Anoppi puuttuu liikaa vauvan hoitoon - mitä teen?

Anna sille vaikka MLL:n opas!Eikös niissä juuri neuvota vastaamaan vauvan itkuun heti eikä viivytellä.Anoppisi vaan ei ymmärrä ihmispsykologiaa,kun hänelle on noin opetettu nuorena äitinä.Tarvitsee tietoa.Vauvaa ei todellakaan pidä huudattaa!Oppii vain,ettei hänen tarpeisiinsa vastata ja lopulta vaikenee ja passivoituu ja jopa masentuu.

että haluat hoitaa vauvaa siten kuin vaisto sanoo ja miten neuvolasta ohjeistetaan.

Sano anopille napakasti ja päättäväisesti mitä mieltä olet lapsesi kasvatuksesta. Perustele hänelle myös asiallisesti ratkaisusi.

Minä esim. otin yhteen anoppini kanssa sikapiikistä. Ja onneksi pidin pääni enkä ottanut rokotetta! Nyt kun lukee lehtiä ei kaduta yhtään!

mutta hyvä, että itse koet tekeväsi oikein. Ja niin pitääkin. Meilläkin anoppi yritti esikoisen synnyttyä neuvoa mutta lopetti ymmärrettyään, että nykyisin on todellakin erilaiset ohjeet vauvan hoitoon ja muutenkin jokainen tekee miten parhaaksi näkee. Yritä vielä miehellesi puhua jos hän vaikka sanoisi äidilleen tästä ja toivottavasti poikaansa uskoo paremmin.

älä edes kuuntele aktiivisesti, anna sen olla sitä mieltä, mitä on aina ollut.



Anna siis olla, teet juuri niin kuin sinusta hyvältä tuntuu vauvasi suhteen, eli sylittele, anna ruokaa ja vastaa itkuun.

ja noukit ne hyvät neuvot joukosta, joita kokeilet. Esimerkiksi on ihan hyvä, jos vauva kelpuuttaa tutin äänenvaimentimeksi, tai että jos vauva on kovin itkuinen, niin vähän pidemmät ruokavälit voivat vähentää vaivoja. En rupea kuitenkaan tässä kinaamaan, että miksi niin, koska tarkoitus kai oli, ettei tässä ruvettaisi kinaamaan asian sivusta.



Anoppisi on elänyt maailmassa, jossa vauvoja hoidettiin toisella tavoin kuin nyt ja haluaa tietysti osallistua vauvan elämään, mutta siltä pohjalta. Hän ei ilkeyttään jaa sinulle "vääriä" ohjeita.

Syliin syliin syliin!!!!

Haleja haleja haleja!!

suukko suukko suukko!!!



Sille anopille nyökyttelet vaan päätä ja sanot oikeassa olet, ja sitten teet juuri niin kuin lystäät.

Sinä olet nyt herkässä vaiheessa, ja hormooneille ei voi mitään, aina kun tuntuu pahalta, niin sanot vaan itsellesi: tämä johtuu hormooneista, minä rakastan lastani oikein.

Suurimmalla osalla meistä äideistä on kokemusta siitä, että joku neuvoo ja kertoo miten missäkin tilanteessa pitäisi toimia.

Oma anoppini on myös yrittänyt neuvoa kaikenlaisissa asioissa, mutta en ole jaksanut näistä välittää. Hiljalleen neuvominen lakkasi kun huomasi, että toimin kuten itse haluan. En yleensäkään elä elämääni sen mukaan mitä muut käskevät.



Seuraavan kerran kun anoppi neuvoo, naurahdat hyväntahtoisesti ja sanot, että "ajattele miten se maailma onkaan muuttunut, onneksi tänäpäivänä tiedetään paremmin kuin silloin 30 vuotta sitten". Tai sitten et ota kuuleviin korviin anopin juttuja. Anna anopin puhua mitä puhuu, touhuile omiasi äläkä osoita millään tavalla kuuntelevasi. Itseluottamusta kehiin nyt! Jos vaikutat epävarmalta niin tottakai anoppi ajattelee, että et hallitse hommaa vaan tarviset neuvoja. Osoita olevasi ajantasalla ja pärjääväsi vauvan kanssa.

paitsi se ohjeistaja oli ensimmäisen lapsen kohdalla oma äitini. Ei hän pahaa tarkoittanut, oli vain ala ammattilaisena saanut vuonna nakki ja makkara erilaiset ohjeet kuin mitä nykyään annetaan. Tuo ohjeistus neljän tunnin imetysvälistä tuli minullekin :)!



Sanoin, että minä haluan hoitaa lastani omalla tavallani ja totesin vielä kuukausien edetessä, että eipä tuo vauva kovin tyytymättömältä tai huonosti hoidetulta vaikuta. Tytöstä tuli huippukiltti ja aurinkoinen vauva, vaikka tein omalla tavallani asiat :). Ja hän oli pienenä aina kaikkea muuta kuin vaativa! Nyt koululaisena se vaatiminenkin jo onnistuu ;).



Älä ala riidellä anoppisi kanssa, vauva on hänelle hirveän tärkeä ja siksi niitä ohjeitakin satelee :). Voit ystävällisesti sanoa, että et aio näistä hoitotavoista tinkiä, vaan teet jatkossakin omalla tavallasi ja vauvasta tulee varmasti oikein yhteiskuntakelpoinen ihmisen alku :). Ja voisit vieläpä kauniisti sanoa, että sinusta tuntuisi tosi hienolta jos hän voisi arvostaa ja kunnioittaa sinun tapaasi hoitaa lastasi.



Tilanne rauhoittuu ajan myötä ja toisen lapsen kohdalla häntä tuskin kiinnostaa enää pätkän vertaa miten vauvoja hoidat :-)!

kun toinen lapsi tuli. Silloin niitä neuvoja vasta satoikin. Mikään ei riittänyt, käynyt, eikä ollut kylliksi - eikä kelvannut.



Kaikkiin ei pure mitkään järkipuheet tai ystävällisyys.

Ja mitä se anoppi koko ajan sun kintereilläs mankuu, asutteko heillä?



Nyt etäisyyttä anoppiin, hyvä nainen. Anopin ohjeet on 60-ja 70-luvuilta ja vääriksi todettu. Seuraavaksi hän varmaan sanoo, että turvaistuimet auoissa on turhia kun ei niitä ennenkään ollut. Aiotko sitten vaarantaa vauvasi, rikkoa laki jne jotta anoppi ei pahastuisi?



Ihan samalla tavalla vaarannat koko lapsesi kehityksen, jos jätät hänet yksin huutamaan ja syötät 4 tunnin välein.

Suurimmalla osalla meistä äideistä on kokemusta siitä, että joku neuvoo ja kertoo miten missäkin tilanteessa pitäisi toimia.

Oma anoppini on myös yrittänyt neuvoa kaikenlaisissa asioissa, mutta en ole jaksanut näistä välittää. Hiljalleen neuvominen lakkasi kun huomasi, että toimin kuten itse haluan. En yleensäkään elä elämääni sen mukaan mitä muut käskevät.

Seuraavan kerran kun anoppi neuvoo, naurahdat hyväntahtoisesti ja sanot, että "ajattele miten se maailma onkaan muuttunut, onneksi tänäpäivänä tiedetään paremmin kuin silloin 30 vuotta sitten". Tai sitten et ota kuuleviin korviin anopin juttuja. Anna anopin puhua mitä puhuu, touhuile omiasi äläkä osoita millään tavalla kuuntelevasi. Itseluottamusta kehiin nyt! Jos vaikutat epävarmalta niin tottakai anoppi ajattelee, että et hallitse hommaa vaan tarviset neuvoja. Osoita olevasi ajantasalla ja pärjääväsi vauvan kanssa.

Minusta on ikävää, että aletaan puhua huonosta itsetunnosta tässä kohtaa. Näen tilanteen niin, että anoppi antaa neuvonsa kovin hyökkäävään ja loukkaavaan sävyyn, ja neuvoksi sinä käsket loukkaamaan takaisin. Mitä itsetuntoa se on?

Ja kyllä kai esikoisen äiti on epävarma, tilanne on mullistava.

Mieheni ei koe asiaa ongelmaksi, sillä hän vain sanoo, että antaa mennä toisesta korvasta ulos. Mieheni siis ei välitä äitinsä neuvoista.

Anopin mielestä vauvan pitää antaa itkeä, sillä muuten lapsi oppii hallitsemaan itkunsa avulla. Lisäksi lasta ei saa pitää liikaa sylissä, ettei lapsi totu liian hyvään. Vauva ei saa myöskään nukkua aikuisten vieressä samasta syystä. Kantoliina on pahapahapaha (en oikein tajua, miksi).

Vauvaa saisi imettää vain neljä tunnin välein. Kun vauva itkee nälkäänsä, sille pitäisi antaa tutti.

Olen koettanut sanoa anopille, että nykyään suositellaan toisenlaista lähestymistapaa vauvoihin, mutta anoppi vaan jankuttaa ja manaa, kuinka ollaan myöhemmin pulassa liian vaativan lapsen kanssa.

Vauva on nyt 6 viikkoa. Mitä ihmettä mä enää voin sanoa??? Mua ahdistaa. Tunnen tekeväni oikein vauvani kanssa, kun huomion hänet mahd. pian itkun alettua. Anoppi vain syyllistää.

Minun mummollani oli AIVAN samat kasvatusmetodit ja neuvot minulle kun lapseni olivat pieniä. Niitä noudattamalla hän sai aikaan vaan häiriintyneitä, tunnevammaisia lapsia.

Minä olen antanut omille lapsilleni rintaa aina kun on pieninkin inahdus kuulunut. Ihan siis lohdutukseksikin. Tuttia eivät syöneet. Ei lapsistani kuitenkaan mitään rintaan takertuvia tullut. Hyvinkin reippaita ja itsenäisiä.

En kuitenkaan sillä sano, että olisin mikään imetysfanaatikko, sillä kiinteitä aloin antamaan kun lapset olivat 3-4 kk ja kukaan lapsistani ei ole imenyt rintaa yli vuoden ikäiseksi.

toivottavasti pystyt jättämään anopin puheet omaan arvoonsa. Jos et niin yritä olla tapaamatta häntä ettei pikkulapsiaika kulu kokonaan murehtimiseen ja ristipaineeseen.

Vähennä tapaamisia, älä vastaa puhelimeen tai ovikelloon. Kerro vauvan kuulumisia mahdollisimmaan yleiseen sävyyn ("syö hyvin, nukkuu hyvin, kasvaa tasaisesti"). Vastaa mitä kuuluu -kysymyksiin vain "kiitos, hyvää". Kun kysytään lahjatoiveita, sanot vain, että kaikkea tarvittavaa on jo.



Anoppi yrittää hallita teidän perheenne elämää kaikella tuolla neuvomisella. Älä anna periksi!



Sitäpaitsi hoidat vauvaa juuri niin kuin pitääkin.

mulla on onneksi sopivan läheiset välit anoppiin: 400 km eli kuusivikkoisia vauvoja ei ole meillä edes onneksi ehtinyt nähdä.

Tarjoudu vaikkapa antamaan anopille neuvolan terveydenhoitajan puhelinnumero jos haluaa kuulla perusteita sille miksi nykyään lapsia hoidetaan eri tavalla.



Muistuta myös anoppia siitä että jonakin päivänä hän on vanha - ja kenties sellaisessa kunnossa ettei pysty suoraan puhumaan vaan valittaa ja huutaa kipua ja läheisyyttä, niin toivoisiko hän silloin että hänen hoitajansa antaisi huutaa ettei hän vain opi huudolla palloiluttamaan kaikkia, vai toivoisiko saavansa tarpeensa tyydytetyksi ja apua ja hoivaa.

joka kerta, kun kävimme siellä. lopetin käymisen ja yhteyden pidon.

Noi neuvot on sen verran idiootteja ja vanhanaikaisia, että voit hyvällä omallatunnolla jättää noudattamatta.



Relaa, anoppisi on vanhanaikainen. Älä välitä siitä.

Äitini on kohta 70-vuotias, lienevätkö samaa sukupolvea?



Mä tiedän, että anoppien ja appien antamat ohjeet ottaa pannuun enemmän kuin omien vanhempien. Niillä voi sentään rähjätä vähän takaisin ja on muutoinkin helpompi vain antaa olla. Ehkä sitä luottaa silloin paremmin siihen, että oman äidin ohjeet on ihan tosissaan hyvällä sanottuja. Niin ne anopinkin varmasti on, ne vaan itse kuulee liian helposti kritiikkinä.



Mutta noihin ohjeisiin. Rupea vaan ajattelemaan, että anoppisi on elänyt eri aikaa kuin sinä, ja hänen ohjeensa olivat sen ajan ohjeita. Hänelle on silloin neuvolasta suositeltu noita ja sinulle nyt näitä nykyisiä. Mene ja tiedä mitkä ohjeet on sitten parhaat, mutta valitset niistä ohjeista ne mitä itse tahdot noudattaa. Muihin vastaat kiinnostuneesto "ai noinko ajattelet, aijaa, kiitos neuvoista, pistetään korvan taa, mietin tätä vielä jne."



Ja sitten teet niinkuin itse haluat. Niin minä teen äitini kohdalla, ja se on minulle ollut paras tapa.

Miksi ei ensin voi kertoa, miten itse aikoo neuvolan ohjeiden mukaisesti hoitaa vauvaa ja antaa tosiaan vaikka sen neuvolan puhelinnumeron tai jonkin esitteen luettavaksi? Jos anoppi ei tätä suostu uskomaan tai ymmärtämään, niin sitten käynnit pois ja yhteydenpito hetkeksi katkolle.



Kyllä sillä lapsella on oikeus isovanhempiin, enkä ihan pikkuasioista alkaisi tätä suhdetta katkomaan. Kysymyshän on siitä, että anoppi omalla tavallaan yrittää ajatella lapsen parasta, vaikka se nykyään on kaikkea muuta kuin sitä. Se pitää sille anopille ensin selkokielisesti infota ja sen jälkeen lisätä, että meidän perhe tekee näin ja sillä selvä. Jos ei usko, voidaan ajatella sitten rajumpia keinoja. Silti se välien katkaiseminen ärsyttävien neuvojen takia on aika äärimmäinen ratkaisu. Ennemmin vain harvennatte tapaamisia, osoitatte selvästi, mitä mieltä olette neuvoista esim. sanomalla, että tästä on jo keskusteltu ja kivikautisia neuvoja ei tässä perheessä huomioida. Jos anoppi jankkaa, saa olla hiukan epäkohteliaskin. Kyllä normaalilla älykkyydellä varustettu ihminen tajuaa suunsa sulkea tuosta, vaikka ei mielipidettään muuttaisikaan.