Huomasin että 3-luokkalaisen lapseni äidit on lähes poikkeuksetta

Ei se ikä välttämättä ollut se, mitä he katsoivat.

Itse täytin juuri 26v ja ensimmäiseni aloitti ekaluokan. Ensimmäinen vanhempainilta kun koitti ja luokkaan saavuin, niin nämä 40-50v äidit mittailivat alhaalta ylöspäin kuin jotakin spitaalista. (näytän vielä nuoremmalta mitä todellisuudessa olen) Olen pitkä, hoikka, blondi ja aina näyttävästi meikattu yms. En todellakaan tuntenut oloani tervetulleeksi näiden "vanhempien rouvien" seuraan. Itselleni ei tulisi mieleenkään katsoa alentavasti tai ilmeillä paheksua itseäni nuorempia tai vanhempia äitejä. Näillä vanhemmilla äideillä tuntuu olevan jotain sitä vastaan, että jotkut tekevät lapset alle parikymppisinä. Kateuttako? En tiedä, mutta kaikki varmasti ovat omille lapsilleen parhaita äitejä iästä tai ulkonäöstä riippumatta. Eikös se ole kuitenkin tärkeintä.

Surullista, että äidit keskenään ylläpitävät äitimyyttejä. Tämä avaus on esimerkki siitä: "Äidit ovat tietyn ikäisiä, kokoisia ja näköisiä." Eikö tämä ikuinen mummoäiti-teiniäiti -lokerointi voitaisi jo lopettaa? Äitejä on eri-ikäisiä.



Ugh.



http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/T%C3%A4ydellisen+%C3%A4idin+myytit/1…

Vaan sen takia, että olit ylipukeutunut ja ylimeikannut tilaisuuteen nähden.

Toki jokainen voi tehdä, miten haluaa. Mutta saatan itsekin vilkaista pitkään naista, joka tulee asialliseen tilaisuuteen sotameikki naamassa ja minari ja verkkosukat jalassa.

Itse täytin juuri 26v ja ensimmäiseni aloitti ekaluokan. Ensimmäinen vanhempainilta kun koitti ja luokkaan saavuin, niin nämä 40-50v äidit mittailivat alhaalta ylöspäin kuin jotakin spitaalista. (näytän vielä nuoremmalta mitä todellisuudessa olen) Olen pitkä, hoikka, blondi ja aina näyttävästi meikattu yms. En todellakaan tuntenut oloani tervetulleeksi näiden "vanhempien rouvien" seuraan. Itselleni ei tulisi mieleenkään katsoa alentavasti tai ilmeillä paheksua itseäni nuorempia tai vanhempia äitejä. Näillä vanhemmilla äideillä tuntuu olevan jotain sitä vastaan, että jotkut tekevät lapset alle parikymppisinä. Kateuttako? En tiedä, mutta kaikki varmasti ovat omille lapsilleen parhaita äitejä iästä tai ulkonäöstä riippumatta. Eikös se ole kuitenkin tärkeintä.

Olin aina vanhempainillassa nuorin äiti. Hyvät puolet olivat et jaksoin tosi hyvin, valvomiset eivät haitanneet ja vielä itsekkin sen verran lapsi et leikkiminenkin maistui. Kuri oli melko tiukka, ei joustovaraa.Ehkä lievää pätemisen tarvetta kun nuoria oltiin.



Viimisen lapsen sain 32v. Yövalvomiset alkoivat hieman painaa. Vanhempainilloissa olin keskitasoa nuorempi, en kuitenkaan enää nuorin. Kasvatustapani oli muuttunut enemmän keskustelevaksi, sallivammaksi ja suosin kompromisseja. Olin Parempi äiti. Johtui elämänkokemuksesta ja toki vanhempana olin itseeni paremmin tutustunut.



Yhteenvetona, nuorena äitinä jaksaminen oli huippuluokkaa. Vanhempana kyky kasvattaa ja nauttia lapsesta parempi.



Jos ajatusleikkinä ja jälkiviisaana pitäisi valita teenkö esikoisen 21v ja 32 v niin valitsisin ehdottomasti 32v.



Mielestäni paras haitari esikoisen tekoon olisi 25v- 34v.

tuo ennenaikojaan vanhemtuneiden mammojen kateus niitä kohtaan, joilla on sellaiset geenit että näyttää keksivertomammaa nuoremmalta !



Jollain nyt vain on sellaiset geenit että on vielä 45 vuotiaana hoikka, kiinteä ja melkein rypytön. Ja jos pukeutuu hyvin ja meikkaa jne niin sitä nyt vain näyttää nuoremmalta kuin on



Sitten taas on niitä, jotk aalkavat rypistymään naamasta jo 30 vuotiaina (vaikka vartalo olisi hoikka). En viitsi nimeltä sanoa entistä koulukaveriani (missi) joka oli jo 30 vuotiaana naamasta toooosi vanhan näköinen. silloin kun minulta vielä kysyttiin Tavastialla paperit.

noin äkkiarviolla toiseksi tai kolmanneksi nuorin. Vanhempia oli paikalla 15. Ja mullakin ikää jo 34... Nelikymppisiä nuo näytti olevan ja reippaasti ylikin.

ja kuulemma luullaan maks. 34 vuotiaaksi, vaikka en pukeudukaan napapaitoihin.

En todellakaan vaivaa päätäni pätkääkään sillä, mitä muut ajattelevat ulkonäöstäni tai iästäni. Olen onnellinen lapsistani ja tunnen itseni edelleen henkisesti nuoreksi. Tulen hyvin toimeen myös nuorten äitien kanssa, enkä koe itseäni kovinkaan erilaiseksi.

..pyörii tuollaista mättöä...