Miksi nykyajan lapset eivät osaa enää leikkiä?

Täyttää kohta 9v. ja kyllä osaa leikkiä. Leikkisi vaikka koko ajan, koulussakin. Koulun jälkeen leikkii kaiket iltapäivät naapurin 10v. tytön kanssa.

mua harmittaa joskus kun oma 8v tyttöni haluaisi kovasti leikkiä mutta eräät kaverit on sitä mieltä, että se on lapsellista ja sit vaan notkutaan tekemättä mitään tai pelaillaan kännyköillä. Ap

Nykyään moni toiminta on ohjattua päiväkodista lähtien.. Vapaaseen leikkiin pitäisi jäädä enemmän aikaa ja aikuiset voisivat antaa sen lapsen ihan rauhassa "kuolla tylsyyteen". (tuttu lause lapsilla "ei oo mitään tekemistä, kuolen tylsyyteen).



Eli ei liikaa virikkeitä, lapsi keksii kyllä tekemistä jos ei aikuiset tarjoa valmiita vaihtoehtoja, heti kun tylsyys koittaa. Eli pois silloin pleikkarit, TV:t ja tietokoneet. Toki aikuinen voi ehdottaa esim. kehittäviä pihapelejä ja olla vähän vaikka mukanakin joskus.

ainut, mitä poika haluaa tehdä, on kiusata siskoa. Kun meillä käy vieraita, ainoa leikki, mitä hän heidän kanssaan kehittää on jotain "kiusataan siskoa lisää" tai piilosta/hippaa, mutta ilman sääntöjä ja huijataan niin paljon kuin mahdollista.

ollaan viemässä harrastuksesta toiseen jo vaippaikäistä. Missä se mielikuvituskaan treenaantuisi kun harrastuksissa kaikki ohjataan ja on suunniteltu valmiiksi...

Itse pelailimme penskoina tosi paljon erilaisia pelejä, esim. pesis, jalkkis, kirkonrotta, purkkis, "mustaa miestä" yms.. Nykyään harva edes osaa näitä pelejä.



Me opetimme lapsillemme nämä pelit ja kesällä meiän piha oli aina täynnä lapsia pelailemassa näitä pelejä. Nykyään useat synttäritkin vietetään jossain hoplopeissa yms, ettei tarvitse itse nähdä yhtään vaivaa. Meillä oli kesällä molempien poikien juhlissa perinteisiä leikkejä/pelejä ja kaverit soittivat vielä lisäaikaa, kun oli niin kivaa.

viihdyttänyt lastani tahi ryhtynyt leikinohjaajaksi ja lapseni on erittäin hyvä leikkimään ja keksimään leikkejä. Koko kesän ovat naapurin tytön kanssa viilettäneet pitkin pihaa mitä erilaisimpien mielikuvitusleikkien parissa.



Leikkii myös mielellään yksin omassa huoneessaan. Kova pälätys käy vaan, kun oven takana joskus kuuntelen (haluaa aina laittaa oven kiinni).



Ikää 5-vuotta.



Ja joo, meillä ei katsota televisiota (mummolassa saa sitä herkkua kyllä yllin kyllin) eikä pelata tietokonepelejä. Minäkin kallistuisin sille kannalle, että liika ohjaaminen/virikkeiden tarjoaminen sekä television tuijotus ovat pahasta.

Ehkä jos on vauvasta asti tottunut pelkästään ohjattuun toimintaan (ja tv:n katsomiseen) voi oma-aloitteisen leikin keksiminen olla ongelmallista.



Itse olen kannustanut lapsiani mielikuvituksen käyttämiseen ja vapaaseen leikkiin, vaikka noista usein on seurauksena uskomaton sotku :p



Lasteni kavereistakin kyllä suurin osa osaa leikkiä. Ihan vaan muutama on semmoisia, joilla ei leikkiminen onnistu.

"päiväkodin tätinä" huomaan nopeasti, kenen lapsen kotona leikitään ja kuka katsoo töllöä.. Opetamme sitten esikoulu ikäisiä leikkimään esim. kauppaleikkiä.. Eli vanhemmat, leikkikää niitä ihania pihaleikkejä,kotileikkejä yms jälkikasvunne kanssa. :) hyvää syksyä kaikille!

"päiväkodin tätinä" huomaan nopeasti, kenen lapsen kotona leikitään ja kuka katsoo töllöä.. Opetamme sitten esikoulu ikäisiä leikkimään esim. kauppaleikkiä.. Eli vanhemmat, leikkikää niitä ihania pihaleikkejä,kotileikkejä yms jälkikasvunne kanssa. :) hyvää syksyä kaikille!

Ei ole kyllä vanhempien tehtävä leikkiä lasten kanssa. Kasvatusalan ammattilaisena tietänet, että on muitakin vaihtoehtoja, kuin että aikuinen leikkii lapsen kanssa tai lapsi katsoo telkkaria. Meillä sisarukset leikkii keskenään ja isompi leikkii pihalla kavereiden kanssa. Kyllä me aikuiset tehdään asioita lasten kanssa - leivotaan, siivotaan, ulkoillaan ym. - mutta ei leikitä, se on lasten "työtä".

ikää 8 ja 6. Pitkään kotihoidossa ja aina rohkaistu leikkimään itse, ei olla räpelletty seremoniamestareina - asia, josta lapseton siskoni on vetänyt pultit monesti. Hänestä lapsia pitää viihdyttää vaikka väkisin.

Meillä on ilmeisesti hyvin erikoislaatuiset ja lapselliset lapset:)



9 v, 8 v ja 5 v ja totisesti leikkivät: Yhdessä koko sisarusporukka, kahdestaan tai ihan yksinään. Leikkivät vaikka käpylehmillä jos ei muuta - ihan oikeasti, kesälomalla leikkivät monta tuntia sellaisilla helmistä ja langasta itse punomillaan liskoilla jotain ihme mielikuvitusleikkiä.



JA



- Meillä eivät aikuiset ole käytännössä koskaan leikkineet lasten kanssa. Luettu on sitäkin enemmän ja pelattu.



- 2 vanhinta harrastavat monta tuntia viikossa ja kilpailevat lajeissaan.



- Vanhinta lukuunottamatta ovat aloittaneet päivähoidon 2-vuotiaana.



Toki meilläkin tapellaan välillä niin että oksat pois ja on niitäkin hetkiä kun "ei ole mitään tekemistä", mutta harvemmin. Samoin hyvä leikki voi päättyä kuin seinään pienen "näkemyseron" vuoksi. Mutta leikki hallitsee vapaa-aikaa, tietokone ei houkuttele ja pelikonsoli pölyttyy yläkerran olohuoneessa.



Ja meillä siis kaksi vanhempaa ovat tyttöjä ja nuorin on poika. Mutta hyvin menee niin autoleikit kuin Littlest Pet Shop leikit sekä niiden luovat yhdistelmätkin :)



Ehkä osuutta on tuon 9-vuotiaan huikealla mielikuvituksella ja "tarinankerronnalla" (kirjoittaa mm. huikeita aineita koulussa), eli on usein leikin primus motor varsinkin pikkuveljen kanssa.

Huomio kiinnittyy ainoastaan niihin maleksiviin. Eihän kukaan leiki barbeilla ostarin kulmalla.

erityisesti leikitty, mitä nyt Legoilla ja Dubloilla ollaan porukalla rakennettu kaikenlaista, ehkä muovailuvahallakin "sotkettu". Mutta silti meidän lapset osaavat ja haluavat leikkiä - voi jestas, he aloittavat leikin heti herättyään (joskus eivät edes vessassa malta käydä), ja leikki jatkuisi koko päivän. Ulkona ja sisällä! Välillä leikkivät legoilla, välillä pikkuautoilla, välillä barbeilla, välillä pehmoleluilla, välillä pet shop hahmoilla... milloin milläkin. Tarvittaessa leikki syntyy kivistä, kepeistä ja simpukoista :)



Mielikuvitusta on heillä vaikka muille jakaa. Uskoakseni osasyy tähän on se, että tietokone- ja konsolipelit ovat meillä pannassa. Telkkaria ja dvd:tä saavat katsella tunnin tai pari päivässä, maksimissaan. Kylässä ollessaan saavat pelata tietokoneilla yms. mutta niin pitkään kuin mahdollista, ne ovat meillä kotona rajoitettuja pois lukien muutama lasten peli ja "kehittävä peli", jota saavat pelata silloin tällöin ( ja tietokonetta saavat kyllä muuten räpeltää valvotusti).



Poika 7 v ja tyttö 6 v.

mutta osaavat leikkiä yksinään ja yhdessä..pienempien..isompien..nuorempien..vanhempien lasten kanssa..minäkin osaan leikkiä heidän kanssaan ja siten arvostan heidän leikkiä. Naapurin lapset norkoilee ja riehuu..kiusaa pienempiä..jatkuvasti ollaan menossa ja tulossa...joten tuskin kerkeävät telkkaria edes avaamaan...

Meillä on tuollaiset lapset, jotka eivät osaa leikkiä. Ärsyttävää. annan katsoa liikaa telkkaria ja pelata tietokonetta.

Itse pelailimme penskoina tosi paljon erilaisia pelejä, esim. pesis, jalkkis, kirkonrotta, purkkis, "mustaa miestä" yms.. Nykyään harva edes osaa näitä pelejä.

ovat oppineet nuo pelit, mutta eivät tykkää. Liikaa sääntöjä.

, pallopelejä. Tulevat meidän pihaankin leikimään ja ottavat meidän tyttären 8 vuotiaan pojan leikkeihin.

Lapsia tarvitsee ohjata ja näyttää mallia miten leikitään nätisti. Minä muistan lapsuudestani miten ärsytti, kun kaverit norkoili leikkipuistoissa ja eivät ymmärtäneet hyvän leikin päälle mitään. Serkkuni kanssa sitten leikittiin mummolassa mielettömän ihania leikkejä.

Mummo oli paljon leikeissämme mukana. Milloin hoitaja lapsillemme tai asiakas kioskissamme.

Yleensä minusta vielä ne 5-9v leikkivät ja aika hyvin. Tosin joukossa voi olla jokunen lyhytjänteisempi joka haahuilee leikistä toiseen tai ei halua leikkiä kuin tiettyjä leikkejä.



Ongelmia leikkimisen kanssa tuntuu olevan noilla 10v ylöspäin. Ovat jo niin "isoja" etteivät leiki. He sitten maleksivat. Oletan että ongelmia tuottaa se että lapset kasvavat nuoruuteen liian aikaisin.



Fyysisesti nykyään kehitytään aikaisemmin kuin ennen, lapset ovat isokokoisempia ja murrosikä tulee vain aikaisemmin. Lisäksi pärjäämisen ja tehokkuuden nimissä ajan tehostamisen myötä pirstaloituu lapsena oleminen. Jo pieniltä koululaisilta odotetaan paljon ja aikataulut pakottavat keskeyttämään pitkäjännitteisemmät touhut.



Usein vanhemmat ovat ylpeitä aikaisin kehittyneistä lapsista. Tuntuu että turhan moni tavoittelee nuoruutta (ne lapset haluavat olla nuoria, mutta myös aikuiset haluavat olla kuin nuoria). Kun lapsetkin tavoittelevat tätä luotua mielikuvaa, niin leikki ei kuulu siihen. Leikkiä pidetään helposti "lapsellisena".



Meillä 5-luokkalainen poika alkanut hitusen maleksia. Leikki on jäänyt selvästi vähemmälle, mutta onneksi kavereiden kanssa liikkuu. Pelaavat usein jalkapalloa tai sählyä, heittelevät koreja tai leikkivät hipasta keksittyjä uudempia variaatioita. Purkkis, rosvo ja poliisi yms. eivät ole sitten enää niin suosittuja.



Kotona poika leikkii sitten legoilla ja uppoutuu leikkeihinsä. Mutta usein yksin tai muutaman kaverin kanssa kaksistaan. Läheskään kaikki kaverit eivät ole enää varsinaista leikkiseuraa. Tällöin olemme yrittäneet kannustaa kyllä pihapeleihin. Minusta nekin ovat hyviä vaihtoehtoja, vaikka eivät varsinaista vapaata leikkiä olekaan.