Itkettää, en pärjää 3 vuotiaani kanssa.

Asia on jopa enemmän niin ettei vauvalle tahdo jäädä aikaa esikoisen takia. Vauva on onneksi todella helppo ja tyytyväinen tapaus.

Kyllä meidän elämä enemmän esikoisen ympärillä kulkee kuin vauvan, vaikka varmasti on siitäkin äärimmäisen mustasukkainen.



Käydään perhekerhossa ja poika käy 2 muussa itsekseen.

Lapsi käyttäytyy hienosti kerhossa.



Olen yrittänyt miehelle (ja muillekkin) selittää mikä tilanne täällä kotona on mutta eihän ne usko. Lapsi kaipaa kovasti isäänsä.



Ihan hukassa olen.

Minäkin kyllä suosittelen ammattiauttajaa. Miten ihmeessä kuvittelet että perhepäivähoitajat selviävät 4-6 tenavan kanssa ja kaikki pysyvät hengissä koko päivän.



Tuota asennetta minä olen huono äiti en kerta kaikkiaan ymmärrä, helkutin hyvä äiti sinä olet! Minä en ainakaan koskaan ole jaksanut noin hirveästi, minulle on ollut ihan sama vaikka lapset pitävät minua maailman huonoimpana äitinä. Monesti olen ollutkin.



Miksi sinun pitää aloittaa aamu tekemällä aamupalaa, kysy siltä tenavalta pitäisikö syödä aamupalaa, jos ei kysy mitä tehdään. Jos sinulla on nälkä sano että nyt minä syön puuroa huuda sinä naama punaisena matolla sillä aikaa.



Löysää vähän pipoa, useimmista tenavista kasvaa ihan kunnon ihmisiä vaikka ne välillä ovat kerta kaikkiaan rasittavia ja ne voisi pistää huutonettiin myyntiin.

kuinka sitä tarvitaan, kehu kun tekee asioita, sano sille että onneksi se on olemassa, ja ota se mukaan hoitamaan vauvaa. Kehu ja kiitä, se on oikeesti vielä hyvin pieni lapsi. Se on vanhin ja vertaa automaattisesti itseään vanhempiinsa, ja kun se kokoajan kokee et ootte parempia kun se tekemään kaikki asiat, se turhaantuu. Lisäksi lapset usein epäilee että uusi vauva on hankittu siks kun ekassa oli jotain vikaa. Lainaas vaikka A. Wahlgrenin Lapsikirja, saat siitä varmasti apua teille molemmille.

sinulla tuntuu olevan erittäin vaativa pienokainen. minä en kyllä usko yhtään siihen, että päiväkotiin laittaminen toisi jonkin helpotuksen asiaan. lapsella on syystä tai toisesta huono olla ja joidenkin mielestä asia ratkeaa sillä että sysää lapsen muiden hoitoon.



pyydä apua ja neuvoja neuvolasta ja puhu miehellesi. tarvitsette nyt kaikki apua jotta arkenne alkaa sujua ja että pystyt nauttimaan lapsistasi. uskon kyllä että tilanne jossain vaiheessa helpottaa, mutta se ei tietysti tässä tilanteessa paljon helpota jos arkenne on yhtä kaaosta.



voimia sinulle ja toivottavasti saat apua mahdollisimman pian!

Lapsi ei mitenkään ole valmis uuteen sisarukseen, sillä menee paljon aikaa tottua siihen, ei se sitä ole halunnut.

Paljon sain pohdittavaa teidän kirjoituksistanne. Pitäisi vaan jaksaa enemmän, yrittää.



Saan nukuttua hyvin pääsääntöisesti, en ole sillä tavoin väsy. Miehen työt on kesällä tälläistä, olleet aina. Talvella pitäisi olla sitten jo enemmän kotona.



Ja kun mies on kotona, otan omaa aikaa, puran liikuntaan tunteeni. Nyt en ole 2 kuukauteen päässyt liikkumaan, olen siitä kipeä ja turhautunut.



Muuten kaikki on hyvin, rakkaus ja talous.



En oikeastaan ole päivähoidon kannalla, lapsi väsyy jo kerhoista paljon. Nukkuu 12 tunnin yöunet, pitäisi olla riittävät. Päivällä ei nuku.

Ja olen varma että pojan käytös johtuu minusta, ei se muiden kanssa ole tälläinen. Osaa kyllä kiukutella isällekkin mutta ei niin usein ja pahasti.

Ja olen varma että pojan käytös johtuu minusta, ei se muiden kanssa ole tälläinen. Osaa kyllä kiukutella isällekkin mutta ei niin usein ja pahasti.

Tsemppiä ap! Tilanne paranee kyllä jossain vaiheessa kun vaan jaksat yrittää. En osaa auttaa sinua muuten kuin tsemppaamalla. Ja MUISTA että lapsi kiukuttelee sille eniten jonka seurassa on turvallista olla! Hän myös harjoittelee niitä tunteita, joita sitten aikuisena joutuu pitämään sisällään.

Oletko kokeillut nimetä lapsellesi hänen läpikäymiään tunteita? "Sinua harmittaa ja ärsyttää kun leikki ei mennyt niin kuin halusit. Äiti ymmärtää että olet kiukkuinen nyt."

Aina saa törmätä tähän samaan: ei uhmaikäisen kanssa

pidä ruveta tappelemaan!

Siitä ei loppua tule!

Teet väärin.

Jos tuo sinun käytös ei tuon parempaa tulosta tuota, muuta asennettasi ja käytöstäsi.

Ota huomioon että kyseessä uhmaikäinen lapsi ja uhmaa ei pysty pois kitkemään jos niin luulet.

Toiseksi: kyseessä voi olla myös mustasukkaisuus ja siksi lapsi oirehtii, ota lapsesi huomioon, lempeällä tavalla.

Eikä jokaiseen mielenilmaisuun pidä mennä mukaan ja ruveta tappelemaan kuten jo sanoin.

Nyt otat toisen asenteen lasta kohtaan, et tappele.

Kirjoitin tuossa aikaisemmin, että hakisitte kasvatuspsykologin apua ja tukea virikehoidosta.



Jos kuitenkin olet sitä mieltä, että päiväkoti ei ole vaihtoehto ja kerhossa lapsi jo käy, niin olisi vielä olemassa yksi keino mikä auttaa rauhattoman, kiukuttelevan uhmaikäisen kotihoidossa: selkeä rytmi ja sen jatkuvuus.



Istupa nyt ensiksi alas ja mieti mimmoisista asioista päivänne koostuu. Olen henk.koht. sitä mieltä, että kolmivuotiaan kuuluu nukkua tai ainakin rauhoittua vähintään puoli tuntia sängyssä hiljaisuuden vallitessa päivällä.



Siksi ehdottaisin aamupalan jälkeen sellaista toimintaa, joka purkaisi lapsen energiaa



(leikkipuisto, kävelylenkki, tanssi-lauluhetki äidin ja vauvan kanssa esim. fröbelin palikoita tai rockia kuunnellen, satujumppa (etsi netistä ohjeita), kotityöt: meillä tuon ikäinen ripustelee vauvan vaippapyykkiä kuivumaan, imuroi sohvatyynyjen alta, laittaa kenkäkaapin kenkiä järjestykseen... kuitenkin niin, että äiti on vieressä ohjaamassa ja kannustamassa)



Tämän jälkeen rauhallinen tuokio: vapaata leikkiä, television katselua, satutuokio, rauhallisen musiikin kuuntelu äitin ja vauvan kanssa makoillen, piirtäminen, askartelu, palapelit, muistipelit jne.

Tämä vaihe pitäisi alkaa n. tunti ennen päikkäreitä ja sinun kannattaa ohjata ja kannustaa lasta tekemään toiminnat loppuun eli "teet ensin tämän palapeli ja sitten voidaan siirtyä katsomaan yksi jakso puuha-peteä" eli estät lasta rynnimästä leikistä toiseen.



Sitten voisi olla lounas ruoka. Satuhetki ja päivälepo: pimennä huone ja laita lapsi sänkyyn lepäämään. Sängystä ei saa nousta ja jos lapsi nousee, niin laita takaisin sänkyyn. Kerro, että ei ole pakko nukkua, mutta pitää hetki haaveilla pää tyynyssä silmät kiinni tms.



Sitten taas rauhallista leikkiä, energianpurkuleikkiä jne. Kannattaa kuitenkin tehdä asiat niinkuin omaan päivärytmiin parhaiten sopii MUTTA tärkeintä on, että päivät ovat hyvin samankaltaisia ja muutoksia vältellään mahdollisimman paljon!! Aluksi tämä vaatii itseltäsi huomattavaa panostustusta ja osallistumista. Voit myös pyytää miestä osallistumaan kysymällä vaikka etukäteen, että "mitä jos lukisit iltasadun ja tekisit iltatoimet huomenna illalla" tai "kävisitkö puistossa sillä aikaa, kun imuroin kotona vai imuroitko mieluummin?" Tämä helpottaa omaa väsymystäsi.



Nyt sitten viimeinen juttu mikä on käytössä myös monissa päiväkodeissa: piirrä, leikkaa lehdistä tai tulosta koneelta kuvia teidän kaikista päivittäisistä toiminnoista: ulkoilu, kerho, hampaiden pesu, uni jne. ja päällystä kuvat kontaktimuovilla. Tee taulu, jossa päivä on jaettu osiin : aamu, päivä, ilta (esim semmonen mittarin muotoinen pystyviiva, niin, että aamu on keltasella, päivä punasella ja ilta sinisellä). Illalla voitte sitten taaperon kanssa suunnitella huomista päivää ja laittaa toiminnat kohdilleen (aamu: hampaiden pesu, pukeminen, aamupala, ulkoilu, lounas, satutuokio, uni. Päivä: välipala, kerho, päivällinen, pikkukakkonen, Ilta: vapaata leikkiä, iltapala, hampaiden pesu, univaatteet, iltasatu, uni.) Kun taapero on itse osallistunut päiväohjelman suunnitteluun, niin sen noudattaminen on helpompaa: olettehan yhdessä sopineet kuinka päivä etenee. Sinulta tämä vaatii aluksi todella pilkuntarkkaa sitoutumista, mutta on pidemmän päälle todella palkitsevaa. Taapero saa turvallisuuden tunnetta, kun tietää miten päivä etenee ja saa itse vaikuttaa esim. onko illalla vapaata leikkiä vai musiikkituokio. Joskus voitte tehdä kompromisseja esim. sinä haluat lenkille ja taapero laskemaan pulkkamäkeä. Sovitte, että aamulla tehdään lenkki ja illalla pulkkamäki. Luultavasti lenkki sujuu paremmin, kun siitä ollaan etukäteen sovittu ja taapero oppii luottamaan sinuun, kun pidät oman osasi sopimuksesta.



Rytmin jatkuvuus todella auttaa uhmaikäisen kanssa. Suosittelen tätä. Itse harkitsisin virikehoitoa, sillä pienen vauvan kanssa tuollaisen päiväohjelman noudattamaninen saattaa olla tosi uuvuttavaa (vaikka teillä ilmeisesti onkin hyvin rauhallinen vauva). Päiväkodissa on myös selkeä rytmi joka toistuu hyvin samanlaisena päivästä päivään.

Kirjoitin tuossa aikaisemmin, että hakisitte kasvatuspsykologin apua ja tukea virikehoidosta.

Jos kuitenkin olet sitä mieltä, että päiväkoti ei ole vaihtoehto ja kerhossa lapsi jo käy, niin olisi vielä olemassa yksi keino mikä auttaa rauhattoman, kiukuttelevan uhmaikäisen kotihoidossa: selkeä rytmi ja sen jatkuvuus.

Istupa nyt ensiksi alas ja mieti mimmoisista asioista päivänne koostuu. Olen henk.koht. sitä mieltä, että kolmivuotiaan kuuluu nukkua tai ainakin rauhoittua vähintään puoli tuntia sängyssä hiljaisuuden vallitessa päivällä.

Siksi ehdottaisin aamupalan jälkeen sellaista toimintaa, joka purkaisi lapsen energiaa

(leikkipuisto, kävelylenkki, tanssi-lauluhetki äidin ja vauvan kanssa esim. fröbelin palikoita tai rockia kuunnellen, satujumppa (etsi netistä ohjeita), kotityöt: meillä tuon ikäinen ripustelee vauvan vaippapyykkiä kuivumaan, imuroi sohvatyynyjen alta, laittaa kenkäkaapin kenkiä järjestykseen... kuitenkin niin, että äiti on vieressä ohjaamassa ja kannustamassa)

Tämän jälkeen rauhallinen tuokio: vapaata leikkiä, television katselua, satutuokio, rauhallisen musiikin kuuntelu äitin ja vauvan kanssa makoillen, piirtäminen, askartelu, palapelit, muistipelit jne.

Tämä vaihe pitäisi alkaa n. tunti ennen päikkäreitä ja sinun kannattaa ohjata ja kannustaa lasta tekemään toiminnat loppuun eli "teet ensin tämän palapeli ja sitten voidaan siirtyä katsomaan yksi jakso puuha-peteä" eli estät lasta rynnimästä leikistä toiseen.

Sitten voisi olla lounas ruoka. Satuhetki ja päivälepo: pimennä huone ja laita lapsi sänkyyn lepäämään. Sängystä ei saa nousta ja jos lapsi nousee, niin laita takaisin sänkyyn. Kerro, että ei ole pakko nukkua, mutta pitää hetki haaveilla pää tyynyssä silmät kiinni tms.

Sitten taas rauhallista leikkiä, energianpurkuleikkiä jne. Kannattaa kuitenkin tehdä asiat niinkuin omaan päivärytmiin parhaiten sopii MUTTA tärkeintä on, että päivät ovat hyvin samankaltaisia ja muutoksia vältellään mahdollisimman paljon!! Aluksi tämä vaatii itseltäsi huomattavaa panostustusta ja osallistumista. Voit myös pyytää miestä osallistumaan kysymällä vaikka etukäteen, että "mitä jos lukisit iltasadun ja tekisit iltatoimet huomenna illalla" tai "kävisitkö puistossa sillä aikaa, kun imuroin kotona vai imuroitko mieluummin?" Tämä helpottaa omaa väsymystäsi.

Nyt sitten viimeinen juttu mikä on käytössä myös monissa päiväkodeissa: piirrä, leikkaa lehdistä tai tulosta koneelta kuvia teidän kaikista päivittäisistä toiminnoista: ulkoilu, kerho, hampaiden pesu, uni jne. ja päällystä kuvat kontaktimuovilla. Tee taulu, jossa päivä on jaettu osiin : aamu, päivä, ilta (esim semmonen mittarin muotoinen pystyviiva, niin, että aamu on keltasella, päivä punasella ja ilta sinisellä). Illalla voitte sitten taaperon kanssa suunnitella huomista päivää ja laittaa toiminnat kohdilleen (aamu: hampaiden pesu, pukeminen, aamupala, ulkoilu, lounas, satutuokio, uni. Päivä: välipala, kerho, päivällinen, pikkukakkonen, Ilta: vapaata leikkiä, iltapala, hampaiden pesu, univaatteet, iltasatu, uni.) Kun taapero on itse osallistunut päiväohjelman suunnitteluun, niin sen noudattaminen on helpompaa: olettehan yhdessä sopineet kuinka päivä etenee. Sinulta tämä vaatii aluksi todella pilkuntarkkaa sitoutumista, mutta on pidemmän päälle todella palkitsevaa. Taapero saa turvallisuuden tunnetta, kun tietää miten päivä etenee ja saa itse vaikuttaa esim. onko illalla vapaata leikkiä vai musiikkituokio. Joskus voitte tehdä kompromisseja esim. sinä haluat lenkille ja taapero laskemaan pulkkamäkeä. Sovitte, että aamulla tehdään lenkki ja illalla pulkkamäki. Luultavasti lenkki sujuu paremmin, kun siitä ollaan etukäteen sovittu ja taapero oppii luottamaan sinuun, kun pidät oman osasi sopimuksesta.

Rytmin jatkuvuus todella auttaa uhmaikäisen kanssa. Suosittelen tätä. Itse harkitsisin virikehoitoa, sillä pienen vauvan kanssa tuollaisen päiväohjelman noudattamaninen saattaa olla tosi uuvuttavaa (vaikka teillä ilmeisesti onkin hyvin rauhallinen vauva). Päiväkodissa on myös selkeä rytmi joka toistuu hyvin samanlaisena päivästä päivään.

minäkin menisin virikehoitoon lepäämään jos olisit minun äitini.

Lapsi käyttäytyy hienosti kerhossa.

Olen yrittänyt miehelle (ja muillekkin) selittää mikä tilanne täällä kotona on mutta eihän ne usko. Lapsi kaipaa kovasti isäänsä.

Ihan hukassa olen.

Ensimmäisenä tuli mieleen, jos muut eivät kertakaikkiaan suostu uskomaan, että videoisit osan jostakin päivästä. Aika äkkiä avautuisivat silmät.

Toisekseen kukaan ei tulisi syyttämään sinua lapsesi vammoista, kun sinulla olisi todiste, että lapsi aiheuttaa ne itse. Toivottavasti kukaan ei mitään ilmoitusta tee, mutta kyllähän sellaisia ihmisiä valitettavasti löytyy.

neuvolapsykologilta esimerkiksi voi saada hyviä käytännön vinkkejä haastavan lapsen kasvatukseen. Älä jää yksin tuolla asenteella, että pitäisi vain yrittää enemmän, se ei ole lapsesi etu. Yrität varmasti tapeeksi ja joidenkin lasten kanssa tarvitsee enemmän tukea, se ei ole sinun vikasi.

Meillä on kolme lasta ja yksi heistä on haastavampi kuin muut, olen itse saanut neuvoja hänen kasvatukseensa psykologilta.

Selkeä ja ennakoitava päivärytmi auttaa. Tuon ikäinen lapsi tarvitsee paljon ulkoilua ja tilaisuuksia purkaa energiaansa. Pallopelejä, juoksemista hiki päässä, hippaa. Jos äiti ei kykene näitä tarjoamaan pitää miettiä muita vaihtoehtoja.



Lue myös Kelttikangas-Järvisen kirja Temperamentti sekä Raisa Cacciatoren Pelastakaa pojat. Voimia.

jos kerhossa ja muiden läsnäollessa on rauhallinen ja "kiltti".



Olen yhä sitä mieltä että syy on sinussa ja kireässä pipossasi. Kumpihan teillä kaipaa enemmän isää sinä vai lapsi? Älä yritä niin hirveästi olla hyvä äiti.



Yhden vaativan ja pari vähemmän vaativaa olen aikuiseksi ja lähes aikuiseksi kasvattanut ja tuo vaativa on se aikuinen joka totesi että äiti sun pitäisi mennä BB-taloon saatais kuria ja huumoria taloon pelkän nussimisesta puhumisen sijaan.

että ap:n lapsi testaa kahta asiaa: sitä, onko isä äidin tukena/vetävätkö vanhemmat yhtä köyttä ja sitä osaako äiti vetää rajat.



Minulla on melkoisen vaativa 6-vuotias, joka aika ajoin alkaa käyttäytyä huonosti minua kohtaan, joskus myös mummia. Olen ajan kanssa huomannut, että mikään muu ei auta kuin kurin tiukentaminen hetkeksi. Selitän lapselle, miten pitää käyttäytyä ja millaisia rangaistuksia huonosta käytöksestä seuraa. Seitten noudatan nollatoleranssia, en anna missään hiukkaakaan periksi, jakelen rangaistuksia johdonmukaisesti ja kehun hyvästä käytöksestä. Kun tavoite (esim. itsehillintä) on kutakuinkin saavutettu, palataan normaaliin.



Tälle lapselle saa selvästi vetää rajoja tiukemmin kuin sisaruksilleen, ja kun homma alkaa lähteä lapasesta, myös lapsi voi huonosti. Vaikka tiukka kuri on minulle vastenmielistä, ajoittaiset ryhtiliikkeet pitävät homman hanskassa.



Kannattaa myös perehtyä Ben Furmanin Muksuoppiin, jossa ongelmia käsitellään puuttuvina taitoina. Ap tarvitsisi nyt Jo Frostia, mutta perheneuvolakin voisi olla hyvä vaihtoehto. tärkeintä on nyt se, että saatte kierteen katkaistuksi ja sekä öiti että esikoinen saavat positiivisia onnistumisen kokemuksia.



Voimia, ap.

aika yksistään hänen kanssaan. Vaikka pari tuntia viikossa äiti+lapsi -aikaa ja isä+lapsi -aikaa. Oma "isojen lasten" juttu kuten uiminen tai puistokäynti hänen ehdoillaan voisi auttaa myös.



Ryhtiliikkeet ovat meilläkin käytössä. Lapsen kehitys kun etenee omaa tahtiaan mukautetaan myös kurin "tasoa" meillä samassa suhteessa.



Olen myös huomannut, että kausina jolloin lapsi käyttäytyy hyvin lapsenomaisesti hän kaikesta kiukuttelusta huolimattaan voi parhaiten. Muulloin aikuismainen ja kiltti käytös on kovaa työtä ja tsemppaamista vaativaa ja ajoittuu yleensä silloin kun ei ole vaihtoehtoja eli vanhemmat hyvin kiireisiä ja itse väsyneitä. Lapsi kokee tuolloin, että hänen on vain jaksettava olla vähän isompi ja viisaampi kuin vielä onkaan.



Sinuna panostaisin juuri nyt kun isompi lapsi on vaativin siihen kärsivällisyyteen ja jättäisin vauvaan kohdistuvaa huomiota vähemmälle.

Lapsi satuttaa itseään lyömällä päätään lattiaan, seinään tai muuhun vastaavaan. Usein jää jopa verinen nirhauma tai ainakin mustelma.

mitä töitä isäntä tekee jos ei ole koskaan kotona?? mitä miehesi sanoo tilanteesta? miten poika käyttäytyi isän olessa lomalla?? meilläkin isä on lapsille todellatodella tärkeä ja sen huomaa..

minkä ikäinen vauva on?

ei voi kun sanoa että voimia ja oikeesti äkkiä apua hakemaan ja siitä taaperosta on vain pidettävä kiinni niin kauan että rauhoittuu ettei pääse satuttamaan itseään tai muita ihmisiä, niin minäkin olen istunut lapsen päällä, pakko kun oli..

Tekstistä tuli aika pitkä, mutta kyse ei oikeasti ole mistään mahdottomasta. Kun lapsi tietää mitä milloinkin on luvassa, niin hän rauhoittuu. Huomasin, että teillä on jo aika paljon hyviä virikkeitä ja touhuatte paljon yhdessä. Ehkäpä sitten tuo päivän selkeä rytmitys puuttuu? En tarkoita, että samat jutut toistuu tunnin tarkasti joka päivä, vaan että samat asiat SEURAA TOISIAAN. Eli heräämisen jälkeen

-hampaiden pesu, pukeminen-

-touhukasta toimintaa-

-rauhallisempaa toimintaa-

-ruoka-

-satu-

-uni-

-välipala-

-toimintaa-

-päivällinen-

-toimintaa-

-rauhallisempaa toimintaa-

-iltapala-

-iltatoimet-

-iltasatu-

-uni.



Eli voitte herätä vaikka klo.12 päivällä, mutta toistatte aina päiväohjelman ainakin melkolailla samalla tavalla. Toiset jutut, kuten ruokailu ja aamu ja iltapesut toistuu joka päivä, toiset joka viikko, kuten kerho ja harrastukset. Mutta noista muista jutuista voitte taaperon kanssa sopia edellisenä iltana, kun on rauhallinen hetki, että mitä toimintaa noihin väleihin laitetaan. Kannattaa touhukkaat energianpurkutoiminnot merkata vaikka liimaamalla ne punaselle pahville ennenkuin päällystät ne muovilla ja rauhalliset toimet vaikkapa vaaleansinisellä. Sitten voit selittää taaperolle, että ennen uniaikaa toiminnan pitää olla vaaleansininen ja muuten voit itse valita mitä haluat tehdä. Päivällä noita punasia touhukkaita toimintoja voi tehdä vaikka enempi peräkkäin.



Ja sille joka ehdotustani arvosteli: jotkut lapset oikeasti tarvitsevat enemmän aikuisen läsnäoloa ja rytmiä enemmän kuin toiset. Itselläni on yksi tällainen lapsi. Jouduin käymään kasvatuspsykologit, videoitiin leikkejä ja mietittiin mitä voisin tehdä toisin ja missä toimin väärin. Loppujen lopuksi ratkaisu löytyi tuosta rytmistä. En jaksa perustella tätä sen enempää. Ymmärrän kyllä, että jotkut ei vain ymmärrä. Meillä on myös kaksi nuorempaa lasta, jotka tais kokonaan missata uhmaiän. Heidän kanssaan kaikki on ollut tosi helppoa ja ongelmatonta alusta asti. Heille riittää, kun saa olla kotona ja touhuta itsekseen jossain mistä on suora näköyhteys äitiin. Mutta esikoinen vaatikin panostusta heidän kahden edestään. On ollut vilkas, keskittymiskyvytön, malttamaton, impulsiivinen lapsi. Semmoisen lapsen kasvatus on oikeasti todella haastavaa!

Mulla on vaativa 4-vuotias, jonka kanssa taistelen päivittäin. Tämän lisäksi myös 2-vuotias. Viime keväänä tunsin itseni tosi väsyneeksi ja olin itkuinen ja tuntui, etten pärjää 4-vuotiaan kanssa yhtään, vaan kaikki päivät ovat aamusta iltaan huutoa ja taistelua. Onneksi neuvolasta ohjasivat perheneuvolaan, jossa olen käynyt tähän asti juttelemassa. Aloitin myös mielialalääkityksen, jolla sain itseni taas tolpilleni ja jaksan paremmin. Nyt on ihanaa, kun jaksaa lapsiakin paremmin. Omasta käytöksestä on kyllä huono omakunto, olen ollut ihan hirviö äiti, huutanut ja meuhkannut lapsilleni. Mietin, että mitä traumoja olenkaan onnistunut heille aiheuttamaan. Nyt kun voin paremmin, jaksan myös heitä paremmin. Mutta koska esikoinen on todella vaativa, niin edelleen hermostun hänelle joka päivä useasti. Mutta en enää niin usein kuin puoli vuotta sitten, enkä niin rajusti.



Meillä ainakin on niin, että lapset käyttäytyvät huonommin minun kanssani ja kiukuttelevat minulle huomattavasti paljon enemmän kuin isälleen. Tämä ei ole pelkästään minun mielipiteeni, mutta kyse on siitä, että olen heille läheisempi ja rakkaampi ja rakkaammallehan ne ikävät tunteenpurkaukset osoitetaan. Välillä vaan olisi kiva olla se etäisempi vanhempi.



Mutta itse siis sain todella apua perheneuvolasta ja käyntini siellä jatkuvat edelleen. Juuri tänään kävin juttelemassa ja sovimme, että kunnassamme toimiva perheohjaaja tulee kotikäynnille, tutkailee tilannettamme ja voi sitten antaa ihan konkreettisia neuvoja arkeen. Odotan sitä innolla, vähän kuin saisi oman Nannyn käyttöön! Tosin pelottaahan se vähän, jos ja kun itse saa ikävää palautetta. Mutta osaan hillitä itseni alitajuisestikin niin hyvin, etten saa pahimpia raivareita muiden läsnäollessa.



Pointtini on siis, että hae apua! Koskaan ei ole liian myöhäistä! Ja tosi paljon tsemppiä!