Lue keskustelun säännöt.
Että voi päivät olla tylsiä yksin vauvan kanssa!
25.08.2010 |
Miten joku voi nauttia tästä? Vuosi jo mennyt ja vielä muutama kk hoitovapaata, sitten onneksi pääsee töihin ja ihmisten pariin.
Etenkin tällaiset sadepäivät on ihan hanurista, kökin vaan kotona mutta taapero pitää huolen ettei yhtikäs mitään pysty kuitenkaan tekemään. On joo menty puistoon ym. mut ei sielläkään ketään ole. Kaikki kaverit on töissä niin ei voikellkään edes soitella.TYLSÄÄÄ!
Kommentit (70)
oletteko jotain teinejä? tai muuten vaan täysin kypsymättömiä. Katsokaas kun elämässä välillä pitääkin olla "tylsää". Älkää vaan hankkiko enää lisää lapsia.
Mulla tuo tylsyys oli juuri sitä, ettei voinut käyttää aivojaan ja aikaansa mihinkään mielekkääseen, vaan elämä oli pelkkää kukkuuleikkiä vauvan kanssa. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmeessä ap asuu, kun puistoissa ei ole ketään?? Meillä Espoossa kaikissa puistoissa joissa olen käynyt, on ollut paljonkin lapsia, meidän pienessä lähipuistossakin parikymmentä kerrallaan. MUTTA aamupäivisin on tämä yleisöryntäys, jos mennään puistoon vasta iltapäivällä, niin ei siellä ole usein kuin pari lasta.
Päikkäreiden jälkeen yritetään päästä vielä puistoon, aamupäivä meni sateen ropinaa kuunnellessa ja sisällä ylienergisen lapsen kanssa ei ole kovin helppoa keksiä tekemistä moneksi tunniksi.
Normaalit kotityöt pystyn kyllä hoitamaan 1v kanssa, leipomiset ym. Ei lapsi estä kaikkea, kokeile ja voit yllättyä!
ja sitä, että kaikille ei ameebavuosi sovi.
Olin itse ihan hajalla vauvavuonna, kunnes aloin etäopiskella ja laajentaa tutkintoani. Oli ihanaa välillä lukea tenttikirjaa ja pohtia niitä asioita. Sitten jaksoi taas niitä kukkuu-leikkejä.
Opinnot sitten jäi, kun lapsi lähti liikkeelle (käveli 8-kuisena). jos jotain halusin tehdä, se piti tehdä päiväuniaikaan. Mitkään kahvittelut kavereiden kanssa, museot yms. oli vilkkaan pojanviikarin kanssa ihan nou nou. Eli kaksi tuntia päivässä "vapaata" jolloin tein ruokaa ja söin, lopun aikaa vahdin lasta ja leikin hänen kanssaan, kunnes isä kotiutui 7 aikaan illalla.
Vaikka näimmekin tuttuja ja mammatuttuja, ei joka päivä jaksa lähteä mihinkään. Sitä paitsi en tarvitse uusia ystäviä, kun on riittävästi omasta takaa.
Ei elämän aina tarvitse kivaa olla, mutta voihan sen nyt ääneen sanoa, että on tylsää.
oletteko jotain teinejä? tai muuten vaan täysin kypsymättömiä. Katsokaas kun elämässä välillä pitääkin olla "tylsää". Älkää vaan hankkiko enää lisää lapsia.
Mulla tuo tylsyys oli juuri sitä, ettei voinut käyttää aivojaan ja aikaansa mihinkään mielekkääseen, vaan elämä oli pelkkää kukkuuleikkiä vauvan kanssa. :(
olen aijemmin tuomiota kärsinyt keskittymishäiriöistä. En siis kykene keskittymään mihinkään ja hermonikin ovat hyvin herkässä.
Tuo tylsä tuomio kasvatti minua.
Nyt 8 vuotta tuomiosta 3kk vauvan kanssa viihdyn mainiosti. Kun vauva nukkuu niin saatan katsella tyhjää seinää tunnin tai kaksi, saatan myös tehdä ristisanatehtäviä ja ottaa kupin kahvia.
Olen kaiken aikaa ajatuksissani ja tuo vauva on lumonut minut täysin.
Ehkä teidän pitäisi kasvaa henkisesti ihmisinä, jos tunnette tylsyyttä. Se tylsyys on lopulta vain oman pääkoppanne tuotosta.
tylsää ja kerhoihin en mee kun on vaan mammoja.
Rohkeasti sitten lähdin ja aloin jutella niiden kans ja kysellä, mitä ne tekee työkseen ja mitä harrastaa.
Löysin oman alan ihmisiä ja samalla sain avarrettua maailmaa tutustumalla naisiin, jotka tekee ihan muun alan töitä. Löysin naisia, joilla oli samoja harrastuksia ja sovittiin sitten kimppatapaamisia.
Kaikki mammat siellä ajattelee, että "voi paska nää on vain mammoja ja mää oon vähän älykkäämpi, voi kun on tylsää". Kun huomaa ajatella, että nää on naisia, joilla on ammatti ja elämä ja harrastuksia ja alkaa jutella niistä, saa ehkä elinikäisiäkin kavereita.
Tutustuin esikoisen aikaan erääseen äitiin, joka kanssa teimme yhden rahakkaan projektin toisen lapsemme äitiyslomalla. Oli tosi hauskaa ja talouskin parantui siitä kun huomasimme käyttää toistemme verkostoja hyväksemme ja saimme ideamme läpi.
Omasta itsestä on aika paljon kiinni. Kerhoissakin niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen aijemmin tuomiota kärsinyt keskittymishäiriöistä. En siis kykene keskittymään mihinkään ja hermonikin ovat hyvin herkässä.
Tuo tylsä tuomio kasvatti minua.
Nyt 8 vuotta tuomiosta 3kk vauvan kanssa viihdyn mainiosti. Kun vauva nukkuu niin saatan katsella tyhjää seinää tunnin tai kaksi, saatan myös tehdä ristisanatehtäviä ja ottaa kupin kahvia.Olen kaiken aikaa ajatuksissani ja tuo vauva on lumonut minut täysin.
Ehkä teidän pitäisi kasvaa henkisesti ihmisinä, jos tunnette tylsyyttä. Se tylsyys on lopulta vain oman pääkoppanne tuotosta.
Uskon että tulisimme hyvin toimeen keskenämme. Olen nimittäin maisteri ja saman henkinen mamma kuin sinäkin.
T: punKkari ÄiTI
oli kyllä niin tylsiä, että aikani äitipiireissä pyörittyäni ajattelin, että pöhköksi haluan tulla jollain muulla tavalla kuin keskustelemalla millaista kakkaa "meillä kakittiin tänä aamuna". Yhdesäkö?
Vauva-aika oli tylsää, ja sitä aikaa en ole kaivannut, vaikka toki olen onnellinen maailman kultaisimmasta pojastani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa vaan koittais nauttia tuosta ainutlaatuisesta ajasta oman lapsen kanssa. Ja paljonhan on itsestä kiinni, kuinka "tylsää" se elämä on. Kyllä huomaa, ettei ko. äidillä ole ollu todellisia huolia tai murheita, jos valittaa oman lapsensa vauva-ajasta... Hoh-hoijaa!
koska itse aika ajoin painin samojen ajatusten kanssa. Mutta asiaan voi monin tavoin vaikuttaa myös itse. Vaikka et olisikaan suuri askartelun, leipomisen tms. ystävä, päivä menee nopeammin, kun ryhtyy johonkin (ja sillä ajatuksella, että ei haittaa, vaikka lopputulos olisi sotku). Äitikavereita voi yrittää löytää esimerkiksi perhekerhoista ja -kahviloista, ja ainakin niissä menee pari puolikasta päivää viikossa, vaikkei sydänystäviä löytäisikään. Itse kyselin kerhoissa, missä puistoissa ja mihin aikaan muilla on tapana käydä. Itse löysin äitikaverin myös netistä, ja tavataan edelleen, vaikka olemme jo töissä. Lisäksi tutustuin paremmin muutamiin puolituttuihin, kun ihan suorana kysyin, että haluaisitteko tavata kun nyt ollaan yhtä aikaa kotona. Mullakaan ei ollut yhtään ns. hyvää ystävää samaan aikaan kotona.
Kävimme kansalaisopiston taaperojumpassa, toinen vaihtoehto olisi ollut muskari. Kävimme myös HopLopissa, uimahallissa, shoppailemmasa, kahvittelemassa ihan ilman aikuisseuraakin, jne. Mies meni pari kertaa viikossa bussilla töihin, että meillä oli auto käytössä. Kävimme myös kauempana olevien sukulaisten luona, yövyimme muutaman yön ja samalla mieskin sai omaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli kyllä niin tylsiä, että aikani äitipiireissä pyörittyäni ajattelin, että pöhköksi haluan tulla jollain muulla tavalla kuin keskustelemalla millaista kakkaa "meillä kakittiin tänä aamuna". Yhdesäkö?
Vauva-aika oli tylsää, ja sitä aikaa en ole kaivannut, vaikka toki olen onnellinen maailman kultaisimmasta pojastani.
jutella vaikka mitä. Mutta mulkoilivat vain ja alkovat keskustella lapsistaan.
Toki lapset ovat vanhemmilleen maailman tärkeimpiä, mutta ei siihen kovin paljon luulisi vaativan, että osaisi muustakin puhua.
Onneksi oli ystäviä,jotka osasivat sen taidon:) Ja nyt yli 10 vuotta myöhemmin, tiedän, että useimmat noista kakkaäideistä osaavat puhua muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuinka paljon merkitystä iällä on siihen, että viihtyykö vauvan kanssa kotona tylsistymättä. Vai onko pelkästään luonne-ero.
Itse viihdyn hyvin ja tosiaan tuntuu, että aika ei riitä kaikkeen ja oikeastaan kadehdin sitä yhtä kommentoijaa, jolla koti ei ole ikinä ollut puhtaampi, pakastin täynnä leivottuja herkkuja ja aikaa liikaa. Kun itsellä tuntuu olevan liian vähän aikaa, että olisi edes yhtä mustikkapiirakkaa saanut kesän aikana tehtyä. Mutta minä olenkin juuri näitä niin paljon ajatuksissaan olevia, ja samalla yritän tallettaa kaikki vauvan tekemiset ja ilmeet muistiin. (vaikka tiedänkin, etteivät siellä pysy)
Kannattaa muuten mahdollisuuksien mukaan varata itselle aika vaikka kerran viikossa jollekin sellaiselle harrastukselle, joka vie ajatukset pois kaikesta muusta. Kuntoklubeilta löytyy lapsiparkkeja, jos hoitajaa ei löydy muualta siksi aikaa kun äiti harrastaa hetken omia juttujaan.
Lisäksi ne harrastukset vauvan kanssa ovat todella hyviä paikkoja löytää joku jonka kanssa jutella. Luulisi, että edes jostain niistä löytyisi saman henkinen ihminen, joka keskustelisi muusta kuin kakasta. Mutta totuushan on, että näissä ympäristöissä sitä väistämättä keskustelee ensimmäiseksi lapseen liittyvistä asioista, kuinkas muuten. Se kolmas keskustelu varmasti sisältää jo muitakin aiheita. :)
hankkinut lapsen kun et jaksa hoitaa??? Pystytkö edes kustantamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hankkinut lapsen kun et jaksa hoitaa??? Pystytkö edes kustantamaan?
Missäs noin luki. Tylsää voi olla, vaikka jaksaisikin.
teillä alusta asti tylsää vai alkoiko tylsyys joissain tietyssä ikävaiheessa? Tai oliko tietty ikä tylsä ja sitten tylsyys katosi tms.?
Sen jälkeen lapsella on jo vähän aivojakin, ja voi jutella jo paljon:)
Toki onhan siellä välissä paaaljon hyviäkin hetkiä.
Itse olen ollut nyt neljä vuotta kotona ja kyllä tämä tylsää on, pakko myöntää. Kaipaan todella paljon jotain aivotyötä ja aionkin nyt aloittaa iltaopinnot. En malta odottaa!
Toinen asia on tuo kavereiden puute. Olen kyllä tutustunut kahteen äitiin, mutta olemme aivan totaalisen eri maailmoista, muuta yhteistä ei ole kuin lapset. Onhan sekin jotain, mutta kaipaan kunnon aikuisporukkaa ympärilleni, koska olen todella ulospäinsuuntaunut ihminen. Viikonloppuisin pystyn onneksi tapaamaan myös työssäkäyviä kavereita.
Minusta on uskomatonta, että aikuiset ihmiset kyselevät tosissaan, että miten joku voi tylsistyä lapsensa kanssa, kun en MINÄ vaan... Miettikääpä, keksitte kyllä ihan itse siihen vastauksen. Se on nimittäin sama vastaus, kuin kysymykseen "Miksi jotkut äidit väsyvät/masentuvat/eivät käytä kantoliinaa/eivät karppaa/käyttävät joskus alkoholia/tarvitsevat omaa aikaa, kun en MINÄ vaan! ; )
T: 36 -vuotias kyllästynyt kotiäiti, joka kuitenkin myös nauttii monista kotiäitiyteen liittyvistä asioista
Minulla on yksivuotias, joka ei ossa vielä kävellä, mutta liikkuu konttaamalla, karhukävelemällä tai tukea vasten kävellen. Kaikki menee vielä suuhun.
Olen lapsen kanssa kotona päivisin ja aika menee lapsen perässä juostessa. Jos haluan vaikka tiskata tai tehdä jotain muita kotitöitä, joudun laittamaan lapsen syöttötuoliin istumaan, eikä viihdy siinä kauaa.
Tyttö on kyllä ihana, nauravainen ja kaikin puolin suloinen. Osaisi jo kävelläkin, mutta rohkeus ei vielä riitä. Vaikka lapsi olisi kuinka ihana ja rakas, niin onhan tämä kotielämä aika puuduttavaa.
Puistossa kyllä tykkää keinua, mutta en laita häntä hiekkalaatikolle, tai maahan, sillä suu olisi heti täynnä kiviä tai hiekkaa tai muuta roskaa. Eikä jaksa rattaissakaan istua kovin kauaa, vaan haluaa sitten, että kävelytän häntä. Ei siinä paljon ehdi tutustua muihin puistossa olijoihin.
Kamala lukea tuollaista. Tosi ihanaa sysätä lapsi koko päiväksi jonnekin hoitoon, että itse pääsee töihin...
En ole ikinä ymmärtänyt tuollaista ajatusmaailmaa. Sitten, kun saan lapsen, aion kyllä nauttia täysillä siitä ajasta, jonka hänen kanssaan saa viettää!
Olettepa kiittämättömiä... Lähtekää päiväksi vaikka Helsinkiin lapsen kanssa. Museoon. Askarrelkaa. Käykää kirjastossa. Menkää taidenäyttelyyn ja taiteilkaa sen jälkeen...
Lapsen kanssahan voi tehdä IHAN MITÄ VAAN.
Haha, palataanpa asiaan sitten kun tosiaan olet saanut sen lapsen. Jookosta? :D
En puistoista, kerhoista. Toivottavasti vielä niitä kavereita löytyy. Raskasta välillä suunnitella ohjelmaa muutamaksi päiväksi, ennen kuin muskari- tms. päivä koittaa, jolloin on taas puoleksi päiväksi ohjelmaa.
Aion silti vielä kavereita löytää. Raskaaksi koen jatkuvan käytettävissä olon myös, ei voi koskaan tietää, koska lapsi tyytymättömänä älähtää. On silti tässä kotona lapsen hoitamisessa tosi paljon hyvää. Työstä se monesti käy, ja on myös _huonoja päiviä_.
Mielestäni ei kannata kuunnella niitä, jotka syyllistävät sillä, että lapsi on hankittu, tai kavereita ei ole saanut. Eikö lapsen hoitaminen olekaan arvokasta työtä? Onko väärin, jos sen kokee raskaana ja tylsänä joskus? Saako vain palkkatyöstä valittaa: voi kun on maanantai taas, työkaveri on juoruämmä, olispa jo loma, pomo on ilkeä jne.