Huomasin että 3-luokkalaisen lapseni äidit on lähes poikkeuksetta

;-) olen 45v. kolmasluokkalaisen äiti - ja aina on minua aikaisemmin luultu ulkonäon perusteella ikäistäni nuoremmalta. Mutta ei mua haittaa olla 45v. ja täti-ihminen ;-).



Meidän luokan nuorin äiti taitaa olla siinä 25v, joten harmi ettei sulla ole ikäkaveriäitejä...

lasten vanhemmat ovat todellisia MUMMOJA. Ja ihan varmaan minua 10 v nuorempia jokainen...

onneksi minulla on hyvät geenit ja tyylitajua... töissä luullaan minua noin 35 v vaikk aolen yli 10 v vanhempi.



Mutta jotku ne vain on mummoja jo yli 30 vuotiaana

) Niin ja sitten tuohon tunteeseen, koin ihan samanlaisen hmmm ahdistuksen, hämmennyksen vai mikä lie kun näin monen vuoden jälkeen muutaman koulukaverini ja heistä oli tullut nimenomaan TÄTEJÄ En osaa sitä tarkemmin kuvailla, mutta siis kampaus, silmälasit vaatteet sellaiset tätimäiset. Ekaa kertaa tajusin oikeasti kuinka vanha jo olen. En ole miettinyt ikääni sen kummemin ja nyt sitten iski että "apua noi on tuon näköisiä, VANHOJA, ja mäkin olen jo saman ikäinen" :D En tiedä käykö sitten itsellekkin joskus se tätimäistyminen, mutta toivottavasti ei. Keskiikäinenkin voi pukeutua raikkaasti ja tyylikkäästi, eli ilman niitä huonosti istuvia paitapuseroita, kukkamekkoja, huonosti istuvia housuja ja sämpyläkenkiä. Niin ja esikoiseni on nyt kolmannella. Kuopus kun menee kolmannelle olen 41

JUST näin, ei jumalauta kun oli lukion luokkakokouksessa pari viikkoa sitten... siis olin niin järkyttynyt muiden ulkonäöstä ( tyyli, pukeutuminen, lihavuus) Joka ikinen oli MUMMO.

Minä en tuntenut kuuluvani joukkoon legginsesissä, pitkässä tunikassa, korkeissa saappaissa, tukka muodikkaasti leikattuna jne

Arvaa kenen ympärillä pyöri miehet ? samat jotk ahaukkuivat minua vauvaksi/laudaksi jne koulussa kun olin jo silloin huomattavasti muita nuoremman näköinen

koska täälläkin suurin osa on normaaleja suomalaisia naisia, jotka lihovat ja rupsahtavat nopeasti heti 30 v jälkeen......he eivät halua uskoa että jollakin on oikeasti niin hyvät geenit että näyttää vielä lähes 50 vuotiaana max 35 vuotiaalta

suht iäkkäitä, n.45v ikäisiä ja isät siinä 50v paikkeilla.

Tuli ahdistuskohtaus, kun katseli niitä, mukavia kyllä ei siinä mitään, niin selvästi keski-ikäisiä ja keski-ikäisen näköisiä/oloisia "tätejä"..

Samanlainen ahdistuskohtaus kun eräänä aamuna kotona ollessani tv jäi uutisten jälk auki ja siellä alkoi joku keskusteluohjelma kohderyhmänä 50+v ihmiset, se juontajanainen on NIIN NIIN täti kuin voi vaan olla, örk:/

En itsekään ole mikään "tyttö" enää vaan 34v mutta ei hitto, ei musta ikinä tule niin tätimäistä ja keski-ikäistä ainakaan olemukseltani..Boring!!!

Kaikki hyvin niin kauan kuin minua yhä luullaan n.26v ikäiseksi kuten tänäkin vuonna useaan kertan ;D ja ei, en pukeudu pissis tms tyyliin.

esim. kohdat örk, boring jne. Et ehkä pukeudu kuin pissis mutta ehkä se on salainen haaveesi..? :D

Yritän kovasti miettiä, mikä on tämän aloituksesi tarkoitus. Paitsi todeta, että sinusta ei ikinä tule tätiä. Sanoit, että nämä vanhemmat näyttivät ikäsiltään, siis olivat 45-40-vuotiaita ja näyttivät myös tältä mutta että sinä et ikinä tule näyttämään tältä. Eli siis oletat, että 45-vuotiaana näytät nuoremmalta. Silti suutuit niille, jotka olivat asian näin tulkinneet ja todenneet ihan oikein, että et ikuisesti näytä nuorelta.

Miten siis kommenttisi pitäisi tulkita, ellei juuri eräänlaisena itseylistyksenä siitä, miten sinä olet nuori ja kaunis ja sinua luullaan vieläpä nuoremmaksi, kun taas muut ovat vanhoja ja tätejä ja keski-ikäisiä olemukseltaan?

Itse kirjoitit myöhemmässä kommentissasi, että vaatteet eivät olleet ongelma vaan ihan näiden ihmisten ulkonäkö. Eli siis sinusta ei ikinä tule vanhaa ja ryppyistä...

Olen itse 36-vuotias eli sinua siis kaksi vuotta vanhempi. Muistan ajatelleeni jotain vähän samansuuntaista alle 30-vuotiaana. Kun sain lapseni 32- ja 34-vuotiaana, ei olisi tullut enää mieleenkään ajatella noin. Kysymys on kypsymisestä, sen tajuamisesta, että ei ole kaikkivoipa, ikuisesti terve, voimakas ja kaunis. Ulkonäöstään voi kyllä pitää huolta, se ei vain ole niin tärkeää kuin esim. lapset ja muuten hyvä elämä.

Kumpikohan minusta nyt tekee tätimäisen ja keski-ikäisen? Se, että olen 36-vuotias ja näytän ikäiseltäni vai se, että olen saanut lapseni yli 30-vuotiaana...

Ja vielä muuten omasta kaveripiiristäni tilastoa. Se, joka sai lapsen/lapsia alle 20-vuotiaana, aloitti uuden kierroksen 25-vuotiaana ja 29-vuotiaana seisoskeli teini-ikäisen tyttärensä kanssa tupakalla metsästämässä miehiä. Eli villiä nuoruuttaan tyttärensä kanssa. :(

Ne, jotka saivat lapsensa alle 30-vuotiaina, ovat nyt 36-vuotiaina aloittelemassa uutta kierrosta. Kaksi on eronnut, toinen uudelleen naimisissa ja toinen seurustelee. Yksi vielä "vanhassa" avioliitossa mutta työpaikalla on flirttiä ja halua uuteen suhteeseen. Yksi perhe vaikuttaa onnelliselta.

Ne, jotka ovat saaneet lapsensa yli 30-vuotiaina, ovat edelleen litoissaan, osa vielä saamassa lisää lapsia. Erot ehkä 40-vuotiaina????

On ihan turhaa puhetta 20-vuotiaalta vakuuttaa, että on saanut elämässään juhlia, matkustella ja viettää omaa aikaa, että on opiskellut unelmiensa ammatin ja tehnyt vielä töitäkin. Alle 20-vuotias tietää ani harvoin, mitä oikeasti elämältä haluaa tai mitä elämä voi edes tarjota. Poikkeuksia on tietenkin esim. omat vanhempani sekä eräs tuttavapariskunta - tosin heillekin tuli raju biletysvaihe, kun lapset olivat vielä alle kouluiän. Joskus näille nuorille vanhemmille käy hyvä tuuri, ja he sopeutuvat rooleihinsa kivuttomasti ja löytävät helposti elämälleen mielekkyyttä. Siihen tarvitaan kuitenkin asennetta, jota harvalla 20-vuotiaalla oikeasti vielä on.

En siis väitä, etteikö lapsia voisi tehdä 20-vuotiaana tai että nämä äidit/isät olisivat jotenkin huonompia vanhempia. Väitän vain, että 20-vuotias ei ole vielä löytänyt omaa itseään ja että se itsetutkiskelun kausi tulee sitten myöhemmin, ehkä kun lapset ovat isompia. Jotkut vetävät sen ihan ääripäähän asti, toiset osaavat löytää roolinsa ilman suurempaa draamaa.

Täytyy vain sanoa, että näin 36-vuotiaana tiedän, mitä elämältä tahdon, osan olen saanut ja osan säästänyt myöhemmäksi. Olen myös varautunut siihen, että en ehkä saa haluamaani. Olen ammatissa, josta pidän ja jonka parissa tulen viettämään no, jos en loppuelämääni, niin kymmeniä vuosia joka tapauksessa. Olemme melko vakavarainen perhe, ja voimme tarjota lapsillemme monipuoliset eväät elämään. Olen sinut itseni ja ikäni kanssa. En yritä olla nuori enkä vanha vaan ihan oma itseni. En itke jokaista ryppyä tai kahta liikakiloani, jotka eivät lähde ihan helposti. Tiedän, että on tärkeämpiäkin asioita, joista murehtia. En ahdistu, jos joku luulee minua vanhemmaksi kuin olen tai pitää minua tätimäisenä tai keski-ikäisenä. Olenhan ihan kohta keski-ikäinen. Itsensä tunteminen ja hyväksyminen auttaa sitä, että kykenee hyväksymään muut ympärillään.

Uuups, tulipa tätimäinen saarna. Booooring!

Kun siskoni oli 3-luokalla niin äitini oli 41v ja minä, esikoisensa, 24v.

En vain tullut ajatelleeksi että palstan tyylin mukaan täällä pitäisi joka seikka huomioida kirjoituksissaan.

Sitä kun luulee että asioista voi kirjoittaa ihan asioina ilman sen kummempia muiden asianhaarojen huomioimista.



ap

tästä aloituksesta tajusin juuri, että kun meidän kuopus on 9v, minä olen 46v, et vielä tantempi, aattele.

Luuletteko te että kaikkien nuorten perheiden elämä päätyy eroon ja huume riippuvuuteen? Minä olen saanut lapseni 30 ja nostan hattua näille nuorille pareille jotka uskaltavat tarttua tähän "arki" elämään. Ja tosiaan omat vanhempani ovat jo siinä iässä ettei he jaksa lasteni kanssa lähteä särkänniemeen.

nuoruuden naiviudesta. Muistan sen hyvin ja siksi hymyillen luen teidän nuorten ehdottomia mielipiteitä. Se on somaa ja suloista. Samalla tavalla varmaan vanhemmat kuuntelivat minun mielipiteitäni aikoinaan.

Se kuuluu ikään, että luulee tietävänsä kaiken ja olevansa ehdottoman oikeassa. Sellainen pitää nuorena ollakin. Ymmärrän sen ja minusta se on söpöä.

Mutta 20 vuoden päästä katsot maailmaa hieman toisin silmin kun on elämänkokemusta hiukan enemmän.

Sinä olet ihan normaali nuori nainen. Normaalin nuoren naisen kuuluu olla naivi.

Tätä ketjua lukiessa pistää kyllä silmään tämän kirjoittajan ylimielisyys! Ainakin kirjoittajalla on sitten jäänyt se nuoruus päälle, mikäli nuoruus tuo tunteen siitä, että tietää kaiken.

En kyllä ymmärrä, miten naiset jaksavat jahkata siitä, että kumpi on parempi äiti, nuorempi vai vanhempi. Eiköhän tämäkin ole ihan yksilöllistä. Toisille sopii äitiys nuorempana, toisille vanhempana.

En kyllä oikeastaan ymmärrä, että miksi edes luen tätä täysin turhaa ketjua...

PS. Naiivi kirjoitetaan kahdella i-kirjaimella.

ap kun kerroit. On 45 ja mulla on lapsi myös ekalla luokalla, joten siellä ei varmaan parane näyttäytyä ollenkaan...



Ja mulle ei ole tärkeää, että mua luultaisiin kymmenen vuotta nuoremmaksi. Voi tulla sulle yllärinä, mutta olen ihan tyytyväinen omaan ikääni ja siihen miltä näytän.



Toivon, että säkin saavutat saman rauhan lähimmän kymmenen vuoden sisään.

ja lyhytnäköistä kiistellä siitä, onko parempi saada lapset nuorena vai vanhana. Kaikki yli 30v. tai yli 40-v. eikä vielä yli viisikymppisetkään näytä mielestäni tädeiltä. Ikä saa näkyä ihmisessä muutenkin, mutta jos nyt ymmärrän yhtään mitä ap tarkoittaa, niin kommentoin sitä sitten.



Samoin kaikki nuoret perheet eivät ole ongelmaperheitä. Osa ihmisistä on aikaisemmin kypsiä parisuhteeseen, perheeseen ja arkielämään. Miksi tätä täytyy jotenkin erillisesti todistella? Eikö se ole aivan itsestäänselvyys, että jokaisella on lupa tehdä itse omaan elämäänsä liittyvät valinnat, ilman että se oikeastaan kenellekään kuuluu? Ystäväni kätilön mielestä nuorena lapsensa saavat ovat YLEENSÄ(jos ei noita "ongelmatapauksia") oteta lukuun, keskimääräistä kypsemmän oloisia.



Kuinka te sitten kuvittelette omien äitienne selvinneen arjesta teidän kanssanne, koska silloin saatiin lapset yleisesti ottaen nuorempana?



Ja minun ystäväpiirissäni eronneet ovat yleensä niitä vanhempana lapsensa saaneita, enkä silti yleistä, että siinäkään olisi mitään merkitystä.



En usko, että liittyy siihen missä iässä lapset saadaan. Kun tilastollinen eropiikki kuitenkin keskimäärin on siinä neljänkympin tienoilla Suomessa, ainakin näin uutisoitiin jokin aika sitten. Kaikessa on puolensa, mutta kaikkea ei voi saada. Pääasia, että itse on sinut omien valintojensa kanssa.



Biologian näkökulmasta paras ikä saada lapset olisi varmaan parinkympin tienoilla. Jokainen ratkaisee itse loput. Ja tosiaan hyvin menneitä raskauksia, synnytyksiä ja terveitä lapsia syntyy vanhemmillekin äideille. MIksi tästä aiheesta kiistellään aina?



Itse olen 34-v. kun lapseni on kolmannella, eikä minua ahdista. Oman ystäväpiirini äidit ovat ottaneet minut joukkoon nuoremmasta iästäni huolimatta ihan hyvin. Se on ihmisestä itsestään kiinni.



t. äiti 31-v.

[ :( Ne, jotka saivat lapsensa alle 30-vuotiaina, ovat nyt 36-vuotiaina aloittelemassa uutta kierrosta. Kaksi on eronnut, toinen uudelleen naimisissa ja toinen seurustelee. Yksi vielä "vanhassa" avioliitossa mutta työpaikalla on flirttiä ja halua uuteen suhteeseen. Yksi perhe vaikuttaa onnelliselta. Ne, jotka ovat saaneet lapsensa yli 30-vuotiaina, ovat edelleen litoissaan, osa vielä saamassa lisää lapsia. Erot ehkä 40-vuotiaina????



Muistat varmaan, että KAIKKIEN elämä ei mene noin, vaikka oman ystäväpiirisi olisi mennytkin...eli eipä kannata yleistää. Kukaan meistä ei voi sanoa, ettei koskaan joudu eroamaan, ettei koskaan elämässä tapahdu mitään pahaa, vaikka olisi kuinka vakavarainen ja elämäänsä tyytyväinen. Kukaan ei voi olla koskaan täysin valmis, identiteetti kehittyy varmasti vanhuuteen saakka. Jos sinä arvon 36-v. mietit elämääsi pidemmälle, varmasti saatat itse kymmenen vuoden päästä ajatella elämästäsi tai itsestäsi aivan toisin, joten turha täditellä, tai joku vielä tädimpi äkkiä taputtaa sua päälaelle ;)

itse olen 28 ja olen luokan vanhempien nuorin äiti (isä myös saman ikäinen). Kyllä vaan tuntuu aika "teiniltä" olo lapsen kaverisynttäreillä yms. yhteisissä tapaamisissa joissa näemme.

Ei taida olla alle 40vuotiaita tämän pojan luokkalaisten vanhemmissa :) Mutta en mä tiedä, ihan hyvin juttuun tullaan vaikka "nuori" olenkin :)

Onhan ne toki aika tädin näkösiä jo kaikki, mutta niinhän se kuuluukin tuossa iässä. Mielummin niin, kuin että yrittäisivät pukeutua ku parikymppiset..

Itsekään en enää kyllä kovin hehkeessä kunnossa ole, 3 lasta kuitenkin tehty tehtävänsä mutta yritän pitää huolta ulkonäöstä parhaani mukaan jotta ei ihan tädiksi leimattais vielä ;)

yli sitä erobuumia. Taisi suurin osa tulla vielä pettämisten takia. Samat tyypit, joiden suurin haave oli saada nuorena lapsia ja mennä sen ekan Penan tai Tompan kanssa naimisiin kun sillä on niiiiiin ihku nahkatakki ja karvanopat autossa.



Nyt 40-vuotiaina on toinen erobuumi meneillään. Suurin osa ihmisistä näkyy olevan toisella tai kolmannella kierroksella.



Parempi se vain on sekoilla sinkkuna kuin silloin kun lapset on siinä jaloissa pyörimässä.



Lastenkin luokilla on jo yli puolet kai uusperheitä tai eronneita ja sen kyllä huomaa siitä, että lapset on aivan järkyttävän rikki kun vanhemmat elää uutta nuoruuttaan.

muapa yritti teini (19v)iskeä, luuli ikäisekseen ja omien teinien kaverit luuli parikymppiseksi:D

joo, en todellakaan ole lähelläkään keski-ikää, ehkä 20 vuoden päästä sitten.

t. 34v

todella säälittävän ja typern näköisiä. Oikeat teinit nauravat näille ihan kippurassa.

Please, uskaltakaa olla aikuisia ja jopa keski-ikäisiä, se on paaaljon tyylikkäämpää.

täällä toinen 34v joka näyttää korkeintaan 26v:lta, parhaimmillaan kysytään papereita ja myydään lastenlippua. Oot vaan kade.

26 v näköinen. Sori vaan, mutta en usko ! Kyllä se usein vaan näkyy päälle, että olet jo vähän vanhempi vaikka käyttäisit kuinka nuorekkaita vaatteita. Mutta ylennä vaan rauhassa itsesi ja ole leuhka itsestäsi, jos se saa sinut paremmalle tuulelle.

Kaikki hyvin niin kauan kuin minua yhä luullaan n.26v ikäiseksi kuten tänäkin vuonna useaan kertan ;D ja ei, en pukeudu pissis tms tyyliin.

alle 30v kolme lisää ja haluaisin vielä yli nelikymppisenäkin lapsia:)

Mieheni täti on nyt 42v. ja hänellä on 2v. ja 4v. lapset. Ja ajattelen aina että voi tuota nuorinta lapsi raukkaa kun hänen äitinsä on jo 55v. kun lapsi pääsee ripiltä :D

Itse olen nyt 22v. ja minulla on 2v. ja vauva. Olen ajatellut melkein samaa, että kyllä nykyään äidit ovat vanhoja! Muskarissa olessani tunnen itseni jotenkin ei soveliaaksi äidiksi kun muut mammat ovat 40 hujakoilla.

Itse kun olemme ajatelleet mieheni kanssa että teemme lapset nuorina niin jaksamme olla ja mennä heidän kanssa, ei tarvi sitten enää eläke iässä lähteä särkänniemeen :D

mutta meidän kuopus on vasta eskarissa.

Mitä väliä sillä on miltä minä näytän, vaikka ei meillä mitään yhteistä ole sinun kanssasi.

Lapseni kaverin äiti on sun ikäinen ja ihan hyvin tullaan juttuun.

Olen tätimäinen, mutta lasteni mielestä se ihana äiti.

Se on se lapsenmielisyys ja iällä ei ole mitään merkitystä jaksaako mennä lasten kanssa.

Niin särkässä oli hauskaa tänä vuonna ja menen sinne mielellään, vaikka joka vuosi.

On ihana katsoa omien lasten iloa ja olla vähän lapsi itsekkin.

T. Äiti 45v.

Päihitän monen nuoren äidin, koska en ole yhtään itsekäs omien menojeni suhteen, kun olen ne omat menot jo hoitanut aikoja sitten ja nyt nautin siitä, että saan olla lasteni kanssa.

Itse täytin juuri 26v ja ensimmäiseni aloitti ekaluokan. Ensimmäinen vanhempainilta kun koitti ja luokkaan saavuin, niin nämä 40-50v äidit mittailivat alhaalta ylöspäin kuin jotakin spitaalista. (näytän vielä nuoremmalta mitä todellisuudessa olen) Olen pitkä, hoikka, blondi ja aina näyttävästi meikattu yms. En todellakaan tuntenut oloani tervetulleeksi näiden "vanhempien rouvien" seuraan. Itselleni ei tulisi mieleenkään katsoa alentavasti tai ilmeillä paheksua itseäni nuorempia tai vanhempia äitejä. Näillä vanhemmilla äideillä tuntuu olevan jotain sitä vastaan, että jotkut tekevät lapset alle parikymppisinä. Kateuttako? En tiedä, mutta kaikki varmasti ovat omille lapsilleen parhaita äitejä iästä tai ulkonäöstä riippumatta. Eikös se ole kuitenkin tärkeintä.

Keskiikäinenkin voi pukeutua raikkaasti ja tyylikkäästi, eli ilman niitä huonosti istuvia paitapuseroita, kukkamekkoja, huonosti istuvia housuja ja sämpyläkenkiä.

Niin ja esikoiseni on nyt kolmannella.

Kuopus kun menee kolmannelle olen 41