olen täällä kertonut miehestäni, joka on huvikseen valehdellut

ap

muunkinlaista psyyken sairautta kuin harhojen näkeminen ja kuuleminen eli psykoosi. Jos mies ei myönnä valehtelevansa, voi hän jollain tasolla uskoa valheisiinsa, mikä ei ole kovin tervettä. Onko mies siis pahoillaan noista valheista, eikä tiedä miksi valehtelee, vai eikö edes tiedosta valheitaan?

Ja siitä ei kyllä parisuhteessa pidemmän päälle hyvää seurannut.

Siis ettei äitini voinut luottaa mikä isän kertomuksista on totta ja mikä ei.



Isäni valehteli (valehtelee) aivan ihmeellisiä asioita, sellaisia että pitää ihan ihmetellä että mikä niiden valheiden motiivi on. Valheet saattaa koskea normaaleja päivän tapahtumia tai kavereiden tapaamisia, mutta myöhemmin kävikin ilmi, ettei isäni ole tavannutkaan jotain henkilöä tai tehnytkään jotain asiaa.

Todella outoa :/

Jos äitini otti asian puheeksi, niin isäni suuttui aivan silmittömästi ja yritti kääntää asian äitini syyksi.

Jos isä joutui "rysän päältä kiinni" valehtelusta, hän laittoi asian leikiksi.

Ja siitä ei kyllä parisuhteessa pidemmän päälle hyvää seurannut.

Siis ettei äitini voinut luottaa mikä isän kertomuksista on totta ja mikä ei.

Isäni valehteli (valehtelee) aivan ihmeellisiä asioita, sellaisia että pitää ihan ihmetellä että mikä niiden valheiden motiivi on. Valheet saattaa koskea normaaleja päivän tapahtumia tai kavereiden tapaamisia, mutta myöhemmin kävikin ilmi, ettei isäni ole tavannutkaan jotain henkilöä tai tehnytkään jotain asiaa.

Todella outoa :/

Ihan mukava kaveri muuten mutta jos sanoo että ulkona on sataa niin on pakko katsoa pihalle kun yhtä hyvin voi olla että siellä paistaa aurinko.. on tosi vaikeeta kun ei koskaan pysty olemaan varma puhuuko totta vai valetta ja jopa kaveripiirissä on muutama jotka eivät enää siedä tätä kaveria just tän takia.. valeet eivät tosiaan ole mitään suuria ja mahtavia asioita välttämättä usein jopa ihan merkityksettömiä asioita.. ja valehtelee joskus aivan päivänselvissä asioissakin missä kaikki varmasti tietää hänen valehtelevan..



monta kertaa miettynyt samoja asioita että mitä hakee valehtelulla, onko se joku itsetuntokysyms vai mikä mikä pakottaa ihmisen valehtelemaan merkityksettömissäkin asioissa.. jonkinlaista alitajuista huomion hakua

taas kuulostaa, että tuollaiset valehtelijat, jotka valehtelee mitättömistä asioista eivätkä myönnä niitä, ovat sellaisia, joilla on todellisuudentaju järkkynyt siltä osin, että valheita pidetään totena tai se ei ole niin tarkkaa heille, onko jotain tapahtunut vai ei, ja siksi he voivat sanoa mitä vain, koska se on samalla tasolla totuuden kanssa. Ja siksi he hermostuvat kun syytetään valehtelusta, koska heille se asia voi olla totta. Normaalikin ihminen hermostuu, jos häntä syytetään valehtelusta, jos hän on puhunut totta.

muunkinlaista psyyken sairautta kuin harhojen näkeminen ja kuuleminen eli psykoosi. Jos mies ei myönnä valehtelevansa, voi hän jollain tasolla uskoa valheisiinsa, mikä ei ole kovin tervettä. Onko mies siis pahoillaan noista valheista, eikä tiedä miksi valehtelee, vai eikö edes tiedosta valheitaan?

saattaahan se olla haaveilua tai sitten ihan vaan hupia.

Luulen, että tiedostaa tekevänsä väärin, koska niin voimakkaasti henkisesti hyökkää minua kohtaan, kun paljastan valheen (tai yrittää kääntää sen "ei-valheeksi", esim. kuulin väärin tms. juttuja). Mitä olen pystynyt hänen kanssaan asiasta juttelemaan, hän ei tiedä, miksi valehtelee...tai sitten tietää, mutta ei vaan halua kertoa...on luvanu kyllä lopettaa...eikä hän välttämättä mulle olekaan enää valehdellut...

Tiedän kyllä että on muuta psyyken sairautta, mutta eikö se olisi jo niin ilmeistä, että näkyisi koko ajan...ap

muunkinlaista psyyken sairautta kuin harhojen näkeminen ja kuuleminen eli psykoosi. Jos mies ei myönnä valehtelevansa, voi hän jollain tasolla uskoa valheisiinsa, mikä ei ole kovin tervettä. Onko mies siis pahoillaan noista valheista, eikä tiedä miksi valehtelee, vai eikö edes tiedosta valheitaan?

saattaahan se olla haaveilua tai sitten ihan vaan hupia.

Luulen, että tiedostaa tekevänsä väärin, koska niin voimakkaasti henkisesti hyökkää minua kohtaan, kun paljastan valheen (tai yrittää kääntää sen "ei-valheeksi", esim. kuulin väärin tms. juttuja). Mitä olen pystynyt hänen kanssaan asiasta juttelemaan, hän ei tiedä, miksi valehtelee...tai sitten tietää, mutta ei vaan halua kertoa...on luvanu kyllä lopettaa...eikä hän välttämättä mulle olekaan enää valehdellut...

Tiedän kyllä että on muuta psyyken sairautta, mutta eikö se olisi jo niin ilmeistä, että näkyisi koko ajan...ap

ei todellakaan suurin osa psyyken sairauksista näy ulospäin. Persoonallisuushäiriöiset esim. toimivat ulkoisesti aivan normaalisti. Mulla on epävakaa pers.häiriö ja diagnoosin mukaan kaltaisillani voi esiintyä tuollaista valehtelua, mutta mulla ei sitä ole. En näe mitä hupia voi olla merkityksettömien valheiden kertomisella? Ja varmaan mies sanoisi jos näin olisi, sehän olisi varsin viaton selitys.

Jos äitini otti asian puheeksi, niin isäni suuttui aivan silmittömästi ja yritti kääntää asian äitini syyksi.

Jos isä joutui "rysän päältä kiinni" valehtelusta, hän laittoi asian leikiksi.

Ja siitä ei kyllä parisuhteessa pidemmän päälle hyvää seurannut.

Siis ettei äitini voinut luottaa mikä isän kertomuksista on totta ja mikä ei.

Isäni valehteli (valehtelee) aivan ihmeellisiä asioita, sellaisia että pitää ihan ihmetellä että mikä niiden valheiden motiivi on. Valheet saattaa koskea normaaleja päivän tapahtumia tai kavereiden tapaamisia, mutta myöhemmin kävikin ilmi, ettei isäni ole tavannutkaan jotain henkilöä tai tehnytkään jotain asiaa.

Todella outoa :/

osaatko sanoa, miten paljon isäsi valehtelee ja valehteli silloin?

Jos ihan totta puhutaan, olen myös tässä parisuhteessa senkin takia (toki mies muuten hyvä mies), että minua pelottaa miehen alkavan enemmän valehdella. Enkä saisi enää pienintään kontrollia esim. siitä miten paljon hän valehtelee lapsille. Tai mies alkaisi (enemmän) valehtelemaan lapsille. Tietääkseni hän ei heille valehtele.

ap

ap

taas kuulostaa, että tuollaiset valehtelijat, jotka valehtelee mitättömistä asioista eivätkä myönnä niitä, ovat sellaisia, joilla on todellisuudentaju järkkynyt siltä osin, että valheita pidetään totena tai se ei ole niin tarkkaa heille, onko jotain tapahtunut vai ei, ja siksi he voivat sanoa mitä vain, koska se on samalla tasolla totuuden kanssa. Ja siksi he hermostuvat kun syytetään valehtelusta, koska heille se asia voi olla totta. Normaalikin ihminen hermostuu, jos häntä syytetään valehtelusta, jos hän on puhunut totta.

mutta kyllä mun mies on tajunut, että on valehdellut...Ja suuttunut, kun olen sen näyttänyt. ap

on siis patologinen (tai pakonomainen) valehtelija. Tässä yksi linkki jos osaat englantia, siellä on myös parisuhdeneuvoja tällaisen puolisolle:



http://www.truthaboutdeception.com/lying-and-deception/confronting-a-pa…



Eli valehtelee tavan vuoksi, mikä voi johtua persoonallisuushäiriöstä.

on siis patologinen (tai pakonomainen) valehtelija. Tässä yksi linkki jos osaat englantia, siellä on myös parisuhdeneuvoja tällaisen puolisolle:

ei kokoajan valehtele? En tiedä töissä, mutta ei ainakaan kotona. ap

"Compulsive liars bend the truth about everything, large and small."



paisuttelenkohan asiaa? ap

"Compulsive liars bend the truth about everything, large and small."

paisuttelenkohan asiaa? ap

mä en siis ole mikään psykiatri ja nuo on nettisivuja, joten eihän tässä mitään diagnooseja voi tehdä. Itse ajattelisin, että jos kerran valehtelun takia et voi luottaa mieheesi, ja harkitset jopa eroa sen takia, niin teillä on ongelma, johon kannattaisi hakea apua. Valehteluhan voi johtua vaikka mistä. Suostuisiko mies jonnekin pariterapiaan? Joka tapauksessa ei lie ole normaalia käytöstä valehdella ihan vaan huvikseen asioista, joilla ei ole mitään merkitystä, tai keksiä muuten vaan olemattomia tapahtumia vailla mitään tarkoitusperiä.

"Compulsive liars bend the truth about everything, large and small."

paisuttelenkohan asiaa? ap

mä en siis ole mikään psykiatri ja nuo on nettisivuja, joten eihän tässä mitään diagnooseja voi tehdä. Itse ajattelisin, että jos kerran valehtelun takia et voi luottaa mieheesi, ja harkitset jopa eroa sen takia, niin teillä on ongelma, johon kannattaisi hakea apua. Valehteluhan voi johtua vaikka mistä. Suostuisiko mies jonnekin pariterapiaan? Joka tapauksessa ei lie ole normaalia käytöstä valehdella ihan vaan huvikseen asioista, joilla ei ole mitään merkitystä, tai keksiä muuten vaan olemattomia tapahtumia vailla mitään tarkoitusperiä.

ja mies sanoo, että kaikkeen pitää keksiä itse ratkaisu. Mietin vaan, että pitäskö tässä itse mennä johonkin "terapiaan". No joo...olinhan minä psykoterapiassa, jossa kerroin tuosta miehen valehtelusta, niin ei se psykoterapeutti sitä sairautena pitänyt (ja kerroin juuri niitä pahempia valeheita, jotka mies on valehdellut aikoja sitten). Sanoi vaan, että minkä merkityksen minä niille annan...(että tavallaan se on itse päätettävissä mitä niistä ajattelee).

ap

ap

mutta en minä sen vuoksi mitään eroa harkitse. Ei se valehtelu minusta niin suuri synti ole :D

Suosittelen kuitenkin selvittämään MIKSI miehesi valehtelee, koska onhan teidän tuo puhuttava, kun se sinua niin paljon häiritsee. Itse olen jo oppinut lukemaan miestäni ja saanut karsittua hänestä pahimmat valehtelut pois keskustelemalla (ja okei, kuittailemallakin..).

Mutta keskimäärin valehtelija tekee sitä tietysti jostain syystä ja saa olla varuillaan, että valehteleeko isommistakin asioista ja poikiiko tämä sama perus syy jotain muita ongelmia. Koetapa keskustella tämä asia. Itse tunnen mieheni niin, että tämä taipumus ei minua haittaa - miehelleni tosin tuottaa vaikeuksia muistaa aina karsia minulta ne valkoiset valheet, kun suutun niistä.

ja aiemmin aika pahojakin valheita. En oikein tiedä mikä valehtelu on pahaa ja mikä ei? Onko mies sairas vai mikä?

Mies kyllä vaikuttaa ihan normaalilta (ja että hänellä on todellisuudentaju kunnossa)...eikä valehtele ns. koko ajan (esim. lapsille). Mutta saattaa mullekin kertoa jotain mikä ei ole edes totta "esim. naapuri jututti minua lonkkutölkki kädessä". "kiusasivat pojat salilla X:ää, että milloin x hankkii tyttöystävän" (ainakin toka osottautu valheeksi, mutta annoin hänen puhua itsensä pois siitä, että oli muka kuullut väärin).

Mies käy töissä, ei ole rikollinen hoitaa lapsiaan, on huumorintajuinen ja aika positiivinenkin. Eikä valehtele esim. niin koko ajan, että huomaisin, että lapsille valehtelee. Mietin vaan että antaisko olla ns. huonona puolena/vikana, kaikillahan meillä sellaisia on. En kyllä koskaan 100 % häneen pysty luottamaan (muita naisia ei ole ollut kuvioissa). Mies ei ole väkivaltainen, mutta riidoissa kyllä on hyvin hyökkäävä, jos esim. otan valehtelun esille(eli ns. minä olen aina tehnyt pahemmin, ollut huonompi, ). Eli suuttuu tuosta valehtelujutusta, mutta toisaalta ei millään myönnä valehdelleensa eikä myönnä että se on paha asia tilanteen olleessa päällä. Muissa yhteyksissä kyllä myöntää, että VALEHTELU on väärin ja HELVETIN LAPSELLISTA. (Mies jos muuten on pahoittanut minun miele osaa pyytää anteeksi)

En sitten tiedä onko tuo vaan harrastus vai mikä? Mutta tiedän, että syvää suhdetta en hänen kanssaan tule saamaan, mutta tulisinko kuitenkaan kenenkään kanssa? Eli pitää punnita, yhdessä vai hänen kanssaan?

kysyy se, jonka mies myös valehtelee.



Itse en jaksa edes tarkistella niitä, kun ei minun mieheni mistään tärkeästä valehtele. Toisaalta, kuten kirjoitin, me olemme keskustelleet tämän jo suhteemme alussa hyvin juurta jaksaen, joten ei asia minua edes juuri kiinnosta enää.

kysyy se, jonka mies myös valehtelee.

Itse en jaksa edes tarkistella niitä, kun ei minun mieheni mistään tärkeästä valehtele. Toisaalta, kuten kirjoitin, me olemme keskustelleet tämän jo suhteemme alussa hyvin juurta jaksaen, joten ei asia minua edes juuri kiinnosta enää.

tiedät ettei valehtele mistään tärkeästä? Minkä syyn mies on antanut sille, ettei pysty lopettamaan valehtelua? Miksi hän valehtelee?