Kampaajalla on mielenkiintoista käydä: kuulee vähemmän koulutettujen

Kampaamo Butikhelsinki

Sähkötalo Kamppi



http://butikhelsinki.fi/

Itse koin FM/ kieltenopettajan tutkinnon taas hyvinkin mielekkääksi ja myös käytännönläheiseksi, kaikkea muuta kuin pilipalitutkinnoksi.

No tässä jutussa ei taas ollut mitään logiikkaa

Huvittavaa, että tähänkin viestiketjuun vastanneet "sydämen sivistyneet" ja "elämän koulusta" oppinsa imeneet rehvastelevat kuinka paljon avarakatseisempia he ovat kuin akateemiset ihmiset. Mutta sitten ne todelliset värit paljastuvat näissä "seipään niellyt tohtori" ja "turha kirjallisuudentutkijatohtori". Yrittäkää nyt edes teksteissänne olla avarakatseisempia kuin me koulutetut...

opiskelen kielten opeksi, minusta tutkintoni on tällainen pilipalitutkinto, ja haluaisinkin vaihtaa alaa. En oikein usko, että olisin eri mieltä, vaikka tekisinkin väitöskirjan. Joten pitäydyn mielipiteessäni turhista kirjallisuudentohtoreista. "Me koulutetut", hah! Kaikki koulutukset kun eivät ole mikään osoitus ylivertaisesta sivistyksestä.

Jos sinusta kirjallisuudentutkimus on pilipalia, niin se on sinun mielipiteesi. Jännä juttu kuitenkin, että kirjallisuus on yksi kaikkein vanhimpia sivistyksen ilmentymiä kaikissa maailma kulttuureissa. Ilman kirjallisuutta emme olisi nyt tässä.

Sinulta taitaa puuttua teoreettinen ajattelu ja kokonaisuuksien hahmotuskyky. Syy- ja seuraussuhteiden ymmärtäminenkin tuottanee vähän vaikeuksia. Ei ihmekään, ettet ole kokenut yliopistokoulutusta hyödylliseksi. Suosittelen todellakin alanvaihtoa johonkin suoraviivaisempaan ammattiin.

Sinulta taitaa puuttua teoreettinen ajattelu ja kokonaisuuksien hahmotuskyky. Syy- ja seuraussuhteiden ymmärtäminenkin tuottanee vähän vaikeuksia. Ei ihmekään, ettet ole kokenut yliopistokoulutusta hyödylliseksi. Suosittelen todellakin alanvaihtoa johonkin suoraviivaisempaan ammattiin.

käydä ylpeyden päälle..enpä oikein usko, että kirjallisuuden opiskelijat ovat kovin haluttua kamaa työelämässä, siinä näkyy senkin alan tärkeys..

eipähän tarvitse keskustelunaiheita kuunnella. Minulla on pitkät hiukset ja mieheni tasoittaa ne.

Itse koin FM/ kieltenopettajan tutkinnon taas hyvinkin mielekkääksi ja myös käytännönläheiseksi, kaikkea muuta kuin pilipalitutkinnoksi.

koet sen mielekkääksi, jos unelmanasi on opettajan työ. Itse taas lähinnä ajauduin tuota opiskelemaan, jos olisin nyt nuorempi ja älykkäämpi niin opiskelisin joko kauppatieteitä, oikeustieteitä tai lääketiedettä. Tai matikkaa, fysiikkaa ja kemiaa. Mielestäni nuo ovat aloja, joilla vaaditaankin jotain älyä ja ajattelua, humanistisia aineita voi lukea kuka tahansa pälli. Siksi en niitä arvostakaan.

käydä ylpeyden päälle..enpä oikein usko, että kirjallisuuden opiskelijat ovat kovin haluttua kamaa työelämässä, siinä näkyy senkin alan tärkeys..

Tyypillinen putkiaivon vastaus; vain ja ainoastaan työmarkkinat määrittävät, mikä on elämässä ja maailmassa ylipäänsä tärkeää. Ja rahalla mitataan kaiken tiedon arvo. Sivistyneen ihmisen puhetta, totta tosiaan.

"pilipalitutkinnoksi", perustelisitko tarkemmin miksi? Mitkä kurssit, minkätyyppiset opinnot olivat hyödyttömiä? Kuinka pitkällä olet opinnoissasi?

Meille kampaajille jokainen asiakas on arvokas, sillä sieltä se leipä kotiin tulee. ei me voida valita kenet otetaan ja kenet ei. muutenki olemme heikko palkkaisia työläisiä (5v kokemus ja palkka taulukko junnaa kk.ssa vaan 1750e). tuollapa ei paljoo juhlita.



aina ei ole mukava kuunnella esim joidenkin miesten pervoja juttuja meille kohistettuna, tai hyvinkoulutettujen ansio tuloja kun itse tekee pienellä palkalla töitä, kaikki itse pitää suunnitella ja jokainen raha on omasta työstä kiinni. jos väsyttää, pakko jaksaa, ei voi keskeyttää hetkeksikää. koko ajan olla pirteä ja luova, se on haasteellista joskus.



minusta kaikkien jutut on mielenkiintoisia asiakkailla, joitakin en oikeasti ymmärrä yhtään, mutta opinpahan uusia asioita asiakkailta ja näkö kulmani asioihin kasvaa

Viiden laudaturin yo ja silti on aina valmis keskustelemaan kaikenlaisten ihmisten kanssa, sosiaalinen ja ystävällinen. Ja mennyt naimisiinkin peruskoulupohjaisen amk:sta valmistuneen kanssa. Ajattele, meilläkin löytyy yhteisiä keskustelun aiheita!

Se on totta, että minä en ole tehnyt alavalintaa mahdollisimman suurta "kunniaa" ja palkkaa ajatellen tai todistellakseni ylivertaista älykkyyttä. Menin tosn yliopistoon kuuden ällän papereilla + ka. 9.9, epäilen että olisin päässyt muutakin opiskelemaan kuin kieliä.

Yliopistossamme muuten ko. vuonna kovin karsinta oli englannin opintoihin (yli 1000 hakijaa, 50 pääsi) - huonoilla papereilla ja pääsykoemenestyksellä sinne ei päässyt :)

No kyllä kai

Itse koin FM/ kieltenopettajan tutkinnon taas hyvinkin mielekkääksi ja myös käytännönläheiseksi, kaikkea muuta kuin pilipalitutkinnoksi.

koet sen mielekkääksi, jos unelmanasi on opettajan työ. Itse taas lähinnä ajauduin tuota opiskelemaan, jos olisin nyt nuorempi ja älykkäämpi niin opiskelisin joko kauppatieteitä, oikeustieteitä tai lääketiedettä. Tai matikkaa, fysiikkaa ja kemiaa. Mielestäni nuo ovat aloja, joilla vaaditaankin jotain älyä ja ajattelua, humanistisia aineita voi lukea kuka tahansa pälli. Siksi en niitä arvostakaan.

"pilipalitutkinnoksi", perustelisitko tarkemmin miksi? Mitkä kurssit, minkätyyppiset opinnot olivat hyödyttömiä? Kuinka pitkällä olet opinnoissasi?

enhän minä voi sanoa jollekin intohimoiselle kieltentutkijalle, että minusta työsi on turhaa, mutta mulle riittäisi se, että osaan puhua ja kirjoittaa jotain kieltä, ei mun tarvitse tietää niistä sen enempää. Siksi liki kaikki kurssit ovat turhia, koska en ole kiinnostunut esim. tyyliopista tai tekstilingvistiikasta. Ja tietenkään opettajan opinnot eivät ole turhia, jos tykkää opettamisesta, mutta minulle ne ovat. Ja lisäksi olen samaa mieltä erään 24- vuotiaana fysiikan tohtoriksi valmistuneen ylimielisen tyypin kanssa siitä, että nämä humanistialat ovat paljon yksinkertaisempia ja helpompia kuin ns. kovat tieteet. Voisin ihan hyvin itse vaikka ryhtyä ensi syksynä lukemaan kaunokirjallisuutta tai antropologiaa, vaikka en ole niitä koskaan opiskellut, mutta jos haluaisin opiskella matikkaa, pitäisi mun käydä suurin piirtein yläasteen ja lukion matikka ensin uudestaan.

meinaan, että usein tuttavapiirissä ne läheisimmät ovat melko samanlaisia kuin itse sekä mielenkiinnonkohteiltaan että mielipiteiltään. Silloin helposti välillä unohtaa että monet muut ovat kiinnostuneet eri asioista ja ovat ihan eri mieltä esim. politiikasta.



Itsellä on se tilanne, että läheisimmät ystävät ja kaverit ovat kaikki akateemisia, samoin kaikki minun ja miehen lapsuudenperheissä. Suurin osa sukulaisistani ei ole, mutta he ovat aina asuneet kaukana, joten ovat jääneet etäisemmiksi, ja esim. ne lapsuudenkaverit joihin vielä olen yhteydessä ovat kaikki myös akateemisia. Joskus kuitenkin tulee ajauduttua vähemmän koulutettujen porukkaan, ja sen olen huomannut että monilla ei-akateemisilla on huomattavasti vähemmän lähdekritiikkiä sitä kohtaan mistä tietonsa hankkivat, kaikenlainen huuhaa ja pseudotiede menee _paljon_ helpommin läpi, puhumattakaan epämääräisistä juoruista. Tosin on myönnettävä, että monet akateemiset taas ovat usein liiankin kriittisiä ja epäluuloisia. Kulttuurimaun suhteen en ole havainnut mitään mainittavia eroja, mielipiteissä (esim. politiikka ja ympäristöasiat) jonkin verran, tosin näissä tuntuu enemmän ainakin omassa tuttavapiirissä vaikuttavan esim. asuinpaikka ja ikä.

ja arvostan kyllä sinänsä kaikkia töitä, mutta eri tavalla. Joistain ammateista ajattelen, että voi raukkaa joka tuotakin joutuu tekemään paskapalkalla, on se kovaa ja ankeaa työtä, ja toisista, että oo, enpä kyllä itse pystyisi ja tuohon hommaan vaaditaan paljon älyä ja osaamista ja se saa vielä hyvää palkkaakin. Mieluummin olisin itsekin jälkimmäistä enkä ensimmäistä porukkaa.

naimisissa professorin kanssa. Parhaat ystäväni ovat kampaaja ja tohtorin väitöskirjaa väsäävä monen vuoden ystävä. Itse olen hoitsu. Minusta ammatti ei kerro ihmisestä juuri muuta kuin sosiaalisen suuntautumisensa. Minä ja kampaajaystäväni olemme erittäin sosiaalisia ja nautimme erilaisten ihmisten parissa työskentelystä. Taidefriikki ystäväni on myös tavallaan sosiaalinen, mutta hänellä on uraputki ja intohimo taiteellisempaan suuntaan. Mieheni on ärsyttävän tunnollinen, tarkka, hitaasti lämpenevä ihmissuhteiden luomisessa ja kieltämättä älykäs. Siltikin olemme mielestäni kaikki samalla viivalla tässä elämässä. Ja kaikki olemme omilla tavoillamme älykkäitä. Itse katson esim. olevani mieheäni huomattavasti älykkäämpi sosiaalisesti.

ja arvostan kyllä sinänsä kaikkia töitä, mutta eri tavalla. Joistain ammateista ajattelen, että voi raukkaa joka tuotakin joutuu tekemään paskapalkalla, on se kovaa ja ankeaa työtä, ja toisista, että oo, enpä kyllä itse pystyisi ja tuohon hommaan vaaditaan paljon älyä ja osaamista ja se saa vielä hyvää palkkaakin. Mieluummin olisin itsekin jälkimmäistä enkä ensimmäistä porukkaa.

oli siis kieltenopeopiskelijan tekstiä.

Ei ihmisiä voi noin yksioikoisesti arvottaa koulutuksen ja ammatin mukaan. Minä esim. opiskelin nuorena 6v yliopistossa, sitten tuli perhe. Nyt valmistunkin aikuiskoulutuksella ammattiopistosta mielenkiintoisempaan, tosin kovin huonopalkkaiseen ammattiin (puutarhuri). Mahtaa olla lapset pehmittäneet minun pään niin, että älykkyysosamäärä laski kertaheitolla! En silti tunnista itsestäni mitään noista duunareiden puheenaiheistasi, en katso tv:stä saippuasarjoja, en lue juorulehtiä, minulla ei taatusti ole rakennekynsiä. Toisaalta ei kyllä kiinnosta tuo akateemisten maailmakaan: viinit, hienot ravintolat, matkustelu.. En käytä lainkaan alkoholia, enkä tykkää hienostella. Jollekin puutarhamatkalle voisin kyllä joskus lähteä. Perhe on minulle tärkeä, uskonasiat ja kasvit.

Se, että sinä et koe jotain mielenkiintoiseksi tai mielekkääksi, ei tarkoita muuta kuin että se on sinun mielipiteesti. Minun DI-mieheni ainakin arvostaa minun kielitaitoani ja yleissivistystäni historiassa, kirjallisuudessa ja yhteiskunnallisissa asioissa. Nämä olivat ainakin minun opinnoissani 90-luvulla myös keskeisessä osassa, ei pelkästään tekstilingvistiikka tai kielitiede yleensä. Mieheni on taitava laskemaan ja omalla teknisellä erityisalallaan, mutta monessa muussa asiassa ei sitten olekaan. Hänen osaamisensa on kauempana arkipäivän elämästä, ja tämä on hänen oma mielipiteensä. Täydennämme toisiamme, niin työelämässä kuin kasvattajina :)

"pilipalitutkinnoksi", perustelisitko tarkemmin miksi? Mitkä kurssit, minkätyyppiset opinnot olivat hyödyttömiä? Kuinka pitkällä olet opinnoissasi?

enhän minä voi sanoa jollekin intohimoiselle kieltentutkijalle, että minusta työsi on turhaa, mutta mulle riittäisi se, että osaan puhua ja kirjoittaa jotain kieltä, ei mun tarvitse tietää niistä sen enempää. Siksi liki kaikki kurssit ovat turhia, koska en ole kiinnostunut esim. tyyliopista tai tekstilingvistiikasta. Ja tietenkään opettajan opinnot eivät ole turhia, jos tykkää opettamisesta, mutta minulle ne ovat. Ja lisäksi olen samaa mieltä erään 24- vuotiaana fysiikan tohtoriksi valmistuneen ylimielisen tyypin kanssa siitä, että nämä humanistialat ovat paljon yksinkertaisempia ja helpompia kuin ns. kovat tieteet. Voisin ihan hyvin itse vaikka ryhtyä ensi syksynä lukemaan kaunokirjallisuutta tai antropologiaa, vaikka en ole niitä koskaan opiskellut, mutta jos haluaisin opiskella matikkaa, pitäisi mun käydä suurin piirtein yläasteen ja lukion matikka ensin uudestaan.

Olen maisteri, rakastan juorulehtiä, ripisenpidennyksiä, tarjoustuotteita yms yms yms. ja voin keskustella ihan hyvin niistä kampaajani tai toisen maisterin kanssa.

Se, että sinä et koe jotain mielenkiintoiseksi tai mielekkääksi, ei tarkoita muuta kuin että se on sinun mielipiteesti.

alunperin minun pitikin vaihtaa pääainetta heti ensimmäisen vuoden jälkeen, tarkoitus oli vain päästä sisään yliopistoon kielten avulla, mutta sitten sairastuin ja kokeilin myös paria amk- alaa siinä välissä, eikä ollut enää energiaa miettiä, mitä oikeasti haluaisin tehdä. Nyt kun taas on, niin olen edelleen väärällä alalla, mutta monta vuotta myöhemmin eli aikaa on kulunut hukkaan enkä tiedä, onko järkeä enää opiskella jotain ihan muuta.

Mutta kummalla teistä on parempi palkka, rahakin kun vaikuttaa elämänlaatuun, vaikka miten rakastaisi jotain ugandalaisten kansanparantajien kertomakirjallisuutta? Tai voisitko säilyttää nykyisen elintasosi ilman miehesi palkkaa?

Minulla on ylempi korkeakoulututkinto, mutta ammatiltani olen pph. Joskus kyllä hieman hymyilyttää, kun varsinkin akateemiset lasten vanhemmat alkavat minulle melkein kädestä pitäen selittää jotakin asiaa, jota heidän mielestään pph ei voi mitenkään ymmärtää. Koulutustaustaani en ole kenellekään heistä kertonut, mutta melkoisen hölmistyneitä ilmeitä olen nähnyt, kun olenkin osannut vanhempien kanssa väitellä ja perustella väitteeni. Ihmisillä vain tuntuu olevan käsitys, että duunareitten elämä tosiaan pyörii joittenkin salkkareitten ja rakennekynsien ympärillä eivätkä he voi mistään niitä vaativimmista asioista mitään tietää.