Lue keskustelun säännöt.
Onko kenelläkään ollut ihan kamalaa ja mahdotonta koiranpentua, josta tullut isona ihana? ov
03.09.2010 |
Meillä on nyt muutaman viikon ollut koiranpentu, ja se on ihan mahdoton. Puree ja puree ja riekkuu lenkillä ja puree lisää. Tuntuu ettei millään tahdo mennä opetus perille vaikka kuinka koulutetaan. Onhan se vielä aika pieni ja aikaa on oppia, mutta silti välillä on toivo melkein mennyttä kun se on niin mahdoton. On aika isoa rotuakin vielä niin senkin puolesta hankalampi kun ei ole enää pienikokoinen vaikka pentu onkin.
Onko kenelläkään muulla ollut ihan toivotonta koiranpentua, josta sitten lopulta olisi isona tullut oikein kiltti ja ihana? Ja onko mitään hyviä vinkkejä kasvatukseen ja koulutukseen? Tämä meidän pentu on lisäksi hyvin itsepäinen joten sekään ei yhtään helpota urakkaa.
Kommentit (28)
Toinen tärkeä juttu on rauhoittumisen opettelu. Se on ehkä tärkeimpiä asioita joita vilkas koira voi oppia, ja koska mä en päässyt myöskään pentukurssille koirani kanssa, en tiennyt edes että sitä voi koiralle opettaa! Mut opetettiin sitä myöhemmin ja oppihan se sen vähän vanhempanakin. Eli odotetaan, että koira on kylläinen ja uninen. Mennään sen viereen polvilleen, ja kellistetään se sievästi kyljelleen. Rapsutellaan. Pentu protestoi ja yrittää nousta ylös. Painetaan sitä hellästi maata vasten ja silitellään, kunnes se rauhoittuu ja nukahtaa silityksiin. Yhdistetään tähän sitten käskysana "rauha" yms. Todella kätevä käsky aikuisiälläkin.
"Sylihoidon" idea on pitkälti sama, oletuksena tosin on, että koira mahtuu syliin. Ei sitä ole tarkoitus alistaa tai selättää. Ollaan vaan ja hissuksiin rauhoitutaan. Ei mitään sen enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
T:ap
koira oli aikamoinen tapaus ekan pari vuotta, sen jälkeen erittäin helppo tapaus. Älykkäät ja aktiiviset rodut ei ensimmäisinä vuosina ole kaikkein helpoimpia.
Mä taas en kannata minkäänlaista fyysistä alistamista ym. Ei mene kauaa ja sitä isoa koiraa ei niin vaan kellistetä. On alusta asti parempi osoittaa kontrolli muilla keinoin - sellaisilla jotka ei vaadi ihmiseltä rohkeutta tai voimaa. Yksi tehokas keino on se, että riehuva koira otetaan hihnaan, pistetään se kiinni sohvanjalkaan ja joko poistutaan huoneesta tai jäädään huoneeseen lukemaan kirjaa ym, huomioimatta koiraa. Tämä on erittäin tehokas "rangaistus" koiralle joka kuitenkin haluaisi kaikkein eniten olla pidetty.Ei mene kauaa niin riehuja alkaa vikistä ja kerjätä huomiota (jota ei anneta). Koira päästetään irti kun se on täysin rauhoittunut ja hiljaa. Siihen voi ensin mennä kauan, lopulta ei mene kuin minuutti. Sen jälkeen koiraan ei oteta erityisesti kontaktia vielä hetkeen.
Toinen tärkeä juttu on rauhoittumisen opettelu. Se on ehkä tärkeimpiä asioita joita vilkas koira voi oppia, ja koska mä en päässyt myöskään pentukurssille koirani kanssa, en tiennyt edes että sitä voi koiralle opettaa! Mut opetettiin sitä myöhemmin ja oppihan se sen vähän vanhempanakin. Eli odotetaan, että koira on kylläinen ja uninen. Mennään sen viereen polvilleen, ja kellistetään se sievästi kyljelleen. Rapsutellaan. Pentu protestoi ja yrittää nousta ylös. Painetaan sitä hellästi maata vasten ja silitellään, kunnes se rauhoittuu ja nukahtaa silityksiin. Yhdistetään tähän sitten käskysana "rauha" yms. Todella kätevä käsky aikuisiälläkin.
Mä kyllä suosittelen teille pentukerhoa ja tokoa. Oman koirani kanssa olisin tullut hulluksi, jos ei puolivuotiaasta eteenpäin oltais tokoiltu sen kanssa kahdesti viikossa. Ensinnäkin koira tarvitsee älyllisiä virikkeitä, eikä niitä kotona tule annettua riittävästi, riittävän johdonmukaisesti tai riittävän innostuneesti. Tokossa tämä korjaantuu ja koira on kotonakin heti helpompi. Toinen tärkeä juttu on, että tokossa näkee, millaisia koirat on missäkin iässä, ja osaa vaatia koiralta kehitystason mukaisia juttuja. Muuten siltä vaatii helposti asioita joihin se ei vielä ole kypsä (tai toisinpäin), mikä voi johtaa ihan vakaviinkin ongemiin.
Ap:lle suosittelen kirjaksi Tuire Kaimion kirjaa "Pennun kasvatus".
Rauhoittumista opetetaan niin, että pentu on virikkeettömässä ympäristössä. Eli ei ääniä, ei leluja, ei muita ihmisiä, ei mitään. Kun pentu on hetken hiljaa ja paikoillaan, sille annetaan palkkio. Koira kannattaa ehdollistaa esim. naksuttimelle.
Kun koira osaa rauhoittua täysin virikkeettömässä ympäristössä, voidaan häiriöitä pikkuhiljaa lisätä. Koiraa ei kuitenkaan kannata riehuttaa ja menoa lasten kanssa kannattaa seurata ja rajoittaa. Jos koira on koko ajan riehu-moodissa, se väsyy, ei opi mitään, riehuu lisää jne. Kierre on ikävä.
Isoa koiraa ei tosiaan kannata opettaa syliin. Koiralla kannattaa opettaa oma paikka, jossa se voi rauhoittua. Tämä voi olla oma huone, häkki tai peti. Kun koiralla on oma paikka, jossa se saa olla rauhassa, se voi halutessaan vetäytyä sinne. Koiran ollessa omassa paikassa sitä ei häiritä (varsinkaan lapset) ja pentu saa levätä/nukkua/syödä luita/mitä ikinä aivan rauhassa. Koiraa ei saa laittaa tähän paikkaan väkisin, vaan paikasta on tehtävä sille mieluisa. Aluksi juurikin joku nami voi auttaa. Koira pääsee esim. häkistä pois, kun on rauhoittunut. Eli ei hösellä, vingu tms. Koiran oma paikka on turvapaikka ja sitä ei saa käyttää rangaistuksena.
Jokaisen koiraa hankkivan kannattaisi tutustua perusjuttuihin jo ENNEN koiran hankkimista. Kun pentu on keskellä lapsiperheen arkea, ei kirjoja ja oppaita ehdi lukea, ja koiran kouluttamisen sääntöihin on koko perheen sitouduttava ja siksi ne on hyvä käydä läpi jo ennen pennun tuloa.
Toinen tärkeä juttu on rauhoittumisen opettelu. Se on ehkä tärkeimpiä asioita joita vilkas koira voi oppia, ja koska mä en päässyt myöskään pentukurssille koirani kanssa, en tiennyt edes että sitä voi koiralle opettaa! Mut opetettiin sitä myöhemmin ja oppihan se sen vähän vanhempanakin. Eli odotetaan, että koira on kylläinen ja uninen. Mennään sen viereen polvilleen, ja kellistetään se sievästi kyljelleen. Rapsutellaan. Pentu protestoi ja yrittää nousta ylös. Painetaan sitä hellästi maata vasten ja silitellään, kunnes se rauhoittuu ja nukahtaa silityksiin. Yhdistetään tähän sitten käskysana "rauha" yms. Todella kätevä käsky aikuisiälläkin.
Rauhoittumiseen ei kyllä tarvitse kuulua mitään fyysistä alistamista, jota tuo kellistäminen siis on. Lisäksi ei välttämättä ole kätevää opettaa koiralle, että sen "rauhoittuessa" pitää maata maassa. Tämä ei ole erityisen kätevää esim. kurakelillä ulkona tai vaikka julkisessa liikennevälineessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ihan sama ongelma. Koiranpentu käyttäytyy aivan samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ihan sama ongelma. Koiranpentu käyttäytyy aivan samalla tavalla.
Se on normaalia koiranpennun käytöstä, sellaisia ne on, mutta oppivat iän myötä tavoille jos omistaja osaa opettaa. Varmaan ap:nkin koira jo rauhoittunut kun 12-vuotispäivät lähestyy.
koira oli aikamoinen tapaus ekan pari vuotta, sen jälkeen erittäin helppo tapaus. Älykkäät ja aktiiviset rodut ei ensimmäisinä vuosina ole kaikkein helpoimpia.
Mä taas en kannata minkäänlaista fyysistä alistamista ym. Ei mene kauaa ja sitä isoa koiraa ei niin vaan kellistetä. On alusta asti parempi osoittaa kontrolli muilla keinoin - sellaisilla jotka ei vaadi ihmiseltä rohkeutta tai voimaa. Yksi tehokas keino on se, että riehuva koira otetaan hihnaan, pistetään se kiinni sohvanjalkaan ja joko poistutaan huoneesta tai jäädään huoneeseen lukemaan kirjaa ym, huomioimatta koiraa. Tämä on erittäin tehokas "rangaistus" koiralle joka kuitenkin haluaisi kaikkein eniten olla pidetty.Ei mene kauaa niin riehuja alkaa vikistä ja kerjätä huomiota (jota ei anneta). Koira päästetään irti kun se on täysin rauhoittunut ja hiljaa. Siihen voi ensin mennä kauan, lopulta ei mene kuin minuutti. Sen jälkeen koiraan ei oteta erityisesti kontaktia vielä hetkeen.
Toinen tärkeä juttu on rauhoittumisen opettelu. Se on ehkä tärkeimpiä asioita joita vilkas koira voi oppia, ja koska mä en päässyt myöskään pentukurssille koirani kanssa, en tiennyt edes että sitä voi koiralle opettaa! Mut opetettiin sitä myöhemmin ja oppihan se sen vähän vanhempanakin. Eli odotetaan, että koira on kylläinen ja uninen. Mennään sen viereen polvilleen, ja kellistetään se sievästi kyljelleen. Rapsutellaan. Pentu protestoi ja yrittää nousta ylös. Painetaan sitä hellästi maata vasten ja silitellään, kunnes se rauhoittuu ja nukahtaa silityksiin. Yhdistetään tähän sitten käskysana "rauha" yms. Todella kätevä käsky aikuisiälläkin.
Mä kyllä suosittelen teille pentukerhoa ja tokoa. Oman koirani kanssa olisin tullut hulluksi, jos ei puolivuotiaasta eteenpäin oltais tokoiltu sen kanssa kahdesti viikossa. Ensinnäkin koira tarvitsee älyllisiä virikkeitä, eikä niitä kotona tule annettua riittävästi, riittävän johdonmukaisesti tai riittävän innostuneesti. Tokossa tämä korjaantuu ja koira on kotonakin heti helpompi. Toinen tärkeä juttu on, että tokossa näkee, millaisia koirat on missäkin iässä, ja osaa vaatia koiralta kehitystason mukaisia juttuja. Muuten siltä vaatii helposti asioita joihin se ei vielä ole kypsä (tai toisinpäin), mikä voi johtaa ihan vakaviinkin ongemiin.