Omien rahojen pariskunnat: miten teillä jaetaan lasten kulut?

Eikä koskaan jälkeenpäin seurata kuka on maksanut ja mitä. Täysin vähäpätöinen seikka. Meillä ei ole ikinä riidelty raha-asioista.

hoitomaksut, vaatteet yms. Mies sitten vastaavasti lyhentää asuntolainan. Eipä kyllä koskaan olla laskettu meneekö ollenkaan tasan.

mies sitten laittaa puolet summasta mun tilille. Ruokakaupassa maksaa se joka sattuu kaupassa käymään.

nainen ostaa ruokaa => ei jää käteen mitään jos ero tai kuolema kohtaa

hoitomaksut, vaatteet yms. Mies sitten vastaavasti lyhentää asuntolainan. Eipä kyllä koskaan olla laskettu meneekö ollenkaan tasan.

pääääntöisesti

Ennen mä maksoin kaikki ruuat kun ainakin isot kauppaostokset kävin myös tekemässä. Koska olen joutunut elämään säästöillä hoitovapaat yms, koska miehen palkalla ei eläisi, molemmilla on omat tilit ja saa päättää vapaasti 'omien' rahojensa käytöstä. Ja rahasta aina riitaa, kun koin että mulle lankeaa aivan liian suuri taloudellinen rasite.



Nyt meillä on yhteinen tili, jolta maksetaan kaikki lasten kulut, yhteiset hankinnat, ruuat jne. MOlemmat laittaa sinne saman rahan. Ja nyt ei rahasta enää taistella.

Sieltä maksetaan kaikki perheen yhteiset kulut

ja niistä ynnätään, mikä on kummankin osuus.



Meillä on molemmilla omat tilit ja oma omaisuus, mies omistaa asumamme talon ja minä pari sijoitusasuntoa.



Jos ero tulee, ei riitaa tavarasta. Kumpikin omistaa omansa.

Mies: lainanluhennys, auto, vakuutukset ja joitain omia mitä tulee netti sun muut.



Minä: vastike, hoitomaksut, muut laskut.



Yleensä minä olen ostanut lasten vaatteet, mutta kyllä mieskin on osallistunut. Mies myös aina maksaa esim. leffat, syömässä käynnit muut huvit.



Ruokaa osttettu kumpikin.

suurimman osan vaatteista. Mies maksaa lähes kaiken muun, esim. harrastusvälineet, ruuat jne.

Miksette samalla ole ottaneet huomioon että mies esim. syö enemmän? Tai miksi mies maksaa puolet sun tampooneistas? Heh...

ja niistä ynnätään, mikä on kummankin osuus. Meillä on molemmilla omat tilit ja oma omaisuus, mies omistaa asumamme talon ja minä pari sijoitusasuntoa. Jos ero tulee, ei riitaa tavarasta. Kumpikin omistaa omansa.

Minä maksan koko perheen ruoan, lasten vaattet ja pääsääntöisesti harrastukset. Lisäksi omat vaatteeni, miehen vaatteista jotain pieniä ostoksia ja sisustusjutut pääasiassa. Matkatkin on yleensä minun maksamiani.



Mies maksaa juoksevat laskut (lehdet, asumskulut, vakuutukset, auton kulut jne). Ja lasten hoitomaksut, saa lapsilisätkin sitten.



Laina maksetaan puoliksi. isommissa hankinnoissa katsotaa, miten maksetaan. Aika tasan menee pitemmällä aikavälillä.

muuten menee melko lailla tasan. Laskemme suunnilleen puoliksi kaikki menot. Meillä on melkein samankokoiset tulot.



Ei meillä tapella rahasta.

Minä maksan asuntolainan ja ostan pääosan ruuista. Vaimo saa lapsilisät, hoitaa laskut, hoitomaksut ja lasten vaatteet.

Jos tulisi ero tai mies kuolisi, niin menettäisit sekä asunnon että auton kokonaan!

Kaikki kiinteä omaisuus pitää omistaa yhdessä, ja omistusosuuksien suhteessa maksaa lainat. Muuten jäät täysin tyhjän päälle mahdollisen eron tullessa.

Mies: lainanluhennys, auto, vakuutukset ja joitain omia mitä tulee netti sun muut.

Minä: vastike, hoitomaksut, muut laskut.

Yleensä minä olen ostanut lasten vaatteet, mutta kyllä mieskin on osallistunut. Mies myös aina maksaa esim. leffat, syömässä käynnit muut huvit.

Ruokaa osttettu kumpikin.

Kumpi päättää ostetaanko Reimatecin haalari vai Tarjoustalon haalari?

Eli joka ansaitsee enemmän maksaa enemmän. Aika suurppirteisesti ollaan jaettu, isommat lasut menee enemmän ansaitservalle.



Meillä on eri tilit, mutta periaatteessahan rahat ovat yhteiset. Jos yhdellä tekee tiukkaa, toi jos tuntuu, että laskuja on kertynyt enemmän, niin toisen lompakola voi käydä.

Asunto ja omaisuus katstaan yhteiseksi, mikäli olette AVIOliitossa. Avoliitto on sitten vähän toinen juttu.

Kumpi päättää ostetaanko Reimatecin haalari vai Tarjoustalon haalari?

meillä päättää se joka ostaa. Käytännössä se menee niin, että jos äiti ostaa, niin ostetaan kaunista merkkiin katsomatta ja jos isä ostaa, niin ostetaan käytännöllistä ja usein jotakin urheilullista merkkiä.