HUHTIHURMURIT elo-syyskuun vaihde

Katmandoo: Täällä toinen selkävaivainen :( Selän lihakset on jatkuvasti todella tiltissä, nikamat vinksahtelee vääriin asentoihin, samoin ristiluu. Muutaman nikaman välistä löytyy madaltumaa. Lisäksi mun selkäydintä on ronkittu pari kertaa, eikä se leikkaushaava kyllä yhtään helpota noita jumeja selässä. Mutta täytyy vaan jaksaa tuon selän kanssa..



Ajattelin yrittää liikkua sen minkä voi ja pitää painoa mahdollisimman hyvin kurissa, jospa vaikka tuo selkä rasittuis vähän vähemmän. Nyt on tosin vielä liikkumiset ollu vähissä tän hemmetin väsymyksen ja alamasukipujen vuoksi. Mutta jos ens viikolla sitten taas alkais urheilla..



Ensimmäisen raskauden pärjäsin kyllä yllättävän hyvin. Vaikka lähtöpaino olikin silloin huomattavasti korkeampi kuin nyt ja kasvoinkin aika huikeisiin mittoihin loppua kohden :D



Toivottavasti selviät suht helpolla selän kanssa!

mutta laskuri antaa lasketuksi ajaksi 7.4. Joka on muuten sama kuin esikoisella! joka syntyi tosin 28.3. eli hieman etuajassa.

Meillä on kummatkin lapset syntyneet keväällä ja niin tämäkin veijari sitten. Keväisin ei tarvitse tekemistä miettiä kun synttäreitä on tiuhaan! :)



Kaikki menny itselllä ihan hyvin. oon syöny vapaasti kaikkea ja se on pitänyt pahan olon loitolla, osittain.. pahat hajut haittaa. töissä hiirimatto haisee, kotona lavuaari, tietyt kaapit jne.. tiedän että ei ne välttämättä muiden nenään haisekkaan, tää on tuttua aiemmista raskausksista.



En ole vielä kertonut kovinkaan monelle raskaudesta, ajattelin sitten vasta neuvolan jälkeen. Lapsille kertominen jännittää eniten! :)



töissä ei voi kertoa ennen lokakuuta kun vakinaistavat.



Hassultahan tämä välillä tuntuu. tänäänkin katsoin jotain vauva tuli taloon-ohjelmaa ja jonkin aikaa katsottuani iski tajuntaani että "hei mä olen puolenvuoden päästä yhtä iso!" ja että tuollaistako se synnytys olikin?! :) edellisestä on siis jo kuusi vuotta.

Eilen se pahoinvointi sitten alkoi :( Olipa asiassa huvittaviakin piirteitä. Käytiin illalla istahtamassa terassilla, minä tietysti kuskina. Takasin tullessa kuski kyökkii portailla :DDD Tais olla aika vätkää appelsiinimehua :D



Muutenkin eilinen oli jotenkin rankka päivä. Tuntuu, että itku tuli ihan olemattomista asioista. Mies halus välttämättä ottaa kuvan, kun söin sämpylää ja itkin samalla ihan hillittömästi. No onhan siinäkin yksi muisto odotusajan päiväkirjan väliin :)



Jotenkin nyt vasta alkaa oikeasti tajuta, että raskaana tässä ollaan. Välillä tulee sellaisia hassuja onnellisuus-hytistyksiä, kun ajattelee asiaa. Hassua, mutta samalla niin ihanaa

Miten vkonloppu sujunut?:)



Katmandoo* Joo, mäkin liityn flunssaisten porukkaan.. Alkoi lihaksia särkemään ja on ihan sellanen hirveä olo.. :/ Pitää huomenna käydä hakemassa Pandolia kaappiin. Onko sun olo jo parempi?



Shellie** Mulla on kans hirveät mieliala vaihtelut, välillä oon tosi happy ja taas hetkes hirveä kärtyämään ja hermot menee ihan pikku asioistakin. Ukko juuri sanoi lempeästi aamulla, et anteeksi muru, pitäähän mun ymmärtää oot raskaana:) Ja hei, tiekkö.. mulla tuli taas oireet;) heti kun kirjoitin tänne.. Pahoinvointia oikein kunnolla.:)



Punahilkka** Täällä yks selkä ongelmainen. Mul ollu 20v asti selkä vaivaa, nyt 2 v pahana. Liikunta auttaa ja koitan kans pitää painon kurissa raskauden edetessäkin, mutta pelottaa kuinka käy.. Onko sulla selkään minkälaisia konsteja?:)



Tulkaahan kertomaan uä kuulumisia lisää. Mä menen ens vkolla myös vielä uusinta uä:n.



Mukavaa vkon alkua.

Krisse

Tulen lukemaan ja kommentoimaan enemmän tejän juttuja, kun on kunnolla aikaa, mut nyt tulin vaan pikaisesti käymään..



täällä on ollut jonkun verran juttua neuvolasta, ultraamisesta ja muusta. mulla oli eka neuvola siis perjantaina, eli 9+1 eikä neuvolantäti uskaltanut vielä ultrata mua. sanoi että on liian varhaista, ja että pelästyn vaan suotta jos mitään ei kuulukaan. toisaalta ymmärrän, mutta toisaalta harmittaa, kun joidenkin täällä sydänääniä on kuunneltu jo tyyliin vkoilla 7, niin miksei multakin jo nyt?:O olin siis vähän pettynyt. lääkäriaika on 7.9. ja siitäkin se sanoi, että siellä on ultra, mutta koska se ei ole pakollinen lääkäreille, kaikki ei osaa sitä käyttää joten välttämättä mulle ei tule sellasta lääkäriä, joka haluis alkaa sen kaa kikkailee. eli en vielä edes silloin vkoilla 11 kuulisi, onko mun sisällä mitään elävää vai ei! ärr!

eli aika myöhään tuntuu olevan kaikki systeemit mun kohdalla, kun vertaa teihin muihin..tulen kateelliseksi :( pitää varmaan muuttaa toiseen kaupunkiin.



vaikka toisaalta en epäile yhtään etteikö sisälläni ois joku elävä, musta aukko, joka imee musta kaiken energian ja elämänvoiman :D ja pari päivää se alkoi mullakin; nimittäin hirveä mahan pömpötys! en voi uskoa että tohon pullahti yhtäkkiä tommonen pömppis! tuntuu, että vatsassa ois ilmapalloja, koko ajan on nälkä mutta kuitenkin oksettaa..eli oksetus ei oo jättänyt vielä rauhaan, käyn haukottelemassa säännöllisesti edelleenkin pöntölle. koska tää loppuu? :( kymmenes viikko kuitenkin jo, kädet ristissä että yrjö jättää mut pian jo rauhaan..



eli tämmösiä negaatioita täältä, nyt täytyy rientää töihin, tuun kommentoimaan teidän juttuja myöhemmin lisää! voimahaleja kaikille tulevilla äideille! :)



Laurau 9+4

Viikonloppu sujui ihan mukavissa merkeissä, käytiin muutaman kaverin kanssa juhlimassa (minä kuskina ;) Kukaan ei onneksi kysellyt mitään, vaan olivat kiitollisia siitä, että saivat kyydin kotiin yöllä!



Mites teillä muilla viikonloppu? Entä niitä uä-kuulumisia? Omaan on vielä niin pitkä aika, että mukava kuulla teiltä muilta iloisia uutisia!!



Laurau, mulla on kanssa tosi myöhään vasta ultra, siihen on tasan kaksi viikkoa. Silloin rv 11+2. Kävin kanssa neuvolassa, mutta siellä hoitaja ei suostunut kuuntelemaan sydänääniä. Ei kuulemma niillä välineillä noilla viikoilla olisi kuuluneet. Tuntuu inhottavalta kun menee näin pitkälle ennenkuin saa kuulla ,että kaikki on hyvin pienellä. Otanpa tästä vaarin ja seuraavaa odottaessa saatan käydä varhaisultrassa jo ennen näitä viikkoja :O....



Mun vatsa on myös turvonnut aivan mielettömästi. Jouduin käyttämään mun kaverin äitiyshousuja, kun omat farkut ei menneet kiinni :p ei ihan vielä tarttis turvota näin paljon.. Olen kyllä syönyt aika paljon, mutta paha olo ei salli syödä mitään makeeta yms. Joten kilojen kertymisestä ei pitäisi olla kyse. Toivottavasti :D Enkä ole keksinyt mitään, mikä siihen auttaisi, kärsittävä siis on, ennenkuin se ihana ja odotettu vauvamaha tulee esiin ;)



Mulla on vielä torstaihin asti vapaata ja sitten siirryn uusiin työtehtäviin kassalle. Hurjaa :)!





Iloista ja reipasta viikonalkua kaikile!!

Meillä edelleen ollaan flunssassa,nyt on sit ukkokin kipee,sille nous yöllä kuume ja makaa nyt sit kipeenä kotona.Sai onneks vielä huomisenkin sairaslomaa jotta saa vähän levätä.Mä oon kertonu mun parhaalle kaverille ja töihinkin ilmoitin kuitenkin jo nyt jotta ei sit tarvii ihmetellä jos tässä vaikka jotain tapahtuu.Toivottavasti kaikki on kuitenkin hyvin ja vaavi pysyy mukana.Jännittää aina kuitenkin toi eka ultra jotta näkyykö siellä mitään.Mulla kans ollu monta vuotta selkäkivut jokapäiväistä elämää,hassuinta oli että kun odotin edellistä (2008) niin koko raskausaikana ei ollut selkä yhtään kipee ja heti kun neiti syntyi niin alko taas kivutkin.Toivottavasti tästä raskaudesta menis samoin että olis edes hekellisesti kivut pois...Nyt taidan keittää päiväkahvit ja sit vois suunnitella päiväunia,jos siis toi pikkuneiti suostuis päikkäreille....

-Minihattis-

Menikin loppu viikko ja viikonloppu niin hujauksessa, etten tänne edes ehtinyt lukemaan, joten nyt on aikalailla kirittävää. :)



Uusille ensinnäkin tervetuloa ja ultrakuulumisia oli kiva lukea. :)) Omaani on vielä 1½viikkoa aikaa..



Viikonloppuna tilani selvisi naapureille, kun kieltäydyin siideristä ja puna kasvoillani kertoi kaiken, kun naapuri sitten kysyi, että olenko raskaana.. ;) No, ei sinällään haittaa, jos jotain sattuu, niin tukea sieltäkin saa. :)



Flunssa on voitettu koko jengiltä ja oma olo on ailahtelevainen. Järkkyjä huono-olo kohtauksia tulee, mutta enää ei ole ihan niin kokonaisaikaista. Paleltaa ihan kamalasti ja mielialat heittelee täälläkin. Rintoja särkee myös edelleen vähän väliä, eivät kuitenkaan koko ajan ole kipeitä. Väsymys ei myöskään helpota, koko ajan on sellainen hömelö olo, eikä jaksa oikein olla kenenkään seurassa, tässä sohvalla on kiva nuokkua vain. Ja maha on pömpöllään..



Heikkulin, pahoinvointi ei välttämättä katoa ollenkaan. :/ Itselläni oli edellisessä raskaudessa pahoinvointia ihan loppuun asti. Toki välillä saattoi viikonkin verran olla ok olo, mutta sitten se taas tuli.



Nannakoo, mulla ei oo tietoja paineista, mutta huimausta on täälläkin. Viime viikolla ulkona ollessa oli hyvin lähellä, ettei pitänyt maasta asti ottaa lukua, mutta ehdin onneksi istumaan.



Mitenkäs Pansun nippailut? Onko menneet jo ohi?



Minjallona, me ollaan menossa sekä np-ultraan, että rakenneultraan.



Mimmu, riippuu ihan neuvolasta, ultrataanko siellä. Aikaisemmissa neuvoloissa ei oo ollut ultraa, joten olin aivan yllättynyt, kun täältä sellainen löytyy.



Ruokien suhteen täälläkin ollaan aika rennosti, pakatut kalat aion jättää syömättä, mutta muuten en suuremmin hermoile.



Laurau, tuo ultraus ja milloin näkyy riippuu siitä, onko käytössä se anturi, jolla ultrataan emättimen kautta vai se, jolla ultrataan mahan päältä. Ja siitä, miten uusi laite on. Voi hyvin olla, että neuvolassi on niin vanha laite, ettei olisi kuulunut vielä. Nuo rv 7 kuuluneet äänet on saatu sisäkautta, ei mahan päältä vielä. :)

Tai sit jos on käytössä vain doppleri, niin sillä äänet kuuluu yleensä vasta viikolta 12>. Ekassa raskaudessa multa yritettiin kuunnella ääniä 11+ viikolla mutta ei kuulunut. Onneksi seuraavana päivänä oli ultra kaikki kunnossa. :)



Jos ihan vähäsen tähän sohvalle kävisi pitkäkseen.. vai pitäisi sittenkin vain laittaa kahvia.. hmm..



Naanuli ja itu 8+2

Moi kaikki kanssaodottajat!

Mulla ollut jotenkin surkea viikonloppu- tai oikeastaan jo koko viime viikko... Raskaus sinänsä etenee kai ihan ok, ensimmäinen nla ylihuomenna ja ainakin olo/oireeet on ihan samanlaisina pysyneet, jos se nyt mitään tarkoittaa.. pahoinvointia- tai ainakin suurta kuvotusta on aamusta iltaan ja väsymys kaataa sänkyyn heti kun se vaan on mahdollista. Perheen kolme lasta tosin pitää huolen siitä ettei lepoa ainakaan liiaksi tule :-) Mutta nyt mua ihmetyttää se, että mieli on ihan maassa. Raskaus on toivottu, on yhdessä mietitty että neljäs lapsi olisi tervetullut meidän perheeseen eikä mielellään kovin suurella ikäerollea tämänhetkiseen kuopukseen (5/08) ja mies on asiasta innoissaan, lapsille ja läheisille ei ole asiasta kerrottu. Mä olin tosi onnellinen kun plussasin. Nyt mieli on vaan koko ajan aika synkkä- ja välillä sitten tosi synkkä. Eilen repesin yhtäkkiä itkemään ja sitä kestikin sitten melkein koko illan, muutenkin olen itkeskellyt melkein joka päivä. Mies yrittää ymmärtää ja antaa mun levätä, mutta kun en itse ymmärrä mikä mättää? En oo kuitenkaan ensimmäistä kertaa raskaana ja kun muistelen, aina alkuraskaus on ollut mulle vähän hankalaa mutta nyt tuntuu että mieliala on ihan miinuksella. Sunnuntai-iltana alan miettiä miten selviän töihin ja jaksan siellä, töissä en halua raskaudesta vielä kertoa edes esimiehelle. Ehkä osa tästä huolesta selittyy ihan normaalilla huolella raskauden etenemisestä kun kaikki on vielä jokseenkin epätodellista. Sitten työhön liiittyen mulla on sellainen "pattitilanne" että olen vakitusessa toimessa, mutta mua on jo ennen kesälomia pyydetty sijaistamaan äitiyslomalle jäävää lähiesimiestäni. Tähän hommaan perehtyminen alkoi heti loman jälkeen ennen kun edes tiesin raskaudestani. No nyt tilanne on se, että ehdin sijaistaa häntä viisi kuukautta ennen kuin jään itse äitiyslomalle. Koen tästäkin huonoa omaa tuntoa ja mietin, miten työyhteisössä mun raskausuutiseen suhtaudutaan. En todellakaan ole erityisen työorientoitunut, mutta nyt on tunne että teen jotenkin väärin. Toisaalta en halua vielä näin varhain (rv7) asiasta kertoa, mullakin on aiempi kokemus keskenmenosta ja sekin pistää vielä varovaiseksi. Kuitenkin raskaus ja lapsen saaminen on se iso asia ja työasiat tulee listalla paljon tärkeämpien asioiden jälkeen. Mutta miten päästä eteenpäin tästä synkkyydestä? Miten olla potematta huonoa omaatuntoa työn vuoksi asiasta, joka on kuitenkin onnellinen ja ihana?

Mitä mieltä olette muut, tulisiko mun teidän mielestä kertoa raskaudesta pomolle jo nyt?

Mä niin toivoisin että tällänen murehtiminen jäis pois... Siitäkin tulee jo huono omatunto ettei ole auvoisen onnellinen kun tilanne on kuitenkin näin ihana :-(

Olipas kiva lukea taas päivityksiä teidän muiden mammojen elämään. Huikeeta, että nuo ultra-asiat alkaa olla kaikilla kohta ajankohtaisia.

Kristinamom, tervetuloa tähän flunssajengiin. Ja tästä ei vissiin ihan helpolla pääse.. mulla ainakin vielä pää räkää täynnä ja puhti pois.

Pikku Punahilkka, auts kuulosti kurjalta tuo selkäytimen ronkkiminen... Toivottavasti ei selkä pahemmin paukahtele raskauden aikana. Ja jollain muullakin tais olla selkäoireita. Saas nähdä kuin käy, kun tuo raskaus auttamatta löysyttää kaikkia kudoksia ja liitoksia. Mulla leikattiin selkää tammikuussa välilevyjen takia ja vähän nyt pelottaa kuinka tämä raskaus vaikuttaa.No eiköhän kaikki hyvin mee =) kiva kuitenkin kuulla muiden selkäongelmaisten tuntoja tässä tilassa.



Tänään oli eka neuvola. Papereita ja verikokeita ja ihana neuvolakortti. Siinäpä se. Muakin vähän harmitti ettei ollut mitään konkreettista..esim niitä sydänääniä. Mutta kaks ja puol viikkoo pitää vielä oottaa ultraa. Kysyinkin että mikäs ultra se on, niin se on raskaudentoteamis-ultra ja raskausviikkojen varmistaminen. Ja mahdollisesti niskapoimu voidaan siinä mitata jos jo onnistuu. Mutta se np ois sit vapaaehtoinen ja se on halutessaan sit hieman myöhemmin.

Mutta näin ne asiat etenee. Verenpaineet oli aika hurjissa lukemissa, 177/109. sainki verenpainemittarin kotia jolla täytyy nyt mittailla. Ja sit maholliseti alotetaan vp-lääkitys.

No tämmöstä tällä kertaa. Päivitelkää ahkerasti, näitä on niin kiva lukea =)

Katmandoo (jolla neuvolan laskuopin mukaan ois viikkoja 8+2)

Hitsi sua =(

Pakko oli nyt heti kirjoittaa, koska tuo työtilanne mietityttää myös mua tosi paljon. Eikö oo omituista ettei voi nauttia raskaudesta täysillä, kun pitää murehtia työpaikan suhtautumista. NIIIN KURJAA.

Mä myös mietin että missä vaiheessa uskallan kertoa pomolle.. Ja tilanne muutenkin kurja, kun olen joutunut tuon selän takia olemaan jo vuoden pois töistä ja pian kun olisi töihin paluun aika, niin jääkin jo kohta äippälomalle. Ja samasta duunipaikasta jää muutaman kk:n päästä yks äippälomalle. Jotenkin pelottaa ihan hirveesti kertoa, tämä kuitenkin ihana uutinen siellä.

Mutta olen ajatellut etten ainakaan ennen ultraa kerro mitään..

Koitetaan olla murehtimatta, vaikka se välillä onkin hankalaa.

Sinuna en ehkä kertois ennen ultraa =)

samaa mä oon miettiny että sit ultran jälkeen kerron- ja sitten se varmaan kyllä pikapuoliin alkaa näkymäänkin jos samaa kaavaa menee kuin aiemmat raskaudet. Mutta ajallisesti se meneekin sit niin että ehditään tod.näk. juoda sen äippälomalle jäävän läksiäiskahvit ja sitten seuraavalla viikolla tämä äitiyslomatuuraaja ilmoittaakin jäävänsä keväällä äippälomalle :-)Mutta oon yrittänyt ajatella että jää siinä kuitenkin pomolle noin 4 kk aikaa järjestää nää työpaikan kuviot jälleen uusiks. Eikä tää asia murehtimalla muuksi muutu- ja siitäpä onkin sitten seurannut taas yksi huonon omatunnon aihe: jos nyt jotain ikävää sattuisi tämän raskauden kanssa niin varmasti miettisin pääni puhki olenko murehtimalla aiheuttanut sen- tietäen kuitenkin ettei murehtimalla keskenmenoa saa aikaan. Mutta on tää ihmisen- ja etnekin raskaana olevan naisen- mieli NIIN kummallinen...

Kiitos sulle Katmandoo, en oo yksin tälläisiä epäoleellisia asioita pohtimassa :-)

Tänään oli eka ultra ja kyllähän siellä sydän kovasti teki töitään :) Ääniä ei kuunneltu, mutta mulle riittää näkeminen. Laskettuaika pakitti yhdellä päivällä ultran mukaan eli 23.4.11 ja rv6+2. Eli se pysyi samana. Seuraava ultra ois 2 viikon päästä. Ihmettelen tässä suuresti että missä päin maailmaa te oikein asutte kun ette pääse ultraan ilman että joutuisitte maksamaan siitä satoja euroja??! Kuulostaa tosi epäoikeudenmukaiselta. :( Pääsin edellisessäkin raskaudessa jo vklla 7 (?) ekaan ultraan. Tosin se harmittaa jälkikäteen kun meni kesken..

Mulla huimaus ei ota asettuakseen. Ja töihin pitäis mennä ylihuomenna. Työpaikka on kaikenlisäks oikein stressipesäke. Uhhuh. Ja vielä on monta ikuisuudelta tuntuvaa viikkoa, jonka jälkeen pelko keskenmenosta voi hellittää.

Täytyy tehdä taas herkkuruisleipä, jos vaikka piristyisi. (en kai muuten ramppaisi jääkaapilla, mutta kun siinä ovessa on tämänpäiväinen ultrakuva ja se saa viimeistään hymyn kasvoille...)

Jotenkin on taas pinna kireällä. Mikään ei huvita ja tahtois vaan nukkua. Ja tää hemmetin kutina! Mua on viikon kutissu iho jatkuvasti. Koko ajan sais rasvata ja silti iho tuntuu olevan hetkessä ihan kuiva :( Ei mulla ennen oo ollu ihon kanssa ongelmia, mutta nyt on sitten senkin edestä. Voi kun olis joku amme täynnä kosteusvoidetta ja sais vaan olla siellä.



Nuo työasiat osaa sitten olla inhottavia :( Toisaalta, eipä sitä oo mitään velvollisuutta kertoa asiasta vielä. Kyllä asiat pakkaa järjestyä tavalla tai toisella! Mun pitäis nyt keskiviikosta alkaen mennä entiseen työpaikkaan työkokeiluun. Työkokeiluun siksi, että oon ollut pitkään sairaslomalla ja nyt arvioidaan työkykyä jatkossa. Ei kyllä pätkääkään huvittaisi :( Mullakin on vähän sellainen fiilis, että tekis mieli vaan köllöttää sohvan nurkassa.



Krisse: Eipä mulla mitään poppakonsteja tuohon selkään oo. Oon käynyt reilu kaks vuotta kerran kuukaudessa/parissa laitattamassa nikamia ja ristiluuta paikoilleen. Ja paras juttu on lepo ja liikunta sopivassa suhteessa. Parhaita liikuntamuotoja mulle on vesijuoksu ja sauvakävely. Mutta yksilöllistähän tuokin on :)



Pystyttekö te muut kävelemään ihan normaalisti? Mä en kovin pitkää matkaa pysty kävellä, kun alamahaan alkaa sattua. Senkin takia varmaan on pinna kireällä, kun ei pääse yhtään lenkille. Muutenkin masu on hirmuisen iso, vaikka viikkoja on vasta 6. Osa housuista jäi jo kaappiin, kun eivät mee kiinni. Jännityksellä odotan millainen pallero musta tulee :D



Ääh... Kai sitä pitää mennä mököttämään sohvalle, jos se vaikka yhtään piristäis.. Koittakaahan flussaiset toipua!

Heippa kaikille!



Mulla laskettu aika (ultrassa varmistettu) 10.4.



Täällä on flunssaisia ja mullakin vaan flunssa vielä jatkuu... Alkoi viime viikon maanantaina, jolloin olin maanantain ja tiistain kotona töistä potemassa. Toivon mukaan tällainen pitkä flunssa ei ole haitallinen, onko kenelläkään tietoa?



Olin viikonloppuna häissä ja juomattomuuttani selitin antibioottikuurilla. Kun olen muutenkin kipeänä, niin täydestä meni kaikille. :) Häät oli aika kaukana ja eilen pitkän ajomatkan jälkeen koin varmaan jotain matkapahoinvointia (josta en kyllä muuten kärsi) ja pääsin halailemaan vessanpönttöä...



En olekaan vielä kertonut, mutta ensi viikonloppuna olen lähdössä kahden viikon lomalle lämpimään! Matka on varattu jo viime keväänä, jolloin vauvaa jo yritettiin, mutta ei ehkä osattu ajatella sen pidemmälle. Kävin viime viikolla neuvolassa ja siellä neuvolantätikin antoi siunauksen reissulle, mutta silti vähän jännittää. Mulla on reissulla kymmenes ja yhdestoista raskausviikot, ja eikös silloin keskenmenon riski ole vielä oikea? Mitäpä jos siellä tapahtuukin jotain...



Mulla on ollu pahoinvointia ihan siedettävissä määrin, ja toivon et pitkä lentomatka sujuu hyvin ja koko reissu ei mee hotellissa makaamiseen. Ääh, jännittää!

Ainakin meillä on mukavasti alkanut, kun 2v neuvolassa käytiin ja toinen oli niin reipas että! Ja paino ja pituuskin tasottunut, ettei tartte enää stressata! :)

Ja siinä samassahan juteltiin vähän äidin ja maha-asukin jutuista, kun ilokseni saan saman th:n nyt odotusajallekin!



Moni on täällä ollut huolissaan työjutuista.. Nyt ei ole samanmoinen murheenkryyni kuin edellisessä, mutta tiedän sen tunteen! Ja voin sanoa ettei se murehtimalla ainakaan yhtään parane! Kunhan ajoissa kertoo pomolle, niin se muuttuu sitten hänen ongelmakseen, jos on edes ongelma ollenkaan! Mutta meitä on moneksi, myös pomoissa.. Itsekin viimeksi kerroin vasta ultran jälkeen,ja samoin aijon tehdä tämänkin kanssa.

Katmandoollako oli huimat RR lukemat? Mitkä sulla on paineet normaalisti,onko ollu korkeita? Vai tuliko jännityslisä lukemaan? Itellä tahtoo aina olla korkeammat lukemat vastaanotolla mitatessa,kun huomaamattakin vähän jännittää. Mutta hienoo toimintaa kun sait mittarin mukaan kotiin! Toivottavasti asettuu ilman lääkitystä!



Omassa olossa ei juuri uutta kerrottavaa,samoilla öklötyksillä mennään! Tunteet on kans pinnassa, kun itku tulee ihan ihme jutuista! 8)

Toisella kertaa lisää, jos sais aikaseks muutakin kun nettisurffaamista päiväunien aikana! Minkäs teet kun täällä on niin mukava käydä! :)

Paljon on ollut puhetta ruokarajoituksista, mutta minua itseäni vaivaa enemmän juomarajoitukset, tai se että miten muille selität syyn juomattomuuteen. Parin viikon päästä on tulossa työkaverin tuparit, joista tänään sanoin, että joudun hakemaan äidin lentokentältä sillon yöllä ja joudun siis olemaan kuskina. Mulle tuo asia on ihan ok, ja ihan tottakin, mutta työkavereiden oli jotenkin vaikee ymmärtää miksi en voi tuota hakua delegoida miehelle, koska enhän kännissä voi ajaa autoa.... Itselle tuo ei ole ongelma, siis juomattomuus. Jos siideriä tekee mieli niin juon yhden alkoholittoman, that's it, mutta suomalaisille tuntuu kai olevan tosi hankalaa ymmärtää miksi joku ei juo... No, katotaan nyt miten saan nuo juhlat järjestymään. Yhdet häät ja kolmekymppiset on jo vedetty juomatta ja ilman muiden kyselyjä läpi kunnialla joten miksei yhdet tuparitkin. Vielä en haluaisi töissä asiasta kertoa.



Viime perjantaina mulla oli eka lääkäri, missä katsottiin myös ultralla sikiötä. Siellähän se pikkukaveri kellui, 14.8mm pitkä ja sydän tuikki ruudulla pienenä pisteenä. Eli kaiken kaikkiaan vaikka asia tuntuu vielä olevan uskomaton, niin minun sisälläni jokin asuu ja elää ja kasvaa. Ja sillä pikkuisella on kaikki hyvin. Lääkäri totesi että on hyvän elämän alun saanut yksilö. Toivotaan että ultrassa näkyy sitten vähän selvemmin. On tuo mieskin pikkasen asiasta innostunut, nyt kun asia pikkuhiljaa alkaa konkretisoitua. Taisi pari kyyneltäkin tulla kun puhelimessa kerroin mitä vatsassa näkyi. Ja siis näkyi ihan vatsan läpi, ettei tarvinnut mennä emättimen kautta. Tuntui varmasti mukavammalta tavalta tuo vatsan päältä tutkiminen.



Muuten menee ihan hyvin, kovin haluaisin jo ihmisille kertoa ja lopettaa salailun, mutta josko vielä pari viikkoa jaksettaisiin odottaa varsinaiseen 12rv:n ultraan, kun keskenmeno on sen jälkeen pikkasen epätodennäköisempi. Oireista kuvotus, rintojen arkuus ja huippaus ovat päällimmäisinä. Farkut menee vielä ihan hyvin jalkaan, niin kovin ei turvotusta eikä mahaa ole vielä onneksi tullut.



Mukava kun teille saa käydä tuntoja purkamassa. Muille kun en ole vielä rohjennut kertoa...



Melissa 83 10+0 (ja la on neuvolan laskujen muk. 28.3)

Tänään mulla on ollu vuotoa. Ei mitään ruskeeta, vaan ihan rehellistä verta. Tosin se ei ole ollut mitenkään rusnsasta, ei tosiaankaan, mutta silti oon tosi huolestunut. Mulla ei oo oikeestaan myöskään mitään raskausoireta. Minä oon jo luopunut toivosta, mies yrittää takoa päähän, ettei tuo vielä tarkoita mitään. Pittääkö mun piru vie oottaa siihen neuvolaan asti, että saan varmuuden?! Ei onnistu, miten muka pystyn siihen...

Toivotaan, että kaikki on vuodosta huolimatta kunnossa! Kyllähän jonkinmoinen vuoto ja oireitten vähyys saattaa olla ihan normaalia.



Mulle neuvolan täti antoi ohjeeksi, että jos jotain outoa ilmaantuu (kovat kivut, vuoto tms.), niin saa ja pitää soittaa neuvolaan. Ja jos tuntuu aiheelliselta, niin mennä terveyskeskuksen päivystykseen. Mutta käytännöt vaihtelevat oletettavasti paikkakunnittain?? Soittele ihmeessä neuvolaan.



Voimia! Uskotaan ja luotetaan, että kaikki on hyvin!

Toivotaan että se on harmitonta vuotoa! Mulla oli kolmena päivänä rv 6 jonkinmoista vuotoa, mutta onneks loppui siihen. Huolestuin kyllä!

Jos se ei ole kovin runsasta, eikä sieltä ala tulla hyytymiä, etkä ole kipeä, niin koita vaikka lepäillä ja ottaa rennosti. Jospa se loppuis.. mutta ainahan voi soittaa neuvolaan ja kysäistä asiasta. Tulis ainakin rauhallisempi mieli. Mulle ainakin sanottiin tänään neuvolassa, että niin pientä asiaa ei olekaan etteikö vois soittaa ja kysäistä =)

Koita jaksella =)