ilman pohdintoja, onko 36-vuotiaana (!) liian vanha baariin!

Siis onko kakkonen sinkku? Silloin on mielestäni toki ihan ymmärrettävää, jos siellä kerran muutkin sinkut pyörivät samassa kaveripiirissä ja miksei seuraakin etsimässä. Mutta että parisuhteessa olevat tai perheelliset käyvät vielä baarissa bilettämässä melkein nelikymppisinä, tuntuu itsestä ainakin tosi vieraalta ajatukselta. Ulkona syömässä käydään kyllä, elokuvissa, teatterissa, istutaan iltaa muuten vaan mutta baari on jotenkin niin mennyttä aikaa etten itse kyllä koe yhtään omakseni, ne ajat tuli elettyä silloin opiskeluaikana. Enkä ole siis ap.

Kyllä monet paljon vanhemmatkin ihmiset istuvat baarissa tai yökerhossa viikonloppuna, eikä kyse ole aina alkkiksista tai luusereista. Pahimmat alkkikset (usein perheellisiä) istuvat joko kulmakunnan halpiskuppilassa päivittäin tai juovat kotona lasten läsnäolessa. Mutta monet tanssilavat ja yökerhotkin on nimenomaan suunniteltu 40+ vuotiaille masukykyisille asiakkaille.

Käyn itse vaimokkeen kanssa baarissa tms. kerran viikossa, kaksi parhaassa ja mielestäni se on aivan ok. Minä olen myös isä (lapsi tosin asuu äitinsä eli ex-vaimon kanssa) ja minulla on korkea koulutus ja säännöllinen ja hyväpalkkainen työ. En minä baarissa käy mitään menetettyä nuoruutta metsästämässä, vaan kavereita tapaamassa, musiikkia kuuntelemassa ja tanssimassa - vaimoke sattuu vielä harrastamaan latinotansseja. Sen lisäksi käymme syömässä ulkona, konserteissa, elokuvissa jne. silloin tällöin. So what? Pitäisikö pariutuneiden nelikymppisten istua "sivistyneesti" kotona kevytiskelmää ja klassista musiikkia kuuntelemassa? On se myös aika ahdistavaa jos ne alkoholit täytyy kotiin aina tunkea ja siellä kuluttaa (?), mikä lienee valitettava tosiasia monessa perheessä. Perjantaikossu kotona, perheriitaa ja goodnight.

Minusta tuntuu, että Suomessa on muutenkin joku ikään tai elämäntilanteeseen liittyvä sosiaalistamispaine, jonka mukaan opiskelujen jälkeen tulee perustaa perhe, ottaa asunto- ja autolaina (ja asua seuraavat 30 vuotta samassa kämpässä), tehdä kakarat ja hommata kultainen noutaja. Musiikki ja muu taidemaku syytä "sivistää" rokista klassiseen tai iskelmään ja baarikäynnit vaihtaa "sivistyneisiin" teatterikäynteihin. Pukeutumiskoodi ja hiustyyli tottakai muutetaan "teinistä aikuiseen". Sitten saa läskistyä ja lopettaa ulkonäöstään huolehtimisen tyystin ja keskittyä vain siihen rakkaaseen perheeseen, asuntoon, mökkiin, autoon ja siihen vitun tyhmään rakkiin.

Mikä ihmeen oletusasetus se on, että kaikkien tulee elää saman mallin mukaan? Miksi se edes ketään häiritsee, missä minä käyn viikonloppuna tuulettumassa? Saako minulla mielestänne olla 40-vuotiaana pitkä tukka ja tatuointeja vai pareeko varata parturi- ja laserleikkausaika? Saanko kuunnella ihan heavymetallia vai pitäisikö jo tyytyä Katri Helenaan tai Lauri Tähkään?

Muottiin asettaminen iän mukaan on todella kapeakatseista.

Monet kyllästyvät baareissa käymiseen, se on normaalia. Mutta yhtä normaalia on käydä baareissa 40+ ikäisenäkin. Jotkut pitävät baarissa istumisesta, jotkut eivät.

Onneksi tunnen 50+ hyvin nuorekkaita ihmisiä, sellaisia, jotka eivät ole kangistuneet kaavoihin, siis ajattelumallissaan.

Ei se kliseinen kultaisen suihkun noutaja / rivitalopätkäkään huono asia ole, lapsellista vetää se aina mukaan tähän. Meitä on silläkin puolella moneen junaan.

Mutta olen täysin samaa mieltä siinä, että eletään ja annetaan elää.

Itse käyn joskus baareissa, mutta en usein. En mene sinne ilman alkoholia ja masennus muutamaksi päiväksi jos juon.

Baareissa on kyllä välillä kiva käydä - ihan vaikka ikääkin on "jo" 41 vuotta ;)