Koska luovuitte rattaista?

Minusta ne taas ovat olleet niin kätevät :) Lapsi pysyy "aisoissa" ja painavatkin ostokset kulkee kätevästi alakorissa.

tyttö on nyt 2v. ja poika 3v. ja molemmat kävelee 1-2km kerrallaan.

syntyi esikoisen ollessa 2,5 v. Muistelen yhdistelmävaunujen olleen ennen kakkosen syntymää ainakin pari kuukautta käyttämättä varastossa.

aika tarkkaan tasan 2v rattaista. Tyttö täytti 2v toukokuussa ja kesälomalla ei enää rattaita oo käytetty. Isommat lapset (poikia molemmat) on nyt 5v ja 7v ja eivät myöskään yli 2v enää rattaissa halunneet istua.

Asumme Helsingin keskusta-alueella joten kädestä tiukasti kiinni pitäen pärjäämme = on ollut pakko opettaa ihan tiukasti että kädestä ei saa koskaan päästää yllättäin irti koska muuten voi juosta suoraan bussien, ratikoiden jne alle.

Mutta ihanaa kun ei tarvitse enää rattaiden kanssa ihmetellä ja kärräillä niitä. Bussimatkat ovat mukavampia ilman ja liikkuminen keskustan alueella muutenkin sujuu hauskemmin ilman hankalia rattaita.

Teemme päivittäin usean kilometrin koiralenkin, josta 4 v kävelee ne osuudet, joissa jalkakäytävä, eli noin 1,5 km. Loppuajan istuu rattaissa lähinnä turvallisuussyistä ja kävelyvauhdin takia. Haluan kävellä kovaa vauhtia ne tieosuudet, joissa ei ole minkäänlaista jalkakäytävää (inhottaa kävellä siellä, kun autot ajavat löhes aina ylinopeutta ohi) ja koira myös tarvitsee välillä vähän nopeampaakin kävelyvauhtia.



Alle 1,5 km lenkit tyttö kävelee kyllä oikein nätisti.



Kokeile ap, ensin lyhyempää lenkkiä, juttele koko ajan jostain kivoista asioista ja palkitse lopuksi vaikka kehuilla tai jädellä. : ) Lapsi oppii, että äidin kanssa kävely on mukavaa ja äiti ja lapsi voivat viettää laatuaikaa silloin yhdessä.

ja tyttö ei enää 3v istunut lainkaan rattaissa. Reippaita ovat kävelemään.

Meillä rattaita tarvitaan myös paljon senkin takia, että todella usein olemme reissussa ihan koko päivän. Mukana on vaihtovaatteet, eväitä, ehkä ruokaostoksetkin. Koko päivää ei tyttö vielä jaksa kävellä pitkin kyliä, usein kävelymatkaa on kertynyt melkein 10 km. 4 v tyttö usein nukahtaa vielä pikku päikkäreillekin, rattaat ovat silloin erinomaisen kätevät.



Eli riippuu siis ihan täysin elämäntyylistä, miten pitkää niitä rattaita tarvitsee. Jotkut pyörivät enimmäkseen kodin lähettyvillä, jotkut lähtevät pidemmille reissuille säännöllisesti. Kukin tyylillään.

...jos ei ole vaihtoehtoa :D Onneksi syntyi pikkusisarus, joka ryöväsi rattaat, joten seisomalaudalla on menty jo jonkin aikaa. Nykyään usein "unohdan" seisomalaudan kotiin, jolloin tyttö vain toteaa, että ai meillä ei olekaan nyt "peräkärryä" mukana ja kävelee sujuvasti 1-2km (toki omaan tahtiinsa maisemia katsellen ja nurmikkoa tutkien, mutta kuitenkin). Jos taas lauta on mukana, ei muka jaksa yhtään kävellä. Tyttö käy osapäivähoidossa, ja yleensä teen niin, että aamuisin, kun on kiireempi, mennään seisomalaudalla, ja puoliltapäivin hänet hakiessani jätän laudan kotiin. Jos ollaan lähdössä molempien lasten kanssa jonnekin kauemmas (esim. keskustaan useaksi tunniksi), otan varalta myös Ergo-repun mukaan, jolloin voin kauhean väsyn iskiessä laittaa kuopuksen (9kk) siihen ja päästää esikoisen rattaisiin levähtämään. Harvoin noin on kyllä käynyt.



Ap:n tilanteessa kannattaa ehkä joskus kokeilla, mitä tapahtuu, jos rattaat ovatkin "rikki" ja nyt vaan pitää kävellä. Mutta tuo kannattaa toteuttaa sellaisena päivänä kun ei ole pakko mennä minnekään, vaan voidaan jättää väliin, jos lapsi aidosti ei jaksa kävellä. Ja seuraavana päivänä äiti sitten "osaakin" "korjata" rattaat. "Rikkoutuneen seisomalaudan" tekniikkaa käytän itsekin joskus, jos olisi hyvä tytön välillä vähän tepsuttaa.

Ekaluokkalainen oli n. 2v2kk, kun alkoi kaupungissa kävellä pitempiä matkoja (n. 1-2 kilsaa), mutta istui tuolloin vielä koiralenkeillä rattaissa (osan matkaa kyllä sai kävellä, jos oltiin esim. metsälenkillä, missä ei ollut autoja) ja sai kävellä myös osan matkaa, jos mentiin tietä pitkin (emme asu keskustassa eli osan matkaa jouduttiin menemään ihan tien vierustaa pitkin, nyt on kyllä tullut kävelytietkin pari vuotta sitten). Mummolassa käveli "reippaasti" mummin ja meidän koiran kanssa 4 kilsan lenkin (ja mummi kantoi puoli kilsaa, kun piti kävellä tien reunaa pitkin) n. 2v6kk ikäisenä. Aikaahan tuohon meni tollaset 1,5 tuntia, kun piti pysähtyä tutkimaan lähes jokaista ruohonkortta, naapurin hauvoja, yhden naapurin heppoja, pellolla olleita naapurin setien traktoreita ja puimureita jne. jne. Rattaat oli kyllä mukana, mutta äitini ei saanut niiden selkänojaa ylös ja itse olin tuolloin asioilla ja mies oli töissä eli.. Rattaat jäivät kokonaan pois käytöstä, kun poika oli n. 3v ja jaksoi itse pyöräillä koiralenkeillä (ja talvella joko käveli tai istui pulkassa).

4v4kk ikäinen istuu vieläkin rattaissa, kun ollaan ihmisten ilmoilla tai koiran kanssa lenkillä. Syy -> lapsi on erityislapsi, suht pieni kokoinen ja hän saattaa esim. riuhtaista itsensä irti kädestä ja juosta suoraan auton alle tms. Meillä on ollut jo kaksi läheltä piti tilannetta. Poika ei usko huutoja eikä hänellä ole mitään itse suojeluvaistoa ja häneltä löytyy voimaa eli vaikka kuinka puristaisi kunnolla, niin lapsi pystyy siitä huolimatta riuhtaisemaan itsensä irti. Hän myös harrastaa karkailua (omaan kotiporttiin piti hankkia kunnon munalukko ja laittaa se tien puolelle, kun lapsi onnistui avaamaan tuon tavis lukko systeemin pari kertaa 3 vuotiaana ja hortoili tiellä. Onneksi mitään ei käynyt ja naapurin setä kiikutti pojan kotiin (olin tuolloin laittamassa pyykkejä takapihalla ja pojat leikkivät hiekkalaatikossa, joka on. 20 metrin päässä ja poika ehti kadota parissa minuutissa, kun laitoin esikoisen kengän nauhoja kiinni).

Eli kaupassakin hän on koko ajan silmien alla eikä pääse karkaamaan. Jaksaisi kyllä kävellä ja esim. metsässä saakin kävellä mielin määrin, missä ei ole mitään vaaratilanteita.

2v on nyt kävellyt n. kilsan matkan kuukauden ajan, kun viedään ja haetaan esikoinen koulusta ja viedään toinen veikka päiväkotiin. Aamulla, jos on kiire lähtö tai kiukku päällä, niin poika saa istua veikan kanssa rattaissa, mutta jos on rauhallinen aamu ja päästään ajoissa lähtemään, niin sitten taapero saa ihan ite kävellä. Aikaahan siinä menee, kun kaikki pitää tutkia, mutta.. Koiralenkillä on yleensä kyydissä, paitsi jos ollaan metsässä. Silloin saa taapertaa ympäriinsä.

3kk kuopus on joko kantoliinassa, jos olen poikien kanssa yksin liikenteessä tai sitten rattaissa, jos mukana on mies tai mummi tms.

siinä 2v ja 4kk ei juuri rattaita enää käytetty. Asuttiin keskustassa joten käveli, tai mentiin julkisilla ( autoa ei ollut). Viimeisen kerran oli rattaat matkalla kun lapsi oli 2 v ja 8 kk. ei juuri kyllä niissä istunut enää. kotiin tultua annoin rattaa kokonaan pois.