Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten saisi (vai saako) isovanhemmat hyväksymään kehitysvammaisen lapsenlapsensa?
25.08.2010 |
Mieheni vanhemmille, lähinnä äidille (oikeasti äitipuoli, mutta mies puhuu hänestä äitinä, koska biologinen äitinsä kuoli mieheni ollessa vauva) näyttää olevan todella vaikea hyväksyä, ettei yksi heidän lapsenlapsista olekaan ns. normaali.
Tämä ei ole vain kuvittelua vaan ihan totta ja se tuntuu pahalta, erityisesti lapsen puolesta. Onneks hän ei vielä ymmärrä.
Meillä on terveitäkin lapsia, nuorin ihan vauva vielä ja näitä terveitä lapsia appivanhemmat ottais mielellään hoitoon ja pyytävätkin sitä usein. Välillä ollaan sitten päästetty lapset sinne, mutta koskaan erityislapsi ei ole tervetullut. Nyt vanhimmat lapset alkaa olla siinä iässä, että ihmettelevät, miksi sisko ei pääse koskaan mukaan ja siihen on vaikea vastata mitään.
Ymmärrän ja tiedän, että kehitysvammaisuuden hyväksyminen vie aikansa, oli se meillekin vaikeaa, mutta kehitysvammaisuudesta huolimatta tämä lapsi on aivan ihana eikä hänestä ole kauheasti enemmän työtä kun normaalilapsestakaan.
Voiko tämän suhteen tehdä mitään? Ollaan keskusteltu tai yritetty, mutta anoppi ei pahemmin suostu edes keskustelemaan tästä aiheesta.
Kommentit (21)
Ihan oikeasti. Millainen aikuinen ihminen kiukuttelee tuolla lailla lapsenlapsestaan?! On tasan kaksi eri asiaa se, että salaa suree, että lapsenlapsi on syntynyt vammaisena ja se, että törkeästi syrjii ja kaihtaa pientä lasta! Minusta teidän ei pidä edes yrittää ymmärtää tuollaista. Seuraavalla kerralla nostatte kissan pöydälle ja vaaditte heitä sanomaan ääneen, miksi XX ei ole tervetullut siinä missä muutkin. Voihan olla, että kyse on arkailusta sen suhteen, osaavatko hoitaa lasta - mutta siinäkin voi tarjota tietoa ja apua. (toinen juttu sitten on, voiko isovanhemmilta vaatia ylipäänsä lastenhoitoa, mutta kun kerran itse ovat tarjoutuneet, sen pitää totta kai olla tasapuolista). Miettikääs nyt itsekin vähän... hyväksyisittekö, jos isovanhemmat eivät esim. halua olla missään tekemisissä tyttöpuolisten lastenlasten kanssa? Ihan sama juttu tässä - ei vammaisuus ole mikään syy olla HYVÄKSYMÄTTÄ ketään ihmisenä. Eikä VARSINKAAN omaa lapsenlastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voittehan toki kysyä onko kyseessä vain se, että pelkää tilannetta ja sitä ettei pärjää lapsen ja mahdolliste hoitojen kanssa. Silloin voitte toki tulea ja antaa tietoa.
Hyväksymään ette pysty pakottamaan ketään, näin se vain on. Voitte aina tehdä valinnan olla pitämättä mitään yhteyttä isovanhempiin olla olla antamatta ketään lapsista heille hoitoon. Voitte siis yrittää edellämainitulla kiristää mutta en usko että sekään auttaa hyväksymään lasta ja saamaan isovanhemmat käyttäytymään samalla tavalla kaikkia lapsianne kohtaan.
ehkä aika tekee tehtävänsä.
Voi olla kyse ihan vaan siitä että pelkää erityislapsen tuomaa lisätyötä (pelkää ettei osaa tai jaksa) vaikka kuinka vakuuttelisitte että hyvin sujuu ja helppoa on, tai ettei halua hoitaa vauvoja ylipäänsä enää. Tai sitten ei, voi olla kyse siitä ettei halua uskoa että hänen lapsensa on "epäonnistunut" ja tuottanut "epäkelvon" yksilön. Tällä en halua loukata sinua, mutta voisin kuvitella monien suhtautuvan kehitysvammaisuuteen näin, etenkin jos vamma on näkyvä.
ehkä aika tekee tehtävänsä.
Voi olla kyse ihan vaan siitä että pelkää erityislapsen tuomaa lisätyötä (pelkää ettei osaa tai jaksa) vaikka kuinka vakuuttelisitte että hyvin sujuu ja helppoa on, tai ettei halua hoitaa vauvoja ylipäänsä enää. Tai sitten ei, voi olla kyse siitä ettei halua uskoa että hänen lapsensa on "epäonnistunut" ja tuottanut "epäkelvon" yksilön. Tällä en halua loukata sinua, mutta voisin kuvitella monien suhtautuvan kehitysvammaisuuteen näin, etenkin jos vamma on näkyvä.
mutta vr,aan sen kautta löydät tulosa olevaa.
Oma lapseni on autistinen ja vanhempani olivat todella tyytyväisiä autismin kirjon lasten isovanhempien kurssiin
http://www.amc.fi/Isovanhemmat.pdf
http://www.kvtl.fi/sivu/enemman_otetta_mummu_kertoo
http://www.kvtl.fi/sivu/perhe_isovanhemmuus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tietenkin kylään. Sanotte, että tarvitsette hoitopaikkaa kaikille. Jos on monta lasta, ei ehkä yön yli, mutta vaikka aikuisten elokuvareissun tai vauvan neuvolareissun ajaksi. Voitte sanoa niinkin, että käykö, jos tuotte hänet ja jonkun sisaruksen yökylään. Jos ei käy, kukaan lapsista ei lähde.
Kyläilkää myös koko perheen voimalla isovanhempien luona.
Onhan tuollaisen tilanteen muututtava.
Ihan oikeasti. Millainen aikuinen ihminen kiukuttelee tuolla lailla lapsenlapsestaan?! On tasan kaksi eri asiaa se, että salaa suree, että lapsenlapsi on syntynyt vammaisena ja se, että törkeästi syrjii ja kaihtaa pientä lasta!
Minusta teidän ei pidä edes yrittää ymmärtää tuollaista. Seuraavalla kerralla nostatte kissan pöydälle ja vaaditte heitä sanomaan ääneen, miksi XX ei ole tervetullut siinä missä muutkin. Voihan olla, että kyse on arkailusta sen suhteen, osaavatko hoitaa lasta - mutta siinäkin voi tarjota tietoa ja apua.
(toinen juttu sitten on, voiko isovanhemmilta vaatia ylipäänsä lastenhoitoa, mutta kun kerran itse ovat tarjoutuneet, sen pitää totta kai olla tasapuolista).
Miettikääs nyt itsekin vähän... hyväksyisittekö, jos isovanhemmat eivät esim. halua olla missään tekemisissä tyttöpuolisten lastenlasten kanssa? Ihan sama juttu tässä - ei vammaisuus ole mikään syy olla HYVÄKSYMÄTTÄ ketään ihmisenä. Eikä VARSINKAAN omaa lapsenlastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni tulee ensimmäisenä mieleen isoäidin pelko vammaisia ihmisiä kohtaan. Olen itse kärsinyt siitä joskus nuorempana ja vältelin heti toista, jos hänessä oli jotain poikkeavaa, koska en vain tiennyt miten olisin häneen suhtautunut tai miten häneen olisi PITÄNYT suhtautua. Tätä välttelyä en tietenkään tehnyt tahallani, vaan jotenkin tiedostamatta - tilanne kun ei ollut omassa hallinnassani silloin enkä osannut ennakoida mitä toinen tekee tms.
Kannattaisiko isovanhemmille ostaa jotain aiheeseen liittyvää kirjallisuutta vai auttaneeko sekään..? Tosi ikävä tilanne, lapsennehan ei ole tuohon poikkeavuuteensa mitenkään syypää vaan täysin viaton ja vilpitön - kurjaa jos isovanhemmat ovat niin ahdasmielisiä. Onko miehesi koettanut keskustella asiasta hyvässä hengessä vanhempiensa kanssa, tai edes alkuun isänsä kanssa esim. saunan lauteilla? Jospa näin saisi selville edes mistä mummin ajatukset ja asenne kumpuaa ja osaisi lähestyä ongelmaa paremmin.
Jaksamista teille! Jos tilanne ei muutu niin heivatkaa mummo vaan sivuun elämästänne, älkääkä lännistuko. On hänen häpeänsä jos ei pysty olemaan mukana lapsensa perheen arjessa täysin sydämin.
vammaisen kanssa. Toisaalta anoppi on kyllä nähnyt meillä ja meidän ollessa heillä kylässä, ettei tästä erityislapsesta ole paljon enempää vaivaa kun normaalistakaan lapsesta.
Ei ole minun tai miehenikään helppo suhtautua tähän sanomatta pahasti, tähän asti on jotenkin siedetty, mutta nyt alkaa riittää.
Sekin voi olla mahdollista, että anoppi "pelkää" tuota lapsen vammaisuutta. On todella ahdistunut, jos erityislapsemme pyytää päästä anopin syliin, yleensä kyllä ottaa syliin, mutta huomaa, ettei todellakaan tee sitä mielellään. Appiukko sen sijaan suhtautuu paremmin ja välillä leikkiikin erityislapsemme kanssa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ottakaa te jatkossa enemmän aloitetta hoidoista. Eli niin, että TE ehdotatte hoitoa lapsille mummolassa. Älkää antako periksi, jos mummolaan kutsutaan vain "terveet" lapset. Ehkä lapsi voisi olla välillä yksinkin mummolassa?
Tietokin voi auttaa. Jos vammasta puhuminen on hankalaa, ostakaa joku asiaa valaiseva kirja.
Ajan kuluessa, kun mummo saa tutustua lapseen enemmän, tilanne voi parantua.
auttaisiko jos kirjoittaisitte hänelle kirjeen jossa kertoisitte huolestanne ja miten koette tilanteen & omat toiveenne? Jos hän siitä paremmin ymmärtäisi miten asia painaa teitä ja ehkä hän sen myötä myös itse havahtuu siihen miten käyttäytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lievästi kehitysvammainen lapsi ja ei se pienenä ymmärtänyt mitään, mutta nyt ymmärtää hyvin.
Lapsi on nyt 8v. ja täyttää kohta 9v.
Ei voi mitenkään syrjiä, sillä äläkkä siitä tulee.
Yhdessä mennään mummolaan koko perhe, sillä meidän mummo on sairas ja ei hoida kumpaakaan poikaa.
Mummo rakastaa täysillä meidän murmelia.
Aika lopettaa jo tuo touhu eli kukaan lapsista ei mene isovanhemmille hoitoon.
Lievästi vammaiset ei paljoa hoitoa tarvitse.
tuskin siinä mitään menettääkään
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
typerä ihminen, joka häpeää näyttää tutuille ja naapureille vammaista lapsenlasta. Kyllä näitäkin ihmisiä on paljon.
se vaan on niin,ja tunteilleen ei kukaan mitään voi.
saahan ihminen tuntea,niinkuin on tunteakseen. ei minua ainakaan voi mikään mahti maailmassa pakottaa pitämään vammaisista. niin se vaan on. se on elämää. te,joilla on vammaisia lapsia,se on teidän työnne yrittää hyväksyä heidät, ei muiden. piste.
JOKAISELLA ON OIKEUS OMIIN TUNTEISIINSA. miellyttää se sitten muita tahi ei.
ja erilaisuus pelottaa... varmaan juuri tuollaisia asioita käsitellään ym kurssilla
se vaan on niin,ja tunteilleen ei kukaan mitään voi.
saahan ihminen tuntea,niinkuin on tunteakseen. ei minua ainakaan voi mikään mahti maailmassa pakottaa pitämään vammaisista. niin se vaan on. se on elämää. te,joilla on vammaisia lapsia,se on teidän työnne yrittää hyväksyä heidät, ei muiden. piste.
JOKAISELLA ON OIKEUS OMIIN TUNTEISIINSA. miellyttää se sitten muita tahi ei.
se vaan on niin,ja tunteilleen ei kukaan mitään voi.
saahan ihminen tuntea,niinkuin on tunteakseen. ei minua ainakaan voi mikään mahti maailmassa pakottaa pitämään vammaisista. niin se vaan on. se on elämää. te,joilla on vammaisia lapsia,se on teidän työnne yrittää hyväksyä heidät, ei muiden. piste.
JOKAISELLA ON OIKEUS OMIIN TUNTEISIINSA. miellyttää se sitten muita tahi ei.
EN TIETENKÄÄN huutele yleisesti,että "inhottava vammainen.." osaan peittää inhoni "sivistyneesti"--päälleppäin et ikinä arvaisi.
sait nyt vain tietää kirjoituksen kautta.
t: se,joka myöskään ei hyväksy vammaisia
Alue: Aihe vapaa
t- myös erityisen äiti