Ihana tuo lapseton, joka käskee keskustelemaan uhmaikäisen kanssa :D

monta lapsellista (heh, miten monitasoinen sanavalinta tähän yhteyteen...) naista, jotka piilottavat kuittailunsa sanomalla että "oletpas ihana noiden neuvojesi kanssa". Kun kuitenkin tarkoittaa, että älä sä edes yritä, vaikka mä kysyisinkin neuvoa niin kuitenkin vain MÄ tiedän miten näiden lasten kanssa neuvotaan. Ethän sä elämästä tiedä muutenkaan mitään kato kun sä et oo äiti. Eiku hetkinen... en mä niitä tunne. Täällä av:lla vaan olen teihin törmännyt. :)

sellaiset, joiden antaja ymmärtää tekevänsä ainoastaan ehdotuksen, joka voi hyvinkin mennä metsään...

Sen meinaan OLEN oppinut kahden lapsen kanssa sentään, että jokainen lapsi on erilainen ja perheet myös kokonaisuudessaan erilaisia.

Eli sellainen ehdottomuus, jota vielä lapsettomana tunsin ja kuvitelma, että olisi olemassa joitain kaikkiin päteviä periaatteita - ne ovat karisseet.

Siksi esitän neuvoni aina toimintaehdotuksina, joita voi kukin harkita jos haluaa tai olla harkitsematta.

Kyllä minä ainakin olen keskustellut uhmiksen kanssa, ja monta kertaa se uhmakohtaus ei edes alkanut kun asiasta juteltiin rauhallisesti, selitettiin miksi nyt toimitaan tietyllä tavalla. Tietty jos kohtaus on jo päällä ei puhumisella ole samanlaista vaikutusta. Jos kierrokset on päässeet menemään yli, on asiasta keskusteltu kun on rauhoituttu. Ja kyllä siitä tuntui olevan apua, koska harvemmin lapsi sitten riehaantui samasta asiasta uudestaan, eikä koskaan esim. kaupassa.

Ei lapset ole tyhmiä, kyllä niiden kanssa kannattaa keskustella, uhmaikäisenkin.

Keskustelu on parasta lastenkasvatusta. Ei ole jäähyillä yms. sen parempaa tehoa kuin vanhemman rauhallisella puheella lapsen kanssa.

Testattu ja hyväksi havaittu, toimii uhmaikäisen kanssa ja myös murrosikäisen kanssa.

JOS lapsi on sellainen luonteltaan, se ei saa edes sellaisia uhmakohtauksia joita hyvin tempperamenttinen ja lyhytjänteinen lapsi saa. Meillä on kotona 4 lasta ja yksi heistä omaa todella tulisen luonteen eikä siihen voi sanoa juuta eikä jaata kun huuto alkaa sekunnissa, välttämättä kukaan ei edes tiedä mikä on huudon aihe kun se alkaa kuin salaman iskusta. Yritän toki mennä rauhoittelemaan ja keskustelemaan asiasta mutta huuto senkun kovenee. Annamme aikansa rähistä ja hetken päästä koko kiukku on lapselta unohtunut, joskus huuta 5 min, joskus jopa puoli tuntia. Uskoin itsekin kauan tuohon, että kyllä kaikille lapsille voi puhua järkeä, ettei mene yli, mutta ei se mene niin. 3.lapsemme kohdalla huomasin erehtyneeni ja jokainen uhmiksen vanhempi saa minulta sympatiat! Nyt meidänkin tulisielun pahimmat uhmikset ovat (toistaiseksi) selätetty ja helpotuksesta huokaisten 4. lapsemme omaa rauhallisemman luonteen. Älkää kiltit yleistäkö kaikkea!

on niin idioottimaisen luonteen omaavia lapsia, ettei niihin puhe tehoa, uhmis tai ei.

Kyse on vaan mamman itsensä huonosta kyvystä hallita lastaan.



Tai oikeastaan tarkemmin ajateltuna, perunpa puheeni. Uskon, että palstamammoilla on sekä omituisen luonteisia lapsia, kun mammat ovat sitä itsekin. ;-)

on niin idioottimaisen luonteen omaavia lapsia, ettei niihin puhe tehoa, uhmis tai ei. Kyse on vaan mamman itsensä huonosta kyvystä hallita lastaan. Tai oikeastaan tarkemmin ajateltuna, perunpa puheeni. Uskon, että palstamammoilla on sekä omituisen luonteisia lapsia, kun mammat ovat sitä itsekin. ;-)

Ei kenenkään lapseen. Tämä on fakta.

Mutta totta kai puheella voi ehkäistä uhmakohtausta ja puhua voi ja pitää sen jälkeen.

Et ole selvästikään koskaan todistanut oikeaa uhmakohtausta ;-)

on niin idioottimaisen luonteen omaavia lapsia, ettei niihin puhe tehoa, uhmis tai ei. Kyse on vaan mamman itsensä huonosta kyvystä hallita lastaan. Tai oikeastaan tarkemmin ajateltuna, perunpa puheeni. Uskon, että palstamammoilla on sekä omituisen luonteisia lapsia, kun mammat ovat sitä itsekin. ;-)

kerrohan mitä tehdään tilanteessa, jossa lapsi pyytää mehua ja äiti sanoo, ettei voi nyt saada mehua, mutta lapselle tarjotaan vettä? Kaikki tämä tapahtuu ihan normaalilla puheäänellä, äiti katsoo lasta silmiin ja kertoo, että janojuomaksi saa vettä jos haluaa. Lapsi pyytää uudelleen mehua ja äiti sanoo saman asian uudelleen. Tilanne toistuu noin neljä-viisi kertaa. Sen jälkeen lapsi heittäytyy maahan ulvomaan.

Mikäs tässä menee kerta toisensa jälkeen (päivittäin) vikaan, kun se uhmakohtaus tulee silti? Lapselle ei ole kertaakaan annettu mehua siksi, että hän on vaatinut sitä useamman kerran tai heittäytynyt lattialle.

kertoa, MIKSI hän ei voi saada mehua? Että tulee reikiä hampaisiin, jos juo mehua?



Ei siinä, olen samaa mieltä kanssasi, uhmaa ei pahasti voi hoitaa keskustelemalla enää, kun se on päällä.



-26-

Niitä ei kannata kuitenkaan tarjota Jumalallisina Totuuksina, kuten lapsettomat yleensä tarjoilevat omansa.

kertoa, MIKSI hän ei voi saada mehua? Että tulee reikiä hampaisiin, jos juo mehua? Ei siinä, olen samaa mieltä kanssasi, uhmaa ei pahasti voi hoitaa keskustelemalla enää, kun se on päällä. -26-

on, ei tosin joka kerta, mutta se tuntuu olevan turhaa joka tapauksessa. Ei se muuta asiaa mihinkään päin.

Kyllä minä ainakin olen keskustellut uhmiksen kanssa, ja monta kertaa se uhmakohtaus ei edes alkanut kun asiasta juteltiin rauhallisesti, selitettiin miksi nyt toimitaan tietyllä tavalla. Tietty jos kohtaus on jo päällä ei puhumisella ole samanlaista vaikutusta. Jos kierrokset on päässeet menemään yli, on asiasta keskusteltu kun on rauhoituttu. Ja kyllä siitä tuntui olevan apua, koska harvemmin lapsi sitten riehaantui samasta asiasta uudestaan, eikä koskaan esim. kaupassa. Ei lapset ole tyhmiä, kyllä niiden kanssa kannattaa keskustella, uhmaikäisenkin.

Eli kun se kohtaus on PÄÄLLÄ, lapsi vaan tahtoo tahtomistaan ja tunne on niin voimakas, että raivarihan sieltä tulee, ei kannata keskustella. Keskustelu hoidetaan sitten, kun lapsi on rauhallinen.

Uhma on täysin normaalia. Lapsi, joka uhmaa vanhempiaan, luottaa vanhempiensa rakkauteen täysillä. Ei tarvitse esittää "kilttiä", kun saa olla rakas ihan omana, raivopäisenä itsenäänkin. : D

Huom. SYNNYNNÄISISTÄ temperamenttieroista johtuen on joidenkin lasten uhmakausi lähes olematon ja toisilla on kahden vuoden huutohelvetti päällä. Rauhallisen lapsen äidin on turha selittää yhtään mitään omasta erinomaisuudestaan tulisen raivopään äidille.

Tiedän erään rauhallisen lapsen, joka kuuntelee aikusia JOPA raivarin AIKANA. Aika suuri osa lapsista kuitenkin on täysin kuuro, kun tunne ottaa niin täysin valtaansa koko pienen olemuksen. Onkin hyvä oppia tuntemaan lapsensa ja toimia sen mukaisesti. Usein jopa saman perheen sisällä tarvitaan useita erilaisia toimintatapoja, kun jokaisen sisaruksen uhmaikä saattaa ollakin ihan erilainen.

meillä aina jutellaan ja paasataan asioista kolme ja puoli vuotiaan kanssa. 2v saa puhepaapatusta kieltojen ja käskyjen asemasta. hyvin toimii meillä. keskustellaan ja sovitaan asioista ihan niinkuin aikuisten kanssa, ei ole mitään raivokohtauksia kun jutellaan kun on vähän rahuhoittunut pahimmasta kiukutuksesta.

kertoa, MIKSI hän ei voi saada mehua? Että tulee reikiä hampaisiin, jos juo mehua? Ei siinä, olen samaa mieltä kanssasi, uhmaa ei pahasti voi hoitaa keskustelemalla enää, kun se on päällä. -26-

on, ei tosin joka kerta, mutta se tuntuu olevan turhaa joka tapauksessa. Ei se muuta asiaa mihinkään päin.

Kaksivuotiaalle ei joku hampaiden reikiintyminen vuonna 2016 merkitse YHTÄÄN MITÄÄN. Hän tahtoo sen mehun NYT. Välittömästi. Ei ole olemassa kuin nykyhetki, tämä tunne just NYT. Kaksivuotiaan aivot eivät kertakaikkiaan kykene ajattelemaan aikuisen tavoin.

Siksi kaksivuotiaan pystyykin joskus ovelasti harhauttamaan kiinnittämällä huomion johonkin muuhun asiaan. Aina se ei kuitenkaan onnistu, jos uhmakohtaus on jo päässyt alkamaan.

meillä aina jutellaan ja paasataan asioista kolme ja puoli vuotiaan kanssa. 2v saa puhepaapatusta kieltojen ja käskyjen asemasta. hyvin toimii meillä. keskustellaan ja sovitaan asioista ihan niinkuin aikuisten kanssa, ei ole mitään raivokohtauksia kun jutellaan kun on vähän rahuhoittunut pahimmasta kiukutuksesta.

Ei meilläkään lapset raivonneet ja riehuneet kun mä juttelin niille. Ei ollut mitään tarvetta hillittömiin raivopuuskiin kun mä otin vakavasti ja selitin ja puhuin ja puhuin.

Nykyään lapseni ovat fiksuja teinejä joille menee puhe edelleen hyvin jakeluun.

meillä aina jutellaan ja paasataan asioista kolme ja puoli vuotiaan kanssa. 2v saa puhepaapatusta kieltojen ja käskyjen asemasta. hyvin toimii meillä. keskustellaan ja sovitaan asioista ihan niinkuin aikuisten kanssa, ei ole mitään raivokohtauksia kun jutellaan kun on vähän rahuhoittunut pahimmasta kiukutuksesta.

Hänelle sopii tuo kasvatustyyli. Jollekin toiselle lapselle se saisi aikaan vain entistä kaameamman raivarin. : )

Kun ei kolmella muulla ole ollut.

kertoa, MIKSI hän ei voi saada mehua? Että tulee reikiä hampaisiin, jos juo mehua? Ei siinä, olen samaa mieltä kanssasi, uhmaa ei pahasti voi hoitaa keskustelemalla enää, kun se on päällä. -26-

on, ei tosin joka kerta, mutta se tuntuu olevan turhaa joka tapauksessa. Ei se muuta asiaa mihinkään päin.

Kaksivuotiaalle ei joku hampaiden reikiintyminen vuonna 2016 merkitse YHTÄÄN MITÄÄN. Hän tahtoo sen mehun NYT. Välittömästi. Ei ole olemassa kuin nykyhetki, tämä tunne just NYT. Kaksivuotiaan aivot eivät kertakaikkiaan kykene ajattelemaan aikuisen tavoin.

Siksi kaksivuotiaan pystyykin joskus ovelasti harhauttamaan kiinnittämällä huomion johonkin muuhun asiaan. Aina se ei kuitenkaan onnistu, jos uhmakohtaus on jo päässyt alkamaan.

sanoa 2 vuotiaalleen heti, ettei mehua saa kuin esim. ruoka-aikana? Kun lapsille tekee selvät säännöt heti, niiden kanssa pärjää paremmin.

meillä aina jutellaan ja paasataan asioista kolme ja puoli vuotiaan kanssa. 2v saa puhepaapatusta kieltojen ja käskyjen asemasta. hyvin toimii meillä. keskustellaan ja sovitaan asioista ihan niinkuin aikuisten kanssa, ei ole mitään raivokohtauksia kun jutellaan kun on vähän rahuhoittunut pahimmasta kiukutuksesta.

Ei meilläkään lapset raivonneet ja riehuneet kun mä juttelin niille. Ei ollut mitään tarvetta hillittömiin raivopuuskiin kun mä otin vakavasti ja selitin ja puhuin ja puhuin. Nykyään lapseni ovat fiksuja teinejä joille menee puhe edelleen hyvin jakeluun.

Sama kommentti kuin yllä: sinä löysit lapsellesi sopivan toimintatavan, mikä on hienoa. Muistathan kuitenkin varoa yleistämistä: se, mikä sopii juuri tuolla lapselle voi olla se kaikista huonoin lähestymistapa erilaisen temperamentin omaavalle lapselle. Jopa saman perheen sisällä, mikäli sisaruksen ovat hyvin erilaisia luonteiltaan.

kyllähän sen lapsen kanssa voi keskustella tietysti sen raivokohtauksen jälkeen, mutta eihän se ratkaise sitä ongelmaa, joka siis kai oli alunperin se raivokohtaus. Eikö tässä nyt puhuttu siitä, että lapsen kanssa pitää keskustella että pystytään ESTÄMÄÄN ja EHKÄISEMÄÄN ja ENNAKOIMAAN nuo raivokohtaukset. Eihän se jälkikäteen puhuminen ole siinä asiassa mikään ratkaisu. (Ainakaan meillä tuon mehun takia raivoavan kanssa. Ei kyllä ole oppinut vielä noin sadan kerrankaan jälkeen, ettei mehua tule raivoamallakaan.)

meillä aina jutellaan ja paasataan asioista kolme ja puoli vuotiaan kanssa. 2v saa puhepaapatusta kieltojen ja käskyjen asemasta. hyvin toimii meillä. keskustellaan ja sovitaan asioista ihan niinkuin aikuisten kanssa, ei ole mitään raivokohtauksia kun jutellaan kun on vähän rahuhoittunut pahimmasta kiukutuksesta.

Hänelle sopii tuo kasvatustyyli. Jollekin toiselle lapselle se saisi aikaan vain entistä kaameamman raivarin. : )

Jos sallit lapsesi raivota hän tekee niin. Kyse on paljolti siitä millaiset käytöksen vanhempi lapselleen sallii. Kyllä lapset myös oppivat käyttämään uhmakohtausta, jos vanhempi ei katkaise sitä heti alkuunsa.

kertoa, MIKSI hän ei voi saada mehua? Että tulee reikiä hampaisiin, jos juo mehua? Ei siinä, olen samaa mieltä kanssasi, uhmaa ei pahasti voi hoitaa keskustelemalla enää, kun se on päällä. -26-

on, ei tosin joka kerta, mutta se tuntuu olevan turhaa joka tapauksessa. Ei se muuta asiaa mihinkään päin.

Kaksivuotiaalle ei joku hampaiden reikiintyminen vuonna 2016 merkitse YHTÄÄN MITÄÄN. Hän tahtoo sen mehun NYT. Välittömästi. Ei ole olemassa kuin nykyhetki, tämä tunne just NYT. Kaksivuotiaan aivot eivät kertakaikkiaan kykene ajattelemaan aikuisen tavoin. Siksi kaksivuotiaan pystyykin joskus ovelasti harhauttamaan kiinnittämällä huomion johonkin muuhun asiaan. Aina se ei kuitenkaan onnistu, jos uhmakohtaus on jo päässyt alkamaan.

sanoa 2 vuotiaalleen heti, ettei mehua saa kuin esim. ruoka-aikana? Kun lapsille tekee selvät säännöt heti, niiden kanssa pärjää paremmin.

juurihan sanoin, että niin on tehtykin. On sanottu, että mehua ei saa ja jos on jano, saa vettä. Ja niin on käytännössä tehtykin. Miten se sääntö sitten pitäisi selvittää?