Kätilöt: Minkälainen synnyttäjä on ihanne synnyttäjä?

kun itse olin äskettäin synnyttämässä, niin vastaanotossa oli yksi odottaja, joka siellä kaikessa rauhassa lepäillen aukeni kymmeneen senttiin. Sitten vain kärrättiin synnytyssaliin ponnistamaan. Varmaan se helpoin tapaus kätilölle (vaikka eipä mulla tietoa ponnistamisen sujumisesta).



Mä taas olen siitä toisesta päästä vaikeusasteikkoa, enkä voi käsittää, miten jollain voi mennä noin.

Minulle kätilö sanoi, synnytettyäni viidennen muksuni, että voi kun kaikilla sujuisi synnytys samaan malliin, eli hyökkäsin parkkikselta parissa minuutissa suoraan synnärille, kerroin tulevani synnyttämään, riisuuduin-tehtiin sisätutkimus ja menin ammeen reunalle ponnistamaan. Tähän kaikkeen meni siis yhteensä alle 10min. Siivoojakin kiitti, kun jäi niin vähän siivottavaa.

No, ei tarvitse minkään erityisen mallin mukaan mennä että tulisi tunne että olipa ihana perhe/synnyttäjä. Onhan siinä se kemiaa molemminpuolin, luottamus ja kommunikaatio. Tottahan toki on helpompaa tehdä yhteistyötä synnyttäjän kans joka ei huuda, eikä kiroile, joka ymmärtää että synnyttäminen ottaa kipeää ja ymmärtää että kätilö ei voi olla vain yhdessä huoneessa koko ajan. On ihanaa nähdä ja tuntea kuinka hyvin mies ja nainen toimivat tiiminä, mies tukee naista ja on siinä ja se onni vauvasta on niin aito että se on melkein kosketeltavissa. On myös hyvä jos ei ole niin sidottu yhteen asiaan vaan avoimin mielin ottaa vinkkejä vastaan, esim jotkut inttävät epiduraalista heti kun astuvat ovesta sisään tai vaikka ovat 9 senttiä auki, eikä siitä voi joustaa ollenkaan. Joskus on tilanteita kun kätilö tietää että lopputulos ois parempi jos esim ottaisi kohdunkaulapuudutuksen (myöhään laitettu epid voi saada aikaan sekin että kaikki jämähtää paikoilleen ja vauva ei tykkäisi siitä) mutta kun nainen "mä haluuuuun epiduraalin"..... Semmoista on ikävää, tai että kätilö tietää että epiduraalin kans nyt menisi yli 30min mutta toisesta puudutuksesta saisi heti hyvän avun...mutta EI KÄY....

jotka salissa vuoronperään piipahti. Toinen oli kireä ja ikävä ja ehdotteli epiduraalia kolmesti. Hän myös aina vastasi kysymyksiini "no, ensisynnyttjillä tässä yleensä tapahtuu niin ja näin" eikä siis ollenkaan kuunnellut oloani ja tunnelmiani. Ahdistuin ja aloin kääntää pään pois aina kun kurkkasi huoneeseen. Toinen kätilö kävi kolmesti synnytyksen aikana, sanoi aina jotain kannustavaa ja rempseää ja hymyili. Joka kerta voimat palasivat kun haikaranpesän ihana Riitta kävi ovella.



Tuli sitten avuksi ponnistukseen kun "vastuukätilöni" lähti vielä naapuriin antamaan epiduraalia. Minä siis vakuuttelin, että ponnistustarve on kova, mutta vastuukätilöni sanoi, että tässä tulee ensisynnyttäjillä semmoinen suvantovaihe, että hän ehtii kyllä käydä kun seillä on kovat kivut viereisessä huoneessa! Mies soitti hädissään kelloa, Riitta juoksi sisään ja lapsi syntyi ennen kuin ehdin edes jakkaralle, neljän minuutin päästä...



Jälkikäteen Riitta sanoin että olisipa kaikki synnyttäjät kuin sinä -- rohkeita ja rauhallisia. Vastuukätilöni ei sanonut mitään...

että olin nimenomaan sanonut etten halua epiduraalia ellei se ole lapsen takia ihan välttämätöntä. Tuntui, että se vastuukätilöni halusi vain tehdä jonkun toimenpiteen, minkä vaan, että tuntusi itsensä tärkeäksi, ja minä halusin vaan olla rauhassa ja hengitellä. Ei myös ottanut jakkaraa esille, joten synnytin sitten lopulta ihan omin jaloin kyykäten, mieheen nojaten.



Mutta hyvin meni, oli upea kokemus ja Riitta jäi mieleen sellaisena ammattilaisena, että maailma olisi parempi paikka jos joka alalle sattuisia muutama Riitta :)

Eli sympatiaa myös kätilöä kohtaan.

ettei vaan olisi kätilölle vaivaksi ???

Kai joka työhön liittyy parempia ja huonompia hetkiä. Toivoisin kätilöiltä kykyä hyväksyä erilaiset synnyttäjät.

hengitin, olin rauhallinen ja kohtelias ja kieltäydyin kivunlievityksestä kun en tarvinnut. En kertaakaan pyytänyt kätilöltä mitään -- kerran kysyin, mitä "lipalle" voisi tehdä kun alussa avauduin epätasaisesti. Sain luennon.



Riittä -kätilö oli heti mukana -- käski vaan jatkaa samaan malliin ja käyttää vähän ääntä, olla rohkea ja positiivinen. Sain jopa hymyiltyä hänelle :)



Jos synnyttäjä ei halua toimenpiteitä, onko hän huono synnyttäjä ja kätilöä pitää sääliä? En siis huutanut, kiroillut tai ollut epäystävällinen, käänsin vaan pään kun ahdisti se luennoiva puhetapa ja ikuiset "otettaisko täällä jo se puuduts kun anestesilääkärikin olisi tossa käytävässä? Mites jos nyt jo harjoiteltaisiin vähän sitä ilokaasua? Nyt olisi viimeiset hetket laittaa se puuduts, saisinko mennä hakemaan?. MInäkö siinä väärässä olin kun sanoin, etten tarvitse?

hengitin, olin rauhallinen ja kohtelias ja kieltäydyin kivunlievityksestä kun en tarvinnut. En kertaakaan pyytänyt kätilöltä mitään -- kerran kysyin, mitä "lipalle" voisi tehdä kun alussa avauduin epätasaisesti. Sain luennon.

Riittä -kätilö oli heti mukana -- käski vaan jatkaa samaan malliin ja käyttää vähän ääntä, olla rohkea ja positiivinen. Sain jopa hymyiltyä hänelle :)

Jos synnyttäjä ei halua toimenpiteitä, onko hän huono synnyttäjä ja kätilöä pitää sääliä? En siis huutanut, kiroillut tai ollut epäystävällinen, käänsin vaan pään kun ahdisti se luennoiva puhetapa ja ikuiset "otettaisko täällä jo se puuduts kun anestesilääkärikin olisi tossa käytävässä? Mites jos nyt jo harjoiteltaisiin vähän sitä ilokaasua? Nyt olisi viimeiset hetket laittaa se puuduts, saisinko mennä hakemaan?. MInäkö siinä väärässä olin kun sanoin, etten tarvitse?

Sillä toisella kätilöllä oli huono päivä tai perseestä koko elämä. Muistele vaan tätä Riittaa ja unohda tuo kauhukätilö.

Terveiset Riitalle, hyvä kello kauas kuuluu!

tuohan kuulostaa ihanalta - siis että olit valmistautunut ottamaan kipu vastaan sellaisena kun se tulee ja koko keho on siinä mukana, miksi pilata se tila epiduraalilla, en minä kyllä ymmärrä. Kun nainen on sopeutunut ajatukseen että kipua tulee olemaan, hän on sinut kehonsa kanssa, ei pelkää sitä kipua vaan seuraa sitä ja kuuntelee kehoaan, silloin useimmiten synnytys sujuu hienosti. t kätilö (joka vastasi ketjussa jo).

Hienoa kun on näin mutta ei todellakaan tarvitse olla supernainen ilman puudutusta, on silti tärkeää ja hyvä olla avoimin mielin ja ottaa ehdotuksia vastaan.

kun neljättä olin pukkaamassa maailmaan. Tosin ilman miestä ja siis yksinäni siellä laitoksella. Ihan alussa jo sanoin, että tiedän tarvivani sitte epiduraalin, jos synnytys ei ole mallia syöksy. Kätilö merkkas sen ylös. Paljon olin itsekseni, aina välillä kätilö kurkkas ovesta ja kysy vointia.



En huutanu, kiroillu, panikoinu tai mitään muutakaan. Otin synnytyksen vastaan sellasena kuin se tuli ja kun en enää hallinnut kipua, pyysin (ja sain) epiduraalin. Kätilöt oli kivoja ja hoitiovat työnsä hyvin. Myös siinä vaiheessa kun mulla nousi taisteluväsymyksen vuoksi kuume, piti laittaa lisätippaa ja tarkkailla tarkemmin. Kaikki kuitenkin meni hyvin ja vauvan syntymää hoitanu kätilö oli aivan ihana. Sanoi vain että ponnista omaan tahtiin kun oli todennut että voima ja tekniikka on hallussa.



Voisin kuvitella, että kätilöille on helpottavaa äiti, joka esittää toiveensa toiveena ja ottaa tilanteen rauhallisesti, huutamatta ja kiroamatta.

Ei tähän ketjuun ollut tarkoitus kertoa omia synnytyskertomuksiaan! Kuinka minäminäminäkeskeisiä voi ihmiset olla?!

Kaikin puolin mukava jos kemiat osuu yksiin MUTTA eiköhän tavoitteena ole turvallinen synnytys, jonka jälkeen sekä äiti että vauva voivat hyvin? En mä nyt ainakaan aio maaliskuussa lähteä sairaalaan sillä mielellä, että haluan tehdä kätilön työpäivästä mahdollisimman mukavan. En tietysti myöskään ikävää päivää halua kenellekään aiheuttaa mutta työtähän se kätilö tekee ja synnytys voi mennä ihan eri tavalla kuin oli aikaisemmin kuvitellut.

siltä tuntuu. Eikä kiinnosta tippaakaan vaikka olisin kätilöiden mielestä synnyttäjä from hell. Vaihtakoot alaa niuhot jos ei korvat kestä muutamaa vittuperkelettä.

siltä tuntuu. Eikä kiinnosta tippaakaan vaikka olisin kätilöiden mielestä synnyttäjä from hell. Vaihtakoot alaa niuhot jos ei korvat kestä muutamaa vittuperkelettä.

Eihän tässä siitä ole kyse ettei kätilöt kestäisi. tässähän nyt nimenomaan puhuttiin IHANNE synnytyksistä/synnyttäjistä. Ei se tarkoita että kaikki jotka vähänkin kiroilee tms. olisivat jotenkin sietämättömiä tai kestämättömiä kätilöille. Tottakai on IHANTEELLISEMPAA jos äiti on rauhallinen, ei huuda kokoa ajan kurkku suorana tai kiroile niin että ei edes kuuntele mitä kätilö sanoo. Kaikki ei siihen pysty ja sekin on ihan ok.

ajeltu pimpuli (karvat häiritsee kun pelkää että ne jää väliin ja vetää vahingossa niistä ja synnyttäjä huutaa), puhdas eikä hielle/kakalle/pissalle haiseva synnyttäjä...

on kivaa kun nainen ei roiskuttele veriä, kakkoja, pissoja, limoja ja vesiä ympäriinsä vaan valuttelee ne vain yhteen paikkaan. Helpompi siivota eikä okseta niin paljon.

vaikka kipeää teki en siis vaatimalla vaatinut mitään.Kätilö jopa itse kysi haluanko jo kipulääkettä:DKait mulla ei sitten käynyt niin kipeää.Eka synnytyksessä siis sain spinaalin ja se oli minusta paras kipulääke ikinä.En ole huutanut koskaan, ajattelin että voimat siinä vain menee. En tuomitse niitäkään jotka karjuu kaikilla on erilainen kipukynnys ja erilaiset synnytyskivut.

antamassa kivunlievitystä. Mielestäni vain jotkut hihhulit voivat sanoa, että "sopeudu ajatukseen kivusta", just joo ihan tarpeetonta on nykylääketieteellä oikeesti. Minä luulen, että tuolla huijataan naisia ja tarkoitus on SÄÄSTÄÄ RAHAA! Eli ei anneta kivunlievitystä, koska se maksaa. Maissa joissa synnytys on itse maksettava ollaan paljon anteliaampia kivunlievitysten suhteen, miksi ihmeessä, miettikääpä sitä! Jos miehet synnyttäisivät, niin kaikki synnytykset olisivat täysin kivuttomia! Uskokaa pois, näin on!

tuohan kuulostaa ihanalta - siis että olit valmistautunut ottamaan kipu vastaan sellaisena kun se tulee ja koko keho on siinä mukana, miksi pilata se tila epiduraalilla, en minä kyllä ymmärrä. Kun nainen on sopeutunut ajatukseen että kipua tulee olemaan, hän on sinut kehonsa kanssa, ei pelkää sitä kipua vaan seuraa sitä ja kuuntelee kehoaan, silloin useimmiten synnytys sujuu hienosti. t kätilö (joka vastasi ketjussa jo).

Ja toiseen tekstiin. Miten helvetissä epiduraalissa voi mennä 30 minuuttia? En ymmärrä. Miten tuohon voi mennä tuo aika, jos ensin äiti on vaikka kärvistellyt 4 tuntia siellä synnytyssalissa. Ei sitten tullut mieleenkään valmistautua siihen tuon 4 tunnin aikana?

Minä toivon, että kätilökoulutusta ja asenteita muutettaisiin. Terve lapsi on tärkeämpi kuin luomuilut ja sairaaloiden kodinomaiset sisustukset. Ja myös terve äiti synnytyksen jälkeen, myös henkisesti. Tiedän monia, jotka ovat vasta ekan saaneena alkaneet pelkäämään synnytyksiä ja toista lasta eivät sitten ole hankkineet. Kukaan ei ole tätä ongelmaa miettinyt.

En ole kätilö, mutta oli pakko laittaa viestiä tähän ketjuun, kun tuo yksi vastaus sai niskavillani nousemaan pystyyn!

mulle ainakin kätilö sanoi esikoista synnyttäessä että kunpa kaikki ensisynnyttäjät olisivat kaltaisiani! =o) Olin rauhallinen alusta loppuun ja otin asiat vastaan sellaisena kun ne tuli. Ja homma kesti sen 4 tuntia.

Toisella kerralla kätilö totesi minulle että synnytys on helppoa kun sen osaa. Vauva syntyi 3.5h sairaalassaolon jälkeen "aivastamalla".

Eli kai voin sanoa olevani aika ihanteellinen synnyttäjä?