G: Omakotitalossa asuvat, joilla ikäviä naapureita?

Niin kauan kun se naapuri on kantasuomalainen niin ei kannata oikeasti valittaa. Teillä ei ole mitään hajua todellisista ongelmista. :D

Asumme umpikujassa, joten kujan kaikki liikenne suuntautuu aina meidän talon ohitse. Pihaamme pompitaan jonkun syyn vuoksi estoitta kahden eri naapurin puolilta. Syy käytökseen löytyy edelliseltä omistajalta, joka oli koko kujan väen kaveri ja auttavaisessa maineessa. Me emme ole sellaisia, vaan introverttejä oloissamme viihtyviä. Minä vielä suora puheissani, niin olen jo saanut ikävän naapurin maineen asettamalla rajoja mitä suostumme sietämään.  Nyt en enää viitsi edes moikata kuin vain, jos tulee kujalla vastaan kävellen.

Kujalla asuu meidät mukaan lukien kuusi perhettä. Kaikki ovat puheväleissä ja jota johtaa eläkkeellä oleva besserwisseri, joka olisi kaikessa mielellään mukana. Hän puhuu innoissaan itsestään ja miten osaa kaiken. Sitten on ekan okt:n rakentaneita nuorempia lapsiperheitä, joilla on kova tarve sulautua osaksi yhteisöä ja löytää niin turvallinen elinympäristö lapsilleen. Minä en pidä lapsista, jotka huutavat kurkku suorana pitkin kujaa ja juoksevat varomattomasti autojen eteen. KUjalla ei ole nopeusrajoitusta.

Meillä on kujan isoin piha, mutta emme ole koskaan siellä kuin ajamassa vain nurmikon. Naapureiden sosiaalisuus olisi ok, jos se rajoittuisi vain moikkaamiseen. Pidämme sälärit kiinni kotosalla, ettei jonkun naama heiluisi ikkunamme edessä jonkun asiansa takia.

Vierailija kirjoitti:

asuu naapurissa "hieman" omituinen perhe tai pikemminkin perheen rouva.

Lapsemme ovat saman ikäisiä, mutta saavat leikkiä keskenää jos naapurin rouvalle sopii, tilanne on aika tyhmä koska talojemme välillä ei ole mitää aitaa yms.Lapset sitten leikkivät omilla pihoilla 4m päässä toisistaa tai tuijottavat toisiaa rajan yli, mutta yhdessä eivät voi aina leikkiä.Jos naapurin lapsi on isänsä kanss ulkona, leikkivät lapset melkein aina keskenään.Olen kuulut naapurin rouvan sanovan lapselleen ettei nyt leikitä yhdessä, syynä vaan se ettei rouva tahdo.Ompa kiva sitten seisokella lasten kanssa pihalla, jotka ihmettelevät miksei voi leikkiä yhdessä.Nykyään pyrin ulkoilemaan eriaikaan, enkä myöskään tee enää aloitetta lasten yhdessä leikkimiseen.

Tämä samainen naapurin rouva myös kyttää meitä ikkunoistaan, jotka ovat kaikki tietysti mielle päin.Kaveritkin kylää tullessaan ovat huomennet tämän.Aika hupaisaa seurattavaa, kun aikuinen nainen yrittää "salaa" kyylätä naapurin tekemisiä.

Haaveena olisi saada joku näköeste rajalle, tuo touhu on tässä parissa vuodessa alkannu ärsyttää jo aika lailla.Olen pariin kertaa morjestannut oikein reilulle kädellä ikkunoiden takana kyttäävälle rouvalle, jolloin kyttääminen on pariksi päiväksi loppunut tai sitten olen jäännyt tujottamaan takaisen päin, jolloin rouva jähmettyy paikalleen ja luulee tettei sitä huomata.

Jos olisin tiennyt naapuri tuollaiseksi emme olisi muuttanneet tähän taloon.Poiskaan ei tahdota muuttaa, kun paikka on aivan ihana tuota naapuria lukuunottamatta.

On se vaan niin vaikeeta istuttaa nopeasti kasvavaa näköeste puskaa vaikkapa omalle puolelle niin ei tarvitse naapurin kanssa neuvotella. Sitten ei tarvitse katsella kesällä naapurin touhuja pihallaan ja valittaa kun ikkunoista joku katselee.

Ottaa vaikka puutarha kauppojen ammattilaisilta selvää mikä olisi helppoa nopeesti kasvavaa puskaa joka kasvaa tarpeeksi korkeaksi, maaperän suhteen vaatimaton. Kokeilee eri lajikkeita ja jos joku ei menesty niin sitten paikkaa sillä joka menestyy. Laittaa kevät- ja syyslannoitteet. Alussa pitää kuivina kausina kastella. Jos haluaa talvi näköestettäkin niin sehän olisi tuija aitaa. Vaikka ei kukaan edes kyttäisi mutta avonaiset rajat naapurin kanssa ovat ihan kamalia kun se ei tunnu mukavalta. Tietty näköesteet vähän maksaa mutta kyllä ne ovat sen arvoiset. 

Vierailija kirjoitti:

Asumme umpikujassa, joten kujan kaikki liikenne suuntautuu aina meidän talon ohitse. Pihaamme pompitaan jonkun syyn vuoksi estoitta kahden eri naapurin puolilta. Syy käytökseen löytyy edelliseltä omistajalta, joka oli koko kujan väen kaveri ja auttavaisessa maineessa. Me emme ole sellaisia, vaan introverttejä oloissamme viihtyviä. Minä vielä suora puheissani, niin olen jo saanut ikävän naapurin maineen asettamalla rajoja mitä suostumme sietämään.  Nyt en enää viitsi edes moikata kuin vain, jos tulee kujalla vastaan kävellen.

Kujalla asuu meidät mukaan lukien kuusi perhettä. Kaikki ovat puheväleissä ja jota johtaa eläkkeellä oleva besserwisseri, joka olisi kaikessa mielellään mukana. Hän puhuu innoissaan itsestään ja miten osaa kaiken. Sitten on ekan okt:n rakentaneita nuorempia lapsiperheitä, joilla on kova tarve sulautua osaksi yhteisöä ja löytää niin turvallinen elinympäristö lapsilleen. Minä en pidä lapsista, jotka huutavat kurkku suorana pitkin kujaa ja juoksevat varomattomasti autojen eteen. KUjalla ei ole nopeusrajoitusta.

Meillä on kujan isoin piha, mutta emme ole koskaan siellä kuin ajamassa vain nurmikon. Naapureiden sosiaalisuus olisi ok, jos se rajoittuisi vain moikkaamiseen. Pidämme sälärit kiinni kotosalla, ettei jonkun naama heiluisi ikkunamme edessä jonkun asiansa takia.

Ja teilläkin tietysti avo tontti jonnekka helppoa pomppia.