Onko ystävä pettänyt pahasti luottamuksesi? Aikuisiällä.

Piti täyttää 34 ennen kun tämä tapahtui..Ihminen johon luotin sokeasti esitteli minut toiselle ihmiselle johon rakastuin sokeasti. Toisen olin tuntenut 15 vuotta toisen 6 kuukautta.. Toisensa olivat tunteneet 8 viikkoa. Niin siinä kävi, että kivun ja ongelmien ilmaantuessa kun olin ollut kynnysmattona, ryöstettynä, pahoinpideltynä ja henkisesti raiskattuna ja petettynä..Kun vetäydyin kentältä, ystäväni petti minut.

Paras vinkki jonka edesmennyt äitini antoi minulle on ja oli voimissaan, todellinen ystävyys / rakkaus ei hajoita..se korjaa. Jätin 63 ihmsitä taakseni ja sain rauhan. Aikaa tämä silti vaatii vaihdoin osoitetta ja puhelinta.

Petosta ei voi ei saa eikä pidä koskaan antaa anteeksi, parempi yksin kun huonossa seurassa.Ihminen joka ei osoita katumusta teoistaan on niin hukassa, ettet voi häntä auttaa.

Koettu on. Luulin parhaaksi ystäväksi, käänsi selkänsä kun olin kriisissä. Vähätteli kaikkea minulle tapahtunutta pahaa ja minun hänelle tekemääni hyvää. Kaatoi kriisissä kärvistelevän ihmisen niskaan kaiken paskan yli kymmenen vuoden ajalta - asioita, joista suurin osa ei pitänyt edes paikkaansa, osittain tai kokonaan.

Nyt on helpompi hengittää kun olen tajunnut, että siitä ihmisestä olisi pitänyt päästä eroon jo aikaisemmin, mutta sokea kun olin..

Olikin kylmä ja julma ihminen, joka vain esittää suloista ja lämmintä ihmistä. Sain tärkeän opetuksen tulevaisuuden varalle.

Ystävä ei jaksanut olla ystävä siinä kohtaa kun pääsin opiskelemaan yliopistoon. Kade iski. Lopetti samantien yhteydenpidon kokonaan eikä reagoinut minun yhteydenottoihini. Enkä vouhottanut em. asialla vaan hän ei kestänyt sitä että minulla alkaa mennä paremmin monen huonon vuoden jälkeen. Aiemmin tämän tästä esim soitti ja kyseli kuulumisia ja varsinkin kertoi omista asioistaan.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 11:54"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 11:40"]Monet ystävät ja muutkin henkilöt (myös viranomaiset, kaverit, miehet, sukulaiset, tuttavat, naapurit) ovat pettäneet luottamukseni monia kertoja. En uskalla luottaa enää kenenkään, kun näin laajasti pettävät. Olen kostanut ja kostan mikäli mahdollista. Eli levitän sitten heidän salaisuutensa ympäri pitäjiä, mustamaalaan ja puhun pahaa. Menen sänkyyn miestensä kanssa. Ja kostan miten vain voin. Joillekin olen saanut jopa potkut hankittua tai eivät saa työtä mistään. Kosto on suloista. Kostamiseni jatkuu, teen kaikkeni ja käytän kaikki mahdolliset tilanteet hyödykseni.

[/quote]

Kuulostat aika katkeralta ja pahansuovalta

[/quote]

Mitäs nämä kiusaajani sitten ovat? En ole tehnyt läheskään yhtä pahasti heille. Ei ole ihmekään että sellaisten tekojen jälkeen on katkera ja pahansuopa. Kosto elää.

Tavallaan. Tosin kyllä sen aina tuntee, jos toinen on kateellinen, vahingoniloinen..

2

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 22:45"]

Olikin kylmä ja julma ihminen, joka vain esittää suloista ja lämmintä ihmistä. Sain tärkeän opetuksen tulevaisuuden varalle.

[/quote]

oliko tällainen laajasti vai vain yhtä ihmistä kohtaan? Oma ystäväni suuttui kun kohtelin miehen veljeä kylmästi. Ei tiennyt mitä kaikkea rahallista hyväksikäyttöä, ohareita tärkeissä asioissa ja henkistä väkivaltaa mies on joutunut kokemaan. Ei kannata arvostella ainakaan kovin kevyin tiedoin, taustalla voi olla jotain muuta mistä ei puhuta.

Olin 5-luokalla kun tämä tapahtui. paras ystäväni meni (olkoot tässä tapauksessä Inka) muitten kaikkien luokkalaisten mukaan johonkin "hallitus" juttuun?!?! he eivät ottaneet minua mukaan leikkiin. He kiusasivat, ilkkuivat, ja syrjivät minua. Ajattelin etten enää koskaan..koskaan..koskaan...puhu Inkalle mitään. Tunsin hänet 6-vuotiaasta asti. No, aika kului ja olin jo 6 luokalla kunnes Inkan kaveri lähti ylä-asteelle (yksi tyttö joka kiusasi minua kun Inka ei ollut paikalla)! jes! olimme taas kaveretia/ystäviä. En luota Inkaan :( nyt olen 7 luokalla ja tänään hän meni kaverinsa luo olikoha synttärit..no, eipä mua ollu kutsuttu. Yks mu kaveri kutsuttii joka on 5 luokalla ja ei synttärisankari tuntenu sitä kunnolla. ja kaikki muut oli kutsuttu. miksi ei minua? ja tänään laitoin Inkalle viestejä ja laitoin lopuksi että "ei se haittaa vaikka et vastaa" hän laittoi ettei kuulemma ollut "kuullut/nähnyt" viestejäni..olen itkenyt tänään jo 1000000000 kertaa. olimme kyllä kuutosella ja seiskalla ystäviä mutta tänään hänelle tuli joku vitutus kohtaus ja hänestä tuli kummallinen, en tiedä mutta hän on minulle kuin sisko. En halua luopua hänestä. mitä teen?auttakiaa!!!!! jos hän lukee tämän, hän varmasti haukkuisi minut pystyyn kuinka noloa ja typerää on laittaa tämmöisiä tänne. Minä tunnen hänet

Minulla oli/ on ystävä, jonka olen tuntenut useita vuosia. Olen kuullut entisiltä miehiltäni, kuinka hän flirttailee niiden kanssa. Viime vuonna hän pokasi miehen, keneen itse olin tutustunut jo monta vuotta sitten( ja olin kiinnostunut miehestä. En voi antaa tekoja anteeksi. Ystävä ei koske pitkällä tikullakaan ystävän miehiin. Itselläni on tämä periaate. Nykyään olen aika yksinäinen, mutta toivon löytäväni vielä hyvän naisystävän itselleni. Sellaisen keneen voi luottaa 100%.

On valitettavasti. Olisin arvostanut, jos hän olisi edes keskustellut asiasta ja pyytänyt anteeksi. Parempi oli päättää ystävyys, enkä ole kyllä katunut.

Itselläni luottamus on tärkein tekijä läheisessä ystävyysuhteessa.

Nyt on paha paikka. Ihminen, jonka olen kuvitellut olevan hyvin läheinen, onkin osoittautunut joksikin aivan muuksi. Hän on viimeisten kuukausien aikana aloittanut seurustelemaan, mikä ei tosiaankaan ole ongelma, mutta se, että minä olen viimeinen joka asiasta kuuli kiertoteitä, on.

Onko normaalia käytöstä salata moinen ystävältä, vai onko kyseessä alkujaankaan ystävyys? Tunnen oloni todella petetyksi, onko siihen aihetta?  Onko tällainen anteeksi annettavaa, vai olenko sittenkin vain hyvän päivän tuttu? Itse olen kyllä luottanut kaikki merkittävät asiat hänen korviinsa ja luullut, että niin hänkin tekee.

Pari kertaa on kohdalle sattunut, että läheisin ystävä on pettänyt luottamuksen. Molemmilla tuli kaksi kerralla, ensimmäinen ja viimeinen. Itse voin antaa anteeksi mutta en unohtaa. Ne ystävyydet meni kerrasta eikä ole tuntunut virhe päätökseltä. Edelliselle sanoisin oma kohtaisesti, että unohda tuonlaiset "ystävät".

Muuten pidin luotettavana, mutta sitten meillä (kahdella naisella) alkoi olla fyysistä läheisyyttä. Välillä oli rakastunut minuun, välillä ystävä. Lopulta kielsi kaikki tunteet, vaikka oli muusta puhuttu. Se oli syvä loukkaus, jopa ystävyys kärsi voimakkaasti. Miksi KUKAAN valehtelee ystävälle tuollaisia?

Kyllä. Mä olen aina se jolle soitetaan vain jos ei muita ole saatavilla. Jos pyydän johonkin luvataan innoissaan tulla kunnes tehdään oharit. Kerta toisensa jälkeen. Se tuntuu pahalta. Kelpaan myös kuuntelijaksi muiden ongelmissa, mutta kun yritän itse puhua vaikeista asioista, ne kuitataan olankohautuksella ja vastataan samalla puhelimeen sille oikealle ystävälle jolla on nyt kriisi. Mä olen kuin ilmaa ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Mä olen aina se jolle soitetaan vain jos ei muita ole saatavilla. Jos pyydän johonkin luvataan innoissaan tulla kunnes tehdään oharit. Kerta toisensa jälkeen. Se tuntuu pahalta. Kelpaan myös kuuntelijaksi muiden ongelmissa, mutta kun yritän itse puhua vaikeista asioista, ne kuitataan olankohautuksella ja vastataan samalla puhelimeen sille oikealle ystävälle jolla on nyt kriisi. Mä olen kuin ilmaa ihmisille.

Tämä on kuin minun kirjoittamani.

Mistä aikuinen voisi saada sydän ystävän. Olisi ihana tuntea sellaista aitoa ystävyyttä ja ystävän välittämistä kuin lapsena/nuorena.

Olen niin yksinäinen. Kukaan ei vastaa viesteihin tai viime tipassa perutaan tai vastataan juuri sille oikealle ystävälle jolla on kriisi.

Itse pyrin aina kuuntelemaan, en tyrkytä neuvoja tai ohjeita, toki jos kysytään niin vastaan. Pyrin pitämään yhteyttä ja kyselemään mitä kuuluu, enkä vain tililtä omia asioitani.

Olisipa ihana joskus jakaa omat asiat tai vain arjen hassut sattumukset jonkun muun kuin äidin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Mä olen aina se jolle soitetaan vain jos ei muita ole saatavilla. Jos pyydän johonkin luvataan innoissaan tulla kunnes tehdään oharit. Kerta toisensa jälkeen. Se tuntuu pahalta. Kelpaan myös kuuntelijaksi muiden ongelmissa, mutta kun yritän itse puhua vaikeista asioista, ne kuitataan olankohautuksella ja vastataan samalla puhelimeen sille oikealle ystävälle jolla on nyt kriisi. Mä olen kuin ilmaa ihmisille.

Tämä on kuin minun kirjoittamani.

Mistä aikuinen voisi saada sydän ystävän. Olisi ihana tuntea sellaista aitoa ystävyyttä ja ystävän välittämistä kuin lapsena/nuorena.

Olen niin yksinäinen. Kukaan ei vastaa viesteihin tai viime tipassa perutaan tai vastataan juuri sille oikealle ystävälle jolla on kriisi.

Itse pyrin aina kuuntelemaan, en tyrkytä neuvoja tai ohjeita, toki jos kysytään niin vastaan. Pyrin pitämään yhteyttä ja kyselemään mitä kuuluu, enkä vain tililtä omia asioitani.

Olisipa ihana joskus jakaa omat asiat tai vain arjen hassut sattumukset jonkun muun kuin äidin kanssa.

Mä olen niin pahoillani. Yksinäisyyttä oppii sietämään ja mä olen tehnyt paljon töitä kovettaakseni itseni. Kun näitä ns.ystäviä ei enää elämässä ole, ei kukaan voi satuttaa. Omalle kohdalleni on käynyt niinkin, että kun ”ystävä” jälleen kerran teki oharit ja kerroin olevani asiasta harmissani kun olen sitä niin odottanut ja nyt ei mennäkään, niin ”ystävä” ei ole nyt puoleentoista vuoteen ottanut mitään yhteyttä. En olisi saanut siis sanoa mitään, ilmeisesti sai kuitenkin jotain omantunnon pistoksia eikä kestänyt sitä. Anteeksipyyntöä tai selitystä en saanut. Kävi vielä ilmi että oli kyllä tuona iltana viettämässä vapaa-aikaa uuden miehen kanssa, eli mikään tekosyy esim lasten sairastumisesta ei ollut syynä. Parempi vaihtoehto vain voitti eikä lupausta voinut pitää. Nämä on surullisia juttuja.

Minulla on eräs kokemus jossa ystäväksi luulemani ihminen puukotti selkään pahemmin kuin olisin voinut edes kuvitella. Tosin epäilen kyseisen henkilön kärsivän vakavista mielenterveysongelmista, koska ei normaali ihminen ole niin täynnä vihaa kuin tämä henkilö oli minua kohtaan.

Kyseinen itseäni muutaman vuoden nuorempi naishenkilö halusi palavasti kaveerata kanssani ja hiukan säälin häntä sillä hänellä ei ollut lainkaan oikeastaan ystäviä. Otin häntä mukaan erilaisiin juttuihin missä tutustui ystäväpiiriini jne. Hyvin nopeasti häntä alkoi kuitenkin hiertää muut ystäväni (esim. läheisin ystäväni jonka olen tuntenut 15 vuotta) ja hän alkoi osoittaa mustasukkaisuuden merkkejä. Lisäksi hän puhui jatkuvasti pahaa muista ystävistäni minulle. Otin etäisyyttä häneen sillä hänen aggressiivinen paskanpuhuminen muista oli ahdistavaa. Yhtäkkiä hänestä ei kuulunut enää mitään. Siis ei yhtään mitään. En pahemmin perään kysellyt, sillä ei oikeastaan kaivannut häntä lainkaan. Meni pari kk ja tämän naisen uusi miesystävä alkoi lähetellä todella kummallisia, uhkaavia viestejä minulle mm. siitä että en tykkää tämän näisen fb-kuvista riittävästi ja hän tivasi selitystä miksen hengaa enää tämän naisen kanssa. Vastasin kohteliaasti että mikäli tällä naisella on jotain selvitettävää kanssani, arvostaisin että hän hoitaisi sen itse ja että minulla ei oikeastaan ole häntä vastaan mitään. Uhkaavat viestit jatkuivat ja lopulta poistuin fb:sta kokonaan. Seraava askel mitä tämä nainen teki, oli että hän otti yhteyttä entiseen mieheeni jonka kanssa meillä on ollut erittäin vaikea ja riitaisa ero vuosia sitten, mutta tilanne oli jo helpottamaan päin. Hän liittoutui exäni kanssa ja lietsoi tämän jatkamaan vainoamistani, jonka seurauksena elämäni vaikeutui todenteolla. Tekivät lastensuojeluilmoituksia nimettömänä yhdessä minusta, kiristivät erilaisilla asioilla. En ole reagoinut kummankaan ihmisen sekopäiseen käytökseen enää viimeiseen 1,5 vuoteen, mutta aika ajoin tämä entinen ystäväni yrittää jotain mustamaalauskampanjaa. Yritti sotkea nykyisen aviomieheni ja minun välejä levittämällä mm. juttua että mieheni pettää minua. En ymmärrä mitä niin pahaa hänelle tein että hänen piti kertoa arkaluontoisia asioita minusta esim. exälleni, joka sitten käytti näitä juttuja huoltajuuskiistassa mminua vastaan(tai yritti, siinä onnistumatta). En siis suostunut hylkäämään kaikkia ystäviäni ja pitämään tätä naista ainoana läheisenäni, joten hän on siksi varmaan yrittänyt jo vuosien ajan tehdä kaikkea mahdollista pahaa minulle.

Uskon karman lakiin ja siihen että näin vihaa täynnä oleva ihminen ei voi olla onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on eräs kokemus jossa ystäväksi luulemani ihminen puukotti selkään pahemmin kuin olisin voinut edes kuvitella. Tosin epäilen kyseisen henkilön kärsivän vakavista mielenterveysongelmista, koska ei normaali ihminen ole niin täynnä vihaa kuin tämä henkilö oli minua kohtaan.

Kyseinen itseäni muutaman vuoden nuorempi naishenkilö halusi palavasti kaveerata kanssani ja hiukan säälin häntä sillä hänellä ei ollut lainkaan oikeastaan ystäviä. Otin häntä mukaan erilaisiin juttuihin missä tutustui ystäväpiiriini jne. Hyvin nopeasti häntä alkoi kuitenkin hiertää muut ystäväni (esim. läheisin ystäväni jonka olen tuntenut 15 vuotta) ja hän alkoi osoittaa mustasukkaisuuden merkkejä. Lisäksi hän puhui jatkuvasti pahaa muista ystävistäni minulle. Otin etäisyyttä häneen sillä hänen aggressiivinen paskanpuhuminen muista oli ahdistavaa. Yhtäkkiä hänestä ei kuulunut enää mitään. Siis ei yhtään mitään. En pahemmin perään kysellyt, sillä ei oikeastaan kaivannut häntä lainkaan. Meni pari kk ja tämän naisen uusi miesystävä alkoi lähetellä todella kummallisia, uhkaavia viestejä minulle mm. siitä että en tykkää tämän näisen fb-kuvista riittävästi ja hän tivasi selitystä miksen hengaa enää tämän naisen kanssa. Vastasin kohteliaasti että mikäli tällä naisella on jotain selvitettävää kanssani, arvostaisin että hän hoitaisi sen itse ja että minulla ei oikeastaan ole häntä vastaan mitään. Uhkaavat viestit jatkuivat ja lopulta poistuin fb:sta kokonaan. Seraava askel mitä tämä nainen teki, oli että hän otti yhteyttä entiseen mieheeni jonka kanssa meillä on ollut erittäin vaikea ja riitaisa ero vuosia sitten, mutta tilanne oli jo helpottamaan päin. Hän liittoutui exäni kanssa ja lietsoi tämän jatkamaan vainoamistani, jonka seurauksena elämäni vaikeutui todenteolla. Tekivät lastensuojeluilmoituksia nimettömänä yhdessä minusta, kiristivät erilaisilla asioilla. En ole reagoinut kummankaan ihmisen sekopäiseen käytökseen enää viimeiseen 1,5 vuoteen, mutta aika ajoin tämä entinen ystäväni yrittää jotain mustamaalauskampanjaa. Yritti sotkea nykyisen aviomieheni ja minun välejä levittämällä mm. juttua että mieheni pettää minua. En ymmärrä mitä niin pahaa hänelle tein että hänen piti kertoa arkaluontoisia asioita minusta esim. exälleni, joka sitten käytti näitä juttuja huoltajuuskiistassa mminua vastaan(tai yritti, siinä onnistumatta). En siis suostunut hylkäämään kaikkia ystäviäni ja pitämään tätä naista ainoana läheisenäni, joten hän on siksi varmaan yrittänyt jo vuosien ajan tehdä kaikkea mahdollista pahaa minulle.

Uskon karman lakiin ja siihen että näin vihaa täynnä oleva ihminen ei voi olla onnellinen.

Kamalaa! Olet vahva, kun olet pystynyt olemaan reagoimatta. Tämä se paras ratkaisu onkin mutta vastapuolelle myrkkyä. Näillä tempuilla yrittävät saada sua poistolaltaan ja ottamaan yhteyttä. Varmaan jonkinnäköinen personaalisuushäiriö, eikä kestä "hylkäämistä", jollaisena sun viilentyneen käytöksen koki. Poliisille vaan näiden juttujen kanssa! Valitettavasti itse olen nykyään aika arka syvemmin tutustumaan ihmisiin juuri tällaisten tapausten vuoksi. Toivottavasti jättävät sut rauhaan.:/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on eräs kokemus jossa ystäväksi luulemani ihminen puukotti selkään pahemmin kuin olisin voinut edes kuvitella. Tosin epäilen kyseisen henkilön kärsivän vakavista mielenterveysongelmista, koska ei normaali ihminen ole niin täynnä vihaa kuin tämä henkilö oli minua kohtaan.

Kyseinen itseäni muutaman vuoden nuorempi naishenkilö halusi palavasti kaveerata kanssani ja hiukan säälin häntä sillä hänellä ei ollut lainkaan oikeastaan ystäviä. Otin häntä mukaan erilaisiin juttuihin missä tutustui ystäväpiiriini jne. Hyvin nopeasti häntä alkoi kuitenkin hiertää muut ystäväni (esim. läheisin ystäväni jonka olen tuntenut 15 vuotta) ja hän alkoi osoittaa mustasukkaisuuden merkkejä. Lisäksi hän puhui jatkuvasti pahaa muista ystävistäni minulle. Otin etäisyyttä häneen sillä hänen aggressiivinen paskanpuhuminen muista oli ahdistavaa. Yhtäkkiä hänestä ei kuulunut enää mitään. Siis ei yhtään mitään. En pahemmin perään kysellyt, sillä ei oikeastaan kaivannut häntä lainkaan. Meni pari kk ja tämän naisen uusi miesystävä alkoi lähetellä todella kummallisia, uhkaavia viestejä minulle mm. siitä että en tykkää tämän näisen fb-kuvista riittävästi ja hän tivasi selitystä miksen hengaa enää tämän naisen kanssa. Vastasin kohteliaasti että mikäli tällä naisella on jotain selvitettävää kanssani, arvostaisin että hän hoitaisi sen itse ja että minulla ei oikeastaan ole häntä vastaan mitään. Uhkaavat viestit jatkuivat ja lopulta poistuin fb:sta kokonaan. Seraava askel mitä tämä nainen teki, oli että hän otti yhteyttä entiseen mieheeni jonka kanssa meillä on ollut erittäin vaikea ja riitaisa ero vuosia sitten, mutta tilanne oli jo helpottamaan päin. Hän liittoutui exäni kanssa ja lietsoi tämän jatkamaan vainoamistani, jonka seurauksena elämäni vaikeutui todenteolla. Tekivät lastensuojeluilmoituksia nimettömänä yhdessä minusta, kiristivät erilaisilla asioilla. En ole reagoinut kummankaan ihmisen sekopäiseen käytökseen enää viimeiseen 1,5 vuoteen, mutta aika ajoin tämä entinen ystäväni yrittää jotain mustamaalauskampanjaa. Yritti sotkea nykyisen aviomieheni ja minun välejä levittämällä mm. juttua että mieheni pettää minua. En ymmärrä mitä niin pahaa hänelle tein että hänen piti kertoa arkaluontoisia asioita minusta esim. exälleni, joka sitten käytti näitä juttuja huoltajuuskiistassa mminua vastaan(tai yritti, siinä onnistumatta). En siis suostunut hylkäämään kaikkia ystäviäni ja pitämään tätä naista ainoana läheisenäni, joten hän on siksi varmaan yrittänyt jo vuosien ajan tehdä kaikkea mahdollista pahaa minulle.

Uskon karman lakiin ja siihen että näin vihaa täynnä oleva ihminen ei voi olla onnellinen.

Kamalaa! Olet vahva, kun olet pystynyt olemaan reagoimatta. Tämä se paras ratkaisu onkin mutta vastapuolelle myrkkyä. Näillä tempuilla yrittävät saada sua poistolaltaan ja ottamaan yhteyttä. Varmaan jonkinnäköinen personaalisuushäiriö, eikä kestä "hylkäämistä", jollaisena sun viilentyneen käytöksen koki. Poliisille vaan näiden juttujen kanssa! Valitettavasti itse olen nykyään aika arka syvemmin tutustumaan ihmisiin juuri tällaisten tapausten vuoksi. Toivottavasti jättävät sut rauhaan.:/

Eniten tätä entistä "ystävää" varmaan korpeaa juurikin se etten lähde mukaan tähän sairaaseen touhuun, en maksa samalla mitalla, en yksinkertaisesti vain reagoi mihinkään mitä hän keksii. Kyllä tässä välissä jo tuli kaikenlaisia "mitä kuuluu, pitkästä aikaa" viestejä, aivan niinkuin yhtäkkiä kaikki hänen tekemänsä temput olisi poispyyhitty. En vastannut näihinkään viesteihin, ja se varmaan saa häntä enemmän raivoon. En kuitenkaan aio muuttaa linjaani tämän suhteen, hänenkaltaiset ihmiset eivät ansaitse pienintäkään huomiota. En kyllä ihmettele lainkaan miten hänellä ei ollut yhden yhtä ystävää, ja kaikki parisuhteetkin oli todella rajulla tavalla ryssitty ja välit kaikkiin exiin poikki.