Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen kuolema, uusi raskaus, ero ja miehellä heti uusi nainen?
31.08.2010 |
Olen niiin sanaton etten tiedä mitä sanoa. Elämäni on suoraan sanottuna ollut tammikuusta lähtien syvältä perseestä!
Esikoiseni kuoli 2kk ikäisenä tammikuussa 2010. Siitä se alamäki sitten lähti.. Tukea sain mieheltäni ensimmäiset kuukaudet, mutta sitten kun tuki alkoi vähentyä, masennuin syvästi. Minua ei kertakaikkiaan kiinnostanut enää mikään, halusin vain olla tekemättä mitään ja selvitä. Ja toivo uudesta raskaudesta jaksoi minua jatkamaan.
Mieheni alkoi kuitenkin juomaan suruun, en
jaksanut välittää siitäkään, ajattelin vain että no, se on mieheni tapa surra ja annoin hänen juoda ja mennä niinkuin halusi, mutta nyt kun miettii asiaa, niin tein todellakin väärin. Hän käyttäytyy aggressiivisesti välillä kännissä, mut ei jaksanut vain kiinnostaa. Myös rahathuolet alkoivat painamaan.
Huhtikuussa tulin raskaaksi, lapsi on minun puolestani hyvinkin toivottu ja niin miehenikin sitä silloin halusi, mutta tuntuu että ei enää? Hän oli jopa eron jälkeen sanonut että ihanaa kun ei tarvitse huolehtia mistään eikä kenestäkään!
Kesän lopulla tuli sitten ero. Mieheni juominen, minun laiskuuteni, rahahuolet, mieheni ei kiinnostus raskauteen.. Ajattelin ensin että parempi näin, stressini vähenee huomattavasti kun ei tarvitse aina ajatella mieheni kantaa. Ex-mies kävi kuitenkin luonani ja olimme päivittäin yhteydessä.
Mutta nyt kun aikaa on hieman kulunut olen alkanu miettimään sitä aikaa minkä saimme viettää esikoisemme kanssa, se oli kaunista ja elämäni onnellisinta aikaa. Olimme hyvin onnellisia, todella onnellisia, kaikki oli hyvin. Minä todella kaipaan sitä aikaa, ja kysyinkin ex-mieheltäni että taistellaanko suhteemme eteen ja otetaan itteämme niskasta kiinni ja laitetaan tämä samanlailla toimimaan kuin ennen? Mies sanoi miettivänsä päivän asiaa...
Kunnes sain kuulla että ex-miehelläni on suhde? Tiesin kyllä naisesta kokoajan mutta ajattelin ettei se ole vakavaa, ainakin näin ex-miehen puheista käsitin ja myös sen että hän myös kaipaa sitä aikaa joka meillä oli ja suuresti välittää minusta ja on huolissaan..
Nyt en tiedä mitä ajatella.. Oloni on kamala.. En tiedä mitä tehdä? Kuinka tästä selvitä? Miten jatkan eteenpäin?
- itkuinen.
Kommentit (23)
Se jäi vielä kertomatta, että ex-mieheni muutti toiseen asuntoon..
Tuntuu niin kauheelta olla aivan yksin. Näen kauheita painajaisia ja kotona ei ole kuin koira joka on pitämässä seuraa. Tuntuu ettei kukaan ymmärrä minua..
Olen yrittänyt kokoajan ajatella edes jotain positiivista, mutta tuntuu että ainut positiivinen asia tässä enää on että olen raskaana ja saan lapsen, saan esikoiselleni pikkusisaruksen.. En osaa kuitenkaa siitäkään enää niin iloita? En tunne kuin surua..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on varmasti oksettavan hirveä suru ja kamala olo, mulla ainakin olis, enkä tosiaan jaksais hihkua raskauden onnesta.
Ehkä se mieskin masentui pahasti, eikä uskalla kohdata surua, jota sussa edelleen on. Uusi suhde on jotain muuta elämää ja iloa, siksi se pitää siitä kiinni. Mutta aika vitun epäreilu mies on.
Kuiteskin, mieti tästä 5 v. eteenpäin, ja mä voin luvata, että sun elämäs on silloin paljon onnellisempaa, ja joku rakastaa sua eniten maailmassa lapsesi lisäksi.
tuntuu vaan niin kauheelta miettiä kaikkia asioita vuosia eteenpäin, kun nyt tuntuu etten selviä tästä millään.. En jotenkin vain kykene siihen.
On niin vaikea tietää miten itse kukin kokee surun ja reagoi siihen. Varmasti juominen oli miehelle alunpitäen keino turruttaa mieltä..mennä ja elää miten sattuu, yrittää olla ajattelematta menetystä koko aikaa, ja tietysti miehen on täytynyt nähdä sinun suunnaton surusi, varmasti siksikin on ajautunut pois kotoa, jottei tilanne olisi kokoajan edessä.
Sinun kannaltasi on tietysti äärettömän epäreilua ja lisää sinun tuskaasi vielä, että mies tekee noin. Toivon kovasti, että pystytte puhumaan miehen kanssa asioista, ja selvittämään tilannetta. Kukaan ei voi tietää mitä toisen päässä liikkuu, mutta pitäisihän sinunkin saada selvyys tilanteeseen.
Toisaalta, mies ja nainen kokee asiat usein niin eri kantilta, ja suree eri tavalla, ihan kuten tietysti jokainen, sukupuoleen katsomatta.
Paljon voimia sinulle, eipä tähän oikein mitään muuta osaa sanoa, toivottavasti saatte puhuttua, ja löydätte keinon elää vielä onnellistakin elämää, olipa se sitten yhdessä tai erikseen.
Halaus!
Jos sä et selviä, mitä sä sitten ajattelin tehdä? Mä luulen, että menet vaan eteenpäin jokaisen paskaakin paskemman päivän, tunnin tai minuutin kerrallaan, ja vielä joskus huomaat että sulla onkin ihan hyvä olo.
Tietenkin voit alkaa myös kieroilemaan ja aiheuttaa eron miehen ja sen uuden eukon välille. Kun teet sen ovelasti jäämättä kiinni, voit ehkä saada haluamasi, mutta sivullisena en keksi mitä noin idiootilla miehellä vois tehdä. Kierot ja pahat suunnitelmat pitää mielen virkeämpänä ja elämän tarkoituksellisempana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin yhtään omaitseni niin tekisin kyllä noin. Mutta ei vaan voimavarat riitä siihen. En halua miestä takaisin väkisin elämään perhe-elämää.. Ehkä tämä ei vain ole sitä mitä hän haluaa, se on niin vaikeeta uskoa kun esikoisen aikaa hän oli niin rakastava avopuoliso ja loistava isä.. :(
että tämä "uusi nainen" on entinen hyvä ystäväni. Joka varmasti tietää tilanteestamme, en voi uskoa sitä todeksi, eikä voi moni muukaan.. Miten hän ei voi edes tuntea häpeää? Olemme monen kanssa miettineet sitä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa suruusi.
Sinulle ja teille on tapahtunut paljon hyvin lyhyessä ajassa. Surutyö on teillä molemmilla kesken ja tarvitsette apua siihen.
Minun mielipiteeni on, että keskityt nyt itseesi omien voimavarojesi palauttamiseen ja surutyön eteenpäin viemiseen. Eli hae itsellesi heti apua!
Miestäsi et voi pakottaa mihinkään. Uskon vahvasti, että hänen juomisensa ja suhteensa on puhtaasti kykenemättömyyttä kohdata omia tunteitaan. Sillä kenen kanssa hän on suhteessa ei ole merkitystä, voisi olla vaikka aidanseiväs. Ainut mitä hän suhteesta saa on hetken unohdus eli pakoreitti... niin kummalliselta kuin se tuntuukin ja kylmältä sinua kohtaan. Se on ainut keino minkä hän on keksinyt selvityäkseen, mutta siis loppupelissä kuitenkin täysin tyhjää antava. Siihen menee vain aikaa kunnes hän sen huomaa.
Paras keino on keskittyä itseesi ja samalla, voit viestittää, että olet saanut apua ja menet eteenpäin ilman häntä. Hän huomaa myös että elämä jatkuu ja mahdollisuus on selvitä ilman idioottimasta pakenemista. Sinä voit tukea häntä kun on valmis menemään eteenpäin.
Vähäisiä voimavarojasi ei siis missään nimessä kannata tuhlata johonkin sutturaan, jonka moraali ja älykkyys on erittäin kyseenalaista.
Voimia sinulle ja katse tulevaisuuteen, siellä on paljon tärkeitä asioita joista voi ammentaa voimaa ja mitä kohvi voi ponnistella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muuta kuin että sinun kannattaa hakea keskusteluapua, jotta saat pahan olosi helpottamaan. Sitä kautta ajatuksetkin varmasti vähän selkiytyvät.
Mutta olen todella pahoillani kaikesta mitä olet joutunut kokemaan. Tuli todella paha mieli itsellenikin. Todella paljon voimia sinulle!
Oman lapsen kuolema on sellainen asia että minusta kenenkään ei pidä arvostella vanhemman tapaa surra. Sinulla oli ja on oma tapasi, ja miehelläsi omansa, joskaan ei ehkä ihan fiksu sellainen, mutta minä en ole oikea ihminen heittämään kiveä.
Jotenkin monesta osasta tekstiä näkee lävitse että surutyö on osittain kesken ja tästä syystä en lähtisi hätiköimään vielä tulevan suhteenkaan.
Sinun pitää surra surusi vielä monesti ja samoin iloita uuudesta raskaudesta ja uskon että jossain määrin pelko tulevasta kalvaa miestäkin. Mitä jos niin käy taas... Näistä asioista pitäisi päästä puhumaan kunnolla ja mielellään näin ison asian kanssa käyttäisin ammattiapua. Olen vakuuttunut että mies käy samoja asioita ja pelkoja lävitse myös.
Toivon sydämestäni sinulle kaikkea hyvää ja toivon että tapahtuu parisuhteellenne mitä hyvänsä, saisitte asiat puitua lävitse!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, menetimme itse juuri pienokaisemme ihan pienenä, joka oli minun esikoinen ja tuskin saan uusia. Kun häntä katselin, niin ajattelin että olet pienokainen minun koko elämä ja mitään muuta en tarvitse. Mutta ei se riittänyt. Hänet otettiin pois kaikista rukouksistani ja toiveistani huolimatta. Mitä nyt sitten jää jäljelle? Siihen eivät sanat riitä. Parisuhdekin joutuu tosi koville. Haluan vain viestittää sinulle, että yritä keskittäytyä itseesi ja lapseesi joka kasvaa sisälläsi. Sulla on tulevaisuus ja tehtävä, sinua tarvitaan vielä.
olet saanut jo hyviä vinkkejä ja ohjeistuksia. Suosittelen teille molemmille heti ammattiapua.
Tapahtumasta on vasta kulunut todella vähän aikaa ja surutyö molemmilla täysin kesken.
Me menetimme pikkuisen vuonna 2007 ja vieläkin muistelen häntä lähes päivittäin. Enää en tosin revivän murhellisena vaan hiukan surumielisenä mutta en varmasti koskaan kunnolla unohda, enkä enää edes sitä toivokkaan.
Meillä myös mies kannatteli minua ensimmäiset kuukaudet täysin mutta hänen surutyö alkoi vasta huomattavasti myöhemmin ja hurjassa vimmassa hän myi talomme, hankki uuden työn ja muutimme ulkomaille. Kaikki pakoa pois tapahtumista.
Rupesin odottamaan 2009 uudelleen ja mies ei oikein uskaltanut "odottaa" mukana, sektiosynnytyksen jälkeen hän oli aivan shokissa pari viikkoa. Vauvaan hän alkoi oikeistaan vasta tutustua parikuisena.
Mutta halusin vaan sanoa että me kaikki suremme eritavoin enkä nyt laittaisi liikaa painoa miehesi tänhetkiselle käytökselle, hänkin suree.
Paljon voimia ja ennenkaikkea ONNELLISTA ODOTUSTA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se edestään löytää minkä taakseen jättää...Psykologisointia; Mies on käsitellyt asiaa väärin...ja sille ei se uus merkkaa mitään. Mutta tämä on vain analysointia, vailla todellisuuspohjaa...
mutta ole itse vahva.
vaiheessa sillekin kolahtaa esikoisen kuolema kovaa päähän. Jos se yhtään välitti.
ei osaa raukka käsitellä :(. ed
En osaa kuvitella mitään musertavampaa kuin oman lapsen kuoleminen. :( Voimia surutyöhön. Olethan puhunut tilanteestasi neuvolassa? Käytkö tapaamassa neuvolapsykologia?
Tiedän, että sinulla ei riitä voimavarat mihinkään ylimääräiseen. Keskity siis itseesi. Pelkästään. Hoida itsesi kuntoon. Masussa kasvava vauvasi tarvitsee sinua turvallisena aikuisena aivan pian. Vauva-aika voi olla melko vaativaista yövalvomisineen yms. joten sinä tulet tarvitsemaan voimia. Kerää niitä jo nyt. Käy juttelemassa pahasta olostasi psykologilla. Puhu siitä myös neuvolassa. Kerää ympärillesi turvallisten aikuisten verkosto (vanhempasi, sisaruksesi, ystäväsi, miehen vanhemmat?), joka antaa sinulle tukea nyt ja sitten kun lapsesi syntyy. Pyydä apua. Älä ajattele, että sinun on jaksettava yksin. Ympärilläsi on varmasti ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan.
Ainoa, mihin ei kannata keskittyä nyt, on suhteesi ex-mieheesi. Hän toimii nyt omalla tavallaan, sinä kokoat itsesi niin eheäksi kuin suinkin ja vasta sitten alat miettiä, mikä tilanne miehesi kanssa on sinun ja lapsesi parhaaksi. Voi olla, että teistä tulee vielä pari tai sitten haluat itsellesi ja lapsellesi jotain muuta. Mutta se ei ole tämän hetken asia. Kun olet saanut itsesi koottua ja miehesi on päässyt surutyössä eteenpäin, voitte alkaa miettiä tulevaisuutta.
Voi, kunpa voisin siirtää sinulle jaksamista ja voimia! Tsemppiä. Jotain aivan ihanaa odottaa kulman takana. Keskity siihen, niin saat voimaa jaksaa seuraavaan päivään. Pidäthän huolta itsestäsi. Siten pidät huolta myös vauvastasi. :)
Kiitos kaikille lohduttavista sanoista!
Tänää olin neuvolassa ja puhuin asiasta. Minulla todettiin masennus (joka on tietenkin selvää) ja pääsen neuvolapsykologille, joka voi tehdäkkin ihan hyvää.
Tosi on että surutyöni on kesken ja kokoajan on pelko tulevasta..
Tukiverkostoa on perhe, muutama hyvä ystävä, joille voi puhua melkeenpä kaikesta. Mutta jotkin asiat vain mylläävät sisälläni enkä saa niitä ulos.. Toivotaan parasta.
alkoi niin ärsyttämään paskanjauhaminen, joten lisäsin tämän facebookkiini kaikkien luettavaksi, jotta jokainen tietää miten asia oikeesti menee.
Ex-mieheltä tuli heti haukkumisia, mutta olenhan kuullut niitä jo 4 vuotta, joten ei ne hetkauta enää.
Hänessä ei ole miestä ottamaan teoistaan vastuuta.. :/
alkoi niin ärsyttämään paskanjauhaminen, joten lisäsin tämän facebookkiini kaikkien luettavaksi, jotta jokainen tietää miten asia oikeesti menee. Ex-mieheltä tuli heti haukkumisia, mutta olenhan kuullut niitä jo 4 vuotta, joten ei ne hetkauta enää. Hänessä ei ole miestä ottamaan teoistaan vastuuta.. :/
kuten annoit kuvan "miestä ymmärtänyt"
Alue: Aihe vapaa
vaiheessa sillekin kolahtaa esikoisen kuolema kovaa päähän. Jos se yhtään välitti.