Mua naurattaa kotiäidit, jotka sanovat, ettei työssäkäyvien äitien tarvitse

Mitä järkeä muuten olisi imuroida joka päivä,puunara lattia jokaisen aterian jälkeen,siivota lasten lelut jokaisen leikin jälkeen jne jne..Tuollaiseen turhaan sitä helposti sortuu kun kotona hengailee kaiket päivät.



MUTTA asiaan...ihan samat pyykit,koirankarvat,tiskit ja lasten harrastuksiin kuskaukset ne meitä työssäkäyviäkin odottelee siellä kotona klo 17,sillä erotuksella että olimme jo sen 8h TÖISSÄ ennen näitä ah,niin uuvuttavia hommia.

ihan siksi, että olen kotona lasteni vuoksi. Käytän aikani enimmäkseen lasteni kanssa, sivussa tehdään ne kotihommat mitä ehditään.



Onneksi mulla on mies , joka ymmärtää myös tämän eikä kuvittele että olisin kotona kotia varten.

Aamupala päiväkodissa, tullaan kotiin n. klo 16.30, sitten edellisenä iltana tehdyn ruoan/edellisen päivän jämien lämmitys, ehkä perunat/makaroni/riisi oheen kiehumaan. Sillä aikaa (15 min.) muksut katsovat digiboxilta aamulla tulleita lastenohjelmia, sitten ruoka napaan ja jos harrastusilta niin sinne, jos ei niin sitten pihalle kavereiden kanssa tsi leikkiä omassa huoneessa. Ennen iltapalaa korjataan leikit ja romppeet pois ja pannaan tavarat paikoilleen (5 -10 min.) Pyykkiä toki riittää oltiin sitten kotona tai ei.



Kannattaa ehkä niitä leikki-ikäisiä opettaa korjaamaan jälkiään jos viiden tunnin aikana pukkaa sotkua niin kovasti...

Minä aloitin juuri pari viikkoa sitten työt, eli lapset päivähoidon.



Tänään juuri mietin miten paljon vähemmän tulee tiskiä, ruuanlaittoa, pyykkäystä ja siivoamista. Meillä ainakin ero on ihan valtava. Johtuu ehkä siitä että lapset on niin pieniä 1v ja 3v, eli esim ruuan jälkeen on siivottava niin lapsissa, vaatteissa, pöydässä, tuolissa, lattiassa kuin tietenkin tiskeissä. Lähempänä kouluikää olevat (tai vanhemman syöttämät) lapset syö jo niin siististi ettei aterioiden jäljissä ole varmaan samanlaista työmaata. Ja päiväkodissa sotkevat paljon vähemmän vaatteitaan kuin kotona. Vielä kun minun vaatteeni eivät sotkeennu töissäollessa, kotona taas oli aina jonkun käden tai suun jäljet paidassa. Pyykkimäärässä on ihan selkeä muutos.

juuri siivota, koska kotia ei ole kukaan päivisin sotkemassa. Meidän leikki-ikäiset saavat mukavasti sotkua aikaan ihan sen viiden tunnin aikana, jotka viettävät iltaisin kotona. Pyykin määräkin on suunnilleen sama, olin sitten kotona tai töissä. Ja jopa samat sängyt pitää pedata. hah hah hehhe.

Oon kyllä sitä mieltä että ei se sotkun määrä ole sama kun lapset on päivisin päiväkodissa verrattuna siihen kun ovat koko päivän kotona. Kyllä sitä sotkua tulee, mutta ei samoissa määrin.

Vielä kun minun vaatteeni eivät sotkeennu töissäollessa, kotona taas oli aina jonkun käden tai suun jäljet paidassa. Pyykkimäärässä on ihan selkeä muutos.

joku vähän pyyhkii käsiään tai naamaansa siihen? :D

Meillä oli parhaimmillaan 3 lasta hoidossa ja 3 x täyslasti pestävää tuli joka päivä päiväkotirepuissa kotiin, plus kurikset.

Kunnon ruokalappu, muovimatto vauvanistuimen alla ja pöydän peittävä muovitabletti auttavat kummasti siivoamisessa aterioinnin jälkeen.

ovat pois kotona päivän. Mutta onpa sitä siivousaikaakin paljon vähemmän!



Oli kotona tai töissä, työtä kyllä riittää joten ainakaan itse en vähättele kummankaan äidin- kotiäidin tai töissä käyvän äidin - työmäärää ja työn raskautta. Kummassakin on omanlaisensa haasteet.

taas kuvittelin, että päivähoidossa ja koulussa olevat lapset aiheuttavat isommat pyykkivuoret kuin kotona hoidossa olevat. Esim. äidit kirjoittelevat, että joka kerta, kun lapsella on ollut kurikset päiväkodissa ne tuodaan kotiin ja pestään. Kotiäidit eivät koskaan kerro, että pestään kurikset, haalarit ym. jokaisen käyttökerran jälkeen.

Niin, ja meidän lapsen kuriksia ei ole pesty kertaakaan koneessa tänä syksynä -arvaatte varmaan, että lapsi on kotihoidossa...

Kun se työssäkäyvä tekee TYÖTÄ, eli sitä omaa juttuansa, johon on koulutuksen saanut. Miksi nää kotimammat kuvittelee olevansa jotain hurjia arjen sankareita, jotka on ainoita tässä maailmassa, jotka tekee työtä?

Mitäs se päiväkodissa töissä oleva äiti tekee???

ei myöskään tarvitse töissä ollessaan käyttää potalla, vaihdella vaippoja, ulkoiluttaa, siivota niin monia pissoja lattialta, siivota leluja pois ennen päiväunia eikä taapero ehdi repiä niin montaa kertaa roskista lattialle pelkän illan kuin koko päivän aikana. Työssäkäyvien ei tarvitse taistella päiväunille laiton kanssa eikä myöskään imettää. Ei tarvitse kerätä niin montaa kertaa lasten värikyniä lattialta eikä kurinpidollisia toimia tarvitse myöskään suorittaa yhtä paljoa. Jos se kotona oleminen on niin helppoa, miksi monet äidit palaavat aikaisin töihin ainoastaan säilyttääkseen mielenterveytensä?

Kaikilla lapset ei olekaan päiväkodissa, vaan jo osa voi olla koulussa ja hekin osaavat sotkea. (isommat tietysti osaa jo siivotakin jotain).

Ollessani ensimmäiseni kanssa kotonaodotin työhön paluuta, koska luulin elämäni palaavan ennalleen kun lapsi menee hoitoon. Eipä niin ollut. Oli aika raskasta ehtiä kasiksi päiväkodin kautta töihin, tulla kahdella bussilla päiväkodin kautta just ennen viittä kotiin, pykätä äkkiä ruoka. Ja siinä sivussa hoidella muut kotityöt. Ja iltaisin tuntea tosi huonoa omatunto jos kaipasi harrastamaan koska lapsi oli ollut jo päivän hoidossa. Niinpä jäin nyt hyvillä mielin kotiin kahden lapsen kanssa. Kotityöt ja netteilykin hoituvat päivällä. Ja illalla voi hyvällä omallatunnolla antaa lapset hoitajaölekin, jotta pääsemme miehen kanssa hetkeksi yhteiseen harrastukseen. En yhtään kadehdi työssäkäyviä pienten lasten vanhempia. Totta kai hermot menee aika- ajoin lasten kanssa toisin kuin työssä, mutta se kuulunee tähän pakettiin.

Lapsia ei kehtaa vielä likaisissa ja huonoissa vaatteissa hoitoon joten pyykkiä tulee enemmän. Voihan niitä puolipitoisia käyttää viikonloppuna mutta viidessä päivässä niitä tulee niin paljon ettei kahdessa päivässä ehdi käyttää. Kotona voi olla räkää hihassa mutta hoitoon ei voi vielä niin.



Samoin oma vaatehuolto on työläämpää kun pitää oikeasti katsoa mitä päälleen laittaa.



Minä en kehtaa myöskään jättää niitä kuraisia sadevaatteita päiväkotiin vaan niitä tulee pestyä usein. Sitä edestakaisin raahausta on yllättävän paljon. Voisihan tuossakin lusmuta mutta minusta se on noloa.

ja kyllä meillä koti pysyy siistimpänä silloin kun olen töissä.

Kotiäitinä ollessani mm. askartelin, leivoin ja leikin lasten kanssa. Noista kaikista toimista tulee pienten kanssa siivottavaa ja kovasti.

Samoin jokaisen ruokailun jälkeen riittää keittiössä siivottavaa.



Pyykin määrä on ainoa mikä on pysynyt samana.

työt nyt Elokuun alussa kuuden kotiäiti vuoden jälkeen.

Ja kyllä on kotihommia paljon vähemmän.

Lapset tosiaan sotkee sen päivän aikana paljon enemmän kuin iltaisin. Minä ainakin siivoilin leluja myös päivällä en vain illalla.

Ruokaa ei tarvitse tehdä kahdesti päivässä joten tiskiäkin tulee paljon vähemmän. Myöskään keittiötä ei tarvitse siivota niin usein.

Eikä tarvitse miettiä niin usein mitä tänään laittaisi ruuaksi, kun lapset syövät päiväruuan hoidossa.

Ennen aloitin aamun keittiössä, lisäksi päivällinen, ja välipala. Nykyään on vain iltaruoka ja iltapala. Huomattavasti vähemmän hommaa jo keittiössä.

Niin ja imuroida ei tarvitse enää joka päivä kun hiekkaa ei kantaudu niin paljoa sisälle. Lapset kun eivät sitä päivän aikan tänne kanna. Eivätkä kerkeä murustella keittiössäkään.

Niin ja töiden jälkeen saa tulla siisitiin kotiin.

Etenkin tuo ruoanlaittopuoli on helpottunut huomattavasti ja kaaos keittiössä paljon lievempi.

Mitä järkeä muuten olisi imuroida joka päivä,puunara lattia jokaisen aterian jälkeen,siivota lasten lelut jokaisen leikin jälkeen jne jne..Tuollaiseen turhaan sitä helposti sortuu kun kotona hengailee kaiket päivät. MUTTA asiaan...ihan samat pyykit,koirankarvat,tiskit ja lasten harrastuksiin kuskaukset ne meitä työssäkäyviäkin odottelee siellä kotona klo 17,sillä erotuksella että olimme jo sen 8h TÖISSÄ ennen näitä ah,niin uuvuttavia hommia.

tee tiskiä silloin kun olen töissä ja lapset tarhassa =o

ja siivoamistakin tulee paljon vähemmän kuin kotona ollessa :)

ja kyllä heiltäkin sotkua syntyy iltapäivän aikana. Tietysti osittain siivoavatkin, mutta ei todellakaan ole niin, että kotona ei olisi kukaan ja että talo pysyisi siistinä. Pyykkiäkin tulee kasoittain, kun en ainakaan itse kehtaa samoissa vaatteissa kulkea töissä päivästä toiseen niin kuin kuljin kotona.

Kaikilla lapset ei olekaan päiväkodissa, vaan jo osa voi olla koulussa ja hekin osaavat sotkea. (isommat tietysti osaa jo siivotakin jotain).

päiväkodissa, kun sinne en kehtaa laittaa lievästi tahriintuneita vaatteita seuraavana päivänä enää päälle, mutta kotona kyllä oltiin pikkutahraisella paidalla kaksikin päivää.



Sen sijaan keittiö pysyy siistimpänä työssäkäyvällä äidillä, kun ei ole niin montaa ruokailua pienillä kotona.



Muuten lelut kyllä leviävät illan aikanakin ihan yhtä laajalle kuin kokonaisen kotipäivän aikana... ;)

Kyllä ne kotiäitivuodet (minulla 4) olivat ihanaa lomaa töihin verrattuna.



Meillä ei sotkun, ruoanlaiton tai pyykin määrä ollut kotivuosina todellakaan suurempi kuin työssäkäydessäni.



Pyykkiä tulee enemmän kun lapset ovat päivähoidossa ja koulussa sekä itse töissä. Kotona oltiin hieman sotkuisillakin vaatteilla, eikä niitä (tai varsinkaan omia vaatteita) tarvinnut silittää. Aina löytyi jotain collarihousua päälle, eikä tarvinnut pestä vaatteita niin usein kun ei ollut väliä onko sävy-sävyyn olevia siistejä vaatteita puhtaana seuraavaksi päiväksi. Kuriksia kotona pestiin kun jaksoin, pk:ssa ”välikausina” päivittäin.



Ruokaa syödään nytkin kotona aamupala, päivällinen ja iltapala. Sen lisäksi teen/varaan itselleni ja miehelleni lounaat töihin + välipalat töihin. Illalla pitää vielä pestä ne eväsrasiat kotona. Käytännössä sitä nakkisoppaa tekee ihan samalla vaivalla koko perheelle kuin vain minulle ja miehelle.



Sotkua toki tuli kotona, mutta ei mielestäni kotona ollessa mitenkään ihmeen paljon verrattuna nykyiseen. Olihan sitä siivoamisaikaakin tunteja enemmän.



Minä nautin kotonaolosta. Minulle se sopi. Nytkin viikonloput ja lomat ovat paljon leppoisampia päiviä kuin arki.