Yksinhuoltajuus

lapseni isä asuu ulkomailla. minulla on yksinhuoltajuus. isä ei osallistu lasten päivittäiseen elämään tai päätöksiin.

Tällä perusteella esim. Kela maksaa yh-korotuksen. Tuo huoltajuus käsite sotkee, lähes kaikilla on yhteishuoltajuus kyllä, mutta silti ovat yksinhuoltajia ja ihan oikeutettuja yh-korotukseen lapsilisässä.

kumpikaan vanhemmista ei voi päättää yksin lapsen nimestä, asuinmaasta, kansalaisuudesta, pankkitilin avaamisesta lapselle, passin hankinnasta.





Yhteishuoltajanakin se käytännön elämä jää lähivanhemman kontolle. Se, ettei etävanhempi ota osaa arkirutiineihin on se suurempi tekijä.

Yleensä, vaikka esim. äiti olisi hakenut yksihuoltajuuden tapaa silti isä lapsia sännöllisesti esim. joka toinen viikonloppu ja lomilla. Tavallaan silloin ei ole käytännön eroa jos yhteishuoltajuudessa toimitaan samoilla tapaamissäännöillä.

Eli yhteishuoltajuudessa toinen vanhempi on tavallaan yksinhuoltaja, koska isä tapaa vain harvoin lapsia. Toisaalta yhteishuoltajuudessa tarvitaan molempien allekirjoitukset lapsen papereihin.



Itse voin sanoa itseäni hyvällä omalla tunnolla yksinhuoltajaksi. Olen paperilla yksinhuoltaja ja isä ei tapaa koskaan lapsiaan. Saisi kyllä tavata, mutta ei halua. Ei edes lahjoja osta lapsilleen tai soita heille koskaan. Isää ei siis ole enää.

pyykinpesu,kestovaippojen pesu, kaupassa käynti, roskat ulos,siivous,ruoan laitto, läksyt, aamulla päivähoitoon viennit, illalla päivähoidosta haut, neuvolakäynnit, lääkärikäynnit, siivoukset, lukemiset lapsille(iltasadut), känkkäränkät, mahatautien siivoukset ja lakanoiden vaihdot 5 kertaa yössä, yökastelijan pissatukset, kroonisten lääkkeiden annot, jne.

minä miellän yh:ksi suunnilleen kaikki eronneet tai alun alkaen yksin lapsensa saaneet vanhemmat, yksinhuoltajat, yhteishuoltajat, lesket, eronneet, karanneet, uusperheet jne. Yhteishuoltajia ovat kai todellisuudessa myös avo- ja avioliitossa elävät ydinperheen vanhemmatkin? Siksi yh:n käsitteeksi ei käy myöskään yksin- ja yhteishuoltajat. Yksinhuoltajia on tosi vähän, muttei sekään kuvaa täysin huoltajan elämäntilannetta: osa yksinhuoltajista elää parisuhteessa tai ovat jo avioliitossakin uuden puolisonsa kanssa. Yksinhuoltaja ei myöskään välttämättä ole eronnut, joten ei sovi erovanhemmankaan titteli kaikille. Äh, kaikki on yksilöitä, mitä niitä sen enempää tittelöimään.



Olen vielä hetken yksinhuoltaja, en ole eronnut enkä seurustele, lapsi vaan on kasvanut, kohta aikuinen :)

lapsi ei ole tavannu isäänsä koskaan ja tapaa sitten joskus jos haluaa. Isä ei siis halua olla tekemisissä.

Isyys on kyllä tunnustettu. Käytännössä isä on vain paperilla, minä päätän yksin kaikeen lapseeni liittyvästä.

ahkerimmin a) pettäjämiehet jotka eivät halua ottaa vastuuta eron aiheuttamisesta b) lapsettomat nyxät joita vituttaa se että kumppanilla on lapsia mutta koska sitä ei voi purkaa kumppaniin eikä lapsiin niin kohteena on nämä lasten äidit eli yh:t. Pahimmassa tapauksessa tapaus b) on ollut ensin vuosia salasuhteessa ko. perheelliseen mieheen.

ahkerimmin a) pettäjämiehet jotka eivät halua ottaa vastuuta eron aiheuttamisesta b) lapsettomat nyxät joita vituttaa se että kumppanilla on lapsia mutta koska sitä ei voi purkaa kumppaniin eikä lapsiin niin kohteena on nämä lasten äidit eli yh:t. Pahimmassa tapauksessa tapaus b) on ollut ensin vuosia salasuhteessa ko. perheelliseen mieheen.

entisellä poikaystävällä on tytär jota ei ole koskaan halunnut nähdä,lähti kun olin 6:lla kuulla raskaana vaikka aluksi oli se joka puhui ympäri lapsen hankkimisessa. Mä olin 17 kun tulin raskaaks, ex 25. Nykysin hän haukkuu yyhoita törkysanoin, ja uhkaili jos kerron kellekään et on isä.

käräjillä vahvistettu, koska isä ei ole koskaan ollut todella mukana lapsen elämässä. Näkee lasta kun itse haluaa, mutta ei ole koskaan osallistunut mitenkään lapsen elämään oikeasti. Helpottaa elämääni, minun ei tarvitse jokaisesta lapsen asiasta juosta ihmisen perässä joka ei vapaahetoisesti halua todella olla mukana ja tukena lapsen elämässä, kuhan on karkkia ja leluja osteleva vkloppu isä silloin kun itse haluaa ja jaksaa.

Olen yh, mutta nykyään ok-väleissä lapsen isään. Erosimme lapsen ollessa 18 kk vanha. Mies ei rakastanut minua, valitti yhteiselämästä, minusta, lapsesta, ystävistäni, suvustani... Eikä vain valittanut, myös huusi, murjotti monta päivää putkeen, uhkaili ja riehui himassa. Riehuttuaan meni sitten taitavasti haukkumaan minua huonoksi äidiksi milloin minnekin.

Koska tuo mies ei osannut eikä tule ikinä osaamaan raha-asioiden hoitoa, hain yksinhuoltajuutta. Mies oli liian saamaton tappelemaan asiasta, mutta suostui pyynnöstäni olemaan mukana lapsensa elämässä. Hän näkee tällä hetkellä lastaan joka viikonloppu la-su. Säännölliset yökyläilyt isän luona ovat alkaneet vasta hiljattain.