Lue keskustelun säännöt.
Anoppi puuttuu liikaa vauvan hoitoon - mitä teen?
25.08.2010 |
Mieheni ei koe asiaa ongelmaksi, sillä hän vain sanoo, että antaa mennä toisesta korvasta ulos. Mieheni siis ei välitä äitinsä neuvoista.
Anopin mielestä vauvan pitää antaa itkeä, sillä muuten lapsi oppii hallitsemaan itkunsa avulla. Lisäksi lasta ei saa pitää liikaa sylissä, ettei lapsi totu liian hyvään. Vauva ei saa myöskään nukkua aikuisten vieressä samasta syystä. Kantoliina on pahapahapaha (en oikein tajua, miksi).
Vauvaa saisi imettää vain neljä tunnin välein. Kun vauva itkee nälkäänsä, sille pitäisi antaa tutti.
Olen koettanut sanoa anopille, että nykyään suositellaan toisenlaista lähestymistapaa vauvoihin, mutta anoppi vaan jankuttaa ja manaa, kuinka ollaan myöhemmin pulassa liian vaativan lapsen kanssa.
Vauva on nyt 6 viikkoa. Mitä ihmettä mä enää voin sanoa??? Mua ahdistaa. Tunnen tekeväni oikein vauvani kanssa, kun huomion hänet mahd. pian itkun alettua. Anoppi vain syyllistää.
Kommentit (52)
Osta pari nykyaikaista lastenhoito-opasta ja iske anopille käteen. Älä tapaa anoppia kuin kerran viikossa ja pidä silloinkin korvatulppia.
Voimia, tarvitset niitä jatkossa vieläkin enemmän. Nimimerkillä "koettu ja nähty, kolmannen lapsen kohdalla jo naurattaa"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkaa:Niin tosiaan,parinkymmenen vuoden jälkeen on taas ohjeet muuttuneet.Ehkä silloin ei enää suositellakaan perhepetiä?Kuka tietää..Tieto lisääntyy koko ajan.Että ei tosiaan kannata katkaista välejä jollei anoppi oikeasti ole paha ihminen..Hän on todennäköisesti vaan innoissaan ja ylihuolehtivainen tällä hetkellä.Voit itsekin sanoa,että nykyään tiedetään että lapsen psyykkinen kehitys vaatii sen,että itkuun vastataan.Jos siihen ei vastaa,niin vauva ymmärtää vain,ettei hänen tarpeillaan ole merkitystä.Ja vauvat ei itke turhaan eikä niiden aivotoiminta ole niin kehittynyttä,että osaisivat jotenkin manipuloida.Ne itkee kun niillä on nälkä,kakka,läheisyyden tarve(mikä on normaalin kehityksen merkki ja ilman läheisyyttä lapsi ei kehity normaalisti) kipua,kylmä tai kuuma.
toisesta ulos, ihan niinkuin miehes sanoo.
Luota itseesi ja vaistoosi, tee sen mukaan. Älä anna noiden neuvojen tarttua itseeni. Tsemppiä :)
Itse tekisin myös niin, että antaisin anopin neuvojen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos tuntuu, että anoppi innostuu omaa kantaansa puolustamaan, jos kerrot omista tavoista, ei ole pakko kertoa, miten vauvan kanssa toimit. Puhut hänen kanssaan muista asioista (jos se vain mahdollista on).
Oma anoppi on siitä ihana, ettei koskaan ole tuputtanut neuvojaan. Itse olen hänelle kyllä aina kertonut kaiken, miten nykyään vauvoja hoidetaan. Eikä ole koskaan mitään torpannut. Itse saan häneltä kysyä, miten hän aikoinaan on toiminut, voisiko olla hänellä mitään vinkkejä annettavana, mutta näitäkään neuvoja hän ei ole mitään minulle tuputtanut.
Itse aikoinaan oman mummuni kanssa melkein välini rikoin, kun hän katsoi asiakseen neuvoa minua elämässäni. Ainoastaan se, että hän oli vanha ja sairas, sai itseni hillitsemään. Lopulta tulimme hyvin toimeen, mutta emme puhuneet enää niistä asioista, jotka kuuluivat minun elämään ja olimme eri mieltä.
Eli toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Voi nyökytellä muodon vuoksi, mutta sitten omassa mielessään tekee asiat juuri niin kuin itse haluaa.
Kannattaa todella miettiä, onko paikallaan mollata anopin kuullen hänen kokemuksiaan ja neuvojaan "idioottimaisiksi" tai "kivikautisiksi", pistää hänelle porttikielto tai jopa katkaista välit. Asia ei todellakaan ole vakavuudeltaan sen arvoinen, että häntä kannattaa tieten tahtoen loukata.
Anoppi on hoitanut omat lapsensa silloisten suositusten mukaisesti, te saatte nyt ohjeita neuvolasta ja ne ovat joissakin asioissa erilaiset. Ja teidän lapsenne erittäin todennäköisesti saavat jälleen erilaisia neuvoja siitä, miten lapsia on hyvä hoitaa.
Minä aloin saada 2-viikkoisena raasteita ja mehuja, ja ihan kelpo ihminen minustakin kasvoi.
Sinänsä kyllä tyypillinen suomalainen mutta sisimmässäni tunnen suurta turvattomuutta varmaankin juuri sen takia, että syliä pihdattiin ja vauvan annettiin huutaa.
Silloiset kasvatusohjeet ovat ihan aiheesta idioottimaisia sillä niissä ei huomioida ollenkaan vauvan rakkauden ja läheisyyden tarvetta.
Joten anopin ohjeita ei todella kannata uskoa tässä tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämmöiset neuvot olet saanut neuvolasta, ja niitä aiot nyt noudattaa. Jos anoppi jatkaa jankkaamista, vaihtaisin joka kerta puheenaihetta aivan muihin aiheisiin ja hoitaisin vaivihkaa lasta tavallani.
Mun mummo (joka synnytti isäni 1940-luvulla) kertoi, että hänen anoppinsa oli antanut ihan samanlaisia ohjeita kuin ap:n anoppi... Ja että oli itse tehnyt juuri siten kuin oli parhaaksi nähnyt eli lapsentahtisesti, paljon syliä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten en tiedä, kuinka innoissaan täällä on anoppeja taas haukuttu.
Mutta mun mielestä tuo on ihan tavallista. Mun äiti oli samanlainen kun meidän lapset oli vauvoja. Hänelle oli niin neuvottu ja hän yritti tietenkin opastaa minua samoille tavoille.
En vetänyt herneitä nenään. Enkä olisi vetänyt anopillekaan.
Kuule, saat elämäsi aikana vielä kymmeniä ristiriitaisia neuvoja lastenhoidosta ja jos meinaat jokaisesta paskantaa housuun niin vaikeaa tulee olemaan.
Jatkuva soittelu, vanhanaikaisten neuvojen jakaminen, asioihin puuttuminen, perhepedin ja imetyksen taivastelu ja painostaminen että 9kk vauva PITÄÄ viedä päiväkotiin... huoh. olin hormonihuuruissani niin hermona ja raivona, että nyt 4 vuoden jälkeen oikein harmittaa... annoin anopin siis vaikuttaa liikaa henkiseen hyvinvointiini. Tein kyllä kaikki oman pääni mukaan, mutta mieleni pahoitin ja puhisin pyhää vihaa. Nyt toinen lapsemme on 1-vuotias ja kaikki on mennyt paljon paremmin. Anoppi ei enää jakele neuvojaan yhtä paljon, kun on huomannut kuinka itsepäinen miniä on, ja kuinka terveitä ja hyvinvoivia lapsenlapset tuntuvat olevan kaikesta "hörhöilystä" huolimatta. Ja toinen ratkaiseva ero on oma asenteeni: mä en enää kertakaikkiaan anna sen naisen sanomisten vaikuttaa omaan mielialaani mitenkään. Välillä vieläkin päästelee suustaan outoja juttuja ja meidän perheen tulisi elää kuten he ovat eläneet, mutta nyt osaan olla aikuinen suhteessa häneen, vaikka kuinka tytöttelisi minua, minä pysyn rauhallisena, oman perheeni ainoana äitinä, piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taitaa nuo anopit olla kaikki (melkein)samanlaisia hössöjä. Kun meidän tyttömme syntyi niin neuvot olivat sitä luokkaa että lasta ei saa nukuttaa vaunuissa ulkona ollenkaan yms..Anoppi puuttui jopa imetysasioihin. Lopulta anopin asioihin puuttuminen meni siihen pisteeseen että meinasi välit mennä jopa mieheni kanssa. Hän kun ei välittänyt äitinsä hössötyksestä...Lopulta homma meni siihen että anoppi lateli minulle jopa kellonajat milloin lasta SAAN viedä ulos ja sitten alkoi vertaaminen miehen siskoon ja hänen hoitotapoihinsa...silloin minulle riitti. Olin helvetin pahalla tuulella, mieheni tajusi vasta silloin että nyt meni äitinsä liian pitkälle. Lopuksi mieheni sanoi äitilleen että ohjeiden jakaminen loppuu tässä talossa! Myös minä sanoin anopille että emme tarvitse ohjeita ja käskyjä häneltä eikä meidän asioitamme tarvitse vertailla miehen siskon perheeseen. Vasta silloin meni jakeluun!
Tee nyt AP sellainen homma, että teet ensinnäkin miehellesi selväksi että olet loukkaantunut hänen äitinsä tapaan tunkea nokkaansa asioihinne, minkä takia se sun mies ei sano äidilleen. Muista että sinun kodissasi on vain yksi emäntä ja se olet sinä. Itse en laskenut anoppia meille sen enempää hevostelemaan joten älä laske sinäkään. On totta että hormonit pistää mielen myllertämään ja ehkä senkin takia kaiken ottaa itseensä mutta minkä ihmeen takia pitäisi aina olla anopin takia pahoilla mielin. Tee siitä nyt loppu nainen!!
on tuottanut masentuneita ja onnettomia ihmisiä ja haluat että sun vauvasta tulee onnellinen ihminen.
Oikeasti: teet niin parhaaksi näet etkä välitä anopista. Se lopettaa kyllä jossain vaiheessa, kun huomaa, että neuvot ei sua kiinnosta.
Ja onko sen anopin kanssa pakko olla niin paljon tekemisissä että mielenterveys kärsii?
Kannattaa todella miettiä, onko paikallaan mollata anopin kuullen hänen kokemuksiaan ja neuvojaan "idioottimaisiksi" tai "kivikautisiksi", pistää hänelle porttikielto tai jopa katkaista välit. Asia ei todellakaan ole vakavuudeltaan sen arvoinen, että häntä kannattaa tieten tahtoen loukata.
Anoppi on hoitanut omat lapsensa silloisten suositusten mukaisesti, te saatte nyt ohjeita neuvolasta ja ne ovat joissakin asioissa erilaiset. Ja teidän lapsenne erittäin todennäköisesti saavat jälleen erilaisia neuvoja siitä, miten lapsia on hyvä hoitaa.
Minä aloin saada 2-viikkoisena raasteita ja mehuja, ja ihan kelpo ihminen minustakin kasvoi.