Lue keskustelun säännöt.
TV1 juuri nyt Keltikangas-Järvinen: 1 vrk + lapsen ikä voi olla max erossa
Kommentit (89)
En sitten penniäkään, omat vanhemmat ovat hyvä esimerkki sellaisesta. Uskon, että niiden kulissien taaksen näkeminen aiheutti minulle paljon enemmän traumoja kuin eroa olisi tuottanut. Kyllä se omakin onni painaa aika paljon kuitenkin. Lapsi on tärkein, ja pitää miettiä, voiko avioliitossa räjähtämäisillään oleva äiti tai siitä masentunut isä olla hyvä vanhempi?
Ja kyse on vain MUUTAMASTA lapsen ensimmäisestä vuodesta, voi .... voiko olla niin vaikeaa hillitä itseään muutama vuosi??
Toki mies voi olla täysi m...u mutta miksi ihmeessä sitten sellaisen kanssa on lapsi pitänyt tehdä?
Ei siis puhuta murrosikäisistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kärsii itsekin tunne-elämän häiriöistä ellei peräti mielenterveysongelmista. Ei se ole vain jonkun marginaalin ongelma, joten tällaisia vanhempia jotka eivät osaa "hoitaa itseään" on varmasti paljon. Ei heillä ole taitoa tai voimavaroja pitää yllä tasapainoista vanhemmuutta ja kun kriisi tulee aviopuolison kanssa, muuta tapaa ratkaista ongelma ei ole kuin erota, lasten paras jää siinä tunnekuohussa kakkoseksi.
Ei kaikki pysty hillitsemään itseään.
En sitten penniäkään, omat vanhemmat ovat hyvä esimerkki sellaisesta. Uskon, että niiden kulissien taaksen näkeminen aiheutti minulle paljon enemmän traumoja kuin eroa olisi tuottanut. Kyllä se omakin onni painaa aika paljon kuitenkin. Lapsi on tärkein, ja pitää miettiä, voiko avioliitossa räjähtämäisillään oleva äiti tai siitä masentunut isä olla hyvä vanhempi?
Ja kyse on vain MUUTAMASTA lapsen ensimmäisestä vuodesta, voi .... voiko olla niin vaikeaa hillitä itseään muutama vuosi??
Toki mies voi olla täysi m...u mutta miksi ihmeessä sitten sellaisen kanssa on lapsi pitänyt tehdä?
Ei siis puhuta murrosikäisistä
Kaikki eivät ole niin vahvoja tai suorituskykyisiä ihmisiä. Meillä on kuitenkin heikkoutemme, joskus raja voi vaan tulla vastaan.
Vaikka kuinka sinnittelisi, ajattelisi lapsen parasta, niin päätepiste voi tulla kuitenkin.
Kyllä oikeat ihmiset tekevät virheitä, joskus jopa lapsia väärän miehen kanssa, ikävä kyllä. Mutta ei tällä palstalla, ei suinkaan. täällä ollaan niin vitun täydellisiä ja ollaan kulisseissa. Sitten haukutaan ja arvostellaan muita erilaisista valinnoista, vaikka niissäkin olisi ajateltu lapsia ennen kaikkea muuta.
Mikä teissä täydellisissä ihmisissä muuten on kun haluatte aina arvostella ihmissuhteissa tai jossain elämän osa-alueessa epäonnistuneita?
Ymmärrän kyllä tuon ideaalitilanteen ja olen sen kannalla. Mutta kun aina asiat eivät mene niin.
mutta ei mitään sääntöä tarvitse orjallisesti noudattaa. Tilanteita on erilaisia, eikä elämä aina mene niin kuin haluaisi. Paljon riippuu siitä, miten läheisiä lapsi ja hoitajansa ovat, minkä ikäisestä lapsesta on kyse jne.
Meillä lapsilla on ollut erittäin turvallinen ja ennustettava lapsuus, mutta me olemme miehen kanssa olleet yhden kerran neljä yötä erossa lapsesta, kun hän oli 3-vuotias. Ikävä oli silloin kova molemmin puolin, mutta tuskin hänen perusturvallisuutensa yhden ylimääräisen yön erosta horjui. :)
ja tosiaan toivoa, mutta totuus on, että ei tuo systeemi lapselle hyväksi ole.
Todellisessa maailmassa tuo ei aina voi toteutua. Uskon ja toivon, että meillä 3v lapsi ei traumatisoidu, vaikka onkin isällään viikon aina kahden viikon välein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on riski. Tätä mieltä on Suomen johtava lapsipsykologi, ja kommentti pohjautuu tutkimustiedolle.
yksi suuremmista syistä oli juuri ex-miehen turvaton lapsuus ja syy ei ollut avioero vaan vanhempien mieletön rakkaus toisiaan kohtaan, puoli vuotias jätettiin 2vk loman matkan ajaksi hoitoon, 1v kuukaudeksi, tätä jatkui kunnes ex-mieheni oli 4v ja äiti kuoli, joka jälkeen isä hautautui työhönsä suremaan, mummot hoitivat lasta vuorotellen kun ehtivät.
Kun isä sitten kuoli ex-miehen olleessa 35v, hän romahti ja lähti etsimään jotain mitä ei tunnu löytävän, perheen ainakin onnistui hävittämään mielestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yltiöripustautumisena ja ylisuojelemisena ja takertumisena ja kontrollin halulla. Ei luota, eikä usko kehenkään ja saa hysteerisiä kohtauksia ihan kaikesta.
äidilläni on näitä oireita.
Lisäksi hän yrittää painostaa minua käyttäytymään samoin sisaruksiani kohtaan =o
Minä olen kylmä ja kova, kun en rahoita siskojeni miesten opintoja tai ole olkapäänä nelikymppiselle pikkusiskolle työnhaussa jne.
Eli siis pelätään hysteerisesti maailmaa ja varotaan ja vaalitaan ihan normaalielämässä ihan kaikelta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ei mitään sääntöä tarvitse orjallisesti noudattaa. Tilanteita on erilaisia, eikä elämä aina mene niin kuin haluaisi. Paljon riippuu siitä, miten läheisiä lapsi ja hoitajansa ovat, minkä ikäisestä lapsesta on kyse jne. Meillä lapsilla on ollut erittäin turvallinen ja ennustettava lapsuus, mutta me olemme miehen kanssa olleet yhden kerran neljä yötä erossa lapsesta, kun hän oli 3-vuotias. Ikävä oli silloin kova molemmin puolin, mutta tuskin hänen perusturvallisuutensa yhden ylimääräisen yön erosta horjui. :)
mielessään, joten tuskin yksi yö hirveitä traumoja toi. Ja mielessä pitäminen tarkoittaa sitä, että heillä on jokin käsitys ajasta, mitä tarkoittaa neljä yötä, vaikka. Toisin kuin vauvalla. Ja kolmevuotiaalla on alkeellinen käsitys siitä missä vanhemmat ovat, mitä tekemässä, toisin kuin vauvalla. Vauvalle ja ihan pienelle lapselle on vain poissaolo, muulle ei vielä ole käsitettä päässä.
turvattomuutta ja jos erokokemuksia on usein, jättävät ne kestävän jäljen aivoihin. Lapsen aivothan kehittyvät kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana kaikkein voimallisimmin.
Turvattomuuden tunne on varmaan merkittävimpiä ihmisen elämänlaatuun ja mielenterveyteenkin vaikuttavavista tunteita, joka vähentää ihmisen toimintakykyä ja vuorovaikutuskykyä sekä omien tunteidensa että toisten ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ei mitään sääntöä tarvitse orjallisesti noudattaa. Tilanteita on erilaisia, eikä elämä aina mene niin kuin haluaisi. Paljon riippuu siitä, miten läheisiä lapsi ja hoitajansa ovat, minkä ikäisestä lapsesta on kyse jne. Meillä lapsilla on ollut erittäin turvallinen ja ennustettava lapsuus, mutta me olemme miehen kanssa olleet yhden kerran neljä yötä erossa lapsesta, kun hän oli 3-vuotias. Ikävä oli silloin kova molemmin puolin, mutta tuskin hänen perusturvallisuutensa yhden ylimääräisen yön erosta horjui. :)
mielessään, joten tuskin yksi yö hirveitä traumoja toi. Ja mielessä pitäminen tarkoittaa sitä, että heillä on jokin käsitys ajasta, mitä tarkoittaa neljä yötä, vaikka. Toisin kuin vauvalla. Ja kolmevuotiaalla on alkeellinen käsitys siitä missä vanhemmat ovat, mitä tekemässä, toisin kuin vauvalla. Vauvalle ja ihan pienelle lapselle on vain poissaolo, muulle ei vielä ole käsitettä päässä.
Turvattomuuden tunne on varmaan merkittävimpiä ihmisen elämänlaatuun ja mielenterveyteenkin vaikuttavavista tunteita, joka vähentää ihmisen toimintakykyä ja vuorovaikutuskykyä sekä omien tunteidensa että toisten ihmisten kanssa.
Perusturvattomuus on ihmisen mielessä taustalla ja piilossa pyörivä prosessi, joka syö jatkuvasti energiaa, ja ne joilla on tämä asia kunnossa, eivät voi käsittää miksi toiset ihmiset uupuvat niin vähästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
traumatisoitui selvästi, kun olin synnärillä viikon. Esikoinen oli sairaana, eikä voinut tulla sairaalaan koko viikon aikana. Vaikka isä ja tutut isovanhemmat hoitivat lasta parhaansa mukaan, pelkää lapsi edelleen että katoan jonnekin. Tapahtuneesta on aikaa jo yli vuosi.
Tämän reilun vuoden aikana esikonen on yrittänyt olla yökylässä muutamaan otteeseen, yhdesti on onnistunut yön olemaan mummolassa. Niin ja meillä lapset siis kotihoidossa, käyn välillä iltaisin kuitenkin kaupassa, lenkillä yms. aina tyttö kysyy tuletko äiti varmasti yöksi kotiin.
Niin ja isä oli hoitanut lasta aivan normaalisti vauvasta asti, tosin on aina ollut paljon töissä yms. ja isovanhempiakin näkee useamman kerran viikossa.
Minä ainakin suhtaudun vakavasti näihin asioihin.
esim kerran lomalle viikonlopuksi tai vaikka viikoksi) lapsen ollessa 1,2 tai 3-vuotias, niin lapsi saa pysyviä traumoja muistikuviinsa? Vaikka olisi turvallisten ja tuttujen ihmisten hoidossa?! Kuulostaa hurjalta! Vai puhutaanko tässä nyt noista erolapsista, joilla erossa oleminen on jatkuvaa?
ja mielipiteidensä kanssa täysin yksin. kukaan asiantuntija ei ole samaa mieltä. Ainostaan av:n kouluttamattomat kotiäidit saavat siistä tukea huonolle itsetunnolleen
Itse olen nimittäin lukenut tuon nyrkkisäännön (ja ymös sitä noudattanut ;), mutta useamman asiantuntijan mielipide on myös se että ne traumat korjaantuvat TÄYSIN, jos pidemmän erossaolon jälkeen rauhassa ollaan sen lapsen kanssa ja annetaan ajan kanssa paikata turvallisuuden tunne ehjäksi.
Minä ainakin suhtaudun vakavasti näihin asioihin.
Olen joskus aikaisemminkin täällä verrannut pitkiä eroja pienestä lapsesta siihen, että av-mamman mies katoaa yhtäkkiä jonnekin kertomatta sanallakaan minne, milloin palaa vai palaako ollenkaan. Tämähän on siis tilanne vauvalla ja vielä taaperollakin. Sille voi sanoa että äiti ja isä lähtee nyt hoitamaan parisuhdettaan viikoksi Rodokselle ja tulee sitten takaisin, eikä se tajua siitä kuin korkeintaan viimeiset sanat ja nekin unohtuu kymmenessä minuutissa. Mitä sitten kun av-mamman mies tulisi takaisin ja sanoisi että kulta anna anteeksi, piti päästä vähän huilamaan. Ja tämä ei toistu. Kaikki selvitettäis ja annettais anteeksi. Mutta olisko perusluottamus enää koskaan sen jälkeen 100%?
tapaus traumatisoi lapsen loppuiäkseen. K-J puhui viikkoviikko-asumisesta, missä lapsi joutuu joka viikko opettelemaan tietyt perusasiat ja joka viikko on taas uusi alku ilman mitään pysyvyyttä.
Tuskin yksi muutamn yön ero kerran vuodessa aiheuttaa samaa traumaa.
Itse olen nimittäin lukenut tuon nyrkkisäännön (ja ymös sitä noudattanut ;), mutta useamman asiantuntijan mielipide on myös se että ne traumat korjaantuvat TÄYSIN, jos pidemmän erossaolon jälkeen rauhassa ollaan sen lapsen kanssa ja annetaan ajan kanssa paikata turvallisuuden tunne ehjäksi.
Et taida olla kokenut itse kulisseja? Tiedätkö, mitä on päivittäinen tuska, kaiken syövä ahdistavuus ja epätoivo tilanteesta?
Tarkoitin tällä, että kyllä se omakin onni on tärkeää, se kyllä näkyy lapsillekin.