7 vuotiaan tytön järkyttävät raivokohtaukset.

Voiko tälläinen olla "normaalia" vai onko jotain pahasti pielessä?



Tyttö on saanut järjettömiä raivokohtauksia jo noin kolmen vuoden ajan. Toisinaan niitä tulee kerran viikossa, toisinaan päivittäin monen viikon ajan. Joskus jopa useita kertoja yhden päivän aikana.



Kohtaus alkaa mistä vain. Ihan pienestä (ja aikuisen mielestä olemattomastakin) asiasta. Esim, paidan väristä, housun materiaalista, kiellosta mennä ulos, "väärästä" välipalasta, hammaspesusta, lastenohjelmasta (ei tulekaan lempiohjelmaa telkkarista) tai joskus jopa niin, ettei mitään selkeää syytä ole.



Tyttö alkaa venkoilemaan, repimään vaatteitaan, sätkii, repimään hiuksiaan (niin että tuppoja lähtee). Kohtauksen pahentuessa kynsii itseään, potkii seiniä, huonekaluja, mitä vain. Vaikuttaa siltä, että tyttö on raivossaan niin syvällä, ettei enää tunne mitään, eli jalat voivat olla mustelmilla, reidet kynsimisestä verinaarmuilla jne.. Vielä kun pahenee niin sokeana raivosta käy veljiensä päälle, minun päälle (äiti), kynsii, repii hiuksia, potkii rimpuilee, reuhtoo, heittelee tavaroita..

Ja todellakin, on aivan sokeana raivosta. Tyttöön ei saa mitään kontaktia, hän kirkuu, huutaa, ja taistelee kuin raivopää. kiinni ei pysty pitämään, edes minun voimat eivät riitä vaikka tyttö on laiha kuin mikä. Jalat vaan sätkii ja potkii mielettömällä voimalla, potkuja satelee ja kynnet raastaa ja kädet takertuvat hiuksiini repien niistä tuppoja. Rauhoittelu ei auta, tiukka komentaminen ei auta. Tyttö on raivonsa syövereissä.



Kohtauksen tullessa koko muu perhe joutuu pysähtymään, toiset lapset saavat olla ilman huomiota ja valvontaa ja joutuvat olemaan kauempana. Minulla menee näitten kohtausten hoitamiseen vaihtelevasti puolesta tunnista jopa kahteen tuntiin.

Onneksi olen kotiäitinä, koska tänäaamuna olisin auttamattomasti myöhästynyt töistä, ja sisarukset hoidosta, jos työelämässä olisin.

Tänä aamuna raivoa kesti 45 minuuttia ja tämä aika meni minulla ja miehellä täysin lapsen kanssa, mitään muuta emme olisi ehtineet/pystyneet tekemään.



Olen asiasta puhunut neuvolassa, mutta kekusteluasteelle se on aina vaan jäänyt. tuskin kukaan on edes kirjannut sitä ylös mihinkään.

Normaalia kuulemma on, tyttö on kuulemma vaan hieman muita tulisempi ja temperamenttisempi.

Esikoulussa yritin puhua esikoulun opettajan kanssa, hän kyllä kuunteli ja voivotteli, mutta sanoi että on vaikea kuvitella tyttöä sellaisena, koska käyttäytyy aina eskarissa mallikelpoisesti.



Kotona ilkeilee ja tekee päättömyyksiä, jotka eivät enää tuon ikäisen käytökseen kuulu, esim. piirtelee seiniin, sotkee ruualla, silppuaa paperia, repii kirjoja, kiusaa pikkusisaruksiaan (ja jopa isompaa sisartaan), rikottaa toisten leikkejä... lista on loputon, mutta voisi kiteyttää vertaamalla 3 vuotiaan tuhmuilevaan käytökseen.



Väkisillä herää kysymys, että missä sitten on jotain vikaa?

Meillä on normaali perhe, emme käytä päihteitä, lapsille annamme aikaa, ulkoilemme ja puuhailemme yhdessä.

Tytöllä on sisaruksia ja on kavereita (niitäkin nyt vähemmin, koska tapana on kiusata kavereita ja tästä syystä pihakaverit ovat alkaneet vältellä tyttöä).



Meillä on säännöllinen päivärytmi ruokailuineen ja nukkumaanmenoineen. Yöuni on riittävän pitkä, nukkumaanmenoaika on klo 20.00



Kuulostaako normaalilta? Onko kellään samanlaista? Onko toivoakaan että tämä tästä itsekseen paranisi edes jonkun verran tai menisi jopa kokonaan ohi?

Alan olemaan ihan loppu tämän asian kanssa.



Mihin voin ottaa yhteyttä, kun kaikkialla tunnutaan vain pitävän tätä normaalina, temperamettisen tytön käytösenä.