Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Itkettää, en pärjää 3 vuotiaani kanssa.
07.09.2010 |
Taas pitkä päivä takana, pahoilla mielin olen taas.
Ollaan lapsen kanssa taas tapeltu koko päivä, niinkuin melkein joka päivä keväästä asti. Oon ihan rikki tään asian kanssa. Mies ei "voi" auttaa, on aina töissä.
Kaikki tämä alkaa jo aamusta, en kerkeä edes aamiaista laittaa pöytään kun ensimmäinen raivari on jo alkanut. Itkua, huutoa, uhmaa, itsensä satuttamista, housuun pissaamista, lisää huutoa...
Mulla ei ole enää voimia lohduttaa, käsken pois. En jaksa enää kun itse vahingoittaa itseään ja mun pitäisi sitten lohduttaa.
Tämä 100 kertaa päivässä.
Lapsi rukka on varmasti ihan hukassa ja peloissaan. Äiti ei jaksa enää edes yrittää. Sama mitä yrittää kun lopputulos on aina sama. Mitä enemmän antaa, sen enempi se vaatii.
Olen peloissani ja tarvitsisin apua, mieheltä. Haluan etäisyyttä vähäksi aikaa että löytäisin voimaa.
Lapsi ei leiki paitsi jos istun vieressä. Tekee vain pahojaan koko ajan. Satuttaa vauvaa ja unohtaa kaiken sekunnin päästä. Karkailee ja joudun telkeämään meidät aina lukkojen taakse.
Puhuu melko hyvin ja ymmärtää puhetta muttei kuuntele eikä ota opikseen.
On varmasti jokin keino millä tämä alkaisi helpottua mutta en tiedä mikä.
Joka ilta päättyy itkuun, lapsi itkee huonoa äitiään ja minä itken kun en osaa olla äiti.
Kommentit (43)
Olen itse usein oman 6-vuotiaani kanssa yhtä hukassa, en vain osaa olla tai toimia oikealla tavalla, ja kärsimme molemmat. Olisi pitänyt jo aikoja sitten olla yhteydessä perheneuvolaan, nyt pelkään sen olevan jo liian myöhäistä -lapsi varmaan vihaa minua loppuikänsä :-( Tee sinä toisin, ole rohkea ja hae apua, jotta saatte "välinne" selvitettyä ja löydät oikeita toimintamalleja.
t. epäonnistunut äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkää jonnekin!
Uimaan? Muskariin? Kerhoon? Lapsi voi päästä jumppaan?
Mitä sinä teet kun lapsi tekee pahojaan?
Kauanko lapsi puuhailee omiaan?
Paljonko teette yhdessä?
Miten paljon ohjaat lasta johonkin kehittävämpään puuhaan?
Soita esim. perheneuvolaan ja kerro tilanteestanne. Voitte saada sitä kautta apua tilanteeseen.
Tai pystyykö isä osallistumaan arkeenne enemmän? Vähentämällä töitä edes joksikin aikaa, jotta saisitte tilannetta tasaantumaan?
Jos ei itsellä ole konsteja, on haettava niitä muualta. Lapsi tarvitsee vahvan äidin ja sitä te nyt ette ole. Lapsi koettelee rajojaan ja te ette niitä osaa lapselle antaa. Nyt nopeasti jostakin se apu ja pian! Kaikille tulee paljon parempi mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ottaa selvää. Silloin saat tietää mikä lapsellasi on ja miksi käyttäytyy noin. Ei tarvitse syyttää itseään lapsen käytöksestä turhaan, varmasti olet kaikkea yrittänyt.
Ja mikä tärkeintä, lapsi saa apua ja sinä neuvoja miten lasta auttaa.
huomioi häntä silloin kun hän on reipas, niinä 1500 kertana päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menee vielä ohi jonain päivänä. Lapsi ei kärsi tuosta etkä aiheuta hänelle traumaa. Päiväkoti on hyvä ehdotus, siellä saa leikkiä ja juosta kavereiden kanssa.
t. Entisen raivohirviön, nyt kivan, pirteän koululaisen äiti
kasvatusapu ois paikallaan? Neuvolasta voit kysellä voisiko päästä ammattilaisen juttusille. Tuollainen käytös on nimittäin jo kaukana normaalista. Kasvatuspsykologi ois paikallaan.
Älä muuten jää odottamaan miehen apua, jos hän ei syystä tai toisesta halua tai voi auttaa. Kyse on sinun lapsestasi ja mitä aikaisemmin tartut ongelmaan ja korjaat sen, niin sitä helpommin se on hoidettavissa. Miehen odottelu vain pahentaa tilannetta.
Jos teillä on kotona pieni vauva, niin virikehoito voisi olla myös hyvä tukeva ratkaisu. Virikehoitoon voi päästä esim. kunnan ilmaiseen kerhotoimintaan tai sitten hakea sitä päiväkodista (kannattaa aloittaa ihan lyhkäsillä hoitojaksoilla, vaikka 3h ma-ke-pe). Joku harrastuskin voisi olla hyvä jo tuon ikäiselle: vesi totuttelu uimakoulussa tms. Samalla taapero saisi noita energioitaan purettua johonkin konkreettiseen toimintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei sun esikoinen ole päivähoidossa???Paras ratkaisu kaikille.
olisi virikehoitoa. Täällähän on moneen kertaa puitu ja syyllistetty äidit, jotka tekee asioille jotain ennen kuin ne on tuossa vaiheessa kuin ap:llä.
Kaikesta pitää selvitä itse ja apua ei saa pyytää, kun on ennenkin pärjätty ja purtu hammasta.
Anteeksi ap, että avauduin tästä sun ketjuusi. Hae oikeasti apua ja laita se esikoinen päivähoitoon. Et tule katumaan =)
myöhäistä mennä, itse menin oman lapseni kanssa, kun hän oli 8-vuotias. Ihan hyviä neuvoja ollaan sieltä saatu, ja käynneillä on kyllä ollut suora vaikutus meidän arkeen ja minun jaksamiseeni. Suosittelen ap:lle ja sinullekin "epäonnistunut äiti".
Monesti ulkopuolinen ammattilainen voi nähdä tilanteen eri tavalla kuin väsynnyt äiti. Hae ihmeessä apua jostain, älä turhaan odota sitä mieheltäsi, jos hän ei siihen kykene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarvitaan uhmakkaan 3-vuotiaan kanssa. Kaikki muu tuossa kertomassasi kuulostaa normaalin hankalalta, paitsi tuo että lapsi satuttaa itseään.
Lapsi ei saa satuttaa ketään. Se pitää estää, jos ei muutoin niin kiinnipidolla.
Jaksatko tehdä näin?
Miehesi PITÄÄ osallistua, muuta vaihtoehtoa ei nyt ole. Voisiko joku muu hoitaa vauvaa välillä, jotta voit olla kahden 3-vuotiaan kanssa.
Tarvitsette apua arkeen, osapäivähoito voisi olla hyvä alku ja saisitte molemmat hengähdystauon nykyisestä. Lisäksi miehen on otettava esikoinen iltaisin hoitaakseen tai hoidettava vauvaa. Älä anna vaihtoehtoja, kai hänkin näkee lapsen hädän?
Voimia, kyllä te selviätte kunhan nyt tartut asiaan ja hoidat arkenne niin että jaksat.
Miten lapsi itseään satuttaa, ymmärsin että tahallaan? Vai tahattomasti?
Kyllä me käydään kerhossa, 3 kertaa viikossa. Ulkoillaan paljon.
Kehun aina kun on aihetta. On todella taitava liikkumaan, eli on myös nopea ja ketterä.
Yritetään touhuta kaikkea kivaa mutta olen jo lannistunut kun mikään ei kelpaa. Poika käy myös mummoloissa olemassa silloin tällöin.
Kotitöitä olen vähentänyt paljon, teen iltaisin kun lapset seuraavan päivän ruoat että jää enemmän aikaa yhdessä oloon.
Lannistaa kun yrittäminen on loppunut jo osaltani. En jaksa antaa itsestäni 110 % koska lopputulos on aina sama. Melkein sama olla välittämättä.
Olen todella surullinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä kyllä miettisin tuota päivähoitoon laittamista. Jos lapsella on ongelmia, niin eivät ne välttämättä sillä päivähoitoon menolla ratkea.
Pahimmassa tapauksessa päiväkodissa kiusaa toisia ja/tai voi huonosti.
Selvittäisin neuvolan tms. tahon kanssa ensin mikä lasta riepoo. Kaipaako vaikka isänsä seuraa ja tilanne rauhoittuisi kun perheen yhteistä aikaa olisi enemmän. Tai onko joku sairaus tms. taustalla. Syitä voi olla monia.
Toki voihan kyse olla turhautumisestakin ja päiväkoti/joku kerho voisi olla ratkaisu.
Vaikea sivullisena sanoa.
Oliko tilanne tämä jo ennen vauvaa vai tuliko vauvan myötä? Voi olla mustasukkaisuus huipussaan, oletteko ottaneet lapsen huomioon kun vauva syntyi? MIettineet asiaa siltä kannalta. Vauva syntymä on taaperon suurin kriisi tämän saakka, joten tarvitsee tukea tässä asiassa (joskus olen kuullut verrattavan asiaa niin että se on sama kuin miehesi toisi kotiin uuden vaimon).
Jos kyse mustasukkaisuudesta hoitoon vienti tuskin auttaisi, päin vastoin. Mutta käyttehän silti jossain joka on taaperolle mieleistä; muskari, perhekerho... ettei kaikki pyöri vauva ympärille?
Tsemppiä ja halaus!!!
AP on hyvä ja tekee asialle jotain. Ei kolmivuotias osaa olla statisti äidin ja vauvan elämässä,tuon ikäinen vaatii käsittämättömästi huomiota, tekemistä, aikaa ja kehitystä ja ihan sitä iisiä yhdessäoloa tunteakseen itsensä arvokkaaksi ja tärkeäksi.
Mä en käsitä miksi ihmiset puskee lapsia maailmaan pienellä ikäerolla ja on sitten ihan hukassa kun siinä ensimmäisessäkin olisi ollut koko päiväksi hommaa.
Ja ei rakkaat äidit, tämä ei päde kaikkiin, mutta surullisen moniin. Yleensä nuoriin joilla ei ole muita suunnitelmia elämässä kun ne lapset.
Lapsi satuttaa itseään lyömällä päätään lattiaan, seinään tai muuhun vastaavaan. Usein jää jopa verinen nirhauma tai ainakin mustelma.
en ymmärrä näitä laita päiväkotiin-kommentteja: ootteko tosissanne sitä mieltä että kun lapsella on hankalampi kehitysvaihe tai kriisi elämässä, sen voi vaan laittaa päiväkotiiin muiden riesaksi?
ap:lle kaikki voima ja tuki asian ratkaisemiseksi, itse en osaa sanoa viisaita kun oma lapsi alkaa vasta tulla uhmaan, ja toka lapsi on vasta tulossa.
Tämä ei minusta ole "normaalia" tai ainakin sinun pitää estää häntä tekemästä niin.
Selität lapselle että rakastat häntä
etkä anna hänen satuttaa itseään. Pidät kiinni kunnes rauhoittuu riittävästi.
Meneekö kaikki aika siis kerhossakin riehumiseen?
Kuinka sinä voit? Saatko nukuttua? Oletko surullinen vain tämän 3 -vuotiaan takia vai muutenkin? Tietääkö miehesi miten lapsi käyttäytyy? Onko hänen mielestään lapsi "normaali" tai käytös normaalia?
Koita saada joku jonka kanssa keskustella tästä. Miten lapsi käyttäytyy isovanhemmillaan? Voisitko kysyä heiltä neuvoa / näkemystä?
Lapsi satuttaa itseään lyömällä päätään lattiaan, seinään tai muuhun vastaavaan. Usein jää jopa verinen nirhauma tai ainakin mustelma.
Alue: Aihe vapaa
Ihan oikeasti. Miksikö? Koska sinä saat lepoa, lapsesi ns. normaalin elämän mallin (sitähän häiriintynyt arki ei ole tällä hetkellä) ja tekemistä. Sanon tämän kokemuksella, meillä oli kamala kesä ja moni kertomistasi jutuista kuulostaa tutuilta! Syksyllä helpotti kun lapsi meni päiväkotiin, minä töihin jne. eikä vapaa-aika kulunut enää tapellessa.