Perhekerhoon tuli äiti 1,5 vrk - ikäisen vauvansa kanssa.

On hienoa olla synnytyksen jälkeen elämänsä kunnossa. Minä sain kokea sen esikoisen kanssa. Olisin tosiaan voinut juosta jo seuraavana päivänä 10 kilsan lenkin, käydä tanssimassa, shoppailemassa, sukuloimassa, ihan mitä vaan. Kätilöt sairaalassa kuitenkin varoittivat pöpöistä ja pitivät kahden viikon kotonaoloa hyvänä. Neuvolassa tosin täytyi käydä mutta muuten oli hyvä totuttaa vauva ensin kotipöpöihin. Vieraita sai toki tulla (terveinä ja kädet pestyinä) mutta itse kyläilyyn ei kannattanut ryhtyä, koska kyläpaikassa eri pöpökanta kuin kotona. Isot kaupat ja julkiset tilat olivat kätilöiden mukaan pahin vaihtoehto, koska ilmassa kulkeutui pöpöjä, joita ei mitenkään voinut vahtia tai aavistaa. No, esikoinen oli terve, ja kaksi päivää ennen kahden viikon täyttymistä mentiin uhmakkaasti jopa kauppaankin. :) Oli kesä ja työntelin kärryjä jo ekan viikon jälkeen ulkona, kun ajattelin, että se on varmaan sama asia kuin että ikkunat ja ovet ovat kotona auki. Kuopus syntyi keskelle hurjia pakkasia (viime talvi). Samat neuvot saatiin. Ja noudatettiin, koska oli niin pirun kylmä. Silti vauva sai rs-viruksen. Olen äärimmäisen kiitollinen, että noudatin ohjeita ja voin itselleni vakuuttaa, että en tehnyt mitään omista itsekkäistä syistä tai siksi että esikoinen ei kestä kotonaoloa. Rs-virus ei ole leikin asia vauvalle (tuolloin 1 kk). Saatiin sitten siitä kaupan päälle vielä jälkitautejakin. Vauva oli sairas/lääkärissä/sairaalassa reilun kuukauden. Ja minä mukana. Siinä ei voitu miettiä esikoisen tarpeita. Mies oli käyttänyt isyyslomansa jo heti vauvan synnyttyä, joten esikoinen vietti pitkiä aikoja mummin hoivissa. On vauvan etu, että äiti edes yrittää varoa pöpöjä. Kaikkea ei voi varoa, ja meillehän tuli rs-virus varomisesta huolimatta. Mutta onhan se nyt aika päätöntä touhua todeta, että vauva menee siinä sivussa sinne, minne äidin on mieli. Tottakai voitte todeta hyvillä mielin, että terveenä pysyi. Mutta oliko se jotenkin omaa ansiotanne vai vain yksinkertaisesti hyvää tuuria? Fakta on, että pöpöjä on julkisissa paikoissa ja että ne tarttuvat pieneen vastasyntyneeseen siinä missä isompaankin. Pienellä vaan ne taudit ovat paljon vakavampia. En siis täällä kehuskelisi hyvällä tuurilla tai sillä, että teidän vauvanne ei osannut laittaa teille kampoihin vaan meni kivasti siinä sivussa nukkumalla... :(

niin kannattaa pitää isommat lapset kotona, koska jos ne viedään tarhaan niin sieltähän niitä tauteja tulee kotiin. Kaksi tuttava perheen vauvaa oli viime talvena sairaalassa rs-viiruksen vuoksi. Molemmat saivat taudin virikehoidetuilta sisaruksiltaan jotka sairastuivat ensin.

Siellä oli paljon pienempiä sisaruksia, myös oman esikoiseni nuhainen pikkuveli. Eräs lapsista yski valtavasti. Vieressäni istui äiti hyvin pienen vauvan kanssa. Oli käärinyt tämän pikkuisen makuupussiin mutta oli niin pieni ja vielä vähän sellainen punertavan värinen, että ei ollut kyllä montaa päivää vanha. Yritin pidellä oman kuopukseni hänestä kaukana, vaikka siis nuhaa on ollut jo monta viikkoa eikä pärskinyt eikä mitään. Näin, että äitiä hermostutti tuo yskivä tyttö, joka juoksi ympäri huonetta ja yski melkeinpä taukoamatta. Välillä äiti nousi ylös ja kävi viereisessä huoneessa, mutta odotti omaa lastansa harrastuksesta eikä voinut siis lähteä kovin kauas.



Harmitti heidän puolestaan. Kuka oli väärässä paikassa, pieni, vastasyntynyt vauva vai yskivä tyttö, minun nuhainen 7 kk vanha poikani ja lukuiset aikuiset, jotka vähän niiskuttivat ja rykivät?



Kävin kuopukseni kanssa lääkärissä ja minulle sanottiin suoraan, että tällaisena nuhakautena on turha jäädä lasten kanssa kotiin, kun sitä nuhaa on kaikkialla ja pahimmillaan siellä kotona saisi kykkiä monta kuukautta. En olisi siis omaa vastasyntynyttäni sinne tuonut. Tietysti vanhemman lapsen piti päästä harrastukseen ja varmaankaan ei ollut ketään muuta, joka olisi sen kuskauksen voinut hoitaa. Säälitti vaan tuo pieni vauva. Ymmärrän, että ei niitä vauvoja voi pitää eristyksessä viikko tolkulla. Mutta sen ihka ekan viikon ja ehkä sen toisenkin voisi kyllä. Miksi ihmeessä se on liikaa vaadittu?



On totta, että niitä pöpöjä on kaikkialla ja että se sisarus voi yhtä hyvin tuoda taudit kotiin tai sitten vaikkapa jokin vieraista. Mutta kotona on kuitenkin vauvalla se tuttu pöpökanta, johon on alkanut tottua ja ehkä saada pientä vastustuskykyä hiljalleen. On mieletön ero, sairastuuko vauva alle 2 viikon ikäisenä vai esim. kuukauden ikäisenä.

ihmettelemistä tai neuvolaa kiinnostavaa tuossa on? Jos joku kokee olevansa jo niin hyvässä kunnossa pari päivää synnytyksen jälkeen, niin hyvä hänelle ja vauvakaan ei varmasti tuosta perhekerhossa olosta kärsinyt tai saanut mitään traumoja.



Ai niin joo, eihän av-mammojen kaikkitietävä lauma hyväksy edes sitä, että lapsen kanssa mennään kauppaan, eikä varsinkaan vauvan, lastahan täytyy pitää kotona tiiviisti aina eskarin alkuun asti.

Miksi te ette halua edes pientä hetkeä suojella vauvaanne pöpöiltä? Jos ei päivän ikäistä vie perhekerhoon, niin sekö sitten tarkoittaa ettei ennen kouluikää lasta kuskata mihinkään? kukoistaa niin taas ihmisten erittäin mustavalkoinen ajattelu - eiköhän normaali-ihmisillä ole vaihtoehtoja myös tuossa välissä. Kuten vaikkapa sellainen, että vauva on kotona muutaman viikon tai vaikkapa HUI kuukauden synnytyksestä ennen kuin lähtee kerhoilemaan muun perheen kanssa.



Vaikka äiti olisi hyvässä kunnossa, niin vauva se jota tässä pitää suojella. Isommat sisarukset ehkä pärjäävät vaikka eivät yhden tai kaksi kertaa pääsekään kerhoon. On aika eri vaikkapa vain ulkoilla vauvan kanssa kotipihalla (vauva vaunuissa nukkumassa) kuin olla pienessä kerhotilassa 15 muun yskivän ja räkäisen lapsen kanssa.



Miksi te ette oikeasti halua pientä hetkeä suojata vauvaanne taudeilta?

Ettekö te naiset tajua! Huono on sellainen äiti joka ottaa vauvan synnyttyä muutkin lapsensa huomioon! Ettekö te tienneet että elämän pitää pyöriä vauvan ympärillä? Aivan sama vaikka se nukkuukin välillä, kunhan elämä menee vauvan tahtiin. Eihän nyt millään voi ottaa huomioon isompia lapsia, vauvahan vallan tylsistyy vaunuissa. Huoh, että te ootte tyhmiä.

Eihän tässä kukaan käske olla kotona kuukausitolkulla, vain viikon kaksi. Onko se nyt ihan kauheaa?

Miksi muuten sen elämän pitää pyöriä niiden isompien lasten ja äidin ympärillä ihan koko ajan? Ja kun se vauva kerran vain nukkuu koko ajan niin voihan se äiti keksiä niiden isompien kanssa kotonakin kaikkea kivaa. Miksi ne virikkeet löytyy vain kodin ulkopuolelta?

Ja ennenkaikkea, miksi ne synnäriltä lähtiessä on mua jo kolme kertaa ohjeistaneet että ekat pari viikkoa kannattaa olla kotosalla vauvan kanssa? Miksi, jos se kerran on ihan tarpeetonta, valehteliko ne mulle ihan vaan huvikseen?

jalkana jälkivuoto roiskuen perhekerhoon hankkimaan isommille lapsille kavereita ja virikkeitä on laiska ja huono äiti? Minusta olis pikemminkin hyvä kertoa äideille että on ihan ok vetää henkeä synnytyksen jälkeen. Ja ettei ne isommat tarvi olla koko ajan jossain kerhoissa ja kavereita tapaamassa. Että äidilläkin on oikeus levätä ja olla kotona vastasyntyneen kanssa. Minusta on kovin ikävää, että tämä maailma on mennyt siihen, että rauhallinen kotielämä koetaan jotenkin pahaksi ja huonoksi lapselle. Aina pitää olla menossa, edes vastasyntynyt ei saa vaikuttaa siihen.

Jos sä olet perse revenneenä aivan puhki synnytyksen jälkeen, niin kaikilla ei vaan asiat ole niin.

Mä olin jo ekan synnytyksen jälkeen ihan äimänä, kun olin aivan ennallani, pirteä ja hyvä vointinen. Ja olen aina ollut, jokaisen kolmen lapsen kanssa.

Miksi mun olisi pitänyt maata kotona, ja yrittää rauhoitella kahta isompaa riehaantuvaa lasta? Miksi me emme olisi saaneet lähteä ulos, ihmisten ilmoille jne. Jos se on meidän perheelle sopiva tyyli olla ja elää?

Miksi ihmeessä sun tai isompien lasten viihtyminen menee pienen vauvan terveyden ohi? Eikö vauva merkkaa mitään?

Ettekö te naiset tajua! Huono on sellainen äiti joka ottaa vauvan synnyttyä muutkin lapsensa huomioon! Ettekö te tienneet että elämän pitää pyöriä vauvan ympärillä? Aivan sama vaikka se nukkuukin välillä, kunhan elämä menee vauvan tahtiin. Eihän nyt millään voi ottaa huomioon isompia lapsia, vauvahan vallan tylsistyy vaunuissa. Huoh, että te ootte tyhmiä.

Eihän tässä kukaan käske olla kotona kuukausitolkulla, vain viikon kaksi. Onko se nyt ihan kauheaa? Miksi muuten sen elämän pitää pyöriä niiden isompien lasten ja äidin ympärillä ihan koko ajan? Ja kun se vauva kerran vain nukkuu koko ajan niin voihan se äiti keksiä niiden isompien kanssa kotonakin kaikkea kivaa. Miksi ne virikkeet löytyy vain kodin ulkopuolelta? Ja ennenkaikkea, miksi ne synnäriltä lähtiessä on mua jo kolme kertaa ohjeistaneet että ekat pari viikkoa kannattaa olla kotosalla vauvan kanssa? Miksi, jos se kerran on ihan tarpeetonta, valehteliko ne mulle ihan vaan huvikseen?

elämä ei voi pyöriä vauvan ympärillä, sillä elämän pitää jatkua ennallaan muuttumattomana vaikka kuin tulis vauva taloon. Elämä ei saa "pysähtyä" hetkeksikään, se olis kamalaa. kotiin ei saa jäädä, virikkeet ja kaikki touhu pitää tulla muualta kuin kotoota. Koti on paha paha paikka jonne masentuu, laiskistuu, lapset ei saa siellä virikkeitä - mitä se vauvakaan sieltä saa?

kaiholla muistelen viime syksyä kun meillä oli vastasyntynyt kahden isomman sisaruksen lisäksi - oltiin kotona koko perhe ja touhuttiin kotinurkissa kaikessa rauhassa kaikkea mahdollista. Isä kävi isompien kanssa uimahallissa ja puistoissa, mä kävelyillä itsekseni voinnin mukaan, ja vauva tuhisi tyytyväisenä omassa sängyssään tai sylissä. Eikä kerrankaan ollut kiire minnekään!

Mä synnytin su klo 10 ja ma klo 9 mä oli jo Stockalla vauvan kanssa ostamassa lisää lankaa keskeneräiseen käsityöhön. Esikoinen taas syntyi ke ja seuraavana ma mä olin jo töissä -en imettänyt. Synnyttäminen ei ole sairaus ja jotkut nyt vaan pystyy tekemään muutakin kuin voihkimaan sängynpohjalla ja masentumaan.

Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki! On ne kotona rauhassa vauvoihinsa tutustuvat ja (varmaan ihan omaa syytään) masentuvat äidit niiiiiin surkeita. Mutta onneksi tosiaan on sinunlaisia supermammoja!! :)

Onnaksi mä olen suvaitsevainen ihminen, ei kaikkien tarvitse kyetä samaan ja muut saa mun puolesta ihan vapaasti kykkiä neljän seinän sisällä, en mä sitä tänne tule paheksumaan.

Mä ihmettelen näitä nykyneuvoja, että ei saisi muka ulkoilla lapsen kanssa heti?



Joopa joo. Mä sain kuopuksen nyt kesällä ja kyllä me ollaan ulkoiltu ja liikuttu ihan normaalisti, eikä olla sisällä vaan nysvätty.



Kun meidän esikoinen ja keskimmäinen syntyivät niin ei silloin mitään tollasia ihme outoja neuvoja ollut koskien ulkoilua.



Silloinkin kyllä sai niitä ohjeita. Esim. esikoinen olis pitänyt herättää neljäntunnin välein syömään. En herättänyt. Niin ja nukuttaa piti ehdottomasti selällään.



Keskimmäistä taas piti nukuttaa mahallaan. Nyt ei tullut neuvoja nukkumisen suhteen.

mukaan äidin pitää olla vain ja ainoastaan kotona vauvan kanssa, ettei vahingossakaan kiintymyssuhde kärsi ja vauva kasva vinoon...

erakkoina tynnyrissä kasvaneet lapset ja äidithän (koska kasvaahan se äitikin siinä samalla) eivät sitten olekaan yhtään vinossa, eiväthän?

On ihan sama, miten hyvässä kunnossa SINÄ olet tai miten paljon virikkeitä SINÄ haluat isommille lapsillesi tarjota. Se parin viikon kotonakykkimisohje on tarkoitettu vauvan parhaaksi. Se, että omille lapsillesi ei ole tullut mitään tauteja, vaikka olet vienyt niitä parin tunnin ikäisestä lähtien ruotsinlaivalle, ei tarkoita, että kenenkään vauvoille ei kävisi mitään. Fakta on, että siinä leikitään vauvan hengellä. Yksinkertaista. Jos ei pysty viikkoa tai paria suojella vauvaansa pöpöiltä, pestä käsiä usein ja vaatia vierailta samaa, on äitiys jo alun alkaen aika hukassa. Ei ole mitään väärää olla aktiivinen äiti, joka on aina menossa. Mutta jos ei edes viikkoa pysty olemaan vauvan ehdoilla, on sääli sitä vauvaa.

Ettekö te naiset tajua! Huono on sellainen äiti joka ottaa vauvan synnyttyä muutkin lapsensa huomioon! Ettekö te tienneet että elämän pitää pyöriä vauvan ympärillä? Aivan sama vaikka se nukkuukin välillä, kunhan elämä menee vauvan tahtiin. Eihän nyt millään voi ottaa huomioon isompia lapsia, vauvahan vallan tylsistyy vaunuissa. Huoh, että te ootte tyhmiä.

Eihän tässä kukaan käske olla kotona kuukausitolkulla, vain viikon kaksi. Onko se nyt ihan kauheaa?

Miksi muuten sen elämän pitää pyöriä niiden isompien lasten ja äidin ympärillä ihan koko ajan? Ja kun se vauva kerran vain nukkuu koko ajan niin voihan se äiti keksiä niiden isompien kanssa kotonakin kaikkea kivaa. Miksi ne virikkeet löytyy vain kodin ulkopuolelta?

Ja ennenkaikkea, miksi ne synnäriltä lähtiessä on mua jo kolme kertaa ohjeistaneet että ekat pari viikkoa kannattaa olla kotosalla vauvan kanssa? Miksi, jos se kerran on ihan tarpeetonta, valehteliko ne mulle ihan vaan huvikseen?

2 lasta syntyneen -07 ja-09. Mutta kysymys kuuluukin, miksi ei voisi minnekään mennä jos se vauva nukkuu vaunuissa? Ja viikko on aika pitkä aika pienelle lapselle ährätä vain kotona. Kyllähän niitä virikkeitä sieltäkin löytyy jos vain jaksaa keksiä koko ajan jotakin. Ja missä välissä elämä pyörii koko ajan äidin ja isompien lasten ympärillä jos kerran pari viikkoon käy jossakin lasten kanssa? Huh, sehän nyt onkin paljon. Anteeksi jos joku ottaa huomioon kaikki lapsensa. Vauva ei siihen kuole jos nukkuu vaunuissa tai käy jossakin äitinsä kanssa. Tuskin nyt kukaan äiti päästää ketään pärskimään vauvan naamalle tms.

jalkana jälkivuoto roiskuen perhekerhoon hankkimaan isommille lapsille kavereita ja virikkeitä on laiska ja huono äiti? Minusta olis pikemminkin hyvä kertoa äideille että on ihan ok vetää henkeä synnytyksen jälkeen. Ja ettei ne isommat tarvi olla koko ajan jossain kerhoissa ja kavereita tapaamassa. Että äidilläkin on oikeus levätä ja olla kotona vastasyntyneen kanssa. Minusta on kovin ikävää, että tämä maailma on mennyt siihen, että rauhallinen kotielämä koetaan jotenkin pahaksi ja huonoksi lapselle. Aina pitää olla menossa, edes vastasyntynyt ei saa vaikuttaa siihen.

Jos sä olet perse revenneenä aivan puhki synnytyksen jälkeen, niin kaikilla ei vaan asiat ole niin. Mä olin jo ekan synnytyksen jälkeen ihan äimänä, kun olin aivan ennallani, pirteä ja hyvä vointinen. Ja olen aina ollut, jokaisen kolmen lapsen kanssa. Miksi mun olisi pitänyt maata kotona, ja yrittää rauhoitella kahta isompaa riehaantuvaa lasta? Miksi me emme olisi saaneet lähteä ulos, ihmisten ilmoille jne. Jos se on meidän perheelle sopiva tyyli olla ja elää?

Miksi ihmeessä sun tai isompien lasten viihtyminen menee pienen vauvan terveyden ohi? Eikö vauva merkkaa mitään?

ja useamman lapsen sellaisena koen pystyväni arvioimaan vauvaani kohdistuvat pöpöriskit? Meillä kun on monen ikäisiä lapsia, niin ihan varmasti ne pöpöt kantautuvat kotiin asti, vaikka ei missään käytäisi.

Ne lapsistani, jotka ovat olleet terveitä täysiaikaisia vauvoja, ovat kulkeneet mukana alusta asti. Se joka syntyi lievästi keskosena, pidettiin kotosalla - ja alle viikon ikäisenä oli jo hengitystieinfektiossa, sai sen varmaan jo sairaalasta, jossa meidän piti notkua "varmuuden vuoksi".

pitäkää mahdolliset isommat lapsetkin kotona sen 2 viikkoa, ei kerhoa tai koulua yms.

Jos ette ole tajunneet, ne pöpöt kyllä tulevat kotiinkin. Ellette sitten kaikki eristäydy kokonaan ja vieraita ei saa tulla.

Ap tässä.



jokainen voi arvioida kyseisen vauvan pöpöriskit: äiti tuli perhekerhoon 3v:n kanssa. Vauva oli äidin sylissä, ei kopassa tai vaunuissa. Kerho pidetään suhteellisen pienessä tilassa, jossa tällä kertaa kuhisi noin 7 äitiä ja lapsia reilu 10. Enemmän ja vähemmän nuhaisia ja yskäisiä kaikki. Äiti kävi veskissä ja lykkäsi vauvan siksi aikaa perhepäivähoitajan syliin, joka oli hieman kauhistuneen oloinen ja hermostunut, näytti sen myös äidille mutta äiti ei tajunnut tai ei halunnut tajuta.



Äidin 3v ei ole niin vilkas ettei oma kotipiha riittäisi edes viikoksi. 3v ulkoilee omalla pihalla paljon iltaisin isompien sisarusten kanssa ja isän kanssa käy ties missä. Joten virikkeitä kyllä saa vaikka ei pääsisikään tuonne kerhoon, joka on siis kerran viikossa ja kestää 2h. joten siitä ei ole kyse, että lapsi hyppisi seinille tämän vuoksi.



En tajua teitä jotka ette ota todesta vauvan saamaa pöpöriskiä ja jotka ette halua näin pientä suojella edes viikkoa tai kahta.

silloin ei ollut vielä mitään koulutusta ja mieskin oli kuollut.



Kun kerran sitä koulutusta taas kerran kysellään...

oloni oli erinomainen ja kaksi isompaa lasta kaipasivat kerhoon. Kerhoilu tekee hyvää myös minulle, 4 seinän sisällä alkaa helposti väsyttää ja tylsistyttää.

Ap tässä.

jokainen voi arvioida kyseisen vauvan pöpöriskit: äiti tuli perhekerhoon 3v:n kanssa. Vauva oli äidin sylissä, ei kopassa tai vaunuissa. Kerho pidetään suhteellisen pienessä tilassa, jossa tällä kertaa kuhisi noin 7 äitiä ja lapsia reilu 10. Enemmän ja vähemmän nuhaisia ja yskäisiä kaikki. Äiti kävi veskissä ja lykkäsi vauvan siksi aikaa perhepäivähoitajan syliin, joka oli hieman kauhistuneen oloinen ja hermostunut, näytti sen myös äidille mutta äiti ei tajunnut tai ei halunnut tajuta.

Äidin 3v ei ole niin vilkas ettei oma kotipiha riittäisi edes viikoksi. 3v ulkoilee omalla pihalla paljon iltaisin isompien sisarusten kanssa ja isän kanssa käy ties missä. Joten virikkeitä kyllä saa vaikka ei pääsisikään tuonne kerhoon, joka on siis kerran viikossa ja kestää 2h. joten siitä ei ole kyse, että lapsi hyppisi seinille tämän vuoksi.

En tajua teitä jotka ette ota todesta vauvan saamaa pöpöriskiä ja jotka ette halua näin pientä suojella edes viikkoa tai kahta.

Ne pöpöt tulee kotiinkin. Ellette sitten eristäydy.

Taidat puhua minusta, sillä kuvaus kaikkineen sopii minuun!



En tosiaankaan näe mitään syytä, miksi olisimme vauvan kanssa eristyksissä. Synnytys itsessään oli helppo ja nopea, olen toipunut hyvin ja vauva on terve ja täysiaikainen.Ihan samalla tavalla olemme jatkaneet elämää, vauva nyt vain kulkee mukana. Kahden viikon ikäinen on tällä hetkellä, ja kulkenut jo kerhossa 2x, kaupassa monta kertaa, kylässä perhetuttujen luona, isovanhemmilla ja huomennamennään siskon harrastustapahtumaan joka kestää koko päivän.



Mikä tässä on ongelma? Sinulle, rakas naapuri, voin kertoa että seksiäkin on jo harrastettu! ;)

Miten te sitten uskallatte viettää vastasyntyneen kanssa monta päivää sairaalassa? Siellähän vasta saakin varoa infektioita.