Onko kenelläkään ollut ihan kamalaa ja mahdotonta koiranpentua, josta tullut isona ihana? ov

jatkaa ja olkaa tiukempia. toki tuo pureskelu on ihan tyypillistä pennulle... meidän kultainen noutaja söi MUOVILAATIKON, SÄÄASEMAN, TIETOKONEEN HIIRIÄ... YMS.. tuhot se teki aina yksin ollessaan.. nyt koira on kohta 2 ja on melko lailla lopetttanut tavaroiden tuhoomisen...

jatkaa ja olkaa tiukempia. toki tuo pureskelu on ihan tyypillistä pennulle... meidän kultainen noutaja söi MUOVILAATIKON, SÄÄASEMAN, TIETOKONEEN HIIRIÄ... YMS.. tuhot se teki aina yksin ollessaan.. nyt koira on kohta 2 ja on melko lailla lopetttanut tavaroiden tuhoomisen...

koko ajan koulutetaan ja paljon sallittua purtavaa on hankittu. Tämä meidän pentu vaan on oikein innokas puremaan ihmisiä. Ei siis vihaisesti tms. mutta haluaa vaan leikkiä, eikä tajua ettei ihmisten kanssa voi leikkiä puremalla vaikka kuinka koitetaan opettaa.



T:ap

Kutiavat ikenet tekevät sen, tai muuten vaan leikki. Milläs ne pennut leikkii toisten pentujen kanssa jos ei suulla? Koeta vinkasta kovaa kun pentu näykkii ja esitä loukkaantunutta, ehkä se pelästyy ja huomaa pikku hiljaa mikä on sallittua. Sitten voi kääntää selän jos ei muuten tokene.

on tehty jo kuukauden verran, ei auta. Eikä enää voi kääntää vain selkää, sillä pentu jatkaa näykkimistä ja puremista, ja koska on isokokoinen niin se sattuu ja veri lentää mikäli siihen jää paikalleen seisomaan (siis kääntyy selin pentuun ja jää seisomaan).

T:ap

Kutiavat ikenet tekevät sen, tai muuten vaan leikki. Milläs ne pennut leikkii toisten pentujen kanssa jos ei suulla? Koeta vinkasta kovaa kun pentu näykkii ja esitä loukkaantunutta, ehkä se pelästyy ja huomaa pikku hiljaa mikä on sallittua. Sitten voi kääntää selän jos ei muuten tokene.

Meidän pentu oli aivan kauhea n. yksivuotiaaksi. Sen jälkeen alkanut huomattavasti rauhoittua ja nyt on oikein mukava hauva 2-vuotiaana. Tosin leikkisä ja energinen vieläkin, mutta järkeä on tullut. Jos et jaksa odotella, niin leikkaus voi auttaa, ainakin uroskoirilla. Pitkäjänteisyyttä, kyllä se vielä oppii, vaikka nyt tuntuukin mahdottomalta.

pitää olla järeämmät otteet. Pannasta kiinni, jos puree ja napakka "EI". Toki pienetkin pitää kouluttaa, mutta isoista saa helposti vaarallisia, jos ei osoita selkeästi koiralle sen paikkaa.

ja topakasti. Tietää jo mitä ei tarkoittaa, mutta innostuessaan ei kuule mitään. Usein käy niin että pari ensimmäistä näykkäisyä lopettaa kun sanotaan ei, ja vähän aikaa kuono tutisee ja lopulta sitten puremisen ilo voittaa kiellon ja taas puraisee.

Kuitenkin on oikein kiltti ja lutunen muuten, tykkää kaikista vieraistakin, ei käyttäydy vihaisesti, antaa vatkata ja vanuttaa miten vaan ja tarkistaa vaikka hampaatkin joten toivon mukaan tästä vielä kiltin koiran saamme aikaiseksi.

T:ap

pitää olla järeämmät otteet. Pannasta kiinni, jos puree ja napakka "EI". Toki pienetkin pitää kouluttaa, mutta isoista saa helposti vaarallisia, jos ei osoita selkeästi koiralle sen paikkaa.

itse olette valinneet isokokoisen rodun. tuollaista se on, mutta yleensä koirat rauhoittuvat 1,5-vuotiaaksi mennessä. silloin niillä alkaa uhmaikä, varsinkin uroksilla.

saksanpaimenkoirauros. Eikä ole ensimmäinen lajiaan meillä eli kokemusta samanlaisten koulimisesta oli ennestään. Nyt koira on 3v ja mitä mukavin, meillä 2 lasta, toinen ekalla ja toinen 4v ja koira mitä mainioin ja luotettavin myös sekä omien että vieraiden lasten kanssa.

Pentuna oli _aivan hirveä_ ja saatiin kyllä käyttää kaikki kokemus ja ideoita määrättömästi uutta että tuo saatiin ruotuun. Puri ja isotteli ja oli sitä tyyppiä, että fyysiset kehotteet otti painiinkutsuina eikä rangaistuksina. Oveluutta peliin vaan ja vaikka "jääkausi" jos koira on ihan mahdoton.

nro 12 ei ollut ap vaan vastaus ap:lle

itse olemme tämän valinneet ja totta kai olemme valmistautuneet kouluttamaan koiraa. Aiemmat koirat vaan eivät ole olleet näin innokkaita näykkijöitä kuin tämä uusi pentu.

Rotu on valkoinen paimenkoira, eli ei mikään jättiläinen mutta isokokoinen kuitenkin, ja tämä meidän hauva on jo tosi iso ikäisekseen.



T:ap

toivoa siis on. Välillä vaan väsyttää kun tuntuu että menee kaikki päivät tuon pennun kanssa taistellessa. On tosin sitten välillä niin ihana ja herttainen, ja oppinut jo paljon uusia temppujakin. Meidänkin koira tuntuu innostuvan lisää jos sitä yhtään koskee kieltäessään, haluaisi painia oikein kunnolla. Harmi kun tässä lähellä ei ole yhtään sopivaa leikkikaveria, tekisi varmaan hyvää päästä jonkin toisen koiran kanssa painimaan ja kisaamaan.

T:ap

saksanpaimenkoirauros. Eikä ole ensimmäinen lajiaan meillä eli kokemusta samanlaisten koulimisesta oli ennestään. Nyt koira on 3v ja mitä mukavin, meillä 2 lasta, toinen ekalla ja toinen 4v ja koira mitä mainioin ja luotettavin myös sekä omien että vieraiden lasten kanssa.

Pentuna oli _aivan hirveä_ ja saatiin kyllä käyttää kaikki kokemus ja ideoita määrättömästi uutta että tuo saatiin ruotuun. Puri ja isotteli ja oli sitä tyyppiä, että fyysiset kehotteet otti painiinkutsuina eikä rangaistuksina. Oveluutta peliin vaan ja vaikka "jääkausi" jos koira on ihan mahdoton.

Näin tässä vähän aikaa sitten perheen, jonka valkkarinpennun nimi oli Bolt. Arvaako kukaan, miksi perhe oli tällaisen ihanan valkoisen koiran ottanut? Joo, ja tämä Bolt tai perheensä ei ollut ihan hallinnassa.

mieluummin kuin riehumista.

käytännön ohjeita tähän? Tekisi varmaan hyvää tälle meidän riehupäälle :)

T:ap

mieluummin kuin riehumista.

käytännön ohjeita tähän? Tekisi varmaan hyvää tälle meidän riehupäälle :)

T:ap

mieluummin kuin riehumista.

lapinkoira... Mutta se harrasti semmosia ihme riekkupellekohtauksia penskana, eikä toivoakaan, että joku kiljahtelu tai huomiotta jättäminen olis toiminut... Mä sit otin ja nappasin kakaran aina välillä syliin. Istuin ja pidin siinä niin kauan, että rauhoittui. Penska oli tosin silloin vielä aika pieni, alle 5kk, joten ei vielä kovin iso (aikuisena 50cm/n.20kg) En sit tiiä toimiiko valkkarin pennun kanssa, kun en tiiä kuinka isoja ne on.

Joskus vaan huvitti, kun talossa oli samaan aikaan 2v uhmis ja pureskeleva koirakakara ja niitä mä sit syllittelin vuoronperään :D

voin kuvitella näyn, toisessa kainalossa uhmis ja toisessa pentu :D

Pitääpä kokeilla tuota sylittämistä joskus, on kyllä tosiaan aika iso pentu jo mutta kyllä sen vielä syliin ottaa. Tosin jos täysiä rimpuilee niin ei pysty pitämään, mutta jos se syli vähän rauhottaisi

T:ap

käytännön ohjeita tähän? Tekisi varmaan hyvää tälle meidän riehupäälle :)

T:ap

mieluummin kuin riehumista.

lapinkoira... Mutta se harrasti semmosia ihme riekkupellekohtauksia penskana, eikä toivoakaan, että joku kiljahtelu tai huomiotta jättäminen olis toiminut... Mä sit otin ja nappasin kakaran aina välillä syliin. Istuin ja pidin siinä niin kauan, että rauhoittui. Penska oli tosin silloin vielä aika pieni, alle 5kk, joten ei vielä kovin iso (aikuisena 50cm/n.20kg) En sit tiiä toimiiko valkkarin pennun kanssa, kun en tiiä kuinka isoja ne on.

Joskus vaan huvitti, kun talossa oli samaan aikaan 2v uhmis ja pureskeleva koirakakara ja niitä mä sit syllittelin vuoronperään :D

tai no ihana, tiedä häntä, itsepäinen mikä itsepäinen :D

Meille tuli koira ollessaan 6 kk ikäinen, oli luovutettu perheeseen jossa tytär tuli hyvin äkkiä pahasti allergiseksi koiralle, ja joutuivat laittamaan koiran hoitolaan odottamaan uutta perhettä. Me haimme tämän siis hoitolasta, ja oli kai koiraraukka sekaisin, useampi kodin vaihdos 2 kk:n sisällä.

Ei uskonut mitään, oli villi kuin mikä... me menimme pentukurssille, jossa käsiteltiin koiran ongelmaa. Perusongelma oli siinä, että koira ei tiennyt kuka johtaa, vaan pyrki johtajaksi tähän uuteen laumaan. Pienillä kikoilla saimme hänet ymmärtämään että minä johdan laumaa, ja hän tottelee :) Pieniin kikkoihin kuului mm se, että minä annan ruuan, ja hän saa sen kun annan luvan. Eli hän istuu, ja odottaa että annan luvan mennä ruokakupille kun se on täytetty. Ja jos hän lähtee liikkeelle kupille päin, niin kuppi nostetaan ylös lattialta aina niin monta kertaa että hän tosiaan istuu ja odottaa että annan luvan.

Tämä esimerkkinä. Suosittelen pentukurssia lämpimästi :)

Meidän eläkeläinen on nyt 11- vuotias. Jääräpää on, ja edelleen saattaa esim karata pihasta, mutta pääosin käyttäytyy kunnolla, ei esim ole järsinyt mitään enää aikoihin, ja tottelee minua kun komennan. Pöydältä saattaa viedä mielenosoituksen merkkinä joskus esim leivän, sitä emme häneltä ole saaneet pois koulutettua. Yritetty on.

olisi lähin pentukurssi niin kaukana ettei sinne päästä kulkemaan, ensin olikin tarkoitus sellaiselle mennä.

Ja ruoan annamme samalla lailla kuin kirjoitit, eikä ole sen suhteen mitään ongelmaa, odottaa jo nätisti lupaa syödä. Samoin ulos ei mennä jos riehuu, välillä innostuu riekkumaan kun ruvetaan hihnaa laittamaan ja silloin kylmän viileästi odotamme että pentu rauhoittuu. Usein kyllä lähtee jo ihan kiltisti ulos, sitten ulkona saattaa taas riehua.

T:ap

tai no ihana, tiedä häntä, itsepäinen mikä itsepäinen :D

Meille tuli koira ollessaan 6 kk ikäinen, oli luovutettu perheeseen jossa tytär tuli hyvin äkkiä pahasti allergiseksi koiralle, ja joutuivat laittamaan koiran hoitolaan odottamaan uutta perhettä. Me haimme tämän siis hoitolasta, ja oli kai koiraraukka sekaisin, useampi kodin vaihdos 2 kk:n sisällä.

Ei uskonut mitään, oli villi kuin mikä... me menimme pentukurssille, jossa käsiteltiin koiran ongelmaa. Perusongelma oli siinä, että koira ei tiennyt kuka johtaa, vaan pyrki johtajaksi tähän uuteen laumaan. Pienillä kikoilla saimme hänet ymmärtämään että minä johdan laumaa, ja hän tottelee :) Pieniin kikkoihin kuului mm se, että minä annan ruuan, ja hän saa sen kun annan luvan. Eli hän istuu, ja odottaa että annan luvan mennä ruokakupille kun se on täytetty. Ja jos hän lähtee liikkeelle kupille päin, niin kuppi nostetaan ylös lattialta aina niin monta kertaa että hän tosiaan istuu ja odottaa että annan luvan.

Tämä esimerkkinä. Suosittelen pentukurssia lämpimästi :)

Meidän eläkeläinen on nyt 11- vuotias. Jääräpää on, ja edelleen saattaa esim karata pihasta, mutta pääosin käyttäytyy kunnolla, ei esim ole järsinyt mitään enää aikoihin, ja tottelee minua kun komennan. Pöydältä saattaa viedä mielenosoituksen merkkinä joskus esim leivän, sitä emme häneltä ole saaneet pois koulutettua. Yritetty on.