Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Itkettää, en pärjää 3 vuotiaani kanssa.

Vierailija
07.09.2010 |

Taas pitkä päivä takana, pahoilla mielin olen taas.



Ollaan lapsen kanssa taas tapeltu koko päivä, niinkuin melkein joka päivä keväästä asti. Oon ihan rikki tään asian kanssa. Mies ei "voi" auttaa, on aina töissä.



Kaikki tämä alkaa jo aamusta, en kerkeä edes aamiaista laittaa pöytään kun ensimmäinen raivari on jo alkanut. Itkua, huutoa, uhmaa, itsensä satuttamista, housuun pissaamista, lisää huutoa...

Mulla ei ole enää voimia lohduttaa, käsken pois. En jaksa enää kun itse vahingoittaa itseään ja mun pitäisi sitten lohduttaa.

Tämä 100 kertaa päivässä.



Lapsi rukka on varmasti ihan hukassa ja peloissaan. Äiti ei jaksa enää edes yrittää. Sama mitä yrittää kun lopputulos on aina sama. Mitä enemmän antaa, sen enempi se vaatii.



Olen peloissani ja tarvitsisin apua, mieheltä. Haluan etäisyyttä vähäksi aikaa että löytäisin voimaa.



Lapsi ei leiki paitsi jos istun vieressä. Tekee vain pahojaan koko ajan. Satuttaa vauvaa ja unohtaa kaiken sekunnin päästä. Karkailee ja joudun telkeämään meidät aina lukkojen taakse.

Puhuu melko hyvin ja ymmärtää puhetta muttei kuuntele eikä ota opikseen.



On varmasti jokin keino millä tämä alkaisi helpottua mutta en tiedä mikä.



Joka ilta päättyy itkuun, lapsi itkee huonoa äitiään ja minä itken kun en osaa olla äiti.

Kommentit (43)

Vierailija
41/43 |
08.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen todella kiitollinen teille kaikille jotka olette vastanneet hätähuutooni. Arvostan kaikkia neuvojanne ja tänään on tarkoitus istuttaa mies pöydän ääreen ja puhua tästä ihan ajan kanssa.



Mies on kiireinen yrittäjä ja arki meilläkin on siksi aika epäsäännöllistä. Päivärytmi on ihan hyvä ja siihen olen aina panostanutkin. Lapsi menee aina samaan aikaan nukkumaan, sitä ennen on iltapuuhat omine rituaaleineen. Aamut osaa olla sekavia, jos on meno kaupoille, kerhoon, neuvolaan niin ulkoilu jää yhteen kertaan päivässä joka on vähän. Jos saadaan olla päivä kotona niin ollaan ulkona niin paljon kuin voidaan. Meillä on kauppaan yms. matkaa yli 15km niin autolla jopudumme kulkemaan.



Otan talteen tämän ketjun ja jään pohtimaan näitä juttuja. Juuri nyt esikoinen ulkoilee isän kanssa hetken ennenkuin lähtee töihin joten minäkin puuhailen tässä nyt omia juttuja.

Vierailija
42/43 |
08.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan oikeasti. Miksikö? Koska sinä saat lepoa, lapsesi ns. normaalin elämän mallin (sitähän häiriintynyt arki ei ole tällä hetkellä) ja tekemistä. Sanon tämän kokemuksella, meillä oli kamala kesä ja moni kertomistasi jutuista kuulostaa tutuilta! Syksyllä helpotti kun lapsi meni päiväkotiin, minä töihin jne. eikä vapaa-aika kulunut enää tapellessa.

Älä laita hoitoon.Hae ensin apua vaikka perheneuvolasta.Keskustele jonkun ammatti-ihmisen kanssa tilanteestanne että ymmärtäisit mistä se lapsesi kiukku ja ahdistus on peräisin.SITTEN voit tehdä suunnitelmia josta voisi apua olla.Lapsen pois siirtäminen kotoa ei LASTA mitenkään auta vaan tämän näkökulmasta tilanne vain mutkistuu.Hae mitä pikemmin apua vasta silloin voit lastasi oikealla tavalla auttaa! Tsemppiä Sinulle, tiedän miten todella hankala tällainen tilanne voi olla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/43 |
08.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin pannaan se piiloon päiväkotiin ja hups, ei ole enää ongelmaa.

Miten luulet päiväkodin ratkaisevan tämän ongelman. Vastuun kuitenkin joudut ottamaan lapsesta viimeistään silloin kun poliisit on ovella.

en ymmärrä näitä laita päiväkotiin-kommentteja: ootteko tosissanne sitä mieltä että kun lapsella on hankalampi kehitysvaihe tai kriisi elämässä, sen voi vaan laittaa päiväkotiiin muiden riesaksi?

ap:lle kaikki voima ja tuki asian ratkaisemiseksi, itse en osaa sanoa viisaita kun oma lapsi alkaa vasta tulla uhmaan, ja toka lapsi on vasta tulossa.