Siis mitä IHMETTÄ?Mun tulot on 500e/kk, miehen 1800e

Kaikilla ei voimat ja ja järjenjuoksu riitämenojen sovittamiseen olemassaoleviin tuloihin. Tai sitten voi olla niin epäkypsä ja lyhytjännitteinen materialisti, ettei osaa etsiä tyydytystä muualta kuin tavarasta. Tietysti on yllättäviä tilanteita, joissa vähätuloisuus on ongelma kenelle vain, esim. äkillinen, vakava sairastuminen. Mutta terve ja fiksu voi elää täysipainoista, hyvää elämää aika vähälläkin. Tiedän kokemuksesta, koska olen ollut sekä köyhä opiskelijaäiti että hyvin toimeentuleva perheenäiti.

mutta teillä hyvä tilanne johtuu siitä, että



1) ette ole köyhiä vaan teillä on lähes omistusasunto pienestä lyhennyksestä päätellen. Olette siis hankkineet joskus hyvinä aikoina sen verran rahaa, että olette saaneeet lainan ja kivan asunnon



2) koska olette joskus hankkineet hyvin rahaa, teillä ilmeisesti on "valmis koti" eli mitään hankintoja ei enää tarvitse tehdä



3) olette omasta valinnastanne pienituloisia (huom. ei köyhiä) jolloin tilanne tuntuu jännittävältä ja hienolta ja tiedätte, että se kestää vain muutaman vuoden.



4) Olette ilmeisesti terveitä kaikki. Suomessa "ilmainen terveydenhuolto" maksaa satoja euroja kuukaudessa per nuppi jos tulee useita käyntejä lekurissa ja lääkkeitä.



summa summarun: jos olisitte pienituloisia vastoin omaa tahtoanne, jos teillä ei olisi valmis koti, jos tietäisitte että huono tilanne jatkuu loppuelämänne niin et olisi noin onnellinen.-



Te olette varakkaita. Varakas ihminen voi elää pienilläkin tuloilla, koska hänellä jo on kaikki.



Jos haluat osoittaa, että "et elä tavarasta" kuten asian ilmaisit niin anna lasten lelut pois keräykseen, anna huonekalut pois, jätä vain sängyt ja ruokapöytä. Anna kodinkoneet pois, samoin viihde-elektroniikka ja viestintävälineet.

Olen kahden lapsen yh, eikä mahdollisuutta ostaa omaa asuntoa. Vuokraan menee yli 900e, koska halvemmalla ei saa täältä saa asuntoa (ellei halua muuttaa sitten ghettoon). Itse mielummin kituutan muutaman vuoden, jotta lapsilla on siisti koti kivalla asuinalueella, kuin maksan "vain" 800e ja asutaan slummissa.

Saimme vauvan tuossa reilu pari vuotta sitten. Ei niillä miehen opintotuilla ja minun kotihoidontuilla oikein perhettä elätetä. Taloudellinen stressi on sitä luokkaa, että kyllä siinä mieluummin käy töissä.

Eikö teillä ollut mahdollista, että mies pitäisi taukoa opinnoista ja hoitaisi lasta? Vastaavassa tilanteessahan opiskelijanainen pitää usein taukoa. En tuomitse ratkaisuanne, itselläni on 2-vuotias myös hoidossa ja käymme molemaat töissä. Jäin vain miettimään, että eihän teidän tarvitsisi elää pelkillä tuilla, vaan sinä voisit käydä töissä ja mies hoitaa lasta.

niitä pitää olla 2, jotta päästän töihimme. Meiläl harrastaa niin lapset kuin aikuiset. Pelkkään lainaan menee kuusa 1900€. Halaun elämässä tejdä muutakin kuin köyhäillä ja kun se on mahdollista niin miksi en tekisi?

Täällä 70 neliön kerrostalokodin lainanlyhennykset ovat vähintään 1200 euroa tai vuokra 1000 euroa.

Mutta olin kyllä hoitovapaalla kolme vuotta ja mies vuoden päälle. Mutta summat olivat erilaiset, minä sain tilille 1700 lapsilisineen kaikkineen ja mies 1700.

- Jo pelkästään mummolassa käynneistä tulee bensakuluja ym. reilusti, kun matkaa on edestakaisin 200-600 km. ja tykätään kuitenkin käydä aika usein.

- Tykkään, että joka kuukausi tilille jää rahaa, eikä tarvitse elää plusmiinus nolla tuloilla.

- Minusta on kiva, kun kaupassa ei tarvitse miettiä hintoja niin tarkkaan, ja voin joskus sortua heräteostoksiin.

- Haluan, että lapsellani on myös jotain uutta ja hienoa vaatetta/lelua, eivätkä kaikki ole toisten valmiiksi kuluttumia/vanhoja.

- Lapseni viihtyy päiväkodissa, ja minusta on mukava käydä töissä. Silti meille jää ihan riittävästi myös yhteistä aikaa.



En kadu töihin paluuta ja lapsen laittamista hoitoon, ja toisenkin lapsen synnyttyä esikoinen jatkanee muutamana päivänä viikossa hoidossa, jotta pääsee leikkimään kavereiden kanssa, ja touhuamaan kunnolla. Ja minäkin saan viettää kakkosen kanssa samanlaista kahdenkeskistä laatuaikaa, jonka ykkönenkin on saanut osakseen.

tuon kokoisen perheen pärjätkin, ap. Ette te kuitenkaan köyhiä ole. Itse en pystynyt elättämään 6 henkistä perhettä alle tuhannen euron nettotuloilla joten oli pakko menn töihin. Asumiskulujen jälkeen ruokaan ja muuhun pakolliseen jäi 250 euroa koko kuukaudeksi.. Että töihin vaan, eikä muuten tuntunut tippaakaan pahalle.

tulot ehkä noin tonni. Tosin asumiskulutkin isommat.



Ton lisäksi me tehtiin säästetyillä rahoilla ulkomaanmatka kesällä ja lapset harrastavat suht edullisia harrastuksia.



Mä ostan vaatteita kohduudella, mutta laadukkaita. Lapsille jonkin verra kirppiksiltä - saadaan myös paljon vaatteita. Mutta kaiken kaikkiaan, ollaan ns. hyvin pukeutuva perhe.



Vaatteiden lisäksi ruoka on toinen asia, mistä en tingi. Meillä syödään paljon marjoja ja vihanneksia. Ruoan teen kyllä itse, koska vältetään lisäaineita. Jopa leivän usein.



. Sanomalehti tulee ja tv-luvan maksamme. Asumme yli 100 neliön asunnossa pk-seudulla. Ihan hyvä autokin on - tosin emme tarvitse usein. Liikumme pääasiallisesti pyörillä ja kävellen.



Rahat riittää hienosti ja säästöönkin jää ensi kesän matkaa varten:), vaikka olemmekin ns. pientitulosia.

Minusta on ihan ok, että ap tuo esiin erilaista elämäntyyliä. Tyypillisesti on kaikki yhtä kuluttamista, monesta turhasta ostoksesta ja kulusta voisi karsia vaikka tulot olisivat suuremmatkin. Jotkut pitävät yllä tietynlaista elämäntyyliä, vaikka se ei olisi todellisuudessa taloudellisesti mahdollista, mutta sukulaisilta saadut lainat, lahjat ja taloudellinen apu ja luottokortit auttavat jonkun aikaa. Siinä vain saattaa loppujen lopuksi pudota tyhjän päälle, ja sitä ennen saattaa parisuhde ja suhteet lapsiin kiristyä, kun tehdään rasittavaa työtä ja rahaa menee ja talo täytyy kaikenlaisella roippeella.



Kun ihminen voi olla ihan onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä, vaikka sitä rahaa ei olisikaan törsättäväksi mihin vain ja ei saisikaan mitä haluaa. En tarkoita että köyhyysloukussa elämä olisi hienoa, vaan että siinä olisi haastetta, miten tässä maailmassa, jossa mitä vain saa ja mihin tahansa asiaan voi rahalla ostaa aina hienompaa ja muodikkaampaa ja "enemmän mua" olevaa juttua, osaisikin elää niin, että rahaa olisi säästössä eikä tarvitsisi huolehtia, mutta vapaaehtoisesti osaisi ja haluaisi rajoittaa kuluttamistaan. Lapsille yritämme opettaa varmasti kaikki rahanarvoa ja että ei saa aina mitä haluaa, mutta itseämme lahjomme kyllä mielellämme, kun minä vaan haluuuuun tehdä heräteostoksia...

mihin on tottunut. Ap ei kerro mitään elämästään ENNEN lapsia. Fakta on se, että jos vaikkapa opiskelijapari joka tekee vuoden töitä ja saa sitten lapsen, on tottunut paljon köyhempään elämään ja siksi "tiputus" tuloissa ei ole suuri vaan edelleen rahaa tulee luulatavasti enemmän kuussa käteen mitä tuli opiskelijoina.



Jos taas useita vuosia työelämässä olleet jotka ovat tottuneet panostamaan itseensä saavat lapsen, on tiputus paljon suurempi.

On totuttu siihen että käydään kampaajalla usein, voi ostaa kalliita vaatteita/kenkiä/asusteita miettimättä onko tilillä rahaa, jos on tylsä viikonloppu edessä voidaan yks kaks keksiä lähteä pikamatkalle Barcelonaan, samoin matkustellaan muutenkin paljon ja syödään ravintoloissa usein jne. jne. Ja sitten kun toinen vanhemmista jää kotiin lapsen kanssa kotihoidontuen varaan, niin ei mihinkään enää ole rahaa. On vaikea luopua siitä mihin on tottunut, kun Stockmann vaihtuu kirpputoriin, niin se on iso ero vert. sellainen joka on tottunut sieltä ennenkin ostamaan.

juuri nämä pienten lasten äidit. Ovat vielä kaukana siitä maailmasta, mikä on edessä.



Emme asu pääkaupunkiseudulla ja kirppareita on vähän. Niissä on melkein kaupan hinnat tai hajoamassa olevaa tavaraa.



Iso poika kuluttaa kamalasti housuja, paikan paikatkin repeilevät. Pelaa ja ulkoilee paljon. Kolmet lenkkarit kesässä. Jääkiekkoa emme voi edes harkita, koska meillä ei ole varaa siihen! Ei seuramaksuihinkaan. Poika haluaisi kovasti. Toinen liikunnallinen harrastus on, halvempi huomattavasti. Täällä ei ole mitään puoli-ilmaisia harrastepiirejä, vain seurojen järjestämää toimintaa.



Toinen lapsi on tyttö ja molemmille on siis luistimet hankittava joka vuosi. Toinen sentään voi suksia ja monoja käyttää, mutta monot ainakin hankittava joka vuosi. Lisäksi kypärä. Koulussa on hiihtoa ja luistelua.



Kahdet toppahousutkin pojalla meni viime talvena, toiset Reimat. Kahdet talvikengätkin, koska hajotti. Tykkää rymytä lumikasoissa ja on jatkuvasti menossa. En oikein voi paikalleenkaan sitoa. Vaikka olen kyllä nähnyt, että luokkakavereillakin on rikkinäiset polvet housuissa...



Kasvava poika syö kuin hevonen, ihan aikuisen annoksia. Kyllä ruokamenot olivat ihan toista, kuin taaperona!



Lisäksi polkupyörät molemmille, nekin halvimmasta päästä. Huutonettiä ei kannata edes harkita, koska jo rahti tulee maksamaan ja monikaan ei edes laita.



Mulla ei ole aikaa huutiksessa notkua tuntikausia etsimässä jotain. Yritetään vain ale-vaatteilla pärjätä. Luokkakaverit ovat vinoilleet, kun pojalla ei ole hienoa pelikonetta, sitä ja tätä.



Eli tätä elämää.

Mä olen ollut kotiäitinä jo kohta 12-v. Tai yhden pienen pätkän olin töissä, mutta siis melkein koko ajan. Meillä ei ole koiraa ja lapset vähän eri ikäisiä, kun alottajalla. Meillä lapset 11-v, 10-v, 6-v ja 2-v. Lasten harrastuksiin ei mene juurikaan rahaa, koska olemme lasten kanssa keskustelleet ja sopineet, että saavat harrastaa, mutta ovat ottaneet edulliset harrastukset. Eivät halua tähdätä mihinkään huipulle vaan harrastaa harrastamisen ja liikkumisen riemusta, johon mahdollisuus nykypäivänä on ainoastaan kerhomuotoisessa toiminnassa. Kaksi vanhinta käy kahta samaa kerhoa ja kaksi nuorinta muskarissa. Itse käyn kerran viikossa harrastamassa ja mieheni kerran viikossa myös.



Mä nautin ihan suunnattomasti siitä, että ympärillä ei ole niin kauheeta määrää kaikkea mahdollista tavaraa (vaikka sitä kaikesta yrityksestä huolimatta on...). Meille ei tule mitään lehtiä, ostan irtonumeroita silloin kun siellä on jotain oikeesti mielenkiintoista. Tulee sitten luettua koko lehti läpi. Olen ruvennut nauttimaan mm. käsillä tekemisestä.



Jokainenhan toki tekee omat valintansa, mutta kyllä pienelläkin rahalla tulee toimeen ja voi nauttia elämästä. Ennen lapsia meillä oli rahaa ja sai käyttää just niin kun haluttiin, mutta oltiinko yhtään sen onnellisempia?? Ei! Emme olleet, nykyään olemme paljon iloisempia, vaikka kaikkea emme saakaan. Elämä on täynnä valintoja.

toi teidän elämä! ja en ole yhtään sarkastinen ny. tollaseen simppeliin, onnelliseen elämään meijän pitäs kaikkien pyrkiä, niin ainaki meillä. joskus kyl ottaa päästä ku ei saa jotain "ihanaa" tavaraa, mut se menee äkkiä ohi kun aattelee et se on vaan materiaa. hyvää syksyn jatkoa sulle ap!

Meillä on ystävien kesken sellainen rinki, jossa kierrätetään vaatteita ja kaikkia mahdollisia urheiluvälineitä. Kaikkea ei tarvitse ostaa uutena ja kun ne menee tasan sen yhden talven, niin ei ne niin kovasti kulahdakaan. Pyöriäkin ollaan saatu ja ne ovat olleet kuin uusia. Ollaan tosi iloisia, kun näinkin voi toimia! Välillä ajamme jonnekin vähän kauemmaksi ostamaan lapsille alesta vaatteita, koska asumme pienellä paikkakunnalla. Silloin haetaan iso kasa. Ja tehtaanmyymälöissä käymme myös ahkerasti. Sieltä saa samaan hintaan uusia vaatteita, kun mitä meillä päin maksaa kirpparilla vaatteet. Ja alennusmyynneissä käydään aina. Sieltä ostamme jemmaan jo seuraavan kokoisia vaatteita. Hyvin toimii. Ja isommat lapset saavat sellaisia vaatteita, mitä haluavat. Koskaan en ole kuullut valitusta, että kaikilla muilla on, mutta mulla ei. Vaatii vaan vähän enempi vaivaa kiertää ja ostaa etukäteen, kun hakea sillon kalliilla, kun tarvitsee!

Varsinkin kun asumismenot on noin olemattomat. Ei noilla tuloilla tarvitse edes elää mitään köyhäilyelämää, vaan ihan tavallisesti voi elää. Miten muka kaksi aikuista ja kaksi taaperoa eivät saisi päivittäistarpeitaan tyydytettyä 1700 eurolla?

Meillä on ystävien kesken sellainen rinki, jossa kierrätetään vaatteita ja kaikkia mahdollisia urheiluvälineitä. Kaikkea ei tarvitse ostaa uutena ja kun ne menee tasan sen yhden talven, niin ei ne niin kovasti kulahdakaan. Pyöriäkin ollaan saatu ja ne ovat olleet kuin uusia. Ollaan tosi iloisia, kun näinkin voi toimia! Välillä ajamme jonnekin vähän kauemmaksi ostamaan lapsille alesta vaatteita, koska asumme pienellä paikkakunnalla. Silloin haetaan iso kasa. Ja tehtaanmyymälöissä käymme myös ahkerasti. Sieltä saa samaan hintaan uusia vaatteita, kun mitä meillä päin maksaa kirpparilla vaatteet. Ja alennusmyynneissä käydään aina. Sieltä ostamme jemmaan jo seuraavan kokoisia vaatteita. Hyvin toimii. Ja isommat lapset saavat sellaisia vaatteita, mitä haluavat. Koskaan en ole kuullut valitusta, että kaikilla muilla on, mutta mulla ei. Vaatii vaan vähän enempi vaivaa kiertää ja ostaa etukäteen, kun hakea sillon kalliilla, kun tarvitsee!

luona, ilmeisesti. Täältäpäin kaupoista ei tahdo alennusmyynneistä löytää enää mitään. Liekö sisäänostomäärätkin nykyään pienemmät, ettei aleen jää mitään..lehdessä luki joskus.

Se on hyvä, jos on tuttavia, joilta saada polkupyöriä jne. Meillä ei ole.

voi vielä asumismenoja päätellä, vai onko tosiaan ap niin, ettei teillä ole lämmityskustannuksia, käyttösähköä, vesimaksua ym. Riippuen tietenkin asumismuodosta niin voi olla yhtiövastikekin. Lisäksi ap kertoi että omistavat auton, auto syö bensaa ja vakuutusmaksutkin täytyy hoitaa. Lisäksi oli ainakin joitain lehtimaksuja. Paljonko ap teillä jää kuukaudessa käyttöön pakollisten menojen jälkeen?

mutta kaikki me ihmiset ollaan erilaisia ja halutaan elää omalla tavallamme

mutta ethän sinä sitä siellä pirtissäs voi ymmärtää

ei hyvintoimeentulevat työtätekevät pienten lasten vanhemmat ole surullisia ja tyytymättömiä, päin vastoin

ei kaikki halua elää metsässä marjoja ja juuria syöden