vauva vai töihin. Kumpi ensin?
MEillä on 6 ja 3 vuotiaan lapset ja olen ollut nyt siis kuusi vuotta kotona. Kolmas lapsi halutaan, mutta päänvaivaa tuottaa se että pitäisikö tässä menne ensin töihin vuodeksi, pariksi ja hankkia lapsi vasta sitten. Vaiko yrittää tähän putkeen vaan. Tottakai tiedän että lapsia ei noin vain tilailla ja että vaikkakuinka haluisimme voi olla että kolmatta ei tule. Tässä pohdinnassani on kuitenkin oletus että saamme lapsen. Sitä surraan sitten erikseen jos sitä ei meille suoda. Nyt vaan pohdin alanko täysillä töiden hakuun ja jatkamme ehkäisyä vai jätetäänkä ehkäisy pois.
Kommentit (9)
Jos on hinku töihin, niin sitten sinne. Jos taas on kova vauvakuume eikä oikeen muuta pysty ajattelemaankaan, niin sitten vauvan yritykseen.
Järjellä jos aattelee, niin kantsis varmaan hankkia tässä välissä vähän työkokemusta. Tai riippuu toki koulutuksestasi. Lähihoitajalle omien lasten hoitaminen on työkokemusta, mutta IT-konsultille ei.
miksei voi tehdä molempia...
Jos haet töitä ja tulet raskaaksi, jäät kotiin. Jos haet töitä, etkä tule raskaaksi, saat kuitenkin sen työpaikan.
Voiko joku oikeasti olla noin putkiaivo, että mahdollinen raskaus estää työnhaun??
mutta olen koulutukseltani ekonomi ja vaikka työkokemusta on ihan kivasti tiedän että mikäli haluan jotain haastavia hommia pitäisi pikkuhiljaa palata töihin. Toisaalta taas, en halua palata töihin "puolella teholla" jos ajatuksen on kokoajan siinä että olenpa tässä nyt vuoden kaksi ja sitten jäänkin taas kotiin.
Olemme hyvin toimeentulevia, että jos en haluaisi minun ei tarvitsisi mennä koskaan töihin. Miehellä on hyvät tulot ja itsellä muuta varallisuutta. Lähinnä mietintää aiheuttaa se miten oman uran käy jos jatkaa kotona oloa ja toisaalta taas miten siellä töissä jaksaa motivoitua jos ajattelee vaan tulevaa kotiin jäämistä =)
Tiedän, että nyt jo oleva vähän "kehityksestä" jäljessä kun olen näin pitkään ollut kotona..
En halua hakea töitä tai aloittaa uudessa työpaikassa jos tiedän että tässä en kauaa ole. Aikaisemmat lapset on saaneet alkunsa ensimmäisestä ehkäisemättömästä kierrosta.
Kotona odottamassa lasta, jota ei tule.
Luuletko että olisin kotona vuositolkulla yrittämässä? Lähinnä ajattelin että sitä kokeilee esim 3 kuukautta tuleeko raskaaksi vai ei. Musta on hullua että aina pitää ajatella negatiivisen kautta että jos nyt kuitenkaan sitten ei tule lasta. Miksi lähtökohta ei saa olla positiivinen, että lapsi tulee. Kuitenkin jos päättää jättää ehkäisyn pois pitää olla valmis siihen että tulee raskaaksi.
En minä nyt täällä kotona vaan istu. Nyt kyllä hetken koneella, mutta aika paljon tässä on ohjelmaa ja puuhaa ja tekmistä kotona että en nyt sanoisi että olen täällä tyhjänpanttina. Aika kuluu aika sutkajasti lapsia hoitaen, ruokaa laitellen kerhoihin viedessä ja hakiessa ja itse harrastaessa ja tavatessa ystäviä.
Niin en maininnutkaan että asumme molempien eläkkeellä olevien isovanhempien kanssa samassa kaupungissa ja isovanhemmat sattuvat olemaan vielä sellaisia että ovat valmiita hoitamaan ja auttamaan koska vaan. Joskus jopa liikaakin..
jos ei kerran rahasta ole kiinni ja viihdyt kotona. Minusta tuntuu että olet jo itse tehnyt päätöksen : (
pystyykö mies elättämään teidät ja jaksatko hoitaa perheen vai joudutteko turvautumaan toimeentulotukeen ja kotipalveluun?