Onko ystävä pettänyt pahasti luottamuksesi? Aikuisiällä.

Onkohan ketään muuta ihmistä, joka on yhtä pettynyt toisiin ihmisiin kuin minä. Minut on elämäni aikana pettänyt parhaat ystäväni, muut kaverit, vanhemmat, ensirakkaus, avopuoliso ja terapeutit. Tuntuu tosi pahalta, ja mietin usein että miten olen tähän tilanteeseen tullut. Onko vika niissä muissa vai minussa itsessäni? Itse olen yrittänyt olla luotettava ja uskollinen, ja tukena toisille aina kun on ollut tarvetta. Olenko ehkä ollut liian hyväuskoinen toisten ihmisten suhteen? Alan kääntyä sille kannalle, että yhteenkään ihmiseen ei voi luottaa ihan täysin.

On.

Ihan vaan tiedoksesi. Lapset ovat rasittavia ja niistä puhuminen vielä rasittavampaa. Itse en ole TODELLAKAAN kateellinen kenenkään taloista enkä lapsista(no hyi helvetti). En vaan jaksa pitää lapsiperheisiin mitään yhteyttä. Sitä meteliä ei kukaan terve ihminen jaksa. Vielä kerran yök. Ja että sinä ajattelet olevan kateutta. Hohhoijaa. Sääliä sitä tuntee ja haluaa vetäytyä kuvioista ennen kuin on liian myöhäistä.

Kutsuin yhden parhaista ystävistäni maistraattivihkimiseen toiseksi todistajaksi ja tietenkin pienimuotoisiin hääjuhliimme.

Kaverini ilmoitti autossa matkalla maistraattiin, että on sopinut illaksi baarireissun yhden kaverinsa kanssa ja ilmoitti jäävänsä juhliimme vain hetkeksi.

Se tuntui todella ikävältä. Olimme kutsuneet hänet todistajaksi ja juhliin jo 3-4 kk aiemmin. Voin sanoa, että mieli oli aika maassa, kun ilmoitti siitä siinä matkalla eikä aiemmin. Olisin voinut pyytää jonkun muun hänen sijastaan, jos olisi vain lmoittanut suunnitelmistaan ajoissa. Tuli jotenkin todella arvoton ja surullinen olo.

Onneksi juhlat meni kuitenkin muuten kivasti :)

Ei vastannut aina yhteydenottoihini. Ei viesteihin, ei puheluihin. Saattoi soittaa monen kuukauden päästä takaisin ja vedota kiireeseen. Teki muutamat oharit tapaamisissa ja sitten päätin, että nyt loppui. Oli tehnyt oharit ja jälkeen selitteli viestillä, että Li unohtabut. En vastannut viestiin. Tuon jälkeen ei ole ottanut mitään yhteyttä.

Juoruilee selän takana itse keksimillään negatiivisilla asioilla. Ihmisille, joiden mielipiteillä on oikeasti merkitystä itselleni.

up

Puhui minusta pahaa yhteiselle kaverillemme, koska oli mustasukkainen siitä, että vietin tämän (yhteisen kaverimme) kanssa niin paljon aikaa ja kaiken seurauksena välini kumpaankin viilenivät.  Pahimmalta tuntui se, että olin pitänyt mustamaalajaa ystävänäni 16 vuotta.

*mustamaalaajaa, korjaus viestiin 48

up

Kyllä.

Kun "vieraskoreus" väistyi, tuli esiin todellinen luonne. Kateus, mustamaalaus, nolaaminen, vähättely, täysin erilaiset arvot kuin itselläni.

Olin pettynyt.

Ei koska ei ole ystäviä. Eli jos joku on tehnyt pahoja se ei ole taatusti ystäväni eikä luottamusta ole alunperinn ollutkaan

Vierailija kirjoitti:

Puhui minusta pahaa yhteiselle kaverillemme, koska oli mustasukkainen siitä, että vietin tämän (yhteisen kaverimme) kanssa niin paljon aikaa ja kaiken seurauksena välini kumpaankin viilenivät.  Pahimmalta tuntui se, että olin pitänyt mustamaalajaa ystävänäni 16 vuotta.

Eli sua ei niin napannut olla tämän rakkaan ystäväsi kanssa kun tämä uusi yhteinen kaveri oli niin paljon jännempi.

Vierailija kirjoitti:

Ei vastannut aina yhteydenottoihini. Ei viesteihin, ei puheluihin. Saattoi soittaa monen kuukauden päästä takaisin ja vedota kiireeseen. Teki muutamat oharit tapaamisissa ja sitten päätin, että nyt loppui. Oli tehnyt oharit ja jälkeen selitteli viestillä, että Li unohtabut. En vastannut viestiin. Tuon jälkeen ei ole ottanut mitään yhteyttä.

Jännä juttu kun minut haukuttiin maan rakoon kun tein aloituksen samasta miten viesteihini ei ns. hyvä ystävä vastaillut. Siellä oli heti hyvät ystävät ketjussa saarnaamassa millainen kyylä ja häirikkö olin.

Kyllä olen pettynyt. Siihen jäi ystävyytemme. Ystäväni ei uskonut minun sanomaani asiaa, vaan luulee minun valehtelevan. Ja oli tässä ko asiassa enemmän toisen puolella. Loukkaannuin ja petyin häneen. Luulin, että hän kyllä uskoisi minua. Olen ihminen, joka ei ikinä valehtele ja ylpeä siitä.

Terapiaakin kehtasi ehdottaa.Laitoin hänen numeronsa estoon, enkä ole katunut edelleenkään. Sydämeni ei vain voi unohtaa tuota, jotta voisin pitää häntä enää ystävänä. Muuten minulla ei ole mitään häntä vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Monet ystävät ja muutkin henkilöt(myösviranomaiset, kaverit, miehet, sukulaiset, tuttavat, naapurit)ovat pettäneet luottamukseni monia kertoja. En uskalla luottaa enää kenenkään, kun näin laajasti pettävät. Olen kostanut ja kostan mikäli mahdollista. Eli levitän sitten heidän salaisuutensa ympäri pitäjiä, mustamaalaan ja puhun pahaa. Menen sänkyyn miestensä kanssa. Ja kostan miten vain voin. Joillekin olen saanut jopa potkut hankittua tai eivät saa työtä mistään. Kosto on suloista. Kostamiseni jatkuu, teen kaikkeni ja käytän kaikki mahdolliset tilanteet hyödykseni.

Ei pahalla, mutta kuulostat narsistieksältäni (oikeasti narsisti), joka kehitteli kaiken maailman salaliittoteorioita ja väitti, miten itse kukakin oli hänen luottamuksensa pettänyt, miten häntä oli petetty, nöyryytetty ja mustamaalattu, ja yritti tehtailla todisteita näistä kataluuksista. Sitten "kostona" juorusi, valehteli ja mustamaalasi. Oikeasti näitä hänen päässään keksimiä juttuja ei ollut tapahtunut. Hän vain sai jostakin päähänsä, että jotakin tiettyä oli muka tapahtunut, ja yritti sitten esim. minut saada tunnustamaan "tekoni". Vaikka kuinka yritin esittää konkreettisia todisteita puolustuksekseni (esim. kauppakuitteja todistaakseni, että olen ollut tiettyyn aikaan tiettynä päivänä kaupassa enkä naapurin miehen luona), nämä olivat hänestä väärennöksiä ja minun manipulaatiotani, ja kostoksi tästä (ja lukuisista muista asioista, jotka hän ajatteli minun tehneen) hän sabotoi työurani, ystävyyssuhteeni jne.

Olet hirviö. Mene hoitoon.

Minua vuosia vainonneen eksän valheissa on ollut sellainen positiivinen ulottuvuus (niin yritän ajatella), että todelliset ystävät ovat selvinneet tehokkaasti. Asiassa riittää kyllä työstettävää, sillä että heitä on aika lailla vähemmän kuin kuvittelin, enkä oikein tiedä miten oppisin vielä uudelleen luottamaan ihmisiin ylipäätään. Ehkä ihmisille on luontaista ajatella, että totuus löytyy sieltä jostain puolivälistä, mutta on tässä kyllä karsiutunut useampi sellainenkin joista en olisi voinut kuvitella.

Ystävä joka pettää luottamuksen pahasti ei ole ystävällinen ollutkaan. Joku päävammainen kateellinen vaan. Usein eivät osaa itsekään käsitellä asiaa, kun jäävät kiinni.

Jos joku ottaa asioikseen oikein soittaa ja mustamaalata ystäväänsä jollekin ja koittaa tehdä ongelmia, on jo aika sekaisin.

Hoitoon joutaisivat.

Exä aiheutti luottamukseeni sellaisen loven että meni vuosia, että ainoa ihminen johon luotin, olin minä itse. Exän muiston haalistuessa huomaan luottamukseni muihin parantuneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhui minusta pahaa yhteiselle kaverillemme, koska oli mustasukkainen siitä, että vietin tämän (yhteisen kaverimme) kanssa niin paljon aikaa ja kaiken seurauksena välini kumpaankin viilenivät.  Pahimmalta tuntui se, että olin pitänyt mustamaalajaa ystävänäni 16 vuotta.

Eli sua ei niin napannut olla tämän rakkaan ystäväsi kanssa kun tämä uusi yhteinen kaveri oli niin paljon jännempi.

Taisi kalikka kalahtaa? Suosittelen hakemaan päävammaasi ammattiapua, niin ehkä jatkossa osaat käsitellä kateuden tunteitasi vähän terveemmällä tavalla, sortumatta lapselliseen selän takan kieroiluun.