Riitaa miehen harrastamisesta, itse viimeisilläni raskaana

Jos ap saa potsplojona maata loput 5 päivää kun mies on kotona, niin oikeastiko se elämä kaatuu noihin kahteen päivään? Minusta ap on vastenmielinen kitisijä ja kotioloissa ilmesesti kauhea tyranni, kuten suuri osa tänne kirjoittaneista riivinraudoista.

Mun mies tulee töistä yleensä klo 19 aikoihin... Ymmärrän kantaasi koska raskaus varmasti väsyttää.

Miten ap tulee jaksamaan kahden lapsen kanssa?

ei ole sitten enää niitä raskauden aiheuttamia vaivoja. Useimmilla ne katoavat synnytyksen jälkeen.

Minusta on törkeää edes ajatella, että puolison pitäisi päästä harrastamaan silloin kun toinen on puolikuntoisena kotona lasten kanssa.

Tilanne on aivan eri kuin terveenä ollessa.

En väitä, että raskaus olisi sairaus, mutta joskus raskaus voi aiheuttaa hankaliakin vaivoja, jotka voi laskea sairaudeksi.

vielä niitä oikeita ongelmia niin ehkä huomaat sitten oman älyttömyytesi.

Eikö esikoisen kanssa voi mennä uimaan tai ulos enää 17 jälkeen?

Kun tuo kellonaika tuntuu olevan niin tärkeä.



Millainen piha teillä on? Etkö voi mennä heikkalaatikolle esikoisen kanssa? Niin että hän leikkii ja sinä istut penkillä.

mutta suurin osa vastauksista tuntui olevan sieltä ja syvältä.



jos mies pääsee töistä aikaisin, niin olisiko mahdollista siirtää hänen harrastuksensa ilta-aikaan? ehtisi päivällä purkaa esikoisen kanssa energiaa ja sitten ap hoitaisi lapsen iltatoimet.



uimisesta joku mainitsi... voisi olla hyvä liikuntamuoto ap:llekin, jos menisitten yhdessä uimaan. molemmat olisivat vuoron perään esikoisen kanssa ja toinen saisi keskittyä kuntouimiseen.

mutta suurin osa vastauksista tuntui olevan sieltä ja syvältä. jos mies pääsee töistä aikaisin, niin olisiko mahdollista siirtää hänen harrastuksensa ilta-aikaan? ehtisi päivällä purkaa esikoisen kanssa energiaa ja sitten ap hoitaisi lapsen iltatoimet. uimisesta joku mainitsi... voisi olla hyvä liikuntamuoto ap:llekin, jos menisitten yhdessä uimaan. molemmat olisivat vuoron perään esikoisen kanssa ja toinen saisi keskittyä kuntouimiseen.

jos ap vetää itsensä piippuun jo ennen synnytystä, niin vauva-arkeen lähdetään takuuvarmana jo ennestään väsyneenä. tässä vaiheessa miehen kuuluisi ajatella muitakin kuin itseään. ap:n jaksamisella on kuitenkin tulevaisuudessa aika suuri merkitys perheen pyörittämisen kannalta.

aikuinen, epäitsekäs mies kyllä osaa sen verran ajatella puolisoaan, että osallistuu puolison hyvinvoinnin edistämiseen. ehtii mies harrastuksissaan käydä myöhemminkin, kun ap:n säryt ja väsymys on voitettu.

kahtena iltana olemaan kaksin lapsen kanssa? Siis voi hyvää päivää näitä juttuja...Mä ymmärtäisin jos mies olisi vaikka 5 iltaa viikossa poissa ja vain kaksi paikalla, mutta että ihan 2 iltaa viikossa saa ap:n aivan kuoleman kieliin..

kahtena iltana olemaan kaksin lapsen kanssa? Siis voi hyvää päivää näitä juttuja...Mä ymmärtäisin jos mies olisi vaikka 5 iltaa viikossa poissa ja vain kaksi paikalla, mutta että ihan 2 iltaa viikossa saa ap:n aivan kuoleman kieliin..

Itse olin viimeraskaudessa lopussa aivan tajuttoman väsynyt ja kivulias. Toivon pääseväni tällä kertaa vähemmällä. Todellakin ymmärrän ap:ta. Miehen pitäisi ymmärtää vähintään kysyä ap:n vointia j päättää lähtemisestään sen mukaan.

Kyllä ne lapset on molempien vastuu, ja jos ap saa kärsiä loppuraskauden vaivoista ja väsymyksestä 24/7 niin kyllä se mies voi pitää harrastuksistaan taukoa jonkin aikaa. Ei ap pyydä kokonaan lopettamaan kuitenkaan.

Ja miksi se sinun esikoisesi ei osaa käyttäytyä?

Oma mieheni ei ikinä, koskaan, todellakaan pistäisi minua vastaavaan tilanteeseen. Nyt jo keskiraskaudessa on huolta pitämässä etten rasita itseäni liikaa; myös hänellä on huoli, ei pelkästään vaimosta, vaan jälkikasvun hyvinvoinnista. Aivan käsittämätöntä, jos mies ei voi kuukauden vertaa uhrautua harrastuksistaan, kun nainen kuitenkin uhraa 9 kuukautta ja enemmänkin. Miehesi kaipaa todella palautusta maanpinnalle. Se puolitoistatuntiakin tuntuu piinaavan pitkältä siinä vaiheessa kun on kotona halaamassa pönttöä kun ei muutakaan voi, ja esikoinen vetää sillävälin liiduilla keittiönkaapit siniseksi.



Mikäs argumentti tuokin on että "nainen saa olla koko päivän kotona"... Asian voi kyllä nähdä niinkin päin että nainen JOUTUU olemaan koko päivän kotona, kun ei muuallekaan sieltä pääse, jos loppuraskaus on vaikea. Ja vaikka se helpompikin olisi, ja päivällä kotoonta jonnekin kykenisi, ei sitäkään voi tehdä yksin rentoutuakseen harrastuksen parissa, vaan esikoinen on raahattava mukana. Tuollainen tilanne ei vaan ole tasa-arvoinen. Koittakaa kyetä nyt asettumaan toisen tilanteeseen, vaikka itse olisittekin kokeneet helpon raskauden tai rakastatte raahata lapsianne mukana kaikkialla.



On kyllä kurjaa käytöstä miehen osalta jos ei ollenkaan välitä toisen jaksamisesta ja edes tiedustele vointia ennen harrastuksiinsa lähtöä. Kyse on kuitenkin miehen vapaa-ajasta ja näinollen omasta valinnasta ja priorisoinnista, ja väärin on se, että perhe jää kakkoseksi harrastuksen sijaan. Kyse on kuitenkin vain kuukauden, kahden ajasta, jonka ei luulisi olevan luomakunnan kruunulle ylivoimainen uhraus.



Kyllä osaa omaa miestään arvostaa aina vain enemmän kun näitä juttuja lukee!

Oma mieheni ei ikinä, koskaan, todellakaan pistäisi minua vastaavaan tilanteeseen. Nyt jo keskiraskaudessa on huolta pitämässä etten rasita itseäni liikaa; myös hänellä on huoli, ei pelkästään vaimosta, vaan jälkikasvun hyvinvoinnista. Aivan käsittämätöntä, jos mies ei voi kuukauden vertaa uhrautua harrastuksistaan, kun nainen kuitenkin uhraa 9 kuukautta ja enemmänkin. Miehesi kaipaa todella palautusta maanpinnalle. Se puolitoistatuntiakin tuntuu piinaavan pitkältä siinä vaiheessa kun on kotona halaamassa pönttöä kun ei muutakaan voi, ja esikoinen vetää sillävälin liiduilla keittiönkaapit siniseksi.

Mikäs argumentti tuokin on että "nainen saa olla koko päivän kotona"... Asian voi kyllä nähdä niinkin päin että nainen JOUTUU olemaan koko päivän kotona, kun ei muuallekaan sieltä pääse, jos loppuraskaus on vaikea. Ja vaikka se helpompikin olisi, ja päivällä kotoonta jonnekin kykenisi, ei sitäkään voi tehdä yksin rentoutuakseen harrastuksen parissa, vaan esikoinen on raahattava mukana. Tuollainen tilanne ei vaan ole tasa-arvoinen. Koittakaa kyetä nyt asettumaan toisen tilanteeseen, vaikka itse olisittekin kokeneet helpon raskauden tai rakastatte raahata lapsianne mukana kaikkialla.

On kyllä kurjaa käytöstä miehen osalta jos ei ollenkaan välitä toisen jaksamisesta ja edes tiedustele vointia ennen harrastuksiinsa lähtöä. Kyse on kuitenkin miehen vapaa-ajasta ja näinollen omasta valinnasta ja priorisoinnista, ja väärin on se, että perhe jää kakkoseksi harrastuksen sijaan. Kyse on kuitenkin vain kuukauden, kahden ajasta, jonka ei luulisi olevan luomakunnan kruunulle ylivoimainen uhraus.

Kyllä osaa omaa miestään arvostaa aina vain enemmän kun näitä juttuja lukee!

Itse sain 2 lasta reilun vuoden ikäerolla ja vaikka välillä olin väsynyt tms niin kyllä mä kaksi iltaa olisin jaksanut lapsen kanssa keskenään olla. Ja en itse suostuisi harrastuksista luopumaan, kyllä aikuinen ihminen pystyy muutaman tunnin olemaan ilman toista puoliskoaan.

Lakkaako esikoinen riehumasta, kun mies tulee kotiin, vai odotatko että mies vie hänet pois luotasi?

Jos mies ja lapsi menevät muualle, niin silloinhan sinulla on 7 päivää viikosta omaa aikaa. Miehellä ei ollenkaan.

Vai haluatko vaan että mieskin kärsii saman verran kuin sinäkin?

Heräätkö esikoisesi kanssa kuudelta aamulla, samaan aikaan kun miehesi herää, että ehtii töihin?

ei se että se nainen on kotona ja hoitaa sen niin tarkota sitä että se saa olla kotona,usein sillä joka on kotona lasten kanssa on kädet täynnä töitä,se mies saa olla kodin ulkopuolella töissä,nähdä muita ihmisiä ja vuorovaikuttaa.

se äiti on kotona niiden lasten kanssa ja sen vuorovaikutus on pienten lasten kanssa,ei siinä kovin älyllisiä keskusteluja saa aikaiseksi.

jajos se äiti haluaa käydä jossain on lapset otettava mukaan,ja sitten taas on vähemmän aikaa hoitaa ne kotityöt.

mun isä teki kolmevuorotyötä ja hoiti karjan aina kun töiltä ehti,ehtipä se silti olla meidän lastenkin kanssa,,,enkä tasan ole ikinä kuullut että isäni olisi valittanut ettei ole aikaa harrastuksille,,,mikä nyky ajan ihmisiä vaivaa,kun pitäisi päästä harrastamaan tarvitsisi ja tarvitsisi,,,mietitääs nyt millaista mallia annamme lapsille,ei ole väärin että raskaana oleva nainen haluaa miehensä apua,,,en myöskään sano että olisi väärin haluata väkipakolla tehdä kaikki itse(kuulun itse jälkimmäisiin)

kummassakin on puolensa. jos haluat apua(tarvitset) olet heikko ja marmattaja jne jne jne jne(riippuu keneltä kysytään) jos taas hoidat kaiken itse (saat hamaan loppuun asti passata muita) loppujen lopuksi hajoitat itsesi ja saat lapsistasi taakkoja yhteiskunnalle.

ja mitä tulee ennen vanhaan puheisiin niin miehet teki töitä,,,ei ne harrastellut ja naisilla oli oma ns tukiverkosto oli isompia lapsia jotka auttoivat(koska heitä ei oltu passattu pilalle)

oli isovanhempia jotka auttoivat, ja silloin oli muutenkin aivan eriasia ei sillon jos lapsi söi soraa pihalla(huom ei nälkäänsä vaan mielenkiinnosta)niin ollut naapuri soittamassa sossua paikalle silloin pystyi turvallisin mielin jättämään lapsen pihaan leikkimään ja itse pystyi tekemään muita töitä.

kyllä sen miehen tarvitsee ottaa vastuu siitiöistään ei ne ole yksin naisen vastuu,ja kaikki jotka on sitä mieltä että se on väärin niin voi tunkee ajatuksensa jonnekin syvälle. ottakoon se mies sen urheilun kannalta,,,johan kunto kasvaa ja haba kun pyörittää joka ilta sen kolmevuotiaan väsyksiin.

huomioikaa kun luette että kirjoittaja itse on koko raskauden tehnyt aivan normaalisti työt niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin,synnyttänyt vaivattomasti,ja hänen mies lähtee aamulla 05.00 töihin ja tulee kotiin n.19.00 sen jälkeen työ puhelin saattaa soida kymmeneen asti ja muun ajan mies keskittyy harrastuksiin. päivästään mies viettää keskimäärin puolesta tunnista tuntiin lapseensa(lapsiinsa) itse hoidan kodin,lapsen,koirat,teen ruuat,leivon jne jne jne ja tiedän että kulutan itseni loppuun...jästipää kun olen en anna periksi.

JOTEN NOSTAN HATTUA KUN JOKU REPII MATTOA MIESTEN JALKOJEN ALTA,,,NAISTA EI OLE LUOTU PASSAAMAAN MIEHIÄ,ÄLKÄÄ ANTAKO LAPSILLENNE SELLAISTA KUVAA!



lopuksi vielä voimia kaikkille naisille,,,ja mukavaa syksyä.

Raskaudet ovat erilaisia, ensimmäinen oli todella helppo, toisella kertaa närästi ja oli pakko pitää tukiliivejä selän takia mutta kolmannella kerralla oli pakko maata sängyssä 6 kk, kaikki liikkuminen, istuminen yms. aiheutti kivuliaat supistukset. Kunto romahti ja synnytyksestä palautuminen kesti puoli vuotta, 10-20 metrin matka rauhallista kävelyä aiheutti valtavat verivuodot viedä 5 kuukauden päästä synnytyksestä. Onneksi oli mies, joka hyllytti harrastuksensa, vaikka onkin yhtenä vetäjänä pienessä seurassa ja vastuu harjoitusten pidosta siirtyi yhdelle miehelle vuodeksi. Päivät oli jo lapsillekin melko vaikeita kun äiti ei pystynyt tekemään mitään ja vastuu välipaloista yms. oli lapsilla, onneksi isä tuli ajoissa kotiin leikkimään, tekemään kotitöitä ja hoitamaan juoksevia asioita. Nyt kun lapset ovat isompia, meillä kaikki harrastavat, ei vain mies ja miehelläkin on vastuu lasten harrastuksiin viennistä, sillä olemme kumpikin töissä. Ei perheessä voi vain yksi ihminen omia viikossa monta iltaa omille jutuilleen.

Myöskään äiti ei voi omia kaikkia iltoja.

Vuodepotilaana olo on myös eri juttu, kuin mistä ap puhuu.

laiska akka selittelee vaan.

hanki joku avuksi (MLL tms), kun et pärjää yhden lapsen kanssa. säälin jo seuraavaa.. =((

Oon miettinyt näitä tosi paljon, ja ymmärrän ap:tä. Oma mies harrastaa sekä liikuntaa että muuta ja haluaa vielä joskus kapakkaan. Itse saan tinkaamalla tingata, että pääsen pari kertaa viikossa jumppaan tai lenkille. Silloinkin minulle usein "annetaan" tunti. Esim eilen minulla ei ollut omaa aikaa yhtään. Mies harrasti kyllä töiden jälkeen niin, että ehti pestä lapsen hampaat ennenkuin tenava meni nukkumaan...



Tuntuu siltä, että miehen menot ja halut menevät minun ja lapsen asioiden ja hyvinvoinnin edelle jatkuvasti.



Jos yritän asiasta sanoa, olen hirveä nipo ja ikävä ihminen.

Ei lasten tekeminen sitä tarkoita, että täytyy viettää elämänsä kotona lasten kanssa kuin vankilassa. Kyllä se vaan on JOUTUMISTA siinä vaiheessa kun toinen saa mennä menojaan ja toinen saa hoitaa lapsia ja joustaa kokoajan, vailla sosiaalisia kontakteja. Ei lasten tekeminen sitä tarkoita, haloo. Koittakaa oikeasti herätä tähän aikaan. Nyt ei enää eletä kivikaudella. Tuolla asenteella naisen ura ja elämä päättyy lasten saamiseen.



Eikö täällä ihmisillä ole kykyä ymmärtää lukemaansa? ap ei ole missään vaiheessa sanonut että haluaisi miehensä kotiin, koska ei vaan jaksa lapsen kanssa, vaan on menossa vaikea loppuraskaus joka nyt tilanteena on melkolailla normaalista poikkeava. Välttämättä ei paljoa pedistä pääse ylös ollenkaan, saatika sitä 'omaa aikaa' viettämään mitä täällä nyt raivotaan naisen saavan viettää päivät pitkät. Mitä omaa aikaa siinä on, että painaa jaksamisen äärirajoilla kroppansa ja lapsensa ja kodin hoitamisen kanssa?



Kyllä mies siinä tilanteessa voi kipeää vaimoaan auttaa. Siitä ei ollut kyse että nainen ei jaksaisi ylipäätään lasten kanssa.