Lapsella tic-oireita SEKUNNIN välein, Miten kestäisin hermostumatta?

tehty kaikki mahdolliset allergiatestit ja muut tutkimukset. Muuta syytä ei ole löytynyt kuin nuo ticsit. Rykiminen/kröhiminen on yksi tavallisimmista äänellisistä ticseistä. Ihanaa toki olisi, kun löytyisi joku syy noihin ticseihin, jonka voisi hoitaa pois. Nyt vaan täytyy odotella josko aivot jossain vaiheessa korjaisivat tilateen.

t. ei jaksa googlettaa ja osaatte varmaan selittää selkeämmin...

Lapsen elämä on jatkuvaa kehityshaasteisiin vastaamista ja kehitysvaiheesta toiseen siirtymistä. Monissa ikävaiheissa voi havaita ohimeneviä hermosto-oireita ja käytöshäiriöitä. Yksi tällainen lähes normaaliksi katsottava ilmiö on nykimis- eli tic-oire, joka alkaa usein seitsemän vuoden iässä, yleistyy ala-astevaiheessa ja jää myöhemmin pois.



Tic-oireita on jopa joka viidennellä lapsella. Useimmiten oireet menevät itsestään ohi, mutta kun ne ilmaantuvat, vanhempien on tärkeätä tietää, mistä ne johtuvat ja miten niihin pitää suhtautua.



Ticit voivat olla liikkeitä tai äännähdyksiä. Yksinkertaisimmillaan ne ovat vain yhden lihasryhmän liikahduksia, esimerkikisi nykinöitä tai vingahduksia. Yksinkertaiset ticit näkyvät silmien räpyttelynä, pyörittelynä tai iskuina, suun kiristelynä tai haukottelun tapaisena aukomisena, nenänpielen nykimisenä, pään heittämisenä ikään kuin tukan poistamiseksi silmiltä tai olkapäiden kohautteluna. Huomiota herättävämpiä ticejä ovat käden tai jalan heittäminen ja niskan tai vartalon taivuttelu.



Monimuotoiset ticit taas muistuttavat tahdonalaista liikehtimistä tai ääntelyä. Ne voivat olla toisen tökkimistä tai taputtelua, esineen koskettelua, haistelua, maistelua, erilaisia hyppelyitä tai askelsarjoja. Lapsi saattaa oireilla myös näyttämällä rumia sormimerkkejä tai matkimalla toisen liikkeitä.



Ääniticit ovat tavallisemmin tuhistelua tai rykinää, mutta ne voivat olla myös kurnutusta, muminaa, höpinää, vihellystä tai mölinää. Itse asiassa pakko-oire voi olla mikä tahansa ääni, joka saadaan vetämällä ilmaa sisään tai työntämällä sitä ulos nenän tai suun kautta.



Tämä artikkelista:

http://www.tourette.fi/dokumentit/HyvaTerveys.htm

vaikka kuinka yritän olla huomauttelematta. Meillä 6-vuotiaalla ollut reilun vuoden ticsejä, vaihtelevasti erilaisia ja vaihtelevalla voimakkuudella. Taukoa ei ole ollut. Pahimpia niistä ovat olleet jatkuva kröhinä (kuullostaa siltä, että yrittäisi kröhiä keuhkonsa ulos) ja voimakas nieleskely. Vaikeaa itselle olla niin ettei mitenkään huomaisi noita oireita, sen verran tuskallisilta kuullostavat, vaikka lasta ne eivät kai haittaa. Eli ei ole paljon neuvoja antaa.

Meillä on ollut myös erilaisia motorisia ticsejä, joista aiheutunut jopa vaaratilanteita, joten ollaan kokeiltu paria lääkettäkin, tosin ei kovin suurella menestyksellä.

KIva kuulla, että jollakin on ticsit loppuneet yhtäkkiä. Onko muita, joilla olisi ollut erilaisia ticsejä pitkän aikaa ja ne olisivat yhtäkkiä loppuneet? Meillä ei ainakaan toistaiseksi ole todettu mitään muuta ongelmaa.

päästiin eroon psykologin avulla.

Minkä ikäinen lapsi? Tic-oireissa on kyseessä kuitenkin neurologinen ongelma.

rykimisen taustalla voi olla miljoona muuta asiaa, ja vasta viimeisenä tic.

Kertokaa te tällä palstalla vuosia sitten olleet, miten lapsenne tilanne on nyt Ticsien kanssa.

Ja miten ne on saatu kuriin, jos on.

En ole täällä ennen kirjoitellut, mutta meillä molemmilla vanhemmilla on lapsena ollut tic-oireita, ja ehkä siksi niitä on tullut myös molemmille pojillemme. Heillä oli useamman vuoden aikana (päiväkoti- ja ala-asteen alkupuolella) erilaisia ohimeneviä oireita, varsinkin vanhemmalla pojalla. Nyt pojat ovat murrosikäisiä, eikä oireita enää ole ollut pitkään aikaan. 

Pyrin olemaan kiinnittämättä poikien oireisiin huomiota, vaikka välillä se oli aika raskasta, kun sitä rykimistä ja niiskutusta tuntui tosiaan jatkuvan tuntikausia illalla. Onneksi kaverit eivät kiusanneet asiasta eikä koulussakaan sen kummemmin kiinnitetty asiaan huomiota, ehkä joku kysymys taisi opettajalta tulla ekalla luokalla. Kokonaisuutena nuo hankalammat vaiheet kestivät onneksi vain lyhyitä aikoja (viikkoja).

on ollut noin vuoden verran tic-oireita, välillä enemmän välillä vähemmän. Varsinkin väsyneenä eli ilta-aikaan ne lisääntyvät. Kyllä minuakin välillä hermostuttaa ne ja tekisi mieli sanoa, että älä tee noin, mutta hillitsen itseni, koska tiedän, ettei hän pysty niille mitään. Meillä ticit vähenee, jos esim ulkoillaan.

Uskon, että saattaa hermostuttaa, vaikka se itseä harmittaisikin. Mutta minkäs teet. Paljon jaksamista jokaiselle.



Kannattaa varmaan ohjata lapsen ajatukset toisaalle, oirehan tulee useimmiten jostain asiasta joka hermostuttaa tai jännittää lasta. Jututtakaa, kääntäkää huomio muualle.



Vaikka pinnaa kiristääkin, älkää huomauttako oireesta, se nolostuttaa ja hermostuttaa lasta ja pahentaa oiretta. Menette siinä vaan perse edellä puuhun, ja kohta ärsyttää vielä enemmän.



Reipas ulkoilu tai kirjan lukeminen, ihan vaikka lapsen halaaminen ja jututtaminenkin voi pelata. Psykkakäynneistä voi olla apua.



Äideille ja isille suosittelen, ihan oikeasti, korvatulppia jos kröhiminen käy hermoille siinä määrin että kynnys meinaa ylittyä!

kun aloitukseni olikin elänyt täällä, koska en sitä pari viikkoa sitten löytänyt enää. Meidän pojan ticsit ovat hieman rauhoittuneet stressaavan alkusyksyn jälkeen, mutta ovat mukana arjessa varmaan vielä kauan. Ticsit alkoivat 5-6 v ja nyt poika 9 v. Onneksi ne ovat housujen vatkaamiskautta lukuunottamatta olleet niiskaisuja, yskimistä, rykimistä, nielaisuja yms. kohtuullisen normaalin näköisiä. Opettaja ei ole huomannut sitä luokassa, joten oireet "ovat hallussa" koulussa ja oireet yltyvät kotona vapaammissa oloissa.

Kiitos lohduttavasta vastauksestasi 25.7.2014.

Se on kallisarvoinen lasten vanhemmille.

että tic oireet eivät todellakaan ole naurun asia.



Muistelen että julkaisu oli nimeltään Alf, ja painettu sarjakuvan muotoon.

Meidän lapsella kovasti tic-oireita n. 6-7 vuoden iässä. Ticit olivat niin ärsyttäviä, että joskus menetin hermoni ja huusin lapselle melkein suoraa huutoa (mitä ei tietenkään saisi tehdä...). Kesäloman aikana liikuimme paljon luonnossa, kävimme uimassa ja pyöräilemässä ja oikeastaan vasta nyt tätä viestiä lukiessani tajusin, että ticit ovat kadonneet aivan itsestään!



Tsemppiä!

Olen täällä kirjoitellut ennenkin, että meidän 3-v on noita, ollut puolivuotiaasta asti. En ole kuullut kenenkään toisen vauvasta, jolla olisi alkanut, joten kiinnostunut olisin kuulemaan lisää.



Meillä tic-liikkeet (jos ne nyt niitä on) tulee usein, muttei kyllä sekunnin välein. Innostuessa tai väsyneenä eniten. "kohtaus" voi kestää jopa puoli tuntia-tunnin, jolloin liikkeitä tulee ihan jatkuvalla syötöllä. Lapsi voi hetkeksi pysäyttää ne, mutta se näyttää vaikealta ja kohta alkaa taas.



Läksimme lisätutkimuksiin koska mieheni alkoi huomautella lapselle asiasta, minun mielestäni piti antaa olla, joten halusimme asiantuntijan lausunnon, mikä on oikea suhtautumistapa. Nyt ollaan käyty psykiatrilla ja odotellaan neurologille pääsyä. Psykiatri oli sitä mieltä, ettei kyseessä olisi ainakaan yksinkertainen tic, koska liike on niin monimutkainen - kasvot, kädet yms. mukana. Vauvana tietysti liike näkyi vain kasvoissa, koska ei vauva oikein muuta osaa..

Itseänikin joskus hermostuttaa, kun liikkeille ei loppua näy. Silloin yritän esim. silittää lasta tai rauhoitella muuten tai ehdottaa muuta leikkiä (joskus tuntuu, että leikki vie liikaa mukanaan).



En ole huomannut tuota kolmosen ehdottamaa, että ulkoilu auttaisi. Pahimmillaan on intensiivisissä leikeissä, sisällä tai ulkona, ja nukkumaan mennessä.

Onko vanhemman päässä jotain vikaa, jos lapsen tic-oireet "ärsyttää"? Haloo!!

Ainakin meillä on niin. Ei vaan voi mitään että välillä ärsyttää kun lapsi vaikka rykii kurkkua taukoamatta monta tuntia.

Mutta jos ticeistä tulee elämää haittaavaa, niin varmaan niihin pitäisi sitten hakea lääkitystä neurologilta. Meillä ne kuitenkin välillä vähenevät että lääkitykseen ei olla vielä menty. Pojalla alkoi ne 4 vuotiaana, nyt on 10v. Ja yksityisellä neurogilla käydään aiheesta seurannassa.

hermoineen opettamaan muille, miten muksujen kanssa ei KOSKAAN menetetä hermoja.